Kuulumisia Perthistä – uusia talonvahtihommia ja kolarointia

Tehdäänpä tähän väliin pieni katsaus siihen, mitä tänne Perthiin oikeastaan kuuluu. Olen viime aikoina kirjoitellut budjettimatkailusta yleisemmällä tasolla sekä matkustelevasta elämäntyylistä muutoinkin, niin kurkataampa nyt, miten nämä ovat sujuneet sitten ihan oikeassa elämässä. 

Talonvahtihommat jatkuu

Saimme päätökseen hiljattain ensimmäisen talo- ja koiravahtihomman ja kokemus oli erittäin positiivinen. Kaksi kuukautta asumista ilmaiseksi mukavassa talossa hoidellen hurmaavaa, vaikkakin hyvin omintakeista basenji -koira Buddya.

Tuossa ajassa ehti jo kotiutumaan ja kiintymään hoidokkiinsa niin, että hieman kipeää teki lähteä jatkamaan matkaa. Omistajapariskunta oli kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä siihen, miten olimme huolehtineet heidän koirastaan ja talostaan ja kokemuksesta jäi todella palkitseva, hyvä fiilis.

housesitting Perth
Buddy lepuuttelee lempityynyllään

Nyt kun siis pääsimme näiden hommien makuun, rekisteröidyin parillekin eri housesitting -sivustolle. Alkoi tuntua siltä, että eihän tässä ole mitään järkeä maksaa kalliita vuokria, jotka lyhytaikaismajoituksissa ovat vieläkin korkeampia kuin muutoin, jos on ilmainen ja paljon miellyttävämpi vaihtoehto tarjolla.

Valitsin käyttöömme Mind A Home -sivuston (49 aud/v) sekä Happy House Sitters -sivuston (65 aud/v), koska niihin tuli päivittäin useita uusia ilmoituksia, joissa etsittiin koti- ja lemmikkivahteja täällä Perthin alueella.

Tässä välillä olimme ehtineet jo sopia vuoden vaihteeseen vahtihommista suomalais-australialaiseen perheeseen, mikä olikin todella mukava juttu. Muutoin vahtisivustoilla seikkaillessa välillä alkoi tuntua, että keikkojen etsiminen muistuttaa kovasti työnhakua.

Pitää tehdä kiinnostavat ja luottamusta herättävät profiilit, ikäänkuin ansioluettelot itsestään ja myös suosittelijat tuntuvat olevan tarpeen. Sitten haetaan pestiä kohdennetulla hakemuksella, jonka jälkeen voi saada kutsun haastatteluun, jos hyvin käy.

Meillä on toistaiseksi käynyt hyvin, olemme saaneet paikat, joissa olemme käyneet haastattelussa, yhtä lukuunottamatta. Tuo paikka mikä meni ohi, olisi ollut kolmen kanan sekä puutarhan hoitoa mielenkiintoisen maailmanmatkaaja herran kotona. Uskon, että näissäkin jutuissa käy juuri niinkuin on tarkoitettu ja ne meille sopivat vahtihommat sitten kyllä osuvat kohdalle.

Seuraavaksi meillä on tiedossa pariksi viikkoa labradorinnoutajan ja kanarialinnun hoitoa, sillä välin kun isäntäväki lomailee Balilla. Tässä välillä tulimme kuitenkin asumaan hetkeksi airbnb -majoitukseen, joka oli melkoinen löytö tämäkin.

Muutto ”puumajaan”

Pakkasimme siis kamppeemme ja hyvästelimme Buddy -koiran ja seuraava osoite oli Perthin kukkuloilla Swan View:ssa. Olin bongannut Airbnb:stä hauskan oloisen ”puumaja” -mökin, joka oli rakennettu omistajaperheen autokatoksen päälle.

Mökki on ihan uudenkarhea ja mikä parasta, omaa kunnon lämmityslaitteen / ilmastoinnin, joita molempia täällä tarvitaan, vähän vuodenajasta riippuu kumpaa enemmän.

Kuulumisia Perthistä
Tree house -majoituksemme Swan View:ssa

Koko etuseinän kokoisista ikkunoista voi ihailla vehreätä näkymää pihamaalle sängyssä pötkötellen. Vieressä on kana-aitaus ja tuoreita kananmuniakin siis saatavilla. Myös pyykit hoituvat ilman lisäkustannuksia ja apua on tarjolla asiaan kuin asiaan. Perheen eläimet ja lapset pyörivät pihamaalla, muttei se mitenkään häiritse omaa olemista, kylässähän tässä tavallaan ollaan.

Majoituksessa on tykötarpeet myös kokkaamiseen. Vaikka tilaa on niukanlaisesti, niin ruokaa kyllä pystyy laittamaan. Kotikokkailu kun on tullut sattuneesta syystä tärkeäksi.

