Paikkariippumattoman diginomadin elämäntavasta luodaan helposti mediassa kuvaa,  joka ei pidä aina ihan kutiaan. Elämäntapaa joko romantisoidaan tai toisinaan se esitetään jopa tarpeettoman kurjassa valossa. Trendikahviloita ja riippumattoelämää vai sittenkin nuudelisoppaa hostellidormissa?

Saatan olla joskus itsekin syyllistynyt korostamaan elämäntavan potentiaalipuolta enemmän kuin haasteita ja realiteetteja, joita niitäkin ilmenee matkan varrella. Harvemmin näkee muuallakaan juttuja, joissa käydään läpi myös niitä mutkia ja haasteita, joita elannon kokoon raapiminen läppärikulkureille saattaa aiheuttaa.

Itsekin kuvittelin aluksi, että toimeentulon hankkiminen olisi jotenkin helpompaa ja nopeampaa. Tietoa siitä, miten rakentaa freelance -uraa tai digiliiketoimintaa on kyllä tarjolla, tiedon soveltaminen käytäntöön ei kuitenkaan ole niin suoraviivaista ja näpsäkkää kuin äkkisilmäilyllä arvelisi. Jos verkkoyrittäminen on lähtökohtaisesti vieras maailma voi olla, että glamourin täyteisiin päiviin luksushotellin altaalla läppäriä näppäillen menee hetkisen aikaa.

Tässä postauksessa muutama yleinen myytti eli väärinkäsitys tai turhan yksipuoleinen näkemys diginomadin elämästä sekä niiden “bustaus”.

1.Diginomadit tekevät töitä trendikahviloissa ja uima-altailla muutaman tunnin päivässä

Tämä saattaa toki koskettaa pientä ryhmää diginomadeja, mutta vaikka muutaman tunnin tekisikin töitä kahvilassa istuskellen todennäköisesti vielä 8 tunnin työvuoro odottaa majapaikassa tai yhteistyötiloissa työskennellen.

Itse pystyn korkeintaan joitain sähköposteja tai some -julkaisuja kirjoittamaan kahviloista tai altaan reunalta käsin tai ylipäätään paikoista, missä on kaikenlaista hälinää ja hulinaa. Oman huoneen rauhaan pitää linnoittautua välillä päiväkausiksi, jotta keskittyminen säilyy ja valmista tulee.

Sikäli kuvat, joissa ollaan latte nokan alla ja sormet näppiksellä tai rantatuolissa läppärin kanssa ovat vain pieni murto-osa totuutta. Itse teen eniten töitä sängystä tai sohvalta käsin, riippuen majapaikasta.

diginomadin elämä
Tyypillisin työpisteeni

Tavoitteena monella diginomadilla on toki ajan mittaan automatisoida työtehtäviä tai myydä tuotteita verkkokaupassa, niin että tulot eivät jossain vaiheessa ole enää suoraan riippuvaisia käytetystä työajasta. Tällaisten järjestelmien luominen ottaa kuitenkin aikaa, eikä ihan passiiviseen loikoiluun suurin osa pääse myöhemminkään.

2. Diginomadi sukkuloi mitä upeimmissa kohteissa ympäri maailmaa, eivätkä tylsät arkirutiinit pilaa hänen päiviään

Totta ja tarua. Kieltämättä diginomadin elämäntyyli mahdollistaa mitä hienoimmissa maailmankolkissa käymisen ja asumisen, mutta tavallinen arki ja rutiinit ovat vahvasti tässä elämäntyylissä läsnä. Kurinalaisuus ja hyvä itsensä johtaminen toimivia rutiineja luoden ovat lähes välttämättömiä ominaisuuksia, jos tarkoituksena on saada asioita tehdyksi ja tienata elanto läppärillään.

Arkiset rutiinit voivat olla sangen nautinnollisiakin ja niistä voi luoda mieleisin päiväohjelman itselleen. Itselläni tavoitteena on päästä hommiin viimeistään aamuseitsemältä, mutta aina se ei ihan toteudu. Päivittäisten to do -listojen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Tarpeellista on etsiä ne itselleen parasta virettä tuovat toiminta- ja työtavat.

diginomadin elämä
Kahvitauko mukavassa kahvilassa katkaisee hyvin läppärinäytön tuijotuksen

Liikkuvassa läppärityössä jaksaakseen on olennaista huolehtia riittävästä unesta, energisoivasta ruuasta, liikunnasta ja muusta hyvinvoinnin ylläpidosta. Muuten voi olla voimat koetuksella.

Kuukausivuokralla asuttaessa myös ruokaa on laitettava, tiskit ja pyykit pestävä eli normaaleja arkirutiineja hoidettava. Majataloissa ja huoneistohotelleissa näitä rutiineja voi sentään paremmin ulkoistaa.

