Etätöihin ulkomaille? – Uudet viisumit selkeyttävät diginomadien asemaa

Yksi isoimmista koronapandemian vauhdittamista positiivisista muutoksista on ollut työnteon globaali digiloikka. Etätöiden yleistyminen yhdistettynä matkailun samanaikaiseen pysähtymiseen on satanut reissuhaluisten digityöläisten laariin. Tämä näkyy diginomadeille suunnattujen viisumien tarjonnassa. Olisiko viimeinkin lupa alkaa matkustaa läppäritöitä tehden ja ihan virallisesti tunnustetulla statuksella?

Korona normalisoi etätyön ja paikkariippumattomuuden

Koronapandemian myönteisiksi seurauksiksi voidaan ehdottomasti lukea läppäri- ja etätyöläisyyden normalisoituminen ja valtavirtaistuminen. Kun etätyöstä tuli olosuhteiden johdosta pakko, myönnyttiin sen tosiasian edessä, että monia töitä voi todellakin tehdä paikasta ja ajasta riippumatta. Ja että työt tulevat vieläpä tehdyksi ilman jatkuvaa valvontaa.

Näinhän on ollut jo toki aiemminkin, mutta yleinen hyväksyntä asialle saatiin vasta pandemian muutettua käytänteitä, sekä uusien työtapojen, kuten verkkokokousten yleistymisen myötä.

Se, mikä aiemmin saattoi näyttää vaikeasti saavutettavalta unelmalta, kuten reissaaminen ja elannon hankkiminen läppärityön avulla, muuttuikin alle vuodessa suuren joukon ulottuvilla olevaksi, täysin mahdolliseksi järjestelykysymykseksi.

Toistaiseksi korona-ajan etätöitä on tehty lähinnä kotikonttoreilta ja kesämökeiltä käsin, mutta käsillä alkavat olla ne ajat, jolloin konttorinsa voi viedä mahdollisesti paljon kauemmaksikin. Sikäli mikäli työnantajat hyväksyvät etätyöläisten tähänastista suuremmat etäisyydet työpaikoiltaan ja matkaan lähteminen koetaan riittävän turvalliseksi.

Nähtäväksi jää, miten moni työntekijä ja yrittäjä tähän mahdollisuuteen lopulta tarttuu. Nyt ja pandemian helpotuttua kynnys on ainakin monella tapaa matalampi. Maailmalla läppärityöläisyyden trendi ja liikkuva elämäntapa tuntuu vahvistuvan entisestään. Kaupunkiasuntoja vaihdetaan lomahuoneistoihin ja asuntoautoihin, ulkomaillekin tekee jo monen mieli.

Suomalaisen näkökulmasta Euroopassa, etenkin EU:n alueella liikkuminen ja työskentely on jo toki nyt lainsäädännön puolesta sangen mutkatonta, mutta Euroopan ulkopuolelle, esim. Aasian maihin, Australiaan tai Amerikoihin suunnattaessa oleskeluun ja työntekoon liittyvät asiat mutkistuvat.

Tässä postauksessa keskitynkin näihin EU:n ulkopuolisiin maihin, niiden etä- ja läppärityöläisiä koskeviin viisumisäännöksiin ja uusiin viisumimahdollisuuksiin. Koronatilanne ja matkustusohjeet tuovat kuvioon omat käytännön reunaehtonsa.

etatyoviisumi, diginomadiviisumi
#Vanlife – paketti- tai matkailuautoon muuttaminen ja reissaamiset ovat lisääntyneet viime vuosina

Diginomadit harmaalla alueella

Vuosien mittaan olen usein tuskaillut sitä, miten harmaalla alueella ja rajallisin oikeuksin reissaavat läppärityöläiset joutuvat elämään. Diginomadien kohtalona on ollut viisumikategorioiden väliin putoaminen ja siitä seurannut epämääräinen laillisen ja laittoman välimaastossa häilynyt status. Liikkuva elämäntapa on ollut tulkintaongelmia aiheuttava kummajainen myös kotimaan viranomaisten silmissä.

Lue lisää: Turistista kulkuriksi-Näin reissaajan identiteetti muuttuu

Pitkään oli niin, että useimpien maiden maahantulo- ja viisumisäännöt eivät tunnistaneet tai määritelleet tarkemmin diginomadien oleskeluun liittyviä kysymyksiä. Täten linjana on ollut kaiken työnteon täyskielto (ilman varsinaista työviisumia).

