Globalisaatio ja maailman ”kutistuminen” ovat vaikuttaneet siihen, että niin ihmiset, tavarat kuin työtkin liikkuvat koko ajan nopeammin ja helpommin maasta ja maanosasta toiseen. Jo pitkään yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan halvempien työkustannusten maihin, kustannustehokkuutta haetaan ulkoistusten ja digitalisaation keinoin. Mistäpäin maailmaa paras hinta-laatusuhde saadaan, niin sieltä otetaan. Tai ainakin se paras hinta. Näinhän se menee.

Samaa ideaa ovat alkaneet myös ihmiset soveltaa omaa elämänlaatuaan kohentaessaan. Synnyinmaa ei ole enää automaattisesti se lintukoto ja eldorado, jota kritiikittä idealisoidaan ja jossa asutaan sitkeästi läpi elämän. Matkailun kasvava suosio (toki muutkin seikat) takaavat sen, että useampi alkaa miettiä mahdollisuuttaan asua jossain vaiheessa elämää muuallakin kuin armaassa kotimaassaan. Niinkuin yrityksilläkin ”pääkonttori” (=kirjat, asunto) pidetään ehkä Suomessa, mutta osa toiminnoista (elämästä) ulkoistetaan rajojen ulkopuolelle parasta mahdollista tulosta (=elämänlaatua) tavoitellen.

Omien ja muiden reissaajien kokemusten perusteella näyttää vahvasti siltä, että osa niin Kaakkois-Aasiassa kuin myös Australiassa reissaavista alkaa miettiä mahdollisuuksiaan jäädä pysyvämminkin paikkaan, johon on luonut matkoillaan erityisen siteen ja jossa viihtyy.

Näin siis nousee esiin kysymys, miten ja mistä maasta saa parhaan hinta-laatusuhteen haluamalleen elämäntyylille ja elämänlaadulle? Ja mistä se oma henkinen koti oikeastaan löytyykään?

Miksi sitten vaihtaa asuinmaata?

Seuraavien asioiden perässä väki liikkuu tälle puolen palloa osavuotisesti tai kokonaan:

• ilmasto (lämpö, aurinko, valo)
• asenneilmasto, henkinen ilmapiiri
• rennompi elämäntyyli
• yksinkertaistaminen, minimalismi
• vähemmän holhousta / sääntöjä
• uusia mahdollisuuksia yrittämiseen / työntekoon/ opiskeluun
• hintataso, euroilleen saa enemmän vastinetta
• uusien alkujen mahdollisuus
• ihmiset avoimempia / välittömämpiä /ystävällisempiä
• puoliso ja uusi ystäväpiiri löytyneet
• uusi kiehtova kulttuuri
• kansainvälisyys & kielitaidon koheneminen
• saatavilla palveluiden laatu / laajuus
• hienoja rantoja ja vesiurheilumahdollisuuksia
• erilailla upea luonto & eläimistö kuin kotopuolessa
• oma vointi ja onnellisuus kohenee
• kokonaisuutena arvioiden miellyttävämpi elämäntyyli ja parempi elämänlaatu

Expattien foorumeilla seikkaillessa huomaa, että  suurimpina syinä kotimaanvaihtoon nousevat esiin usein uuden kotimaan elämäntavan rentous, hintatason edullisuus, lämmin ilmasto ja parisuhde. Eikö kotimaatansa voisi siis kilpailuttaa siinä, missä olemme tottuneet kilpailuttamaan pankkipalvelut, sähkösopimukset, vakuutukset jne.? Useinhan kilpailutamme myös kotimaan asuinalueen työn, oppilaitosten, asuntomarkkinoiden, asuinympäristön, palveluiden jne. osalta ja tarvittaessa saatamme vaihtaa parempaan kokonaispakettiin.

Samasta ilmiöstä on osin kyse siirtolaisten etsiessä parempaan elämää syystä tai toisesta kotimaansa ulkopuolelta. Ja siirtolaisiahan me suomalaisetkin toki olemme, kun lähdemme etsimään onneamme ja parempaa elämänlaatua jostakin muualta.

Ajattelemme helposti, että aina pyritään johonkin kehittyneempään, paremman elintason ja isomman tilipussin maahan, mutta niin vain sadattuhannet ”hyvistä oloista” tulevat länsimaalaiset ovatkin löytäneet oman onnensa matalamman elintason, kehittyvien maiden Kaakkois-Aasiasta.

Rahaa on kenties vähemmän käytössä, mutta kun elämäntyyli yksinkertaistuu, turhuudet jäävät pois ja olo tuntuu kerrassaan vapautuneelta. Jonkinlaista käänteistä elintasopakolaisuutta kai sekin. Vähemmällä rahalla enemmän sisältöä ja tyytyväisyyttä elämään. 

Australian osalta elämisen ”taso” on monella tapaa samantyyppistä kuin Suomessa, asumisen kalleudesta johtuen tosin kimppa-asuminen on yleistä ja omasta rauhasta joutuukin maksamaan. Elämänlaatua lisääviä tekijöitä täällä Ausseissa ovat erityisesti ilmasto, luonto, hienot rannat, rento elämäntyyli ja monenlaiset mahdollisuudet. Aasiaan nähden myös siisteys ja turvallisuus korostuvat. Holhousta ja byrokratiaa tänne ei ehkä kannata lähteä pakoon, sillä kyllä täälläkin osataan.

