Irtisanoutua, myydä kaikki ja lähteä maailmalle – osa 3

Reissaavan elämäntyylin rakentamista koskevassa postaussarjassa pääsemme nyt viimeiseen osaan. Tässä osassa pureudumme yhä lähemmäksi käytäntöä ja sitä millaista liikkuva diginomadinen työ ja elämäntapa oikeasti on.

Tätä postausta varten haastattelin Mikkolan Tanjaa, valokuvaajaa ja yrittäjänaista, joka teki hiljattain elämänmuutoksen miehensä kanssa heidän ryhtyessään reissaaviksi läppäriyrittäjiksi, diginomadeiksi, toistaiseksi voimassaolevalla suunnitelmalla.

Tässä jutussa kuulemme Tanjan kokemuksia ja ajatuksia reissaavasta elämäntavasta. Sekä myös vinkkejä diginomadistista elämänvaihetta suunnitteleville.

Kuka?

“Olen Tanja Mikkola, minimalisti, nomadi ja ammatiltani valokuvaaja ja sisällöntuottaja.” Näillä sanoin luonnehtii Tanja itse itseään nykyisessä elämäntyylissään.

Olemme siis sattumien kautta törmänneet Tanjan kanssa facebookin reissupalstoilla ja on selvinnyt, että elämäntilanteemme samankaltaisuuden lisäksi olemme myös teinityttöinä olleet samassa kesätyössä ja äitimme ovat olleet työkavereita keskenään. Hauskoja yhteensattumia.

Mikään matkatyön noviisi Tanja ei kuitenkaan siis ollut ennen päätöstä siirtyä nomadistiseen elämään. Hän kertoo työskennelleensä reissaavana freelance -yrittäjänä edelliset 17 vuotta. Tanjalle, jos kenelle reissutyön käytännöt hyvine ja huonoine puolineen ovat ainakin tulleet tutuiksi.

Vaikka Tanja rakastaakin matkustamista, parisataa reissupäivää vuodessa olivat luonteeltaan kuitenkin yleensä kiireisiä, eikä kohteisiin ehtinyt sen kummemmin jäädä oleilemaan. Työt tehtyä piti palata kotiin Suomeen.

Tällainen reissaaminen oli alkanut tuntua myös kuluttavalta. Elämä työkeikkojen ja alituisen matkustelun merkeissä tarkoitti sitä, että kotona Suomessa ehti olla vuodesta huomattavasti vähemmän aikaa kuin maailmalla.

Yhteisenä haaveena Tanjalla ja hänen miehellään olikin ollut ajatus, että jossain vaiheessa he voisivat viettää ainakin osan vuodesta ulkomailla yhdessä. Miehen vakityö Suomessa oli kuitenkin keskeinen syy siihen, että näitä haaveita oli lykätty tuonnemmaksi. Kunnes kohtalo puuttui sitten peliin.

diginomadiksi
Lentokentillä vietetyn runsaan ajan vuoksi Tanja tunteekin kentällä olonsa hyvin kotoisaksi!

Miten päätös diginomadiksi ryhtymisestä syntyi?

“Meidän päätöksemme lähteä maailmalle syntyi varsin nopeasti, mutta yllättäen, kun avomieheni pitkä työsuhde päättyi keväällä. Olimme tuolloin puolivuotisella matkalla puolisoni vuorotteluvapaan aikana.

Olimme puhuneet jo vuosia ulkomaille muuttamisesta ja tuo puolivuotinen matka oli kokeilu pysyvämpään reissuelämään. Kun puolison työnantaja sitten päätti pärjätä puolta vähemmällä henkilöstöllä, olimme jo henkisesti valmiita muuttoon ja päätös oli helppo tehdä.

Taloudelliset perusteet painoivat vaakakupissa paljon. Totesimme, että jos jäisimme Helsinkiin, puolisoni saisi kyllä työttömyyskorvausta, mutta minulla siellä ei töitä olisi.  Työttömyyskorvaus menisi suurilta osin asuntolainan lyhennykseen. Elämiseen ei rahaa jäisi. Ei tuntunut hyvältä ajatukselta myöskään enää matkata työssäni niin, että mieheni odottaisi työttömänä minua yksin kotona.