3. Bloggaavat diginomadit reissaavat pääasiassa muiden piikkiin

Erityisesti matkabloggaajiin liittetään mielikuvia siitä, että he “pummivat lennot ja majoitukset” ja kirjoittavat sitten vastineeksi myönteisiä arvioita yhtiöistä, joiden kanssa yhteistyötä on tehty.

Toki toisinaan näin voi ollakin ja etenkin, jos hehkutukseen on syytä, miksi sitä ei voisi tehdä. Useille matkabloggaajille on kuitenkin tärkeää pitää kiinni siitä, ettei heidän positiiviset mielipiteet ja arviot ole noin vaan ostettavissa. Ja vaikka joskus olisikin mahdollisuus saada matkakulut kustannettua yhteistyöyrityksen kautta, koko elämäntapaa sillä harvemmin kustannetaan.

Bloggaava diginomadi tekee todennäköisesti myös muita toimeksiantoja ja kirjoittaa juttuja muustakin kuin matkailusta. Jutun ostaja tai tuotteen markkinoija voi maksaa matkakustannuksia tai sitten ei. Mikään automaatio matkakulujen korvaaminen ei ole, ellei kyse ole jostain kirkkaasta some -tähdestä.

Useimmat bloggaaja-diginomadit tekevät työkseen monenlaista asioita, tarjoten erilaisia palveluita ja tuotteita yrityksille ja kuluttajille.

4. Läppärityö tarjoaa väylän helppoon rahaan / diginomadi elää köyhyysrajalla

Valtaosa diginomadeista noin kansainvälisesti tarkastellen elää huomattavasti pienemmällä summalla, kuin mitä saisivat tavallisesta palkkatyöstä kotimaassaan työskennellen (riippuen toki mikä se kotimaa on). Harva ryhtyy läppärikulkuriksi suuret tienestit mielessään. Uskon, että suurin osa valitseekin tämän elämäntavan sen tarjoaman elämänrikkauden ja reissaamisen vapauden johdosta.

Omien empiiristen havaintojen ja diginomadiryhmien seuraamisen pohjalta arvioituna näyttää siltä, että useimmat edullisissa maissa oleskelevat diginomadit tienaavat / pärjäävät n. 1000 € kuukaudessa tai alle. Harvalle tämä merkitsee pelkkää hostellielämää, sillä etenkin edullisemmissa maissa voi asustella omassa asunnossaan tai hotelli/majatalohuoneessa ja syödä muutakin kuin nuudeleita.

Eli varsin mukavasti pystyy elämään alle 1000 € budjetilla, etenkin jos on vielä kumppani kuluja jakamassa. Toki sitten toistakin ääripäätä löytyy, niitä joilla on useamman tuhannen kuukausitulot. 

Tullessaan ajan mittaan yhä paremmaksi siinä, mitä tekee on toki mahdollista kasvattaa ansioitaan ja liiketoiminnan tulosta. Ansiot riippuvat tietenkin paljon omasta osaamisalasta, ammattitaidosta ja palveluiden / tuotteiden kysynnästä sekä onnistuneesta markkinoinnista. Monilla jo perustan rakentaminen digiyrittämiselle tai freelancetyölle vie helposti ainakin vuoden tai kaksi.

Se, että verkon kautta tapahtuva liiketoiminta mahdollistaa vapautta, houkuttelevalta näyttävää elämäntyyliä ja sisältää potentiaalia ja menestyvään liiketoimintaan, ei kuitenkaan tarkoita, että näin tapahtuu kaikille, tai että se olisi jotenkin helppoa. Myös kuluihin ja investointeihin on hyvä varautua.

Työmäärä voi olla varsin hurja ja asioiden on loksahdeltava kohdilleen, jotta menestystä tulee. Myös kilpailu verkkobisneksessä kiristyy kaiken aikaa. Nämä seikat kannattaa ottaa huomioon, kun lähtee läppärityön varaan toimeentuloa rakentamaan. 

5. Diginomadina voi yhdistää lomailun ja työnteon parhaat puolet

Sanoisin miltei, että harvemmin. Riippuu tietenkin siitä millainen lomailija tai työntekijä on ollut ja miten nämä parhaat puolet näkee. Sellainen tyyli, mitä itse harrastin aiemmin lomareissuillani, on kyllä pitkälti poissuljettua tässä nykyisessä elämässä. Pitkään nukkuminen, rannoilla lojuminen ja reissutoverien kanssa drinkin ääressä istuskelut illasta toiseen eivät ainakaan omaan päiväohjelmaan enää mahdu, enkä niitä kaipaakaan.

Ei siis kannata olettaa, että sama lomareissuilta tuttu meininki jatkuu, mutta välillä skarpaten ja töitä tehden. Joskus yritin vähän tuollaista ja vaikeaa oli. Parin viikon lomareissu Thaimaan saarille on siis himpun verran eri juttu kuin oleskella ja tehdä siellä töitä kuukaudesta toiseen.

