3 periaatetta, jotka auttavat tekemään tavoitteesta totta


Haluatko maailmanympärysmatkalle, reissaavaksi läppäriyrittäjäksi tai perustaa ehkä oman yrityksen ulkomaille? Aikaa kuluu ja haluamisesta huolimatta tavoite ei vain näytä tulevan yhtään lähemmäksi. Ei vaikka kuinka tahtoisi, polkisi jalkaa ja haaveilisi vähän vielä kiihkeämmin. Jännä juttu.

Miksi jumitumme niin helposti toiveajattelun tasolle, emmekä saa tavoitteitamme liikahtamaan toteutumisen suuntaan? Vai tyydymmekö johonkin, minkä oikeasti koemme epätyydyttävänä, koska emme usko voivamme saada parempaa? Ja mitä ihmettä asialle voisi tehdä?

Tässä artikkelissa haluan jakaa muutaman oivalluksen, jotka on hyvä sisäistää, jos haluaa että toiveajattelu realisoituu joskus todellisuudeksi. Ja kukapa ei sitä haluaisi. Enkä kerro näistä sillä, että olisin itse pystynyt oppeja vielä täysin soveltamaan omaan elämääni, vaan siksi, että teen sitä työtä parasta aikaa. Opettelen kulkemaan tietoisempaa polkua ja pyrin tarkkailemaan sitä, mitkä asiat vievät minua eteenpäin ja mitkä eivät. Samoista opeista voisit kenties sinäkin hyötyä.

Haastavaa tässä on tietenkin se, että vaikka miten hyvin tiedämme tai osaamme jonkin asian teoriassa ja täysin uskomme siihen, se ei tarkoita vielä, että soveltaisimme sitä oikeasti millään muotoa omaan elämäämme. Tämä teoriasta käytäntöön vieminen on kaikessa oppimisessa ja edistymisessä varsin tärkeää. Ja tiedän sen osin juuri siitä syystä, että itselleni se on ollut suuri haaste.

Tunnistat ehkä tämän saman dilemman, eli että olet opiskellut ja sisäistänyt paljon tietoa ja tiedät, miten kuuluu toimia, jotta onnistuisit paremmin esim. ihmissuhteissa, elämäntaparemontissa, painonpudotuksessa, ajanhallinnassa, säästämisessä ja aidosti haluat onnistua näissä, mutta “jostain kumman syystä” edistystä ei näy ei kuulu. Ärsyttävän tuttua: “Tiedän kyllä miten tämä tehdään, mutta en vain tee sitä, enkä siten saa sitä mitä tavoittelen”.

Jos elämässä haluaa saada aikaan muutosta, parempia tuloksia, parempia kokemuksia, se vain on niin, että harvoin pelkästään sattuma ja onnenkantamoiset tuovat nämä meille valmiiksi eteentarjoiltuina. Jokin aktiivisempi ote vaaditaan.

Muiden tekemisestä, onnistujien ja menestyjien malleista kannattaa ottaa oppia. Itsekin luen, katson ja kuuntelen paljon eri valmentajien, elämänfilosofien ja ylipäätään esteistä huolimatta elämässään menestyneiden ihmisten opetuksia. Aina niistä jää jotain hyödyllistä omaan elämään sovellettavaksi.

3 onnistumisen periaatetta

Viime keväänä pyöriessäni Kuala Lumpurin lentokentällä matkaani tarttui kirjakaupasta Jack Canfieldin kirja “How to get from where you are to where you want to be – The 25 Principles of Success. Olihan edessä 6 tunnin lento, useampi tunti  odottelua lentokentällä + 10 tunnin bussimatka, joten inspiroiva ajanviete oli tarpeen.

Kirja imaisi minut mukaansa heti ensi riveistä lähtien ja voisin tehdä siitä laajemmankin kirja-arvostelun tai suosituksen, mutta nyt tähän kohtaan poimin 25 periaatteen joukosta omasta mielestäni 3 tärkeää periaatetta, jotka haluan jakaa kanssasi. Periaatteita voi soveltaa oikeastaan kaikkiin osa-alueisiin elämässä, omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja ylipäätään tietoisemmin elämiseksi.

Nämä valitsemani periaatteet tai opit ovat sellaisia, jotka olen itse havainnut hyvin hyödyllisiksi, mutta joiden kanssa itsellänikin on vielä tekemistä. Olen yhdistellyt näihin myös ideoita muista kirjan periaatteista ja omaakin jäsennystä ja tulkintaa on seuraavassa mukana.