Joko olet puhtaasti turisti tai sitten työviisumilla maassa toimivaan organisaatioon tuleva palkattu työntekijä. Soveltuvia välimuotoja ei juuri ole ollut.

Tyypillisesti maahantulosäännöt sallivat 30-90 päivän oleskelun turistiviisumilla. Satunnaista tai säännöllistä läppärityötä esimerkiksi diginomadin kotimaassa olevalle työn- tai toimeksiantajalle ei ole turistina oleskelun aikana yleensä saanut luvallisesti tehdä, kuten ei omaan digiyritykseenkään liittyviä tehtäviä. Käytäntö on sitten ollut erikseen.

Kohdemaat toisaalta edellyttävät, että niissä matkailevat ja oleskelevat pystyvät elättämään itsensä (maan ulkopuolelta peräisin olevilla rahoilla), mutta ristiriitaisesti elannon hankkiminen läppärillä tai etätöitä tehden on kielletty.

Työviisumia hakemalla ongelman on voinut kenties ratkaista, mutta usein viisumibyrokratia on niin hankalaa, hidasta ja kallista, että sen vuoksi ei parin kuukauden verran maassa olevan ei ole järkeä ryhtyä siihen.

Jos sitten onkin hankkinut matkoillaan toimeentuloa läppärityön keinoin, on siitä pitänyt olla suhteellisen hys-hys. Ja näin reissaavat digityöläiset ovat tehneetkin. Tilanne on koettu kuitenkin järjenvastaiseksi.

Lainkirjainta tarkkaan seuraten digityö ei siis ole ollut sallittua, mutta käytännössä sille on monin paikoin annettu hiljainen hyväksyntä ja asiaa katsottu läpi sormien. Diginomadien työntekohan ei sinällään kosketa oleskelumaan työmarkkinoita tai uhkaa paikallisten työllistymistä sillä tavoin, kuin maahantulolaiessa on alunperin tarkoitettu.

Ainakin tällaiset tilanteet ovat varsin harvinaisia. Useimmiten tilanne on päinvastainen, eli diginomadit tuovat työtä ja hyvinvointia paikallisille.

Työnteon rajoittamisen keskeisimpänä funktiona on siis ollut estää ulkomaalaisia tekemästä työtä, jonka myös paikallinen voisi tehdä. Viranomaiset ovat kiinnostuneita myös siitä, saako ulkomainen työntekijä jotain muuta erityistä hyötyä tai etua työhönsä kohdemaassa oleskelemalla tai voiko hänen digityönsä vaikuttaa jotenkin alueen työmarkkinoita tai paikallisten asemaa heikentävästi.

Tässä artikkelissa suuntaa sille, millaisesta työnteosta Thaimaan maahantuloviranomaiset ovat kiinnostuneita.

etatyoviisumi, diginomadiviisumi
Da Nangin rantakaupunki Vietnamissa on diginomadien suosiossa mm. edullisen hintatason sekä monipuolisten palvelujen ja aktiviteettien johdosta

Lue lisää:Vietnamin viisumi – helposti ja halvalla, eiku…

Diginomadeista enemmän hyötyä kuin haittaa

Resursseja on suunnattu lähinnä siis sellaisten laittomien työläisten kiinnisaamiseen, jotka tekevät jotain konkreettista työtä paikalliselle työnantajalle ilman työlupaa, ja vaikuttavat näin paikallisiin työmarkkinoihin. Tällaiseen maahanmuuttoviranomaisilla on selkeä syy ja intressi puuttua.

Läppärityöläisten taas on annettu pitkälti olla rauhassa, sillä heidän ansaitsemansa raha tulee tyypillisesti heidän kotimaastaan tai esim. kansainvälisiltä alustoilta, eikä oleskelumaan viranomaisilla ole ollut sikäli syytä tai mahdollisuuksiakaan pilkuntarkkaan lain tulkintaan. Tilanne on kuitenkin ollut vähintäänkin epämääräinen.

Käytännössä on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, ratsata jokaisen reissaajan puhelimia ja läppäreitä etsiäkseen merkkejä mahdollisesta työnteosta matkailun ohessa. Läppäreitä kun käytetään muuhunkin kuin työntekoon ja some-kanaviin tuotetaan valtavasti sisältöjä ilman kaupallisia tarkoituksia ja tästäkin syystä tulkintahaasteet ovat ilmeiset.