Samalla väite on kuitenkin myös totta. Kun on miellyttävässä ympäristössä ei työnteko tunnu niin “työltä”. Aamuisin on ihana nousta auringon kanssa samoja aikoja, eikä siinä ole mitään pakon tuntua. Joku erilainen viba ja hyvä tunne on läsnä, näpyttää sitä läppäriään sitten bungalowin terassilla, guesthouse -huoneen sänkykonttorissaan tai kahvilassa.

Kesken päivän voi piipahtaa rannalla, kävelyllä, joogassa tai jossain ihanassa kahvilassa tai ottaa ne päiväunet.  Ja vaikka ei joka päivä näitä tekisikään, jo tietoisuus siitä, että niin voisi tehdä, on iso juttu. Joka päivä on tietyllä tapaa samaan aikaan töissä ja lomalla. Ei ole erikseen vapaapäiviä tai työpäiviä.

diginomadin elämä
Virkistävälle kävelyretkelle voi lähteä periaatteessa milloin huvittaa

Omaehtoinen työskentely (mielestäni paras tapa tehdä töitä) on mahdollista juuri läppäriyrittäjyyden kautta. Vapaus tulee siitä, kun et ole kiinni yrityksen aukioloajoissa, työpaikan työajoissa tai muissakaan pakollisissa päivittäisrutiineissa, vaan päivän voi rakentaa aika paljon vapaammin ja luovemmin. Kaikki tulokset on tietenkin omasta tekemisestä kiinni, mutta vastuun ja tiettyjen tulospaineiden vastapainona on tämä ihana vapaus.

Onko työntekoon hankala orientoitua paikoissa, joissa muut ovat lähinnä lomailemassa? Lue aihetta käsittelevä postaus täältä.

diginomadin elämä
Muistikirjan kanssa ulos ja kirjoittamaan ideoita ylös

6. Diginomadit nauttivat huolettomasta elosta ulkomailla unohtaen velvoitteensa kotimaataan kohtaan

Elämä tuntuu toden totta maailmalla välillä kevyemmältä ja rennommalta kuin koto-Suomessa, sitä ei voi kiistää. Mutta takuulla on omat huolensa ja järjestelynsä tässäkin elämäntavassa. Keskustelu siitä, että maailmalla elävä olisi hylännyt velvoitteensa Suomea kohtaan, eikä siten ehkä enää tervetullut takaisin, on outo ja vailla järjellisiä perusteita.

Useimmilla diginomadeilla ei ole pysyvää osoitetta maailmalla, vaan heillä on jokin osoite / yritys kotimaassaan tai ainakin verovelvoite kotimaahan. Joillakin voi olla rekisteröity yritys myös ulkomailla ja tällöin tietenkin maksaa sen yrityksen verot ko. maahan. Diginomadinen elämäntapahan vähän niinkuin loppuu, jos asettuu pysyvästi jonnekin asumaan ja siten toisen maan palvelujen ja velvotteiden piiriin.

Monilla on asunto Suomessa, jota voi ulkomailla olon aikana vuokrata jollekin tarvitsevalle.  Vaikka siis viettäisi suurimman osan vuodesta ulkomailla kierrellen tai olisi useamman vuoden putkeen pois, ei se tarkoita, etteikö henkilön verot menisi maksuun ihan samoin kuin paikallaan Suomessa ollen. Yhteiskunnan palveluita diginomadi sen sijaan ei juuri ole käyttämässä, vaan hoitaa esim. mahdolliset sairaskulunsa matkavakuutuksen kautta.

Ei pidä suostua syyllistymään, vaikka jotkut tahot syyllistäisivätkin oman onnensa ja onnelansa etsijöitä.

7. Diginomadit ovat alle kolmekymppisiä nuoria, jotka hilluvat maailmalla kunnes asettuvat aloilleen

Varmasti on iältään nuoria läppärityöläisiä, mutta niin on myös muun ikäisiä, ihan laidasta laitaan. Takapuolituntumani mukaan kansainvälinen diginomadiporukka olisi hieman nuorempaa kuin suomalaiset. Voi myös olla, että moni vanhempi liikkuvaa elämää viettävä freelanceri, ei niinkään miellä itseään diginomadiksi, vaan nimikettä käyttävät tyypillisemmin nuoremmat.

Diginomadin elämä edellyttää useimmiten oman yrityksen pyörittämistä, maailmalla reissailun ja asustelun rinnalla. Tämä merkitsee lopulta varsin kurinalaista elämäntyyliä. Moni nuori näyttäisi haluavan ensin työkokemusta palkkatöistä ja ehkä myöhemmin vasta lähtee yrittäjäksi läppärityön merkeissä.