1.Tee päätös siitä mitä haluat ja sitoudu siihen

Toivomisesta eteenpäin päästäkseen pitää yleensä tehdä selkeä päätös tavoitella jotain. Ja kirkastaa itselleen, mitä/mikä se tavoiteltava asia tai päämäärä ihan tarkalleen ottaen on.  Miten oikeastaan haluaakaan elää (jos ei pelkäsi, jos ei tyytyisi, jos raha ei estäisi..).

Kyse on siitä, että asetamme sisäiseen navigaattoriimme riittävän tarkan osoitteen, määrityksen siitä, minne haluamme mennä. Jos emme autossa laittaisi navigaattoriin kovin tarkkaa määränpäätä, esim. osoitteen sijasta osavaltion tai maanosan, mikä on todennäköisyys, että pääsisimme perille sinne minne haluamme mennä? No tuskin pääsisimme, emme ainakaan suorinta tietä. Määränpään lisäksi tietämisen lisäksi pitää vielä tehdä päätös käynnistää auto ja alkaa ajaa navigaattorin ohjeiden mukaan.

Miten sitten näin simppeli asia tuottaa meille elämässä usein vaikeuksia? Olemme usein jossain, missä emme niin välittäisi olla, mutta emme tee asialle mitään tyydymme ja sopeudumme, no ehkä vähän valitammekin.

Navigaattori -esimerkin mukaan istumme siis autossamme, sanotaan vaikka Turussa ja tiedämme, että meillä on kova halu päästä Tampereelle. Mutta vielä määränpäänkään syöttäminen navigaattoriin ei vie meitä Tampereelle, jos emme tosiaan päätä startata autoa ja lähteä ajamaan. Eli pitää siis olla tarkka määränpää ja päätös lähteä etenemään sen suuntaan ja jaksaa nähdä tietty vaiva, jotta joskus olisimme perillä.

Näinhän me elämässä usein toimimme, haluamme jotain, mutta jos määränpää ja sinne vievä reitti ovat meille vielä vieraita tai osin pimennossa, jäädymme paikoillemme ihmettelemään ja odottelemaan aikoja parempia, “hovikuskia” tai mitä milloinkin.

Ensi askel voi olla esim. haave: “Haluan viettää talvet jossain lämpimässä”. Koska tällainen “tavoite” on kuitenkin kovin suurpiirteinen ja todennäköisesti jää ilmaan leijumaan, eikä konkretisoidu ainakaan itsestään toiminnaksi, pitää seuraavaksi tehdä tarkempi päätös esim. “Aion viettää ensi talvena 4 kuukautta Meksikossa”. Tämän jälkimmäisen tavoitteen toteuttamiseksi voi jo tehdä jämptin etenemissuunnitelman ja päättää alkaa toteuttaa sitä.

On vaikea päästä sinne minne haluaa,  jos ei itsekään tiedä minne oikeastaan on menossa.

tavoitteesta totta

Päätin joitain vuosia sitten, että haluan voida itse valita paikat, missä elän ja teen töitä milloinkin, kuten vaikka tässä “maisemakonttorissa”

2.Ota täysi vastuu kaikesta

Kaikessa elämässä eteenpäin menemisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa tai saavuttamatta jättämisessä on kyse lopulta omasta tekemisestä, omista valinnoista ja siten omasta vastuusta.

Olemme kuitenkin mestareita esittämään (teko)syitä ja perusteluja, miksi emme elä niinkuin haluamme, miksi emme menesty niin hyvin kuin tahtoisimme, miksi emme tee jotain ratkaisua, miksi jokin asia ei ole meille mahdollista jne.

Ja todella mieluusti syytämme olosuhteita, muita ihmisiä, geenejä, yhteiskuntaa, milloin mitäkin, asioita, joilla toki voi olla osuutensa tilanteeseemme, mutta jotka eivät vapauta meitä itseämme vastuusta mitä tulee elämänlaatuumme nyt ja etenkin tulevaisuudessa.

Vanha totuus on se, että kaikkeen mitä meille tapahtuu emme voi vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa aina siihen, miten kuhunkin asiaan reagoimme, ja se jos mikä määrittää ne seuraukset ja tulokset, joita saamme ja koemme siinä hetkessä. Reaktioitamme, ajattelua, valintoja ja käyttäytymistämme muuttamalla voimme muuttaa oikeastaan kaiken elämässämme, mutta se ei ole helppoa, sillä olemme niin vahvasti tapojemme orjia.