Päätimme siis kokeilla työskentelyä yhdessä. Tyhjän päälle putoaminen 17 vuoden työsuhteen jälkeen tuntui puolisostani huolestuttavalta, mutta hän koki saavansa turvaa minun pitkästä yrittäjyyskokemuksestani.

Olin haaveillut leppoistamisesta, työtuntien vähentämisestä, kokenut loppuunpalamisen oireita, mutta oli vaan revittävä taas iso vaihde päälle.”

Mitä valmisteluja vaadittiin?

“Itse käytännön järjestelyt vaativat lähinnä fyysistä työtä; myimme niin paljon omaisuuttamme kuin ehdimme. Vuokralaisille jäi kalustetut asunnot, mutta kaupittelimme kirjojamme ja levyjämme viemästä hyllytilaa ja kerrytimme sillä myös rahaa velkojen maksamiseen.

Olimme eläneet jo puoli vuotta putkeen seitsemän kilon reppujen varassa ja olen muutenkin ollut aina minimalisti, joten tuntui tarpeelliselta päästää irti siitä tavarasta, mikä meitä nyt jo entisessä kodissa odotti. Miksi ihmeessä meillä oli varastoituna tavaraa, mitä emme olleet puolenkaan vuoden aikana kaivanneet?

Töiden puolestä tilanne oli aika stressaava. Olin muutama vuosi sitten perustanut uuden yrityksen, minkä toiminta oli jo ehtinyt loppua ja jättää velkaa sekin. Molemmilla meistä oli velkaa, mutta kummallakaan ei ollut enää mitään tietoa tulevista tuloista. Päätimme aloittaa rivakan markkinoinnin vanhoille asiakkailleni, sekä etsiä yhdessä uusia.”

Tanja kertoo, että elämänmuutoksen käytännön järjestelyt kävivät lopulta vain muutamassa viikossa heidän palattuaan kotiin puolen vuoden reissultaan.  Nythän mikään ei enää pitänyt heitä Suomessa, vaan he olivat vapaita aloittamaan nomadistisen elämänvaiheen varsin nopeasti. 

Millaista työtä teette reissussa?

“Teemme työksemme perinteistä ulkomaan journalismia. Perehdymme eri maihin haastatellen eri alojen ammattilaisia, tavallisia kansalaisia, taustoittaen juttumme monipuolisesti. Asiakaskuntamme ei kuitenkaan tulevaisuudessa koostu välttämättä pelkästään perinteisestä mediasta, joka on leikannut sisällöntuottamisen budjettejaan.

Koemme työmme olevan enemmänkin luotettavan tiedon hankkimista mille tahansa taholle, joka sitä tarvitsee. Pitkään ulkomaanjournalismia tehneenä ammattitaitoni perustuu jopa varsinaista kuvaamistyötä vankemmin nimenomaan tiedon hankkimiseen.

Tavoitteenani on myös saavuttaa jossakin vaiheessa taloudellinen riippumattomuus, joten ajatuksena on lisätä myös markkinointipuolen tulovirtaa. Teen myös sosiaalisen median sisällöntuotantoa, mikä tulee olemaan jatkossa vahvemmin yksi tulovirroista.

Uudet työkohteet suunnitellaan sen mukaan missä satutaan olemaan ja yhdessä kohteessa voidaan olla pidempään. Varsinkin nyt, kun sain toimittajapuolisoni mukaan maailmalle työparikseni. Tämä säästää merkittävästi myös matkustamisen kustannuksia, kun ei tarvitse jatkuvasti palata takaisin Suomen tukikohtaan.

