Bali -road tripin kaksi viimeistä päivää käynnistyvät, kun heräämme Santai -hotellissa Amedissa. Vielä hetki aikaa nautiskella näistä maisemista ja tunnelmista, ennen kuin starttaamme seuraavalle etapille kohti Sidemania. Tässä postauksessa tarinaa siitä, miten paluumatka Amedista Sanuriin skootterin päällä taittuu.

Aika jättää Amedin kylän maisemat taa

Data-asiat kuntoon

Ennen lähtöä huomaamme, että mobiilidata on päässyt loppumaan, joten sitä pitää tankata lisää, ennen matkan jatkumista. Kun suunnistus tapahtuu google mapsin -reittiopastuksen avulla, on mukavaa tietää, että tarpeen tullen dataa on. Offline -kartat kannattaa toki myös ladata käyttöön.

Uuden datapaketin saaminen vaatii käymistä parissakin liikkeessä ennen kuin homma on hallinnassa (emme myöskään saaneet jostain syystä nettilatausta toimimaan). Olemme käyttäneet Balilla ollessamme suositeltuja Telkomselin simPATI -liittymiä. Lähtökohtaisesti paras tapa hankkia niihin lisää dataa on käyttää nettilatausta. Nyt pitää kuitenkin turvautua johonkin liikkeeseen.

Ensimmäisen liikkeen tyttö ilmoittaa, että netin saamiseen menee 24h.  No huh, tämähän ei tule kyseeseen, joten siirrymme seuraavaan, paremmin palvelevaan liikkeeseen. Nyt dataa saadaan 12 gb hintaan 100 000 rupiaa (n. 6 €) ja matka voi jatkua.

Amedista kohti Sidemania ajaessamme saa taas nauttia upeiden vuoristo- ja riisiterassimaisemien katselusta, tätä herkkua silmät ahnehtii kyllä mieluusti.

 

Välillä tunnelmaa tosin hieman haittaavat edessä kulkevat kuorma-autot, jotka pöllyyttävät hiekkaa ja maantiepölyä mukavasti silmille. Kapeilla ja mutkaisilla teillä ei ihan joka väliin tee mieli lähteä yrittämään ohitustakaan. Ainakaan jos se minusta on kiinni.

Tirta Gangga – vesipalatsi ja “kansanuimala”

Amedista emme ajele kuin ehkä 45 minuuttia, kun jo saavutaan Tirta Ganggan kuninkaalliselle vesipalatsille.  Mukavuudenhaluisuuksissamme jätimme väliin samalla suunnalla sijaitsevan Pura Lempuyang -temppelin, joka käsittääksemme olisi ollut varsin hieno, mutta vaatinut melkoisen rappujen kiipeämisurakan. Temppelillä käydäkseen olisivat hyvät kengät olleet tarpeen ja ehkä varhaisempi ajankohta auringon osalta armollisempi. Seuraavaan kertaan sitten!

Vesipalatsin läheinen parkkipaikka on aivan puulla lyöty, mutta saamme mopon parkkiin päätien toiselle puolen. Pääsymaksu palatsin alueelle on 30 000 rupiaa eli 1,80 € per henkilö.

Sisään mennessä edessä aukeava puutarha altaineen, suihkulähteineen ja patsaineen on silmiä hivelevä, jopa aavistuksen (jumal)tarunhohtoinen näky. Mutta toki palatsia on tullut katsomaan “jokunen” muukin, mutta onneksi mitään erityistä tungosta ei kuitenkaan ole.

Käyskentelemme ympäri aluetta ja räpsimme kuvia. Vesipalatsi puutarhoineen on Karangasemin provinssin kuninkaan 1943 rakennuttama, mutta alue vaurioitui pahasti vuonna 1963 Agung tulivuoren purkautuessa. Sittemmin alue on taas uudelleenrakennettu ja kunnostettu.

Altaissa uiskentelevia kaloja voi halutessaan ruokkia palatsin ulkopuolelta ostettavalla kalanruualla ja ruokkijoita näkyy riittävän. Me tyydymme vain katselemaan.