Diginomadit ovat hyödyllisiä kohdemaiden kannalta, siinä missä ketkä tahansa matkailijat. Päiväbudjetit voivat tosin olla hillitympiä kuin kahden viikon turisteilla. Yhtä kaikki, palveluja ja rahaa käytetään ja näin tuetaan paikallisia elinkeinoja myös kiihkeimpien matkailusesonkien ulkopuolella, jolloin turistit ovat poissa.

Moniin läppärikansan suosimiin kohteisiin on muodostunut aktiivisia diginomadi-yhteisöjä. Tarjolle on tullut heille suunnattuja erityisiä palveluita, tavallisimpana yhteisöllisiä työskentelytiloja, majoituksia ja nopean wifin kahviloita. Trendiin liittyvä taloudellinen hyötypotentiaali on kyllä tunnistettu.

Sen lisäksi, että diginomadit jättävät rahaa oleskelumaihinsa, saattaa heidän oleskelustaan, tieto-taidoistaan ja vapaaehtoistyöhalukkuudestaan olla monenlaista hyötyä paikallisyhteisöille.

Koulutettujen diginomadien osaaminen ja teknologiset taidot ovat alkaneet kiinnostaa enenevästi kehittyvien maiden viranomaisia. On ehkä huomattu, että koulutettujen ammattilaisten oleskelu ja työskentely maassa ei olekaan pelkkä uhka, vaan myös mahdollisuus.

Tästä esimerkkinä voidaan nähdä  Thaimaan Smart Visa -ohjelma. Voisi jopa ajatella, että kohdemaiden etu on se, miten pidempään läppärityöläiset voisivat sovituilla pelisäännöillä asua ja oleskella maassa.

etatyoviisumi ja diginomadiviisumi
Viehättävä suomalaisomisteinen Surfing Carabao -majapaikka Siargaolla. Korona-pandemian puhjetessa olimme juuri Filippiineillä.

Työnteon tulkinnat muutoksessa

Olen jo pitkään miettinyt, että vallitsevana periaatteena ollut läppäritöiden totaalikielto tulee väkisinkin poistumaan vähitellen, kun ymmärretään työelämässä tapahtuneet muutokset, etätyön yleistyminen sekä läppärityöläisten hyödyllisyys kohdemaan taloudelle. Digityö on ylipäätään muuttanut jo koko työnteon käsitettä.

Käynnissä olevan kehityksen myötä työtätekeviä ja -tekemättömiä matkaajia on kohta milteipä mahdoton erotella toisistaan.  Älylaitteet kulkevat jo lähes kaikkien turistienkin matkassa. Tavallista on, että työsähköposteja tsekataan ja joitain työasioita hoidetaan netin välityksellä lomillakin.

Tällainen toiminta ei hötkäytä oleskelumaan työmarkkinoita mihinkään suuntaan. Kuten ei myöskään netissä pyöritettävä, oleskelumaasta tyystin riippumaton läppäribisnes, joka voi toimia pienelläkin työpanoksella ja ylläpitotoimilla. Onko tällainen osa-aikaisesti omaa läppäribisnestään hoiteleva ensisijaisesti työtätekevä vai lomaileva matkailija?

Ei ole tolkkua vaatia, että netissä toimivat  yritykset, verkkokaupat, blogit tms. pitäisi ajaa alas aina kun digiyrittäjä lähtee pidempään reissuun. Tai miten yrittäjä pystyisi todistamaan, ettei ole käynyt tekemässä mitään ylläpitotoimia verkkosivuihinsa tai -bisneksiinsä liittyen ulkomailla ollessaan?

Pitäisi pikemminkin luoda tarkempaa määrittelyä ja kriteeristöä siihen, millainen työnteko on aiheellista katsoa kielletyksi ja mikä taas voitaisiin sallia. Tai mahdollistaa uudenlaisia viisumejatyyppejä, jotka ilman turhia mutkia sallivat tietynlaisen läppärityön. Ja tämä kehitys näyttää onneksi nyt käynnistyneen.

Lue tästä, miten onnistuin viettämään Australiassa yli puolitoista vuotta turistiviisumeilla

Australiassa tuli toimittua useamman kerran talo- ja koiravahtina, tässä Pippa-koiran hoitajana Sydneyssä

Koronan myötä uusia diginomadi- ja etätyöviisumeja tarjolle

Paikkariippumaton työnteko ja reissaaminen on viisumihaasteista huolimatta jatkuvasti lisääntynyt, myös koronapandemian aikana ja pitkälti juuri sen johdosta. Paikkariippumattoman läppäri- ja etätyöläisyyden piirissä on maailmalla arviolta jo kymmeniä miljoonia henkilöitä. Ja matkustusrajoitusten vähitellen helpottuessa luulisi tilaisuuteen tarttuvien määrän vain kasvavan.