Tavoittelenko rennompaa työntekoa? Ou jes! Tarkoitus on todellakin saavuttaa tilanne, missä voisin työskennellä vain pari tuntia päivässä. Laskin jo vuosia sitten tehtyäni yrittäjänä 60-100 tunnin työviikkoja ilman lomia, että voisin jäädä koska tahansa eläkkeelle ja minulla olisi kasassa normaalin työsuhteisen koko uransa aikana tekemät työtunnit.

Olen minimalisti materian suhteen, mutta työmäärien karsiminen on aina ollut vaikeaa. Toisaalta olen intohimoalalla, tehnyt rakkaasta harrastuksestani ammatin, mutta siinäkin on riskinä menettää palava into ja luovan ajattelun kyky tekemällä liikaa töitä.

Joten absoluuttisesti tarkoituksena on ottaa väliin chillailua, tehdä lyhyitä työviikkoja tms, mutta nyt tässä uudessa tilanteessa siihen ei ole heti taas mahdollisuutta.”

diginomadiksi
Kentät ovat myös tuttuja toimistoja

Miten raha-asianne on suunniteltu?

“Päädyimme siis ulkoistamaan asuntolainamme vuokraamalla kotimme ja lähdimme ensi alkuun Serbiaan, missä pystyimme elämään varsin keskiluokkaista elämää noin tuhannella eurolla kuukaudessa.

Kuukausibudjetti rakentuu sen mukaan, minkä verran on tuloja. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että keskimäärin 700 e/kk on sopiva tavalliseen elämään maailmalla. Lisäksi meillä on Suomessa asuntolainat ja muuta velkaa, mitkä on tietysti maksettava peruselämisen ja matkakulujen lisäksi.

Työn markkinointia täytyy tehdä ahkerasti, jotta tulot saadaan kasaan. Yritämme myös pysyä yhdessä paikassa mahdollisimman pitkään, sillä lentäminen on kallein osa reissuelämää.

Toki olisi hienoa asua luksusasunnoissa, mutta itse näen, että pieni budjetti voi mahdollistaa aidommat kokemukset. Kun ei linnottaudu viiden tähden hotelleihin, vaan asuu paikallisten keskellä tehden tavallisia arkipäiväisiä asioita, tutustuu helpommin paikallisiin ja heidän arkeensa ja maahansa.

Itse harrastan muutenkin maksuttomia asioita, kuten patikointia, joten en tarvitse rahaa elämysten hankkimiseen.”

diginomadiksi
Patikointi on edullinen harrastus ja elämysten lähde

Kuinka valmistautua muutokseen?

“Mikäli aiempaa kokemusta yrittäjyydestä ei ole, suosittelisin perustamaan yrityksen jo ennen maailmalle lähtöä ja hankkimaan jonkin verran asiakkaita valmiiksi. Yleensä yrityksen kannattavaksi rakentaminen vie kuitenkin pari vuotta aikaa. Toinen vaihtoehto on säästää vararahasto, minkä turvin voi elää ensimmäisen vuoden, kun tuloja ei välttämättä vielä ole.

Omassa työssäni aloitan kontaktien luomisen jo ennen uuteen maahan menemistä ja kartoitan asiakkaideni kiinnostusta kyseisestä maasta tekemiimme juttuihin jo etukäteen varmistaakseni, että saamme tuloja riittävästi. Epävarmuuden sietokyky on tärkeä, mutta siihenkin oppii. Reissuelämä opettaa myös joustavaksi.

Riippuu pitkälti omasta työstä mikä kohde on sopiva työskentelyyn, mutta jos on mahdollisuus elää täysin paikkariippumattomasti kannattaa valita edullinen kohde, missä itse viihtyy. Oma työni on sen luonteista, että joudun valikoimaan kohteita asiakkaideni kiinnostuksen mukaan, enkä voi helposti jäädä kuukausia pidemmäksi ajaksi yhteen kohteeseen vaikka se houkuttaisikin.”

Mitä muuta haluaisit sanoa diginomadiksi aikoville?

