2 kuukautta töitä ja asustelua Phuketissa – Mitä jäi käteen?

Tämä postaus ei kerro oikeastaan mitään Phuketista matkakohteena (sellaisen aika tullee myöhemmin), vaan enemmän omasta sisäisestä matkastani ja kokemuksesta tienaamisesta tien päällä. Kyseessä oli siis tietynlainen working holiday -jakso, painotuksella ”working”.

En lähtenyt Phuketiin erityisen suurin odotuksin, mutta toki uteliain ja avoimin mielin. Aiemman kokemukseni perusteella olin tuumannut, että Phuket ei varsinaisesti edusta itselleni mieluisinta Thaimaata.

Noh, nyt lähdin sillä ajatuksella, että annetaan saarelle uusi mahdollisuus ja katsotaan miten työrintamalla olo sujuu. Edelliskesänä olin sopinut tulevani Phuketin Karonille hommiin, Karon Sea Sands-resortille.

Ajatuksena oli kerryttää ennenkaikkea uudenlaisia työ- mutta myös reissukokemuksia tältä Thaimaan nurkalta ja säästää samalla matkakassaa tuleviin aikoihin. Ja tietenkin nauttia lämmöstä sekä leppoisammasta olemisen kulttuurista. Jotenkin ajatukset olivat kuitenkin jo lähteissä jossakin Phuketin jälkeisissä vaiheissa.

Ehdin olla lopulta noin 6 viikkoa työssä resortilla Karon beachillä (alunperin kaavaillun 3 kuukauden sijaan). Päätökseen lopettaa työt suunniteltua aiemmin vaikutti pari seikkaa: pääsääntöisesti se, että pitkiltä työpäiviltä ei jäänyt enää aikaa ja energiaa tehdä sitä mieluisinta eli kirjoitella ja lukea blogeja sekä kehitellä nettiprojektejani. Saati paljoa nautiskella saaren tarjoamista mahdollisuuksista.

Päätökseen vaikutti myös se, että kumppanin piti päästä jo arvioitua aiemmin lähtemään Australian suuntaan työnhakuun. Ja näin siis aiempi suunnitelmamme muuttui ja Phuketissa vietetty aika lyheni.

Tässä hieman koontia siitä, mitä Phuketin lyhyehkökin työrupeama itselleni opetti ja mitä ajatuksiani vahvisti. Käteen jäi kaikenlaista, poislukien känsät ja häiritsevän suuret rahatukot.

Mitä opin työskentelystä matkailun parissa Thaimaassa?

Huomasin, että työn saanti ole välttämättä hankalaa, monenlaista hommaa on jatkuvasti tarjolla myös länsimaalaisille ja suomalaisten parissa tarvitaan suomenkielentaitoisia. Töitä voi kysellä etukäteen tai sitten ihan paikanpäällä verkostoituen. Käytännössä töitä tehdään usein lainvastaisesti työluvatta, etenkin jos kyse lyhytaikaisesta sesonkipestistä.

Näissä tilanteissa jokaisen pitää itse arvioida millaisia riskejä on valmis ottamaan. Suuremmilla ja pitkään toimineilla yrityksillä on usein ”suhteet” kunnossa viranomaisten suuntaan, työlupaa kuitenkin voi ja kannattaakin vaatia, jos haluaa välttää mahdolliset ongelmat.

Rahan takia ei matkailualan (tai juuri muitakaan) töitä Thaimaassa tai lähimaissa ainakaan ensisijaisesti tehdä, vaan ennemmin elämäntyylin, kokemusten ja miellyttävän ympäristön takia. Jotkut työnantajat pystyvät tarjoamaan työntekijöille majoituksen ja ruokailuja ja näiden lisäksi maksetaan lähinnä taskurahaksi luokiteltavaa palkkaa tai provisiota tulosten mukaan. Keskimääräinen kk-palkka Phuketissa on ilmoitettu olevan n. 18 000 bahtia eli 450 euroa.

Summasummarum: tällaisella paketilla kyllä elää ja voi mahdollistaa oleskelun lämpimässä, mutta päivät täyttyvät helposti työstä eikä säästöön jää kummoisia summia. Eli kannattaa etsiä sellainen duuni missä todella viihtyy. Toisaalta, kun aika menee työssä niin tulee kulutettuakin vähemmän ja siten pärjää suht pienellä budjetilla.

Itse jätin käyttämättä osan palkastani eli majoitusmahdollisuuden, jolloin asumiseen (etenkin Phuketissa) sai helposti kulutettua valtaosan palkasta.

Ensimmäinen palkkalaskelma -pikku lappunen

On varmasti todella erilaista työskennellä jossain hippisaarella pienessä rantabaarissa kuin kelpotasoisessa resortissa suuressa työtorukassa. Säännöt ja etiketti ovat jälkimmäisessä epäilemättä aika paljon tiukemmat ja muodollisemmat, eikä tullut mieleenkään mennä työpäivää edeltävänä iltana edes muutamalle kaljalle istumaan.