Pääsisäänkäyntiä lämpinä olevan altaan halki voi kulkea loikkimalla kivipaadelta toiselle. Taaempana olevassa altaassa on mahdollisuus uida, mikä näyttääkin olevan varsin suosittua etenkin lasten keskuudessa. Uima-altaalle on vielä oma 10 000 rupian maksu. Me skippaamme nyt uimiset, vaikka kuumuus siihen antaisikin aihetta.

Tunnin kierroksen jälkeen jatkamme matkaa, ja nyt laitamme jo navigaattoriin suunnaksi Sidemanissa sijaitsevan seuraavan yön majapaikan.

Sideman

Olin kuullut suosituksia Sidemanista, joten ajattelin, että siitäpä on sopiva pysähdyspaikka retkellämme. Lähtiessämme suunnistamaan kohti majapaikkaamme Kubu Alas Tunggal Villaa, havaitsimme, että sehän sijaitsee jonkin verran varsinaisen Sidemanin kylätaajaman ulkopuolella.

Tulivuori Mount Agung hallitsee maisemia Sidemanissa

Mutta onhan meillä mopo liikkumiseen. Tärkeimpinä kriteereinä varausvaiheessa oli se, että majapaikasta löytyy netti sekä ilmastointi. Näitä tykötarpeita on  oppinut arvostamaan, vaikka tarvittaessa toki askeettisempikin riittää.

Saavumme jonkin aikaa ajeltuamme tähän kolmen bungalowin majataloon. Kubu Alas Tunggal Villa sijaitsee pienen kylätien varrella ja samalla keskellä luontoa. Bungalowit vaikuttavat ensivilkaisulla uusilta ja siisteiltä. Perheen teini-ikäinen tyttö hoitaa sisäänkirjauksemme.

Puutarhassa on 3 vierekkäistä bungalowia

Huoneeseen mennessä huomaan, ettei toivomaamme ilmastointia taida ollakaan. Siitä kysyessäni tyttö näyttää wc:n. Hmm. kielimuuri. Tuuletin sentään on. Wifi:stä kysyessämme, saamme vastaukseksi “no connect”.

No eihän siinä. Harhaanjohtava kohdekuvaus vain hieman harmittaa, koska näiden kriteerien perusteella olemme majapaikan valinneet. Ja olin suunnitellut hoitavani jonkin verran työasioita illalla netin kautta. No ehkäpä mobiilidatalla saan jotain tehdyksi.

Mieleen kuitenkin tulee väistämättä, että olisimme saaneet samoilla fasiliteeteilla huoneen edullisemmin joen varresta vähän lähempää kylää, alueelta, missä on muitakin majataloja ja ravintoloita.

Muutoin bungalow on varsin kaunis ja tosiaan ilmeisesti suht hiljattain valmistunut. Hintaa huoneella on 300 000 rupiaa, eli n. 18 €. Toimivalla netillä ja ilmastoinnilla tämä olisi ollut varsin hyvä diili. Yritämme myös kysyä onko mahdollista saada illalla mitään ruokaa majapaikasta, mutta koska kielimuuri nousee jälleen, emme laske mitään sen varaan ja lähdemme etsimään ruokapaikkaa kyliltä.

Bali road trip 3
Bungalow on siisti ja viihtyisä sisältä
Bali road trip 3
Osittain avoinainen kylppäri on todella suuri

Sidemanin “taajaman” raitille on lähes parinkymmenen minuutin ajomatka. Pohdimme, että mahtaako olla jokin pyhäpäivä, sillä monet liikkeet ja muutamat pikku warungit näyttävät olevan kiinni.

Löydämme kuitenkin ravintolan Sidemanin guesthouse -alueen liepeiltä ja saankin eteeni tämän Balin reissun parhaan kasviscurryn. Päivän siirtymät ovat tässä kohtaa vieneet jo voimat, enkä muista räpsäistä ravintolasta edes kuvaa, saatika painaa mieleen sen nimeä. Jälkeenpäin tutkien taisi olla Enak´s Warung.

Hiipivä väsymys on vienyt muutoinkin hingun kierrellä sen enempää ja lähdemme ajelemaan takaisin kämpille auringon laskiessa. Samaan aikaan paikalliset palaavat peltotöistä sirpit olalla. Pienten kylien läpi ajaessamme saamme jonkin verran katseita osaksemme, ei täällä mitenkään laumoittain turisteja pörrää. Läheisestä temppelistä kaikuu jo illan rukoushetken mantrat,  kun saavumme takaisin bungalowin terassille.