Pandemia on siis yllättäin vauhdittanut diginomadien ja etätyöläisten aseman kohenemista, sillä etenkin matkailuelinkeinoon nojanneille valtioille syntyi tarve menetettyjen tulojen kompensointiin. Tämä lienee ollut yhtenä keskeisenä taustasyynä uusien viisumiohjelmien kehittelyyn.

Remote workers stamp, Work in nature, Workation retreat, Digital nomad recidence…  viisumiohjelmien nimet kuulostavat ainakin lupaavilta ja houkuttavilta. Lanseerattujen ohjelmien tavoitteena on tietenkin houkutella etätöitä tekeviä ja läppäribisneksiään pyörittäviä hakemaan pidempää, määräaikaista oleskelulupaa maahan.

Monet näistä etätyö- ja diginomadi-viisumeja nyt julkaisseista maista ovat eksoottisia turistikohteita ja sikäli etätyöläisiin vetoavia optioita. Esimerkiksi useat Karibian alueen saarivaltiot näyttävät lähteneen ketterästi luomaan omia viisumiohjelmiaan.

Nämä maat ovat myös ottaneet osumaa matkailun pysähtyessä. Toisaalta ne ovat globaalisti voineet vaikuttaa turvallisemmilta tukikohdilta, pienempine tautilukuineen kuin jotkut Euroopan maat tai USA. Ehkä ideana on ollut myös matkailun hiljaisten kausien aiheuttamien tulonmenetysten tasapainottaminen jatkossakin etätyöläisten avulla. Syitä on varmasti ollut useita.

Osa maista päätyi koronan vuoksi muokkaamaan viisumisääntöjään niin, että maassa lock downien käynnistyessä olleet turistiviisumilaiset pystyivät helpommin jatkamaan oleskeluaan. Näiden poikkeusoloviisumien jatkosta ei ole takeita ja ne ovatkin toki vähän eri asia, kuin nämä aivan uudet etätyöläisiä kosiskelevat ohjelmat.

Perinteisesti turistiviisumeilla kikkailut ja jatkuvat visa-runit ovat tulleet diginomadille kalliiksi ja muodostuneet ajan mittaan stressaaviksikin riesoiksi. Moni maksaisi mieluusti turistiviisumia hieman kalliimman maksun, jossa sillä saisi oleskella ja tehdä töitään pidempään kaikessa rauhassa.

Tällaiset pysyvät etätyön sallivat viisumityypit olisivat kaikkia osapuolia palveleva ratkaisu. Selvemmät sävelet ja vähemmän stressiä reissaajalle, lisää tuloja ja vähemmän valvontabyrokratiaa kohdemaalle.

Tyypillisimmillään nämä uudet viisumi näyttävät olevan vähintään vuoden mittaisia, määräaikaisen oleskelun sekä etä/läppärityön sallivia ohjelmia. Hakijoiden on täytettävä tietyt kriteerit ja kuitattava vaadittavat viisumimaksut: 0-2000$ viisumin saadakseen.

Äkkiseltään näyttää siltä, että paperityötä tulee hieman normiviisumeja enemmän tehtäväksi ja kohdemaat suosivat juuri tietynlaisia, vähän ”paremman kastin” hakijoita. Mutta löytyy kriteereistä variaatiotakin, joten eri maiden vaihtoehdot kannattaa kaikki kurkata läpi.

Elämä ja työskentely trooppisessa ympäristössä houkuttaa monia ymmärrettävistä syistä

Uusien etätyö- ja diginomadiviisumien kriteereitä

Seuraavassa muutamia huomioita näistä diginomadiviisumeista, niiden kriteereistä ja kohdennuksista. Nämä voivat merkitä haasteita osalle etätöihin ulkomaille havittelevista.

Säännölliset tulot ja vakiintunut työ

Usean maan kohdalla viisumiehdoissa korostuu vakiintuneet kuukausitulot, joista tulee olla todiste 6 kuukauden ajalta. Tämä tarkoittaa sitä, että samalla joukko itsensätyöllistäjiä rajautuu pois jo ennen hakemuksen täyttöä.