Kuulumisia Perthistä
Puumajan sisätilaa
Kuulumisia Perthistä
Siisti uudehko kylppäri

Hintaa majoitukselle tuli n. 40 €/ yö (alle viikon vuokra-ajalla 52 € /yö), saimme hieman alennusta, koska vuokrausaika oli yli viikon. Perthin hintatasoon nähden tämä on todella edullista. Ja varmasti airbnb ja vastaavilta lomahuoneistojen vuokrasivuilta etsittynä ehdottomasti paras hinta-laatusuhde. Tämä mökki tosin on varattuna kolmisen kuukautta vuodesta isännän vanhemmille, eli kiihkeimpänä kesäsesonkina tämä ei ole vapaana.

Talon uima-allas on käytössä, samoin grillausalue, mutta meidän osalta ne ovat jääneet nyt vähälle käytölle. Talon nurkilta alkaa John Forrest National Park ja siellä kävimme kävelemässä ja katsastamassa vanhan rautatietunnelin sekä vesiputouksen.

Sisäänkäynti kansallispuistoon Morrison roadin päästä
Sisäänkäynti kansallispuistoon Morrison roadin päästä
Swan view putouksella
Swan view putouksella
Vanha rautatietunneli 1800 -luvun lopulta
Vanha rautatietunneli 1800 -luvun lopulta, taskulamppu mukaan!

Kengurukolari ja uusi auto

Kuten aiemmin tänä vuonna kirjoittelin auton hankkiminen on täällä Australiassa melko must, töiden ja muun liikkuvuuden kannalta. Matkalla Esperanceen huomasimme, että eläimiä kirmaa säännönmukaisesti autojen eteen.  Alle ehti jo alkuaikoina jäädä kettua, lintuja, jäniksiä, myyriä ja ties mitä. Kenguruitakin loikki tiellä ja niitä sentään onnistuttiin välttelemään se puolisen vuotta.

Eräänä aamuna tässä hiljattain siippa oli ajamassa  auringonnousun aikaan töihin kaupunkialueen ulkopuolella ja niinhän siinä kävi, että kenguru tulla loikkasi eteen. Jarrut pohjaan, eläin osui pirssin etukulmaan ja sinkosi siitä jonnekin.

Onneksi siinä lopulta meni vain ajovaloa ja vilkkua rikki. Etupaneeli lensi jonnekin, lommoa tuli kuskin oveen sekä muuta pientä peltivauriota. Autolla saattoi kuitenkin edelleen ajaa.

Kenguruosumaa fordissa
Kenguruosumaa fordissa

Tavallaan aikaa huonoa tuuriakin, vaikka näitä kolareita paljon saattuukin, silti moni paikallinen ei ole eläissään täräyttänyt kengurua päin. No kuulimme lokaaleilta, että auton korjaaminen on sen alkuperäiseen hintaan nähden ehkä turhankin kallista, ja että jos jatkamme sillä ajoa, poliisi todennäköisesti laittaa sen ajokieltoon nähdessään.

Kenguruvaroitukset kannattaa ottaa tosissaan
Kenguruvaroitukset kannattaa ottaa tosissaan

Niimpä aloimme pohtia, josko sitten pitäisi alkaa katsoa uutta ajopeliä alle. Onneksi hätiin tuli siipan irlantilainen työkaveri, joka tarjosi ylimääräisenä lojuneen vanhan corollan meille muutaman satasen hintaan. Ja näimpä meillä onkin tällä hetkellä 2 autoa käsissämme.

Tuo kolariauto pyritään myymään pikaisesti pilkkahintaan, kilometrejä siinä on kuitenkin jäljellä ja ihan kelpo peli muutoinkin ollut tähän asti.

"Uusi" menopeli hommattu
”Uusi” menopeli hommattu

Havaintoja työmarkkinoista

Länsi-Australiaan saapuessamme emme olleet aivan täysin tietoisia vallitsevasta työmarkkinatilanteesta, muuten kuin kaivosalan lamasta. Sitten nopeasti alkoi selvitä, että myös paikalliset saavat tehdä ihan rivakasti hommia oman työllistymisensä eteen ja kilpailua markkinoilla ovat lisänneet työttömäksi jääneet kaivosmiehet. Tämä on hankaloittanut luonnollisesti ulkomaalaisten työnhakua.

Aiempien vuosien ”kulta-ajat” työmarkkinoilla näyttivät taaksejääneeltä elämältä. Etenkin Esperancessa näytti siltä, että joka viides talo oli laitettu (pakko)myyntiin huonon taloustilanteen vuoksi. Vuokraisäntämme siellä päivitteli niinikään, ettei näin huonoa aikaa muista nähneensä ja tuskaili samalla omia työllistymisvaikeuksiaan.