Saapuessamme säikäytämme mökkimme sivustalla saalistavan käärmeen, joka on juuri napannut sammakon kitaansa. Onnekas sammakko ehtii loikkaamaan käärmeen leukojen välistä karkuun pieneen lampeen takaisin kurnuttamaan. Luonnon äänimaailmat ovat muutoinkin illan edetessä varsin läpitunkevat, mutta hyvällä tavalla.

Lämpimän suihkun kanssa on hieman haasteita, mutta lämmintä vettä lopulta järjestyy, kun pyydämme hieman apuja. Sen sijaan vuoristoseudulla on auringon laskun jälkeen sen verran viileätä, että ilmastointia emme lopulta illan tai yön aikana edes kaipaa.

Aamulla aamupalan jälkeen on aika jatkaa matkaa. Kaiken kaikkiaan Kubu Alas Tunggal Villa osoittautui varsin sympaattiseksi majapaikaksi, pienistä, aloittelevan majoitusliikkeen, ongelmista huolimatta. Ja majoittajaperhe tuntui hyvin ystävälliseltä ja avuliaalta. Tästä jäi inhimillinen ja symppis maku.

Sidemanin katselmuksemme jää lopulta varsin lyhyeksi. Seutu näyttää koostuvan useista pienistä kylistä sekä vähän isommasta kyläkeskuksesta. Temppeleitä on useita. Maisemia hallitsevat riisipellot ja jonkin matkan päässä siintelevä tulivuori Mount Agung. 2-3 päivän oleskelulla olisimme saaneet varmasti paremman käsityksen paikasta ja ehtineet tutkiskella aluetta tarkemmin. Ompahan jotain taas seuraavaankin kertaan.

Besakih -temppeli vaihtuu vesiputoukseen

Reittisuunnitelmamme päivittyy myös Besakih -temppelin osalta. Tämä Mt. Agungin rinteellä sijaitseva, Balin pyhimpänä pidetty temppeli on aika huonossa maineessa, mitä tulee temppelillä vierailevien turistien kohteluun. Kaikenlaiset nettiin raportoidut vedätykset ja hankaluudet toteuttaa temppelivierailu kohtuullisin kuluin ja hyvässä hengessä nakertavat kiinnostustamme lähteä sinne seikkailemaan ja taistelemaan rupioistamme.

Tavallaan kyllä harmi, sillä varmasti temppeli olisi ollut näkemisen arvoinen ja sijainnut näppärästi vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Sidemanista. Nyt ei vääntäminen kiskureiden ja huijareiden kanssa tahdo oikein napata ja alankin ennen lähtöämme tutkiskella, josko reitille osuisi jokin vaihtoehtoinen, “helpompi” kohde. Kartasta bongaan Tukad Cepungin vesiputouksen, päätämme mennä paluumatkalla sinne.

Tukad Cepung putous – luonnon valokuvausstudio

Majapaikastamme ajelemme ehkä 45 minuuttia, kun saavumme Tukad Cepung vesiputouksen parkkipaikalle. Olen lukenut, että tämä ei olisi Balin eniten kansoitettuja vesiputouskohteita, mutta toki täälläkin autoja ja mopoja on jonkin verran parkissa.

Putoukselle mennessä kerätään 10 000 rupian käyntimaksu. Sitten kävellään ja laskeudutaan rinnettä alas kiviportaita pitkin kohti solan pohjaa, josta putouksen pitäisi löytyä.

Pohjalla virtaa hieman vettä, joten flipflopit ovat hyvä kenkävalinta tässä kohtaa. Lähdemme kävelemään ensin oikealle, jossa näkyy olevan pienempi putous tai lähinnä “suihku”. Täällä ei ole kuin yksi pariskunta lisäksemme.

Käännymme kävelemään toiseen suuntaan.  Aluksi näemme vain kivikkoa ja mietimme, mihin kätköön se varsinainen putous sitten asettuu. Kuljemme eteenpäin ja näemme, kun muita ihmisiä tulee kivilohkareiden välistä. Sinne siis.