Ajatusmallina tässä myytissä on samoja piirteitä kuin siinä, että reppureissaaminen olisi jotenkin vain nuorten juttu. Että sitten kun aikuistutaan ja asetutaan, loppuu se maailmalla kuljeskelu, viikon-parin lomamatkoja lukuunottamatta. Joskus ammoin ehkä näin, nykyisin ei onneksi enää.

Stereotyypittely on turhaa

Diginomadeja on niin monenlaisia, niin monilta eri aloilta, eri koulutus- ja osaamistasoilta sekä ikäryhmistä, että yleistävien luonnehdintojen teko on vaikeaa, helposti harhaanjohtavaa ja oikeastaan myös melko turhaa.

Lähtökohtaisesti kyse ei ole niinkään jostain trendi-ilmiöstä (vaikka toki tämän elämäntyyli suosio on huimasti kasvanut), vaan siitä, että ihminen haluaa elää matkustellen ja tehdä töitä samalla läppärillään. Diginomadien joukko kasvaa, koska netti mahdollistaa tämän elämäntyylin ja muiden nomadien esimerkit kannustavat reissuelämän tielle.

Toiset viettävät diginomadi -elämää ehkä pari-kolme vuotta, joillekin siitä tulee pysyvä elämäntapa. Moni kuitenkin pyrkii jossain vaiheessa löytämään paikan tai paikkoja, joissa elellä vähintään muutama kuukausi kerrallaan ja mielellään pysyvämminkin. Tällainen itselläkin olisi toiveissa. Elää vuosi pääsääntöisesti 2-3 paikassa, kunhan ne parhaat kotiseudut löytyvät.

Tälläkin hetkellä pyrin siihen, että voin olla mielellään ainakin 3 kuukautta yhdessä maassa, eikä tarvitse säntäillä viikon välein paikasta toiseen. Mitä tiuhemmin maisema vaihtuu, sitä useammin saa olla pakkaamassa, kuluttamassa päiviään ja lompakkoaan pelkkään paikasta toiseen liikkumiseen.

Työnteon kannalta jatkuva liikkeellä olo merkitsee ainakin itselleni haasteita keskittymisen osalta ja aiheuttaa turhaa vireen särkymistä. Puhumattakaan siitä, miten se siis nakertaa lompakkoa.

Realismia kehiin ja pohjatyöt kuntoon

Ainakaan siis myyttisten mielikuvien pohjalta ei pelkästään kannata rakentaa suunnitelmiaan pakata läppäri reppuun ja häipyä maailmalle. Kannattaa tehdä omat taustatutkimuksensa ja kysellä mahdollisimman laajasti niiltä, jotka tällaista elämäntapaa ovat jo jonkin aikaa harjoittaneet.

Pitkiin työpäiviin kannattaa varautua ja tulotason laskuun, ainakin joksikin aikaa. Mutta vaikka leipä olisikin kapoisempaa kuin palkkatöissä ollen, ei mikään voi voittaa sitä vapauden ja sisäisen vaurauden tunnetta, jonka tässä elämäntyylissä saa kokea.

Kohteet oikein valitsemalla löytyy myös keinoja ajaa elämisen kulut tarvittaessa niin alas, etteivät niukat ajat kirpaise, niin rajusti kuin ehkä Suomessa asuessa. Kokeilemalla erilaisia tapoja työskennellä ja myydä osaamistaan diginomadina oppii koko lisää ajan siitä, mikä toimii ja mikä ei. Ja kuten sanottu, mahdollisuuksia verkossa työskentelyssä ja verkkoyrittämisessä on!

Aiheeseen liittyvää ohjausta ja koulutusta kannattaa ilman muuta hyödyntää, niin saa parhaat lähtökohdat ja muiden kokemuksen käyttöönsä diginomadistista elämäntyyliä suunnitellessaan.

Sanon usein, että ainakin vuoden kulutusta vastaava summa pitäisi olla säästössä tai jossakin helposti realisoitavassa muodossa, ennen kuin tällaiseen elämänmuutokseen lähtee ja esim. luopuu palkkatyöstään. Kannustan näillä postauksen eväillä jokaista, joka tuntee vetoa diginomadiseen elämään viemään suunnitelmaansa rohkeasti eteenpäin. Ota siis hyvin selvää asioista, valmistaudu, varustaudu ja lähde kokeilemaan!

Keinoja hankkia starttirahoitus uuden elämäntyylin kokeiluun löytyy esim. täältä.