Palatessamme Perthiin suomi-kesäloman jälkeen, tuntui että työt tosiaan ovat edelleen kiven alla, tai että töitä on, mutta niin on hakijoitakin. Kun siipalle sitten irtosi ensimmäinen oman alan työpaikka täällä, se näytti avaavan uusia mahdollisuuksia ja yhtäkkiä yhteydenottoja alkoi olla enemmänkin.

Eli varsin paikkansa pitävältä näyttää hokema, että kun jalkaa saa oven väliin ja pääsee ylipäätään töihin kiinni, niin sitten alkaa helpottaa.  Uusia mahdollisuuksia rupeaa ilmestymään myös ”piireihin päästyä” ja työmaalla luotujen suhteiden kautta.

Nyt on myös tulossa lakimuutos, jonka jälkeen working holiday -viisumia voi hakea 35:een ikävuoteen saakka. Monelle sangen hyvä uutinen, myös kovat veronkorotukset wh-laisille ollaan perumassa. Näiden muutosten pitäisi tulla voimaan 2017 alusta tai aikana. Ja kyllä täällä niitä töitäkin on, mutta hetken se ottaa ja omaan aktiivisuuteen pitää kyllä panostaa, kun ensimmäisiä pestejä jahtaa.

Lue lisää: Näin voit viipyä vuoden Australiassa turistiviisumilla

 Yksinkertaista peruseloa

Elämä täällä on ollut toistaiseksi sellaista yksinkertaista ja mukavaa peruselämää, asioiden järjestelyä, työntekoa sekä huushollausta ja hoidokkieläimistä huolehtimista. Itse olen aikalailla liimautuneena läppäriin 8-10 h päivässä. Se, että saa tehdä ja luoda jotain omasta itsestään lähtevää on kyllä mieletön juttu, ja mahdollista, kun elämiskulut on ajettu minimiin.

Joka päivä olen kiitollinen, että olen tähän tilanteeseen saanut itseni järjestettyä. Tulevaisuudessa pitää toki päästä tutkimaan tätä Australian mannerta enemmänkin reissailumielellä ja roadtrippailemaan.  Sekin aika vielä koittaa.

Kuulumisia Perthistä
John Forrest kansallispuiston maisemia ihailemassa

(Visited 430 times, 1 visits today)

4 Comments

  1. Susanna 07/10/2016 at 6:01 pm

    On kyllä mahtavat maisemat siellä! Ja tuo majakin, vau! Huomaa etten oo paljoo Thaimaata erikoisemmissa paikoissa käyny, ku aattelin puumajan olevan just semmonen bungalow missä on just ja just ehkä sähköt. 😀

    Tuli noista talonvahtijutuista mieleen, että kuinka tarkkaan noin yleisesti ottaen kysellään eläintenhoitokokemuksista tai onko lemmikittömiä tai jotain muita eläimiä hoidettavana? Ihe oon vähä huolissani siitä että rajaa varmaan aika paljon miun mahollisuuksia, ku en oo koskaa koirien kans ollu tekemisissä enkä osaa niiden kans olla. Kissat on kyllä puhasta rakkautta ja jyrsijätkin menee. Jotenkin semmonen koiratalous taitaa olla aika nou nou miun tapauksessa.

    Reply
  2. Rosita Juurinen 08/10/2016 at 5:12 am

    Kiitos Susanna! Joo kyllä täällä on varsin kaunista ja monenmoista iloa silmälle. Ja hirveesti on vielä näkemättä kun on jumiteltu samoissa paikoissa. Aasian treehouset on usein just tota tyyliä kun kuvailit vähän huterampaa tekoa ja jännempiä virityksiä 😀
    Eikä tuo eläinten hoitokokemus ole välttämättä mitenkään rajaava tekijä, itsellänikin oli melko vähän kokemusta eläinten hoidosta. Siipalla ollut pari koiraa, että siitä toki kerrotaan. Kokemus on hyvä muttei must. Ja monenlaisia paikkoja on just kissatalouksia, lintuja, kaneja, kanoja, lampaita… Että ei tarvitse olla mikään koirankouluttaja, että pärjää. Mustakin on ehkä yllättäin sukeutunut jo melkonen koiraihminen 🙂 se että on maalaisjärkeä ja halua pitää niistä eläimistä huolta on varmaan tärkeämpi kuin kennelliiton diplomi. Kannattaa ilman muuta lähteä kokeilemaan! Kirjoittelen näistä jutuista lisää kun tässä kokemukset karttuu 🙂

    Reply
  3. Riitta 10/10/2016 at 10:30 am

    Mieletön idea tuo kotieläin-/talovahti 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 10/10/2016 at 3:12 pm

      Joo täällä tämä on aikas yleistä, hirmu hyvä systeemi niukemmalla matkakassalla reissaaville! Lyhytaikainen majoitus maksaa alk. 70-80 € / yö, jos ei halua hostellidormiin ja tämä on kyllä todellinen kaikki voittaa -kuvio 🙂

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.