  • Suosittelen diginomadielämää sitkeille, joustaville ja hyvän itsekurin omaaville henkilöille.
  • Maailmalla kyllä pärjää, mutta jos haluaa matkustaa lomailumielessä, kannattaa valita ennemmin sesonkityö Suomessa ja matkustaa sitten kertyneillä säästöillä.
  • Rannalle ei parane mennä lojumaan, mikäli töitä ja tuloja ei ole tiedossa.
  • Iällä ei ole merkitystä, mutta toki jotkut asiat ovat eri iässä erilaisia. Nuorena saattaa jaksaa pitkiä päiviä
    ja reissuelämän fyysisiä rasituksia paremmin, mutta vanhempana taas on kertynyt työ- ja
    elämänkokemusta, mikä helpottaa työkeikkojen löytymisessä.
  • Kiinnostus kieliin ja kulttuureihin auttaa sopeutumisessa.
  • Parasta matkailevassa elämäntavassa on uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuminen
  • Ikävintä taas tietynlainen juurettomuus, se ettei ole kiinteää asuinpaikkaa.

Mitä teillä on seuraavaksi suunnitelmissa?

“Aloitimme siis pysyvän nomadielämämme asumalla kaksi kuukautta Serbian pääkaupungissa Belgradissa ja olisimme jääneet sinne erittäin mielellämme pidemmäksikin aikaa. Nyt jatkamme kuitenkin Japaniin. Nykyisen elämänmuotomme vuoksi voimme toteuttaa samalla pitkäaikaisen haaveeni hitaasta junamatkasta Siperian läpi, eikä ole tarvetta lentää Japaniin kiireen vuoksi.

Emme tee kovin pitkän ajan suunnitelmia, vaan jätämme sattumalle mahdollisuuden. Tiedämme menevämme Uuteen-Seelantiin Japanin jälkeen ja keväälle on alustavia, mutta ei lukkoon lyötyjä suunnitelmia.

Käynemme jatkossa Suomessa pari kertaa vuodessa. Emme pohdi kovin pitkälle sitä kuinka kauan reissaamme. Unelmani olisi jakaa aikani parissa-kolmessa lempikohteessa asuen. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta pysyvä maailmalle lähtö on itseasiassa mahdollistanut reissaamisen vähentämisen aiempaan nähden!

Emme sulje pois mitään kohdetta, emme Suomeen paluutakaan. Olemme avoimia kiinnostaville työtarjouksille ja sellaisen osuessa kohdalle olemme uteliaita hyppäämään uuteen nopeastikin.

Repun varassa elävänä olemme nopeita liikkeissämme ja voimme muuttaa uuteen maahan vaikka heti seuraavana päivänä.”

Kiitos Tanja kun jaoit kokemuksiasi ja ajatuksiasi diginomadiksi ryhtymisestä!

diginomadiksi
Kyykistely pitää nomadin paikat vetreänä!

Tanjan tarinasta kannattaa mielestäni poimia ainakin seuraavat opit:

-irtisanotuksi tuleminen voi olla mahdollisuus eikä vain katastrofi

-diginomadi voi nauttia maailmalla olosta eri tavalla kuin reissutyötä tekevä, asettuen kohteisiin pidemmäksi aikaa kerrallaan

-diginomadi voi suunnitella töitään myös kunkin kohteen ja asuinmaan ympärille rakentaen

-asuntolainat voi “ulkoistaa” vuokraamalla, velat eivät ole este, vaan mahdollisuus

-ilman säästöjä tai yrityksen pohjatyön tekemistä ei ole järkevää ryhtyä diginomadiksi

-läppäriyrittäjyys vaatii lujaa työntekoa, mutta myös kulutustaan voi vähentää helposti Suomen kuluihin nähden, jolloin paineet tuloksen tekemiselle eivät ole niin kovat

-reissaava elämäntapa opettaa pärjäämään vähemmällä ja elämään joustavammin sekä spontaanimmin

-diginomadista elämäntapaa voi elää juuri niin kauan kuin se toimii ja tuntuu itsestä hyvälle