Bali road trip 3

 

Puikkelehdumme kivien välistä luolamaiseen miljööseen. Veden kohina voimistuu. Täällä emme enää olekaan yksin. Paikalla on  useampikin hääpari sekä joitakin turisteja poseeraamassa ja kuvaamassa todennäköisesti instagram -tileilleen ja blogeihinsa. Niinkuin toki itsekin. Osalla on mukana vieläpä aivan ammattilaisvehkeillä varustetut kuvaajat.

Vähän huvittaa tilanne, jossa seisomme jonossa jokaisen odottaessa vuoroaan päästäkseen ottamaan kuvaa putouksesta tai itsestään kivenlohkareiden päällä. Tällaiseksi tämä reissaaminen ja nähtävyyksien katsominen on mennyt, kuvausvuoron odotteluksi. Onneksi väkeä ei kuitenkaan ole kovin paljoa.

Putous on kyllä hieno ja aivan omanlaisena, kun se on ikäänkuin osittain luolan sisällä. Veden pauhaava voima naulitsee kävijän paikoilleen vain tuijottelemaan näkyä.  Paikka on todella kuvauksellinen.

Bali road trip 3

Katselen hetken lumoutuneena siitä, miten upeasti auringon säteet siivilöityvät solan pohjalle ja kivilohkareille, joiden päällä ihmiset poseeraavat. Näistä tulee varmasti taianomaisia kuvia. Itse emme pidä nyt kummoisiakaan kuvaussessioita ja kuvausvälineenäkin on vain puhelin, kameran muistikortin täytyttyä kiusallisesti kesken retken.

Bali road trip 3
Luolamaista tunnelmaa vesiputoukselle mentäessä

Paluu Sanuriin

Paluumatka sujuu reipasta tahtia ja ilman pysähdyksiä. Olemme takaisin Sanurissa jo alkuiltapäivästä. Skootterin palautus sujuu hyvin. Exo -vuokraamon (Sanur bike rental) kaveri vain vilkaisee pyörää nopeasti ja toteaa, että kaikki kunnossa. Mukava huomata, että selvittiin siis kaikinpuolin ehjinä ja ilman suurempia kommelluksia. Jes!

Suosittelen lämpimästi Balin kiertelyä omaan tahtiin ja turistikohteista vähän etäisyyttä ottaen. Skootterilla tai autolla, mikä parhaiten kenellekin tuntuu sopivan. Bali on ehdottomasti paljon muutakin kuin sen turistisimmat ja suosituimmat alueet. Eikä niiltäkään tarvitse kauaksi poiketa, kun tunnelma jo muuttuu.

Mopovuokraamo Exo- rental / Sanur Bike rental saa suositukseni!

Paluureitti kartalla

Ensi kerralla kun lähden moporetkelle…

  • Varaan enemmän aikaa, eli 2-3 päivää ainakin per pysähdyskohde ja teen sitten majapaikasta käsin pieniä tutkimusretkiä ympäristöön
  • Varaan aikaa myös “ajetaas tonne ja katotaan mitä siellä on” -poikkeamille perusreitiltä
  • Yritän olla jännittämättä niin paljoa vilkkaassa liikenteessä 😀
  • Miettisin go pro kameran tai vastaavan käyttöä maisemien tallentamiseen, pysähtely kuvien ottamiseen “lennosta” on hieman haastavaa, tilanteet ja maisemat vilahtavat ohi vauhdilla
  • Huolehtisin, että kameran muisti ei lopu kesken ja että kaikki tarvittavat tekniset vimpaimet on mukana
  • Tekisin yhtä kevyen ohjelman, sillä 1-3 nähtävyyttä / päivä on ainakin itselleni aivan riittävä

Seuraavaksi Nusa Islands

Menemme vielä yhdeksi yöksi Radha Homestayhin,  missä tavaramme ovat olleet säilytettävänä. Poikkeamme illasta I love Balin Tonia moikkaamassa ja hakemassa häneltä seuraavan päivän laivaliput Nusa Lembonganille. Tajuan vasta jälkikäteen, että esim. Go Pro -kamera ei olisi ollut hullumpi idea ja sellaisen olisi voinut Tonilta vuokrata. Kuvaaminen ajellessa kun ei suju tosiaan kovin näppärästi.