Miinuspuolelle monen kilpailuttajan laskelmissa tulevat todennäköisesti uuden kotimaan viisumiasiat, omistamista koskevat säännökset ja työlupakysymykset. Nämä tekevät maahanmuuttajan ja oleskelijankin elämään omat haasteensa, jotka ovat kyllä voitettavissa silloin, kun tahto elää maassa on riittävän kova.

Vaikka Suomi on monella tapaa maailman parhaita maita elää ja asua on ihan luonnollista, että jotain toisenlaista hyvää ja vaihtelua niihin asioihin, jotka kotomaassa kyrsivät, lähdetään etsimään merten takaa. Eikä siinä ole mitään väärää. Elämäähän voi todella itse rakentaa sellaiseksi, että se tuntuisi mahdollisimman hyvältä ja sisältörikkaalta, viettämällä aikaa ja etsimällä mahdollisuuksia paikoista, joissa oma olo tuntuu kaikista parhaalta. Terve itsekkyys on unelmaelämän luomisessa avuksi.

Osavuotisesti muualla asuva voi saada parhaat puolet kahdesta (tai useammasta) maasta ja kulttuurista. Onkin helppo ymmärtää kaikkia, jotka asuvat vaikkapa talviajan jossain muualla kuin Suomessa. Jos päättää pysyvämmin lähteä kotomaasta, on edessä luopuminen tietyistä oikeuksista ja eduista, mutta lähtijät ovat varmasti tämän huomioineet. Paluumuuttajille oikeudet palveluihin palautuvat kuitenkin melko nopeasti takaisin tultua.

Kilpailuttajan kannattaa varautua siihen, että aina löytyy myös ankeuttajien ihmisryhmä, joiden mielestä kenelläkään ei ole oikeutta parempiin oloihin muualla maailmassa, ja sitten jos lähteekin niin mielellään takaisin ei ole tuleminen, jos vaikkapa sairaus tai vanhuus iskee. Nämä tyypit saattavat koittaa lannistaa paremman elämän tavoittelijoita.

Arvostelijoiden kommentit kannattaakin jättää tyystin omaan arvoonsa. Omaa onnea saa ja pitääkin tavoitella. Kuitenkin esim. veronmaksu pitää monien tapauksissa siteet kotimaahan yllä ja moraalisesti onkin helpompi tulla pyytämään apua, jos poissaollessaan on veroeuroja kotomaan hyväksi maksettu (esim. pääomatuloja, yritystoimintaa, freelansausta, etätyötulot jne.).

Miten kilpailuttaa asuinmaansa?

Seuraavien kysymysten kautta pääsee liikkeelle:

• missä minun on hyvä olla, missä viihdyn ja koen itseäni onnelliseksi
• mitä omalla kohdalla hyvään elämänlaatuun kuuluu (ilmasto, stressittömyys, rentous, ympäristön viihtyisyys/kauneus, sosiaalisen elämän laatu, tarjolla olevat ura/yrittäjyysmahdollisuudet, ajanviete/harrastus/seikkailumahdollisuudet)
• selvittämällä millaisen elintason saan 500 €:lla, 1000 €:lla ja 2000 €:lla kuukaudessa vertailtavissa maissa
• miten järjestän toimeentuloni uudessa maassa, millaiset ovat käytettävissä olevat kuukausituloni (ja mitä niillä saa)
• asumisen ja oleskelun helppous/vaikeus (byrokratia, luvat, viisumit jne.)
• missä saan parhaan hinta-laatusuhteen esim. terveyspalveluille, asumiselle, ruualle, ympäristön viihtyvyydelle jne.
• mitä saan ja mistä luovun, jäänkö plussalle laadullisesti (onnellisuus & hyvinvointi), entä määrällisesti (talous) ja mitkä asiat vaakakupeissani painavat eniten

Ja lopulta vain kokeilemalla voi tietää, missä itse parhaiten viihtyy ja miltä elämä missäkin maailmankolkassa tuntuu. Moni saattaa huomata, ettei palmurannalla eläminen sittenkään ollut oma juttu, niinkuin ei Suomikaan ole ollut kaikille sinne pyrkijöille myyntipuheiden mukainen paratiisi.

Oma fiilis ja onnellisuus ovat hyviä mittareita asuinmaan/asuinmaiden valinnassa. Muistaen, että onni on aina sisäsyntyistä. Suotuisassa ympäristössä sen kokeminen on kuitenkin helpompaa.

Itse voisin tällä hetkellä ajatella jakavani vuoteni 3-4 maan/maanosan kesken: Eurooppa, Kaakkois-Aasia & Australia… Ja niinhän itseasiassa teenkin 🙂

Alkoiko sinua kiinnostaa esim. osavuotinen asustelu maailmalla?  Lueskele lisää tämän blogin juttuja ja liity vaikka Vapauspostin sähköpostilistalle. Saat pääsyn erilaisiin aineistoihin ja tiedot uusista artikkeleista !