Taakse jäänyttä vuotta 2018 sävytti kahtiajako, aika ennen ja jälkeen Suomeen paluun. Tammikuussa oli tiedossa, että Australia on pian taputeltu. Viisumit olivat umpeutumassa ja siitä alkaisi hidas siirtymä Vietnamin ja Balin kautta kohti Suomea. Noilta viideltä kuukaudelta ennen Suomeen paluuta runsaasti kuvia ja tunnelmia tässä postauksessa.

Sydney – viimeiset viikot Australiassa

Hurjaa miten kaukaiselta tuo vuoden takainen aika jotenkin jo tuntuu. Vuosi vaihtui Wollstonecraftissa, missä asustelimme joulukuun puolesta välistä tammikuun puoleen väliin.

Elämäni upein ilotulitus tuli todistettua Wollstonecraftia lähellä sijainneen Greenwichin näköalapaikalta. Ihan itku tuli sitä katsellessa. Ensimmäistä kertaa ulkomailla olon vuosina väänsimme jonkinlaisia jouluruokia ja tuntuihan se jotenkin juhlavalta siinä lämpötilojen hipoessa 40 astetta nautiskella lanttulaatikkoa ja kuunnella Loirin Sydämeeni joulun teen.

Wollstonecraftin maisemia:

Koira- ja talonvahtina Sydneyn Pymblessä

Koska asuminen Sydneyssä on julman hintaista, haeskelin mahdollisuutta säästää kuluissa talonvahtipestin kautta viimeisten viikkojen aikana.

Löysinkin parin viikon vahtipestin Pymblestä, paikallisen pastorin perheestä. Tehtävänä oli pitää huolta heidän kirkkoa vastapäätä sijainneesta talostaan ja ennen kaikkea 8 kk ikäisestä Pippa labradorista.

Pari viikkoa Pippan vahtina sujui kuin siivillä. Tähän vielä pentumaiseen koirapuiston kingiin saattoi vain rakastua.

Australia -päivän retki Blue Mountainsille

Curl Curl -beach

Viimeiset 9 päivää asustimme Airbnb -asunnossa upean Curl Curl beachin kupeessa. Retkeilimme Sydneyn Northern Beacheillä, kuten Manlyssa ja Palm Beachille vievillä rannoilla ja kylissä.

Vietnam – Ho Chi Minh City

Kun yhteensä lähes kaksivuotinen Australia -jakso oli paketoitu, lensimme Ho Chi Minh Cityn hulinaan. Kaupunki vaikutti liikennekaaoksesta huolimatta kuitenkin lähestyttävältä, viehättävältäkin pikkukujineen ja tavallisine elämänmenoineen.

Tavoitteena oli Vietnamissa olon aikana oli tutustua alueisiin, joissa en aiemmin ollut käynyt sekä elää talousfiksulla eli omalta kohdalla n. 500-600 €/kk budjetilla.

Katsastimme HCMC:ssä tietenkin ”pakolliset nähtävyydet” kuten Independence Palacen ja vaikuttavan War remnants museon. Iltaisin katselimme areenalta Vietnamin sodasta kertovaa dokumenttisarjaa. Cu Chin tunnelit jäivät vielä käymättä.

Asustelimme ja liikuimme pääosin hotellimme lähinurkilla District 1:llä varsin lähellä Bui Vienia eli vähän Khao San Roadin tyyppistä majatalo-, palvelu- ja viihdekatua/aluetta.

Noin viikon oleskelun jälkeen lähdin itse käymään Suomessa visiitillä siskon tytön ristiäisissä. Jätin kuitenkin epähuomiossa pidemmän viisumin haun niin viimemetreille, että juuri alkamassa ollut vietnamilaisen uuden vuoden juhla Tet lisäsi säädön ja rahanmenon määrää parilla pykälällä. Siitä episodista ja nettiviisumeista voit lukea täältä. 

Vietnam – Da Nang

Päästyäni takaisin Vietnamiin oli edessä siirtymä Da Nangiin. Da Nangista olin kuullut hyviä, mutta toisaalta myös ei niin vakuuttuneita kommentteja. Sen monipuolisuus ja kohtuullinen hintataso kiinnosti sekä sen maine nousevana diginomadien kohteena. Yhtenä syynä valintaan oli naapurikaupunki Hoi An, jonne oli tarkoitus mennä osaksi aikaa oleskelemaan.

Da Nangin tunnelma oli paikka paikoin tyyliä ”Aasia kohtaa Itä-Euroopan”. Kaupunki on todella sekoitus monipuolisia raaka-aineita, on nähtävyyksiä, pitkää rantaa, loistohotelleja ja pieniä majataloja. Etenkin ranta-aluetta rakennetaan tällä hetkellä voimakkaasti Aasian turisteja silmälläpitäen. Tunnelma on hyvin eri, jos vertaa vaikkapa moniin Thaimaan rantakohteisiin.