Ei läheskään kaikilla digityöläisillä, etenkään aloittelevilla yrittäjillä ole säännöllisiä palkkatyöhön rinnastettavia tuloja. Ei varsinkaan niinä aikoina, jolloin aloitellaan jotain projektia, rakennetaan ehkä uutta sivustoa, verkkokauppaa, luodaan uusia tuotteita tai palvelukonsepteja, kirjoitetaan kirjaa tms.

Muutenkaan ihan pienillä tuloilla ei ainakaan kaikkia diginomadiviisumeita kannata lähteä hakemaan, vaikka tulot olisi säännöllisetkin.  Tuloraja, joka tulee ylittää on tyypillisesti yli 2000 $ / kk tai voi olla maasta riippuen reilustikin enemmänkin, aina 100 000 $ vuosituloihin asti.

Riippumatta siitä millaisilla kuluilla todellisuudessa pärjäisi. Palkkatyössä olevalle 2000$ tuloraja on suhteellisen helposti ylitetty. Sen sijaan 5000-10 000$ kuukausitulot alkavat suomalaisilla olla jo harvemmassa.

Kaakkois-Aasiassa ja vastaavan hintatason alueilla paljon oleskellut läppärityöläinen on saattanut tottua pärjäämään 700-1200 € kuukausikuluilla sekä niitä vastaavilla tuloilla. Tämä taso ei kuitenkaan enää riitä, mikäli mielii hakea näihin nyt avoinna oleviin tulorajallisiin viisumiohjelmiin.

Parasta on siis jos viisumihakijalla on palkkatyösuhde tai ainakin hyvin vakiintuneet freelancetyöt tai yritystulot. Kuukausituloista, työnantajasta tai yritystoiminnasta tulee antaa selvitys viisumia haettaessa.

Viisumiehtojen kuvauksissa kuukausipalkalle annetaan sentään useimmiten vaihtoehdoksi tietty säästösumma tilillä. Kelpuutetaanko sitten esimerkiksi osakkeet tai rahastot osaksi tätä säästösummaa, se ei selviä kriteerejä lukemalla. Jää muutoinkin epäselväksi, miten huomioidaan hakijoiden pääomatulot, kuten kerran pari vuodessa maksettavat osinkotulot. Luetaanko ne osaksi kuukausituloja vai ei.

Tärkeintä lienee kuitenkin siis osoittaa, että pärjää maassa oleskelun ajan käytettävissä olevilla tuloillaan / varoillaan. Osassa maista tämä pärjäämisen raja tarkoittaa rapsakkaa 50 000-100 000 $ vuosiansiotasoa tai vastaavaa summaa tilillä. Toisaalta esimerkiksi Mauritius ja Seychellit eivät ole määritelleet mitään tiettyä tulorajaa hakukriteereissä.

Valtiot eivät lähtökohtaisesti halua ottaa mitään riskejä sen suhteen, että oleskeluluvan saaneet eivät pärjäisikään etä- ja digitöistään saamillaan tuloilla ja alkaisivat ehkä etsiä pimeitä töitä paikallisesti tai muutoin käymään rasitteeksi paikalliselle taloudelle. Tämän huoli on tietysti ymmärrettävä.

Lue lisää: Näin edullisesti pärjää 3 kuukautta Kaakkois-Aasiassa

etätöihin ulkomaille
Töiden jälkeen voi piipahtaa vaikka rantabaarissa chillaamassa. Tämä baari löytyy El Nidosta, Filippiineiltä.

Hyväosaisuus määrittää viisumikelpoisuuden?

Viisumiohjelmia julkaisseet maat eivät siis kutsu ihan ketä tahansa läppärikulkuria oleskelemaan maaperälleen pidemmäksi aikaa, vaan tavoittelevat hakijoiksi etenkin vähän parempaan kastiin luokiteltavia digityöläisiä.

Heitä, jotka ovat hyvätuloisia tai varakkaita, mielellään hyvin koulutettuja ja kaikin puolin nuhteettomia mallikansalaisia. Siihenhän valtioilla on toki oikeus, päättää millä kriteereillä maahan tullaan ja millaisia määräaikaisasukkaita tonteille toivotaan.