Sain vahvistusta ajatuksilleni siitä, mikä matkailijoille suunnatuissa palveluissa (majoitus, ravintolat, baarit, retket & aktiviteetit) on tärkeää ja lisää ideoita mahdollisen oman bisneksen toteuttamiseen joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä useissa Thaimaan kohteissa palveluiden tasapäisyys loistaa, yritykset eivät uskalla erottua massasta ja siten erilaiset persoonalliset, tietyille asiakasryhmille kohdentavat palveluntarjoajat pitkälti puuttuvat.

Työssäni pidin listaa hotellin asiakaspalautteista, olin se jolle sai tulla kertomaan hyvät ja huonot palautteet. Tämäkin antoi tiettyä osviittaa kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta ja joskus kohtaamattomuudesta.

Opin tai sain vahvistusta sille, että aasialainen työkulttuuri ja työtyyli on aika erilainen kuin oma tai suomalainen työmentaliteetti. Monellakin tapaa. Esimerkiksi vaikka itse olen pitänyt itseäni jossain määrin kritiikkiherkkänä, huomasin, että aasialaiset ne vasta herkkiä ovatkin, etenkin kriittiselle palautteelle ja korjaaville ohjeille.

Paikalliseen tyyliin kuuluu mieluummin irtisanoutua kuin ottaa vastaan arvostelua tai pyrkiä ratkomaan mahdollisia ongelmia työyhteisössä.

Uuden vuoden gaala oli iso ponnistus koko henkilökunnalta

Lue lisää: Ensikokemuksia työskentelystä Thaimaalaisella resortilla

Mitä sain?

Sain tavata kerrassaan hauskoja ja mielenkiintoisia hahmoja Karon Sea Sands -hotellilla, niin asiakkaissa (valtaosin suomalaisia) mutta myös työntekijöissä. Ihanan avoimia ja lämpimiä ihmisiä, joiden kanssa naurettiin monet naurut ja jaettiin toisinaan murheitakin.

Lisäksi sain asiakkailta kaikenlaisia muistamisia, pikku lahjoja ja sydäntä lämmittäviä palautteita. Tämä oli sitä ihan parasta antia, joka tuo edelleen hymyn kasvoille. Nautin näistä kohtaamisista ja asiakaspalvelijaminäni esiinnoususta. Olin valmis näkemään paljon vaivaa, että asiakkaiden toiveita täytettiin, tietoa etsittiin ja apu erilaisiin tilanteisiin löydettiin.

Myanmarista kotoisin oleva BJ oli yksi läheisimmistä kollegoistani ja tullut myös monille suomalaisille matkaajille tutuksi.

Sain hyvän muistutuksen siitä, miten etuoikeutettu olen verrattuna aasialaisin kollegoihini nähden. Heidän valinnanmahdollisuutensa ovat melko paljon kapeampia kuin itselläni. Oli myös herättelevää miettiä kollegoideni elämäntyyliä, ei siihenkään paljoa muuta elämää mahtunut työn lisäksi.

Useimmat lähinnä lepäsivät ja feisbuukkailivat huoneessaan vapaahetkensä. Moni haaveili, että olisi enemmän omaa aikaa, rahaa ja kenties elämänkumppani. Mutta sanoivat jaksavansa töissä niin kauan kuin on jotain hauskaa ja työskennellään porukalla tiiminä, auttaen toinen toistaan. Useimmilla kollegoistani ei ole tällaista luksusta kuin itselläni, että voi valita työntekemisen, välillä tekemättömyyden tai omana pomonaan olemisen.

Sain huomata (jälleen kerran), että on kehittävää kokeilla uusia juttuja ja vähän haastaa itseään, huomatakseen, että niin sitä vain oppii, osaa ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä oikeastaan mitään tarvitse pelätä tai jännittää, kaikki suttaantuu. Omat siivet kantaa, kun vaan uskoo itseensä ja tekee parhaansa.

Sain myös huomata, että Phuket on turisminpaljoudestaan ja hieman kyseenalaisesta maineestaan huolimatta varsin monipuolinen paikka, jossa on paljon hyvääkin. Paikka jonne sopeutui ja asettui lopulta suhteellisen helposti. Palveluineen Phuket on expateille mukava paikka asua, joskin melko kallis. Pääsin siis muuttamaan mielipidettäni saaresta vähintäänkin pykälän positiivisempaan suuntaan.

Sain hyvää ja arvokasta kokemusta ja oppia monessakin mielessä niin työstä kuin ihmisten kohtaamisistakin.

Suomalaisasiakkaat muistivat kotomaan herkuilla

Mitä opin (etenkin itsestäni) työrupeaman aikana?