Englannin kielen taito täällä on varsin rajallista, joten muutamia vietnamin kielen fraaseja kannattaa opetella, käsillä viittelöimisen kylkeen. Kaupungille lämpiäminen voi viedä hetken, mutta lopulta se alkoi tuntua jopa kotoisalta ja jämähdimmekin sinne yli viideksi viikoksi.

Vietnam – Hoi An

Oltuemme viikon verran Da Nangissa siirryimme Hoi Anin puolelle noin puolen tunnin ajomatkan päähän. Buukkasimme aluksi parin viikon majoituksen pienestä Moon river -homestaysta.. Majapaikka ja sen isäntäpariskunta olivat todella miellyttäviä ja jatkoimmekin majoittumista muutamalla päivällä.

Arvelin itse viihtyväni Da Nangia paremmin Hoi Anin tyyppisessä vähän pienemmässä kylässä. Ja olin ihan oikeassa, pidin etenkin vehreästä Tra Quen alueesta, missä majapaikkamme sijaitsi. Siitä oli lyhyt matka An Bangin rannalle ja muutaman minuutin ajelu vanhaan kaupunkiin.

Tra Quessa vesipuhvelit  ja lehmät löntystelivät vastaan ja paikalliset kalastivat viereisessä joessa. Turistit tulivat fillariporukoina ihmettelemään viljelypalstoja. Muutoin ei ollut kyllä tietoakaan suositun turistikylän vilinästä.

 

Lue tästä raha-asioista ja valuutanvaihdosta Vietnamissa

Bali

Viimeiseksi reissukuukaudeksi suuntasimme Balille. Suurimman osan Bali -ajasta vietimme ehkä yllättäin Sanurissa, joka oli nyt sijainniltaan näppärä valinta tällä kertaa. Täällä ehdin treffata myös vähän suomalaisia, kuten I Love Bali -matkatoimiston Tonia sekä Urbaani Viidakkoseikkailijatar -blogin Lauraa.

Sanurista teimme 4 päivän roadtripin Candidasan kautta Amediin ja Sidemanin kautta takaisin. Road tripistä ja sen kohteista voit lukea täällä.

”Nusa saaret” : Lembongan, Ceningan & Penida

Sanurista kulki myös veneet läheisille Nusa -saarille. Aloitimme reilun viikon mittaisen saarihyppyreissun Nusa Lembonganista. Ai miten saariympäristö tuntuikaan taas tauon jälkeen mukavalta, kirkasvetisia rantoja, hiekkateitä, paikallisia kyliä, bungaloweja (jotka muuten Balin puolella ovat aika vähissä).

Ceninganilla kävimme vain päiväretkellä Lembonganilta käsin ja mukava päivä olikin. Pienelle matkalle mahtui nähtävää, upeaa maisemaa ja viihtyisiä ”beach clubeja”.

Ceninganille pääsi näpsäkästi keltaisen sillan yli ajamalla.

Nusa Penidalla poikkesimme katsomassa Tampereelta lähtöisin olevan Emmin, (yhdessä miehensä ja tiiminsä kanssa) pyörittämää Sanctum sukelluskeskusta. Lisäksi tietenkin kiersimme saaren upeimmat näköalapaikat ja rannat. Nusa Penida oli kyllä maisemiltaan vertaistaan vailla.

Balilla vietetty kuukausi tuntui taas tosi miellyttävältä ja kohteena kyllä kotoisammalta ja helpommalta kuin esimerkiksi juuri Vietnam. Vallitsevaksi tunteeksi jäi, että tänne on päästävä taas pian takaisin.

 

Suomi

Toukokuun viiimeisinä päivinä laskeuduimme Suomeen. Oli siis aika viivähtää muutama kuukausi Suomen kesässä, tavata perhettä ja ystäviä ja vetää remppareleet niskaan, mikä teki kesästä jos mahdollista vieläkin hikisemmän.

Alustava ajatus oli päästä loppusyksystä jatkamaan matkaa. Balilta lähteissä arvelimme, että palaamme sinne pian takaisin. Toisin kuitenkin kävi ja Suomen jaksosta muodostuikin nyt jonkin verran pidempi.

Suunnitellusta yhdestä remontista tulikin kaksi. Käänteitä on sittemmin ollut matkassa jos vaikka mitä. Yhden asunnon sain kuitenkin syksyllä myydyksi. Oman asunnon remontti sen sijaan jäi kesän jälkeen tauolle ja saa nyt hetken aikaa siellä ollakin.

Eikä ole ollut hullumpi vaihtoehto tämäkään, että on hetkeksi pysähtynyt sulattelemaan nyt päättynyttä ja muutamaa aiempaakin reissuvuotta. Reissuelämä on kaikesta ihanuudestaan huolimatta kuitenkin myös kuluttavaa.

Kahdeksaan vuoteen tuli siis vietettyä ensimmäinen joulu Suomessa ja kahdentoista vuoden tauon jälkeen myös uusi vuosi.

Vuosi 2019 on siis käynnistynyt poikkeuksellisesti Tampereella. Ja kuinkas sitten tästä eteenpäin?  Jatkosuunnitelmista tulossa postausta hieman tuonnempana. Pysy matkassa!