(Visited 918 times, 1 visits today)

27 Comments

  1. Venla / Breezes from my Atlas 18/02/2018 at 12:52 pm

    Oon aina ihmetellyt tyyppejä, jotka jaksaa ja pystyy työskentelemään kahviloissa. Mulle parasta diginomadiudessa olis juuri kotoa tai majapaikasta työskentely, ilman että tarvii poistua kotoa ihmisten keskelle. Kahviloissa notkuminen tulee myös kalliiks ja ainakin itsellä keskittymiskyky herpaantuis välittömästi. Mikäli eläisin itse diginomadina, tekisin varmasti to-do -listan mukaiset tehtävät päivittäin valitsemaani, vaihtelevaan aikaan ja käyttäisin loppupäivät ja täysin vapaat päivät paikasta toiseen siirtyessä ja kohteita tutkiessa.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 19/02/2018 at 7:14 am

      Hei Venla! Ja kiitos kommentista ajattelet tosi samanlaisesti kuin mäkin. Oma rauha on mahtava juttu ja työnteon kannalta must! Erikseen korvamerkattu aika sitten explooraamiselle 🙂

      Reply
  2. Jenni / Unelmatrippi 18/02/2018 at 1:39 pm

    Kiinnostava aihe. Itselläni ei ole läppärikulkurielämästä mitenkään siloiteltu kuva – ajattelen sitä oikeastaan ihan samanlaisena hommana kuin yrittäjänä toimimista noin muutenkin, erona toki se, että läppärikulkuri ei ole välttämättä juuri Suomessa. Työ on kuitenkin työtä ja arki arkea missä tahansa, ja arkensa voi rakentaa niin monella eri tavalla. Itseäni ajatus paikkariippumattomasta läppärityöstä houkuttelee kovastikin.

    Jäin miettimään noita tonnin tuloja ja niinkin “tylsää” mutta tärkeää aihetta kuin eläkekertymä. Tonnin tuloillahan eläkettä ei mainittavasti kerry, joten oma valistuneisuus ja tulevaan varautuminen on aika tärkeä juttu. Moni pienituloinen yrittäjä ei pohdi asiaa vaan ajattelee “lähtevänsä saappaat jalassa”. Kuinkahan moni läppärikulkuri ajattelee samoin?

    Reply
    1. Rosita Juurinen 19/02/2018 at 7:11 am

      Hei Jenni 🙂 Kiitos kommentista tuo on tärkeä juttu tuo eläkekertymä asia ja pitääkin sitä käsitellä jossain jutussa erikseen. Just tuo, että on ymmärtää omat vaihtoehtonsa sen suhteen. Mä luulen, että yhä useampi yrittäjä rakentaa oman eläketurvansa itse sijoittamalla, mieluummin kuin maksamalla isoa yel:iä. Koko ajan on lisääntyviä puheita siitä, miten eläkejärjestelmä tulee muuttumaan ja ei välttämättä edes turvaa tämän hetken 30-40 vuotiaita. Hankalaa on kun ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, parasta ottaa asiasta itse vastuuta ennemmin kuin luottaa siihen yrittäjän takuueläkkeeseen tai muihin isompiin eläkekertymiin. Aika moni läppäriyrittäjä toki on tehnyt ja tekee elämässään monenlaista, myös palkkatyötä josta eläkkeitä on kertynyt/ kertyy. Asia tosiaan mikä kannatta tiedostaa, mutta ei sen tähden kyllä kannata jättää unelmiaan toteuttamatta jos läppäriyrittäjyys itselle sellainen on 🙂

      Reply
    2. Suunnaton 19/02/2018 at 7:10 pm

      Jennin kommentti oli kuin suoraan mun näppäimistöltäni. Mietin ihan näitä samoja asioita lukiessani.
      Diginomadin elämä, ihan siinä missä muukin “vapaa” työskentely, vaatii varmasti tosi hyvää itsekuria ja kykyä asioiden hoitamiseen. Toisaalta vastapainona tulee vapaus olla ja mennä. Ei varmasti sovi kaikille ihmisille, mutta joillekin sellainen elämäntyyli on varmasti juuri se oikea. Vähän kyllä kiehtoisi päästä kokeilemaan tuollaista elämää.

      Reply
  3. Merja / Merjan matkassa 18/02/2018 at 4:17 pm

    Hyvä kirjoitus aiheesta, joka varmasti kiinnostaa monia. Minulla ei ole koskaan ollut kovin romanttisia mielikuvia diginomadin elämästä. Samaa arkea sitä pitää elää joka paikassa, vaikka tottakai olisin itsekin mielummin läppäri sylissä palmun alla kuin kotona katsellen pakkasen paukkumista ulkona. Diginomadin elämä ei kuitenkaan kiinnosta, koska töiden saanti ainakin alkuun on epävarmaa ja vaatii tietynlaista luonnetta, että jaksaa sitä epävarmuutta kestää päivästä toiseen. Tämä koskee toki kaikkia freelancereita, asuivatpa he Suomessa tai ulkomailla. Mutta hattua nostan teille kaikille, jotka olette tällaisen elämäntyylin valinneet 🙂 Paljon se vaatii, mutta paljon varmasti myös antaa.