Monesti asiat, joista valitamme tai joihin emme ole täysin tyytyväisiä, ovat sellaisia, joihin voimme kuitenkin (onneksi) vaikuttaa. Työpaikka, henkilökohtainen taloustilanne, kumppanin valinta, asuinpaikka, harrastukset, ruokavalio, elämäntavat, ajankäyttö, asennoitumiset… Eivätkö nämä vaikuta aika olennaisesti onnellisuuteemme ja hyvinvointiimme? Ja kaikkiin näistä voimme jollain tapaa halutessamme vaikuttaa.

Siten olemme 100% vastuussa valinnoistamme. Elämänmuutos- ja elämänparannuskysymyksissä olemme täydessä vastuussa niin paikoillemme jäämisestä, kuin myös valintojemme ja siten elämämme muuttamisesta. Riskinoton pelossa helposti jäämme, siihen mikä on meille tuttua ja turvallisen tuntuista. Mutta kumpi on muuten lopulta isompi riski, vanhaan jääminen vai heittäytyminen johonkin uuteen?

3. Ryhdy toimimaan

Rakastan ideointia, visiointia, opiskelua ja suunnittelua. Niissä on vain yksi huono puoli. Nimittäin se, että vaikka ne ovat tarpeellinen ja hyvä perusta jonkin uuden luomiselle, ne eivät vielä yksinään saa aikaa sitä muutosta tai niitä tuloksia, joita haluan.  Luulen, että tämä sama kompastuskivi on monella muullakin.

Miten helppoa onkaan jäädä siihen hyvään tunteeseen, jota suunnitelmien pyörittäminen, idealamppujen välkähdykset, visioiden ylöskirjaaminen ja asioiden taustakartoittaminen tuottaakaan. On sellainen “tämähän on jo puoliksi tehty” -olo. Ja vaikka suunnittelu ja ideointi onkin tärkeää, se ei ole mitään, jos siihen ei liitetä toimintaa. Tosiasiassa kyse on ainakin jossain määrin pelosta liikkua pois sieltä tutusta turvasatamasta ja mukavuusalueelta.

Faktaa on, että mitä nopeammin suunnittelusta siirrytään toimintaan, eli ottamaan niitä konkreettisia askeleita, tekemään niitä konkreettisia tekoja, sitä nopeammin voidaan alkaa saada tuloksia. Mitä pidempään suunnitellaan ja valmistaudutaan, sitä enemmän pitkittyy tavoitteeseen pääseminenkin.“Nothing happens until you take action”.

tavoitteesta totta

Askel kerrallaan ylös- ja eteenpäin

Turusta Tampereelle pääsee nopeimmin, kun kun starttaa auton ja lähtee ajamaan. Vaikka ei olisi ajanut matkaa koskaan ennen, eikä reitti olisi entuudestaan tuttu. Päiväkausien etukäteinen kartan lukeminen tai kaikkien tiellä tulevien mutkien, hidastusten tai maisemien ulkoaosaaminen ja loputtomat varmistelut eivät ole tarpeen.

Olennaisempaa on päästä liikkeelle. Sitä paitsi liikkeellelähtö ja asioiden, pientenkin, tekeminen tuottaa tyydytystä ja tunnetta siitä, että hei hommahan etenee! Samalla itsevarmuus kasvaa ja maali lähenee.

Itselleni tämä suunnittelupöydän äärestä liikkeellelähtö ja toimeentarttuminen on ollut aina ja on edelleen toisinaan haaste, jonka kanssa kamppailen. Pitäisi päästää irti siitä ajatuksesta, että pitää aina minimoida riskit ja välttää virheet, kun ei kuitenkaan elämässä voi. Ja riskien oton, väärien valintojen ja virheiden tekemisenkin myötä ihminen on ainakin liikkeellä ja tuntee olevansa elossa.

Samalla oppii sen, mikä ei toimi ja voi korjata sitten kurssia kohti sitä, mikä toimii. Ja palauttaa suuntaa sinne minne oli alunperin matkalla, jos se suunta on vielä itselle se oikea.

Perfektionisti minussa sanoo, että pitää valmistautua vielä vähän paremmin, suunnitella, tehdä lisää taustatyötä, varmistella, säästää, säätää, opiskella, olla hyvin valmis ja varma, ennen kuin voi ottaa jonkin askeleen eteenpäin. Ja tiedän, että tämä asia myös hidastaa ja jumittaa itseäni pääsemästä nopeammin tavoitteisiini. Onneksi olen oppinut tästä vähän hölläämään… Nopeat liikkeet ovat ehkä toisinaan sittenkin ihan hyvästä… Kuulostaako sinusta tutulta?