-Opin ennen kaikkea kuuntelemaan itseäni, huomaamaan selvästi mikä minulle sopii ja mikä ei ja mitkä asiat ovat tärkeimpiä oman hyvinvointini kannalta. Mitä tuntemuksia erilaiset tilanteet minussa nostattavat esiin. Huomasin, että 6 päivää viikossa kellotettua työaikaa aiheutti kyllä sisäistä vastarintaa.

Vapaus aikatauluista oli alkanut sopia itselle niin hyvin, että työaikojen ehdolla eläminen tuntui olevan vastoin tämänhetkistä luontoani ja jaksamistani. Jessus sentään, miten hyvältä tuntui palata omatahtisempiin päiviin pestin päätyttyä.

Opin todella arvostamaan taas todella korkealle vapaita hetkiä, kiireetöntä istuskelua kahvikupin ja omien ajatusten kanssa, maisemia katsellen. Vapauden arvo korostui jos mahdollista vieläkin entisestään.

Opin hyvin tunnistamaan, missä mieleni askaroi pääosan ajasta. Nii-in missäpä muuallakaan kuin siinä oman ”jutun” luomisessa. Siksipä tuntui, että laiminlöin itseäni ja omia innostuksiani, kun aikani ei riittänytkään oman ykkösintressini edistämiseen ja edes mieleen juolahtelevien ideoiden ylöskirjaamiseen.

Opin, että omaa tärkeää juttuaan ei pidä feidata, vaan nostaa se keskiöön ja varata sille aikaa.

Aina kohtalo ei ole tähtiin kirjoitettu, joskus se on kirjoitettu myös hiekkaan

Opin lisää sopeutumista. Työkuvioihin pääsin aika nopeasti sisälle, sopeuduin systeemeihin ja tehtäviini suht vaivattomasti. Jotkut työpaikan asiat ja käytännöt, mitkä vaativat hetken sulattelua tampereen likalta, alkoivat sujua heti, kun runttasi vielä asennetta kohdilleen, hyväksyi vallitsevat olosuhteet ja lopetti stressaamisen turhista.

Näitä saattoivat olla yllättävät muutokset toimintaohjeisiin tai suunnitelmiin, itsestä riippumattomat tekijät, mitkä hankaloittivat omaa työtä. Tai ihan vaikka sen huomaaminen, että ainoa ruoka, mitä ruokalassa saattoi syödä oli kylmä kökkäreinen riisi. Lopulta suhtautuminen useisiin asioihin oli maan tapaan ”mai pen rai” ja kaikki käy!

Sain työstää tunteitani työn arvottamisen suhteen ja pääsin myös  hieman nielemään ylpeyksiäni hetkinä, jolloin mietin, että tässä sitä maisterisnainen ja entinen toiminnanjohtaja pokkuroi ja ottaa kiltisti käskyjä vastaan alle peruspäivärahan suuruisella palkalla (johon toki liittyi kyllä majoitus- ja ruokailuetuja) pyrkien tekemään optimaalisesti kaiken, mitä mielestäni töihini kuului ja mitä muuta lisäksi pyydettiin.

Mutta hyvällä asenteella entisestä toiminnanjohtajattaresta sukeutui kuitenkin nopeasti monitoiminainen hotellin asiakaspalveluun, retkimyyntiin, someviestintään sekä tietenkin pubivisa- ja karaoke-emännän hommiin.

Työnkuvaani kuului myös Jaspal Tailors -räätälipalvelujen promoaminen, tässä pääliike Patongilla
Työnkuvaani kuului myös Jaspal Tailors -räätälipalvelujen promoaminen, tässä pääliike Patongilla

Muodolliset koulutukset ja työkokemusvuodet tuntuvatkin menettävän kokoajan lisää merkitystään tässä elämäntyylissäni, jota nyt elän ja haluan jatkossa elää. Phuketissa hankittu työkokemus oli ihan terveellistä ja virkistävästi ajatusmalleja tuulettavaa. En haluakaan enää ajatella, etten voisi tehdä jotain työtä koska: ”koulutus” tai koska: ”työkokemus ja aiempi ura”.

Varsinkin hetkellisesti sitä voi tehdä kaikenlaista, oppia uutta ja kokea jotain erilaista heittäytymällä uusiin tilanteisiin, mutta pitkällä tähtäimellä oma sisäinen pilotti kertoo kyllä selkeästi, mihin kannattaa aikansa ja energiansa sijoittaa.