    Reply
  4. Terhi | VAGABONDA 19/02/2018 at 12:43 am

    Vielä muutama kuukausi sitten haaveilin diginomadiudesta, mutta kun ei sen aloittaminen ns. tyhjästä olekaan niin helppoa, aloitin taas päivätyössä. Nyt olen taas alkanut muistutella itseäni, että eihän tämä ollut se minun unelmani (vaikka päädyinkin töihin toiseen maahan), ja siksi minun pitäisi edelleenkin etsiä aktiivisesti keinoja siihen, että saisin tienattua sen tonnin tehden töitä paikasta riippumatta.

    Uskon, että minulla on realistinen kuva siitä, että millaista se läppärikulkurina oleminen todellisuudessa on, enkä kuvittele, että saisin monen tunnin ansiot työskentelemällä vain pari tuntia päivässä – päin vastoin uskon, että diginomadina päivät venyisivät helposti yli tavallisen toimistopäivän. En välttele työntekoa, mutta kaipaan sitä vapautta, että voi vaihtaa paikkaa vaikka muutaman kuukauden välein, eikä tarvitse raahautua toimistolle tiettyyn aikaan, jonkun muun päättäminä aikoina ja päivinä, tekemään jonkun muun määräämiä työtehtäviä…

    Reply
    1. Rosita Juurinen 19/02/2018 at 6:59 am

      Heippa Terhi! 🙂 Ja kiitos kommentista, sulla on ainakin hyvä käsitys siitä mitä touhu on, eikä mitään vääriä kuvitelmia, mitä ehkä media ja me bloggaajatkin luodaan. Tuo on niin totta, että tyhjästä aloittaminen vie aikaa kun opettelee kaikki asiat alkeista, itellä ainakin, kun en ole ollut mikään tekniikka- tai läppärivelho vaan sosiaalialan asiantuntija. Kaukana mistää webbimasterista :D. Bloggaana sulla tietenkin varsin hyvä pohja, mutta tavallaan tässä joutuu opettelemaan uuden ammatin (jos ei jatka sitä mitä on aiemmin tehnyt) siinä kaiken muun rakentelun ohessa. Mutta ajattelen, että on niin sen vapauden arvoista 🙂 Suunnittele ja ideoi rauhassa, rakentele juttuja palkkatyön kyljessä eteenpäin ja sit kun aika on kypsä niin sitten lähdet kokeilemaan.

      Reply
  5. Anna | Muuttolintu.com 19/02/2018 at 5:56 am

    Itsellä on luonnoksissa postaus aiheeseen liittyen. Diginomadius ei ole täysipäiväistä reissaamista, mitä monet kuvittelee. Me kökitään omassa asunnossa samalla tavalla se 8h päivässä, yleensä enemmänkin 10-12h. Ei siinä kauheasti energiaa ja kiinnostusta jää nähtävyyksien näkemiseen. Me ollaan oltu nyt Kuala Lumpurissa yli kuukausi ja paljon on näkemättä. Eri asia, jos voi tosiaan tehdä vaan sen muutaman tunnin töitä kahvilasta tai riippumatosta, Olishan se kivaa. Tylsää, kun pitää aina ottaa huomioon, että kohteessa on erittäin hyvä netti ja majoituksessa työpöytä. 8h työpäiviä ei oikein läppäri sylissä tehdä. Se on tylsää ja rajoittaa kohteita aika paljon. Ne lomat on edelleen erikseen.

    Reply
  6. Jasu 19/02/2018 at 10:20 am

    Kiinnostava aihe!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/02/2018 at 2:54 pm

      Kiitos Jasu 🙂

      Reply
  7. Sandra 19/02/2018 at 10:45 am

    Tämä oli oikein hyvä ja kattava postaus. Itse ajattelisin, että samanlaista yrittäjyyttä kuin muukin yrittäjyys, ei vain paikkaan sidottua. Toki tällainen elämäntapa voisi tulla jossain vaiheessa kyseeseen, mutta ainakin toistaiseksi olen nauttinut toisella työskentelyn varmuudesta. En usko, että ihan kokonaan hyppäisin pysyvästi yrittäjyyden kelkkaan – osa-aikainen yrittäjyys voisi olla vaihtoehto joku päivä :).

    Eläkeasiat ovat välillä itselläkin mielessä, mutta eipä sitä tunnu omilla vanhemmillanikaan hirveästi kertyneen, kun he ovat olleet koko ikänsä yrittäjiä. Silti ne mennä porskuttaa 😀

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/02/2018 at 3:04 pm

      Hei Sandra 🙂 Onneksi reissuelämän voi rakentaa monella tapaa, läppärityön tai palkkatyön varaan. Mikä milloinkin tuntuu itselle sopivalta ja oikealta. Onneksi näitä mahdollisuuksia on nyt paremmin kuin koskaan. Itseäni ei nuo eläkeasiat hirveemmin huoleta tai ainakaan niin, että niiden takia tinkisin tästä hetkestä tekemällä jotain vastenmielistä työtä. Mutta kuten sanottu onneksi tulevaisuuteen voi varautua muullakin tapaa varautua kuin vain palkkatyötä tekemällä Suomen kamaralla 👍.