Toki nämä kriteeristöt voivat herättää monenlaisia ajatuksia lokeroinneista, tuloeroista, elitismistä ja ehkä siitä, millaista imagoa maat itselleen rakentavat. Jonkun silmissä houkuttavuus kasvaa, toisen silmissä vähenee. Cayman saaret ja Dubai vetoavat kenties hieman eri kohderyhmään kuin Indonesia ja Georgia. Mutta näinhän ne asiat ovat aina menneet, rahalla on saanut ja hevosilla päästy. Eri kohderyhmille on eri tarjonta.

Bisnes- tai yrittäjäviisumin on voinut tähänkin asti lunastaa moniin maihin taloudellisin järjestelyin ja pysyvän oleskeluvan korvamerkata itselleen esimerkiksi tietynhintaisilla kiinteistökaupoilla. Näissä tietenkin on maakohtaisia eroja. Keskiverto läppärikulkurin sen sijaan on pitänyt luovia kiltisti viisumisää(n)töjen viidakossa.

Muut ehdot

Viisumikriteereihin sisältyviä edellytyksiä ovat osassa tapauksista myös kattava sairaus/ terveysvakuutus sekä puhdas rikosrekisteriote. Nämä ovat yleensä muutoinkin pidemmille viisumityypeille tavallisia vaatimuksia.

Verotuskäytännöissä näyttää olevan hajontaa, osan edellyttäessä verotusoikeutta oleskeluajan tuloihin, osan taas jättäessä puuttumatta oleskelijoiden verotukseen ja osan maista ollessa muutoinkin verovapaita alueita. Kannattaa selvittää verotuskiemurat jo etukäteen.

Vallitsevat matkustusehdot ja mahdolliset koronakaranteenit, testi-ja rokotusehdot tulee tietenkin huomioida maahantulon yhteydessä. Näistä löytyy kaikilta mailta oma ajantasainen ohjeistuksensa. Joissakin viisumiohjelmissa nimenomaan terveyskriteerien tarkka noudatus oli nostettu keskeisiksi ehdoiksi.

Entä kriteerien ulkopuolelle jäävät?

Turistiviisumeilla matkatessa varallisuus ja tulot eivät ole rajanneet sitä, kuka voi minnekin matkata ja toviksi asettuakin. Oletuksena on, että matkaajalla on reisussa tarvitsemansa varat. Joissain tapauksissa edellytetään myös maastapoistumislippu ja pidemmissä turistiviisumeissa kysellään ehkä jo tulojenkin perään.

Tällainen matkustamisen vapaus varallisuuteen katsomatta, tuo samalla viivalla olemisen tuntua suhteessa kanssareissaajiin. Tulorajaperusteiset viisumit sen sijaan luokittelevat ihmiset eri kasteihin.

Hakubyrokratiaa, tiukkoja tulorajoja, muuta kategorisointia sekä viisumien hintaa karsastavat tyytynevät jatkamaan samalla mallilla kuin aiemminkin, eli hakeutumaan niihin maihin, joihin suhteellisen helposti pääsee 2-6 kuukaudeksi turistiviisumillakin. Tai sitten valitsevat hakea viisumia maihin, joihin tulorajaa ei ole ilmoitettu.

Uudet viisumiohjelmat sopivat etenkin henkilöille, jotka haluavat asettua vähintään vuodeksi tiettyyn kohteeseen, hankkien pidempiaikaiset asunnot jne. aloillaan olevan elämäntyylin. Kun taas kulkurityypeille, joille riittää 1-3 kuukauden oleskelu / kohde, nämä uudet viisumit eivät tuo mitään erityistä lisäarvoa, työskentelylupaa lukuunottamatta.

Vaikka ymmärränkin viisumeille asetetut kriteerit ja rajat, omaa vapausajatteluani hiertää aina se, kun ylhäältä käsin luodaan jokin valmis muotti, johon ihmisten tulisi soljahtaa tai väkisin muovautua.

Määritetään esimerkiksi summat, joita sinun tulee ansaita kuukaudessa, vaikka pärjäisit hyvin jo puolella ko. summasta. Tai oletetaan sinun asuvan yhdessä osoitteessa koko maassaolon ajan tai tietävän, miten pitkään aiot olla yhdessä paikassa. Jotenkin tällainen huokuu vanhakantaista ja holhoavaa ajatustapaa, mille en lämpene.

Mutta ei sentään kaikkialla ole niin tarkkaa eli ihan jokaiseen viisumiohjelmaan ei liity tarkkaan määriteltyjä tulo- tai omaisuusrajoja ja muutamia kohtuullisia rajoja löytyy, joten kannattaa käydä kaikki vaihtoehdot läpi. Ja ainahan on helppona vaihtoehtona pysytellä EU:n alueella.