Opin ottamaan taas hieman rennommin töissä ja edelleen irtipäästämään itsekriittisyydestä ja turhasta täydellisyyden tavoittelusta. En esim. ahdistunut, jos karaoke -illassa huomasin, että kah, tänään vain yksi mikrofoni toimii… 🙂

Omien taipumusten ja kutsumusten kirkastuminen

Entisestään vahvistui tietoisuus siitä, että olen parhaimmillani, kun saan vapaat kädet suunnitella ja tehdä töitäni hyvin itsenäisesti, mielellään toimien omana pomonani, vastaten itselleni ja mahdolliselle lukija- tai asiakaskunnalleni. Oman vision ja oman totuuden johdatus on se, mitä haluan nyt seurata.

Samoin huomasin, että olen elementissäni, kun voin auttaa ihmisiä optimoimaan lomakokemuksiaan. Ja sellaista haluan tehdä jatkossakin, auttaa osaltani reissaajia mahdollisimman hyvien reissuelämysten ja -kokemusten luomisessa jakamalla tietoa, vinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia, kenties jatkossa muunkinlaisia matkailupalveluja.

Samaa ominaisuutta haluan ilmentää näissä blogi- ja kirjoitushommissa, opastaa ja jeesiä lukijoitani löytämään sellaisen elämäntyylin, jossa he voivat liikkua vapaammin maailmalla ja löytää toimeentuloa luovemmilla tavoilla kuin ehkä tähän asti.

Niin reissaamisessa kuin elämässä muutenkin näyttäisi siis siltä, että kutsumukseni on kannustaa ihmisiä ”off the beaten path” -reiteille. Ylittämään se tavanomaisin, turvallisin ja kansoitetuin malli elää tai reissata. Ja kuulemaan sitä omaa sisäistä matkaopastaan ennemmin kuin kulkea varmuuden vuoksi massojen viitoittamaa keskitietä.

Rohkaista ihmisiä toimimaan erilailla kuin valtavirta ohjaa toimimaan (jos ja kun oma tunne niin sanoo). Löytämään omat kohteensa, omat seikkailunsa ja omimmat tyylinsä olla, elää ja nauttia. Elämästä tai matkasta. Tai tästä koko elämän matkasta.

Koristeellisiin yksityiskohtiin panostetaan
Koristeellisiin yksityiskohtiin panostetaan

Pointit ja oppiläksyt koottuna:

  • kokeile rohkeasti uusia ja vähän rohkeuttakin vaativia asioita -> ”kokemus tuo varmuutta”
  • hanki erilaisia kokemuksia työstä ja elämästä, jotta tiedät mikä on sinun ”juttuasi” ja mikä ei
  • ylitä ja alita raja-aitoja, joita olet itsellesi asettanut, riko se perinteinen rutiini ja tottumus
  • hyväksy se, että asiat eivät mene aina niinkuin olet ajatellut, olettanut tai toivonut
  • nauti oppimisesta ja ihmisten kohtaamisesta, elämä (ja muut ihmiset) opettaa meitä koko ajan
  • kuuntele omaa sisäistä ohjaustasi, ole sille lojaali, sillä vain oma sisimpäsi tietää, mikä sinulle on parhaaksi
  • älä miellytä loputtomasti muita tai toimi niinkuin nyt ”on tapana toimia”, jos oma tunne on sitä vastaan
  • löydä omia vahvuuksiasi, erityisominaisuuksiasi ja inspiraatiotasi -vaikka joka päivä (niissä on avaimet sinumpaan tulevaisuuteen)
  • jos rahan tienaaminen ja oman jutun tekeminen ovat kovin etäällä toisistaan, kannattaa asialle alkaa tehdä jotain
  • älä jää kotiin miettimään, jos maailma kutsuu
  • valitse itsesi ja ole terveen itsekäs

Entäs nyt?

Vaikka oma pestini Phuketissa päättyikin, niin suomipalvelut Karon Sea Sandsillä jatkuvat. Huolehdin itselleni tietenkin seuraajan käteävästi facebookin kautta ja Riikka jatkaa nyt siitä, mitä itse ehdin aloitella. Tällä hetkellä kirjoittelen tätä juttua Malesiasta Kuala Lumpurista käsin.  Tavoitesuuntana on nyt se Australia. Aivan suoraviivaisesti eivät asiat ole edenneet, mutta muutaman mutkankin kautta matka jatkuu!

Laitan nyt loppuun vaikka muutaman kuvan sieltä Phuketista, missä näitä työn ja vapauden tasapainokysymyksiä sain jälleen pohtia.

Coral Island, vartin venematkan päässä Phuketista
Phuket Townin weekend marketin ruokakojuja
Auringonlasku Karon Beachilla
Kookosvesi -se paras nesteyttäjä
Patong Beachilla yllättävän rauhaisaa
Karon beachiä
Karon beachiä
Phuket Townin vanhaa arkkitehtuuria
Phuket Townin vanhaa arkkitehtuuria
Rantakeinu Karon Beach
Rantakeinu Karon Beach

(Visited 2 844 times, 1 visits today)

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.