      Reply
  8. Merja / Matkan tuntua 19/02/2018 at 11:14 am

    Diginomadi on siitä hauska sana, että ihmiset yrittävät jotenkin määritellä itsensä sen kautta niin paljon. Ihan kuin se olisi joku itseisarvo ja tärkeämpi, kuin ne asiat mitä oikeasti sillä tavalla havittelee.

    Kirjoitin joskus syksyllä syistä, miksi meistä ei luultavasti tule nomadeja – paikallaan ollessa saa helpommin rakennettua ympärilleen tukiverkot ja oman kuplan, jossa on ne hyvät asiat joita elämään tarvitsee. Nomadiuden sijaan muutimme nyt ainakin joksikin aikaa Singaporeen ja mieheni on päivätöissä samalla, kun minä teen töitä omalle yritykselleni. Sen perustaminen on ollut kovaa työtä ja välillä isoja mietintöjä siitä, menenkö takaisin päivätöihin. Olisi ollut monella tapaa helpompi tie, mutta toivon, että sinnikkyys palkitaan.

    Kuitenkin saan tehdä kotoa, uida meidän talon uima-altaassa ja nauttia omasta ympäri vuoden lämpimästä kattoterassista jonne kohta alan rakentaa puutarhaa, matkustaa aika paljon Aasiassa ja tutkia Singaporea niin paljon kuin mieleni huvittaa. Se on minusta ollut tähän asti aika huippu hyvä vaihtoehto diginomadin elämäntavalle, kun kuitenkin meille parina kertyy aina myös yksi palkka, yhden terveydenhuolto on töiden kautta hoidettu ja paljon muitakin etuja. Ei myöskään tarvitse miettiä viisumeita ja onneksi mies ihan tykkää työstäänkin.

    Suosittelen miettimään enemmän, miten haluaa työskennellä, missä haluaa olla ja mitä haluaa arjeltaan ja sitten miettimään miten sen saavuttaa, kuin brändäämään itseään tavalla tai toisella. Tärkeintä on kuitenkin elää hyvää elämää!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/02/2018 at 2:54 pm

      Hei Merja ja kiitos kommentista! 🙂 Oon silleen samoilla linjoilla, että kiva on olla pidempään paikallaan, vaikka vuosi tai parikin, jos vaan viisumit ja työluvat sen mahdollistaa. Mutta siinäpä onkin usein hieman haasteita jos ollaan EU:n ulkopuolella. Eipä oo montaa päivää kun mietittiin mitenkähän Singaporessa sais kuviot järjestyyn, että voisiko se olla mahdollinen satama hetkeksi aikaa. Pitääpä lukaista sun postauksia aiheesta!

      Reply
  9. Elina Marjaana Travel Blog 19/02/2018 at 7:14 pm

    Mukavia huomioita ja havaintoja! Digidomadin elämä taipuu varmasti moneen domadista riippuen. Musta olis kiva kuulla mitä kaikkea ihmiset tekevät työkseen läppärillä – onko pääasiassa kirjoitushommaa vai mitä kaikkea voi olla? Ootko jutellut aiheesta paljon muiden domadien kanssa?

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/02/2018 at 2:47 pm

      Moi Elina Marjaana 🙂 Monenmoista voi tehdä, oikeastaan kaikkea mikä vaadi fyysistä läsnäoloa ja mitä voi tehdä tietokoneen ja netin välityksellä. Rakentaa oma juttu / yritys / konsepti / palvelut / tuotteet ja niitä markkinoiden tai kysynnän mukaan tarjota & myydä palveluitaan tarvitseville freelance -periaatteella. Täällä mun blogissa ja sähköpostikirjeissä oon noita jonkin verran juuri sivunnut. Esim. täällä -> https://www.matkaopasvapauteen.com/diginomad/diginomadi/

      Reply
  10. Jenna / Huge passion for life 20/02/2018 at 9:18 pm

    Diginomadin elämästä saa tosiaan hyvin ruusuisen kuvan somen välityksellä. Tämä oli oikein kattava tietopaketti aiheesta. Itse en pystyisi moiseen, mutta nostan kyllä hattua kaikille, jotka ottavat läppärikulkurin roolin ja voivat tehdä töitä mistä päin maailmaa tahansa.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/02/2018 at 2:40 pm