Tanjan nettisivuja:

Minimaattori – blogi minimalismista

Please be seated for take off – matkablogi 

Lue ”Diginomadiksi” -postaussarjan muut osat:

  1. Osa -päätöksenteko, lähteä vai jäädä?
  2. Osa -taloudellisia valmisteluja

(Visited 1 443 times, 1 visits today)

5 Comments

  1. Anu / Say It Anywau 01/09/2017 at 7:06 pm

    Mielenkiintoinen juttu! Vinkkaan tämän ystävällenikin samalla, joka sai juuri tietää yrityksen YT-neuvotteluista 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 02/09/2017 at 10:29 am

      Kiitos! Yt:t voi todellakin olla jonkin uuden ja kiehtovan elämänvaiheen alku. Aina kannattaa nähdä muutosten positiiviset mahdollisuudet! 🙂

      Reply
  2. Anne / FinnsAway 11/09/2017 at 3:05 pm

    Kiitos tästä kattavasta juttusarjasta! Pari kuukautta sitten irtioton tehneenä ja maailmalle lähteneenä voi helposti yhtyä näihin ajatuksiin, ja moni vastaavaa loikkaa harkitseva varmasti saa tästä lisää ajattelemisen aihetta ja inspiraatiota!

    Itse emme vielä ole varsinaisia digital nomadeja, joskin läppärin edessä tulee istuttua toisinaan täysiä työpäiviä blogisivuston parissa. Koko DN-käsite on vähän vaikeasti määriteltävä, mutta jotenkin tuntuu ettei voi sellaiseksi itseään kutsua, ennen kuin tulovirta on sillä tasolla että pystyy elättämään itsensä maailmalla koskematta säästöihin. Ehkäpä sitten tässä vaiheessa olemme vielä ”vain” matkailevia nomadeja, aika näyttää minne tie vie ja minkälaisiin töihin päädymme.

    Meidän tyylistä ”takki auki maailmalle lähtemistä” ei voi suositella kaikille kiertolaiselämästä haaveileville, takana täytyy olla valmiiksi säästettyä rahaa ja jotain sellaista osaamista jonka tietää pystyvänsä hyödyntämään tulonlähteenä. Pelkkä innokkuus, matkalippu ja läppäri ei ihan vielä riitä, mutta sekin tuli kyllä tässä juttusarjassa mallikkaasti esille. Hyvä ohjenuora on ensin kokeilla ulkomailla elämistä tai reppureissaamista edes muutaman viikon matkalla, jotta paremmin ymmärtäisi ne varjopuoletkin, pelkkää palmun alla istuskelua kun diginomadius kuitenkaan ei ole. Toki unelmiinsa pitää uskoa, ja itseensä myös. Niinhän sitä sanotaan ettei elämässä jää harmittamaan ne asiat mitä on tehnyt, vaan ne mitä on jättänyt tekemättä.

    Blogistamme (www.finnsaway.com) löytyy matkatarinoita tästä uudesta nomadielämästä ja pikkuhiljaa myös juttuja työn ohessa tehdyiltä reppureissuilta noin kymmenen vuoden ajalta. Tervetuloa nojatuolimatkailemaan meidänkin mukana omaa irtiottoa suunnitellessa!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 11/09/2017 at 3:40 pm

      Hei! Kiva kuulla teidän irtiotosta ja blogista 🙂 Pitääpä mennä tsekkaamaan! Joo nuo käsitteet on vähän sellaisia, että miten kukin missäkin yhteydessä ymmärtää. Ite aattelen niin, että jos reissaa ja tekee samalla läppärillään jotain, mikä tuo edes jonkinlaista toimeentuloa pöytään niin silloin voi puhua diginomadismista (jos siis haluaa :)). Anyway, onnea ja iloa teille sinne maailman tuuliin, missä nyt menettekin! 🙂

      Reply
  3. Pingback: Pysähtyminen kielletty - Please Be Seated for Takeoff mediassa | Please Be Seated for Takeoff

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.