Mihin maihin voi nyt hakea etätyöviisumia?

Tähän alle olen listannut maita, joilla on tarjolla etätyöläisen / diginomadin viisumivaihtoehto.  Kovin Karibia-painotteinen tuo näyttää olevan. Harmillisesti Aasian maat eivät ole kovin laajasti saaneet tuotua näitä digityöviisumeja tarjolle, jotain sentään löytyy.

Toisaalta koronatoimet ovat olleet Aasiassa ehkä tiukempia kuin muualla, eikä tähän hetkeen ole ehkä mahtunut pohdintaa etätyöläisten viisumimalleista.

Malesia on uusimpana lanseerannut oman diginomadi- / etätyöviisumimallinsa 3-12 kuukauden kestoisena. Viisumiohjelma kulkee nimellä De Rantau.

Ilmassa on ollut jo pidmepään viitteitä siitä, että Thaimaa ja Indonesia ovat viemässä eteenpäin digityöläisille suunnattuja, useamman vuoden oleskelun mahdollistavia viisumiohjelmiaan. Tuleeko näistä totta jo pian matkailun avautuessa vai onko kyse pidemmän aikavälin prosessista, jää nähtäväksi.

Päivitys: Smart visa (teknisten alojen asiantuntijoille,yrittäjille, sijoittajille) on käynnistynyt ja siitä voi lukea lisää täältä. Reissaavan diginomadin tarpeisiin tämä ei kuitenkaan ole vastaus.

Päivitys:Indonesian matkailun ja kulttuuritalouden ministeri oli kertonut asiasta kesäkuun lopussa 2021:

As well as traditional tourists, Bali hopes to attract ’digital nomads’ – international entrepreneurs operating internet-based companies. They will be granted five-year visas under the proposed scheme.

”If they earn income within Indonesia they will be taxed but if it’s solely from overseas there will be zero tax,” Sandiaga Uno said. Katso koko artikkeli tästä.

Listalle en ole ottanut EU-maita, joista monella on myös hiljattain lanseerattu etätyö/oleskeluohjelma EU:n ulkopuolisille kansalaisuuksille.

Alla olevista linkeistä pääsee tutustumaan viisumiehtoihin tarkemmin. Osalla maista on ihan erityinen diginomadiviisumi, osalla vastaavaan tarpeeseen sopiva, yleensä vähintään vuoden mittainen oleskelulupa haettavissa.

Näihin väliaikaisiin oleskelulupiin sisältyy oikeus tehdä läppäri-/etätyötä. Pääasia on, että oleskelija ei työllisty millään tavalla paikallisille työmarkkinoille, saa tulonsa maan ulkopuolelta ja voi osoittaa tietyn tulo -tai varallisuustason.

etätöihin ulkomaille, diginomadiviisumi
Moni maa on brändännyt oman etätyöläisille suunnatun viisumiohjelmansa

”Premium-viisumit”

Vuosiansioiksi edellytetään 50 000-100 000$ / vastaavaa summaa tilillä

Viisumiohjelmia kohtuullisemmilla tai määrittämättömillä tulorajoilla:

Suunnitelmia ja edenneitä aloitteita mahdollisen diginomadiviisumin lanseeraamiseksi:

etatyoviisumi diginomadiviisumi, etätöihin ulkomaille
Filippiineillä haimme jatkoviisumeita kaksi kertaa, tässä homma hoidettu juuri Cebussa

Muuttuuko läppärityöläisen matkustaminen jatkossa helpommaksi?

Onko tämä uusien viisumiohjelmien esiinmarssitus sitten pysyvä tai laajeneva ilmiö?  Todennäköisesti ja toivottavasti. Uskoisin, että eri puolilla maailmaa on viimeistään nyt havahduttu siihen, että etä- ja läppärityöbuumilta ei voi enää sulkea silmiä tai kieltää sen olemassaoloa. Nyt siihen on onneksi ryhdytty tarjoamaan ratkaisuja ja lisää vastaavia malleja sopii odottaa.

Työ- ja lomamatkailun tiukkarajainen erottaminen toisistaan ei tule enää toimimaan, se on selvä. Olen kohtuullisen toiveikas sen suhteen, että digityöläisten viisumit alkaisivat yleistyä niissäkin maissa, jotka eivät vielä ole toimeen ryhtyneet.