      Hei Jenna ja kiitos kommentista 🙂 Joo varmaan tietyn luonteenlaadun ja elämäntilanteen vaatii, ei varmaan natsaa kaikille kaiken aikaa, vaan ennemmin joillekin jonkin aikaa 🙂

      Reply
  11. Ne Tammelat 21/02/2018 at 7:29 pm

    Etätyökulttuuri on ollut vahvasti läsnä omalla kohdalla jo viimeiset 10 vuotta ja aika pitkälti samantyylisiin kommentteihin on tullut törmättyä pois lukien tietysti kohdemaan houkutukset. Jossain kohtaa huomasin, että on vaan helpompaa lakata noteeraamasta näitä “ai sulla on vapaapäivä?” -kysymyksiä, kun sanoin työskenteleväni kotona. Osalle jengistä se vaan on ja tulee varmaan aina olemaan niin vieras ajatus, että töitä voi tehdä muuallakin kuin toimistolla 8-16. Tykkäisin kovasti karata vaikka pariksi viikoksi talvella lämpimään samalle aikavyöhykkeelle etätöihin, mutta ihan vielä ajankohta ei ole siihen otollinen. Onneks muuten saa vapaasti etäillä niin paljon kun haluaa.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 27/02/2018 at 3:07 pm

      Heippa ja kiitos kommentista 🙂 Kyllähän se niin on, että täyttä työtä ne päivät on siellä kotitoimistollakin tai trooppisen saaren bungalow toimistolla, toki etätyöhön liittyy sitä vapautta paljon enemmän, mutta aikaansaannoksia pitäisi tulla oli se työpiste missä hyvänsä 🙂 Toivotaan, että etätyöt lämpimässä natsaa pian!

      Reply
  12. Anna-Katri / Adalmina's Adventures 25/02/2018 at 10:49 am

    Kiitos Rosita tästä postauksesta, selvitti hyvin sitä todellista diginomadin elämää. Veikkaan että monilla varsinkin nuoremmilla voi olla epärealistinen käsitys siitä, kuinka helposti rahaa tulee pöytään ja kuinka elämä olisi lomailua joka päivä. Toki siihen varmasti kannattaa pyrkiä, mutta varmasti monet joutuvat tekemään kovasti töitä unelmiensa eteen. Mahtavaa että toteutat omaa unelmaasi!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 27/02/2018 at 3:11 pm

      Hei kiitos Anna-Katri kommentistasi 🙂 Varmasti on niin, että töitä saa tehdä aina lujasti, kun jotain uutta aloittaa, kuten itsensä elättämisen läppärillään. Sitten toivottavasti, joidenkin vuosien päästä työt kantaa hedelmää ja voi lisätä rentoilun määrää 🙂 Siihen tässä pyritään!

      Reply
  13. Mikko |Shangri-la.fi 25/02/2018 at 1:10 pm

    Hyvä artikkeli myös diginomadismin (onko tämä edes sana..?) haasteellisemmasta puolesta. Kirjoitus- tai työrauhan löytyminen on varmasti omalta osaltaan hankalampaa kuin kotona tai konttorilla töitä tehdessä. Positiivisena puolena toki varmasti huomattavan inspiroivassa ympäristössä oleskelun luulisi edesauttavan osaltaan tätä ongelmaa. Miten lie yksinolo tai muuten eristäytyminen kotimaan kontakteista vaikuttaa diginomadin arkeen pitkien aikojen kuluessa?

    Reply
  14. Veera Bianca 25/02/2018 at 1:52 pm

    Hyviä pointseja diginomadiudesta! Itsekin diginomadeilen usein läppärin äärellä kahvilassa erikoislatteni kanssa, but there’s so much more than meets the eye – välillä sitä viettää 12 tuntia läppärin kanssa peiton alla hakatessa milloin mitäkin raporttia tai muuta tylsää 😀

    Itsekin välillä mietin pidempää diginomadeilukautta uudelleen, etenkin tuo vähemmällä rahalla pärjääminen kiinnostaa aina tuolla Aasian suunnassa esimerkiksi. Täällä Helsingissä ei paljoa tonnilla kuussa pärjäillä.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 27/02/2018 at 2:58 pm

      Heippa Veera 🙂 Tosiaan helposti ihmisten mieliin vaan jää ne latte -hetket ja riippumatossa köllimiset, ne on kumminkin sellaista jäävuoren huippua. Pääosa duunista sit väsätään jossain gestarin sänkytoimistossa, lakanoiden välistä, niinku sanoit 😀 Sulla varmaan on mahkut suht helposti lähtee pidemmäksikin aikaa tien päälle tännepäin maailmaa. Ei tarvis ainakaan niin paljoo lennellä ees taas ja vois nauttia rauhallisemmasta elämisen ja tekemisen tahdista kivoissa maisemissa, jos sellaista kaipaat.

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.