Mikä on muuten se käytännön tekemisen askel, joka sinun pitää ottaa tänään?

tavoitteesta totta

Tie avautuu kyllä, sitä mukaa kun matka etenee

Lopuksi voisin kiteyttää Jack Canfieldin 25 Principles of Success -kirjan perusidean vielä näin:

“Jos se mitä teet nyt, ei tuota niitä tuloksia ja sellaista elämää kuin pohjimmiltasi haluat – teet jotain oman optimaalisen elämäsi kannalta väärin. Kirkasta tavoitteesi & syvimmät toiveesi ja ala tehdä asioita toisin. Jokainen kokemus, jokainen tekeminen, jokainen onnistuminen ja jokainen virhe opettaa ja näyttää, mikä vie sinua eteenpäin ja mikä ei. Menestyneet ihmiset ovat tehneet paljon asioita, yleensä myös paljon virheitä.”

25 Principles of Success on muuten yksi niistä kirjoista, joihin kannattaa tarttua säännöllisesti aika ajoin, se ei nimittäin ole koskaan “loppuun luettu tai kaluttu”. Siinä mielessä se onkin erinomainen kirja, siellä on aina jotain mikä kolahtaa juuri siihen hetkeen ja pakottaa katsomaan itseään peiliin, että “noniin, tästäpä minulle taas työsarkaa”.

Mutta tämä opettaminen on kuitenkin samalla hyvin oivalluttavaa ja voimaannuttavaa. Se näyttää, että keinoja kyllä on saavuttaa se mitä haluan. Ja on vain ja ainoastaan itsestäni kiinni alanko käyttää niitä!

tavoitteista totta

Jack Canfield Suomeen

Jack Canfield on tuttu mm. Salaisuus (The Secret) – kirjasta ja elokuvasta, Chicken Soup for the Soul -menestyskirjasta ja lukuisista valmennuksista, joita voi etsiä ja katsoa vaikka youtubesta.

Jack on nyt tulossa ensimmäistä kertaa luennoimaan Suomeen! Häntä pääsee kuulemaan kaksipäiväisessä Passion for Success -seminaarissa Helsingin messukeskuksessa 18.-19.3. 2017  Jackin lisäksi seminaarissa myös muita huippuvalmentajia, kuten Ilkka Koppelomäki, Mikko Sjögren ja Janet Attwood. 

Tarjolla kahden päivän aikana on monipuolisesti oppeja ja menetelmiä itsensä, elämänsä ja taloustaitojensa kehittämiseksi. 

 

Huom. Artikkeli sisältää kumppanuus- ja suosittelulinkkejä 


2 Comments

  1. Useasti mietin, missä vaiheessa lapsuuden oppiminen ja yrittäminen katoaa? Lapsia rohkaistaan oppimaan uutta, kyllä sinä osaat! Ja lapset kokeilevat, epäonnistuvat, kokeilevat ja lopulta saavat tyydyttävän onnistumisen kasvattaen näin itseluottamustaan. Jossain vaiheessa se into kokeilla uutta ja mennä päin haasteita tuntuu kuitenkin kutistuvan ja melkein katoavan. Tilalle tulee pelko epäonnistumisesta. Ja sitten sitä uraudutaan kulkemaan niitä samoja tuttuja latuja. Itse yritän lähteä tällä hetkellä valmiilta laduilta harrastamaan murtomaahiihtoa aukaistakseni omat latuni 😀

    Ja kiitos kirja vinkistä! Olen menossa Passion for success seminaariin, joten ennen sitä olisi kiva saada jotain alkupalaa aivoille 🙂

    Vastaa
  2. Rosita Juurinen01/03/2017 at 4:09 am

    Hei, kiitos kommentistasi! 🙂 Juu tuo on kyllä hämmentävää, että pelkäämme niin paljon kaikkea epäonnistumista, torjuntaa, virheitä, riskinottoa, että se suorastaan jäädyttää ihmisen paikoilleen. Jotenkin nuo epäonnistumiset ovat itsetunnolle rankkoja tai otamme ne niin raskaasti ja häpeämme kovin, että näitä kiusallisia tunteita yritämme kaikin keinoin välttää. Vaikka samalla tietää, että kasvun ja eteenpäin menemisen hinta on kestää myös hankalia tunteita ja osata suhtautua niihin rakentavasti. Mutta todellakaan helppoa se ei ole! Toivotaan, että hiihtolenkeillä ladut avautuvat ehkä myös umpihankeen 😛 Lue ihmeessä tuo kirja, on hyvää asiaa helposti pureksittavassa muodossa ja mahtavaa seminaarikokemusta sulle! 🙂

    Vastaa

Your email address will not be published.

source=aff-wg&utm_source=webgains&utm_medium=affiliate&utm_campaign=^^^siteid^^^