Aikeesta valmiiksi toimintamalliksi saattaa kuitenkin vierähtää vuosi jos toinenkin. Toivoa myös sopii, etteivät maat heittäydy liian ahneiksi. Tilausta on muillekin kuin eliittiviisumeille, joita on jo tarjolla.

Olisihan se korkea aika saada vähintään 2-12 (-24) kuukauden, eli turistiviisumia pidempiin oleskeluihin soveltuva pysyväisluonteinen viisumikategoria mahdollisimman moniin maihin. Tietenkin niin, että se mahdollistaisi digityöt. Turhat rajarallit ja kuulustelut jäisivät pois kuvioista ja kaikkien elämä helpottuisi.

Toki tässä saattaa piillä myös uhkatekijöitä, jos homma lähtee ihan laukalle, mutta en ala nyt pohtia haittaskenaarioita sen pidemmälle.

Pitämällä viisumihinnat kohtuullisina, esim. 50-150 € haarukassa, edistettäisiin tarkoituksenmukaisella viisumilla matkustamista / oleskelua ja kohdemaa voisi saada tästä mukavan lisätulonlähteen. Mikäli hinnat taas nousisivat useisiin satoihin euroihin, veikkaan että läppärityöläisten matkustaminen ja kikkailut turistiviisumeilla vähintäänkin jossain määrin jatkuisivat.

Working holiday-viisumeistaan tunnetun Australian soisi lähtevän myös mukaan viisumiuudistuksiin, lanseeraamalla vaikkapa vuoden tai parin mittaiset ”remote working & holiday”-viisumit digityöläisille. Ja samaan tapaan voisi moni muukin maa  rakentaa omat sovelluksensa läppärityön sallivista viisumeista. Toivoahan saa!

Tulorajojen sijaan voisi riittää suositus kuukausibudjetista, johon tulee varautua sekä käyttövarojen määrästä maahan saapuessa. Viisumiehdoissa voisi olla myös maastapoistumislippu, niinkuin turistiviisumilla matkatessakin useimmiten on, jos sen koetaan vähentävän riskejä. Tällaiset suht matalan kynnyksen viisumit sekä myönteinen suhtautuminen läppärityöläisiin toimisi hyvänä kilpailuvalttina maille, jotka haluavat profiloitua etätyön ja matkailun yhdistämisen edelläkävijöinä.

Pidemmät oleskelut salliva viisumipolitiikka edistää myös ympäristöä vähemmän kuormittavaa matkustustyyliä. Turhat muodon vuoksi tehtävät visa runit lentoineen tai maata pitkin jäisivät pois ja muutenkin diginomadinen elämäntyyli voisi sopivilla viisumeilla merkitä näin pidempää asettumista yhteen kohteeseen.

Vaikka en nyt itse olekaan aivan vielä syöksymässä seuraavalle pidemmälle reissulle, on tämä viimeaikojen viisumi- ym. etätyökulttuurin kehitys ollut inspiroivaa seurattavaa. Ja orastavaa hytinää jostain pidemmästä pätkästä maailmalla on itselläkin toki viriämässä.

Siltä ei voi välttyä, ihan jo kun käy lueskelemassa näitä uusien viisumiohjelmien sivuja. Ja vähänkös mahtavaa, jos reissuun voisi seuraavan kerran lähteä aiempaa helpommilla viisumikuviolla ja ihan luvallisesti hieman läppärihommia tien päällä tehden!

Miltä sinusta kuulostaisi etätyöviisumin haku ja esimerkiksi 6-12 kuukauden jakso jossain eksoottisissa maisemissa?

Huom. Tarkista päivitetyt tiedot viisumiohjelmista esim. alla olevista lähteistä!

Lähteinä käytetty mm:

31 Countries With Digital Nomad Visas Around The World

19 Coutnries with Digital Nomad Visa

Ks. myös Visaguide.World

(Visited 1 924 times, 1 visits today)

1 Comment

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 26/09/2021 at 10:59 am

    Kiinnostavaa nähdä, miten Suomen etätyösuositukset muuttuvat nyt, kun virallinen suositus siihen loppuu. Itselleni etätyöt ulkomailla eivät valitettavasti puolisoni vuoksi oikein onnistu, hänen työ kun edellyttää läsnäoloa. Mahtaako tuohon maiden vähän nihkeään suhtautumiseen vaikuttaa myös se, että moni maa haluaisi haluaisi verottaa maassa pysyvästi oleskelevia ja työskenteleviä?

    Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.