Bali road trip 3

Varsin hidastempoisten Vietnam -viikkojen jälkeen Balin kuukausi tuntuu käynnistyneen ihan erilaisella pöhinällä. Ja seuraavaksi ohjelmassa siis läheisten Nusa -saarten hyppely.

Katso Balin road tripin aiemmat postaukset:

Bali road tripin 1.osa

Bali road tripin 2.osa

(Visited 168 times, 1 visits today)

6 Comments

  1. Sannahof // Unelmamaja 16/06/2018 at 3:48 am

    Juuri nämä alueet jäivät kytemään mieleen Balin reissun jäljiltä ja haluankin joskus vielä palata Balille ja käydä tällä puolen saarta koluamassa nurlkiaa. Ihanan oloisia paikkoja ja tuo vesiputous on aika upean oloinen!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/06/2018 at 1:45 pm

      Kiitos Sanna kommentista 🙂 Joo suosittelen ilman muuta kierteleen näitä ja oleskeleen vähän pidemmältikin, jos vaan mahdollista!

      Reply
  2. Anna K. - Kaukaa haettua 17/06/2018 at 2:00 am

    Balista puhutaan niin paljon, että kyllä sinne olis päästävä. Nämä maisemat oli aivan ihania, tuo vihreys kiehtoo. Kuulosti ihanalta, että luonnon äänet kuului huoneeseen, mutta käärme mua olis saattanut kyllä pelottaa.
    Tuo lopun listaus oli tosi hyvä!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/06/2018 at 1:43 pm

      Hei Anna K. ja kiitos kommentista 🙂 Joo kyllä siellä kantsii ehdottomasti käydä, kierrellä ja löytää ne itselle mieluiset paikat. Kaupunkikeskusten ulkopuolella sitä on yleensä ihanasti trooppisen luonnon keskellä. Tuo oli varmaan eka käärme jonka oon Balilla nähnyt että ei niihin välttämättä törmää, mutta toki se mahdollista on, niinkuin vähän kaikkialla Kaakkois-Aasiassa. Eipä ne juuri ihmisistä piittaa, menevät omia menojaan 🙂

      Reply
  3. Anna | Muuttolintu.com 17/06/2018 at 10:28 am

    Me käytiin viime viikonloppuna seikkailemassa Amedissa ja tsekattiin myös tuo Pura Lempuyang ja Tirta Gangga. Lempuyang temppeli ei suinkaan vaadi hirveetä rappusten kiipeämistä, ei niitä ollut kuin ehkä muutama kymmenen sille kuvatuimmalle paikalle. Harvat turisteista jatkaa huipulle asti, se vaatisi enemmän reippailua.
    Liittymien kanssa meillä on ollut ongelmia, ostettiin kentältä heti sim-kortit mutta se data olikin jaettu eri tarkoituksiin ja kalliiksi tuli. Ois varmaan saanut halvemmalla kentän ulkopuolelta?
    Me ollaan skobailtu vaan tosi lyhyitä matkoja, se on hauskaa mutta tuntuu kieltämättä aika vaaralliselta. Paljon halvempaahan se olisi. Täällä Ubudissa varsinkin taksien hinnat on hurjia ja go-jekilläkään ei saa autoa.
    Jos tuosta vesiputouksesta saa puhelimellakin tuollaisia kuvia, niin täytynee käydä tsekkaamassa, upea!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 20/06/2018 at 2:31 pm

      Heippa Anna! 🙂

      Elikkä oltais voitu sit hyvin piipahtaa Lempuyangilla, monin paikoin luettiin että sinne on kova kapuaminen 😀 No aina oppii! Mun käsittääkseni simpati simit on edullisempia kylillä kuin kentällä ja sit kun ekan ostanut niin netistä lataileen lisädatat. Me liikuttiin Ubudissa jonkin verran skopalla ja olihan se välillä hermoja raastavaa, kun oli ruuhkaisimmat ajat. Muuten kyllä taitaa olla siellä kävellen paras, jos vaan mahdollista.

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.