Onko sinulle tuttu tilanne, että hartaasti odotetun ja kauan suunnitellun lomareissun koittaessa, siihen on ladattu pelottavan kovat odotukset ja tiukasti aikataulutettu ohjelma, joka pitää ehtiä toteuttamaan tyylikkäästi, jotta reissusta saa kaiken mahdollisen irti? 

Näin käy helposti etenkin silloin, jos reissuun pääsee kerran vuodessa ja sitten viikon tai kahden aikana todellakin mennään, eikä vaan meinata. Varsinkin, jos ollaan jossain kaukomailla saattaa mieleen hiipiä ajatus, että mitään ei voi missata ja tehokas on oltava. Ettei sitten jää kaivelemaan jokin tärkeä nähtävyys, jonne ei kerittykään. Koska tuskinpa sitä enää tulee samoille seuduille uudelleen lähdettyä. Ja kas, tästähän sitä alkaakin jo kehkeytyä mukava lomastressi.

Tiedän ilmiön paremmin kuin hyvin, olen joskus itsekin ollut ainakin pienimuotoinen kokemis- ja näkemisahmatti reissuillani. Muistelen usein ensimmäistä Kaakkois-Aasian turneeta, jolloin yritin excel -taulukkoni kanssa ottaa haltuuni kolmen maan: Thaimaan, Kambodzan ja Laosin kiinnostavimmat kohteet viiden viikon aikana. Kiirettähän siinä piti ja reissuähkykin tuli. Varsinkin kun vielä 2 ensimmäistä päivää Bangkokissa vain nukuin väsymystäni pois.

Nyt kun seurailen muiden noviisien tai harvoin matkustavien suunnitelmia on tilanne usein sama, mahdottoman tarkat suunnitelmat ja liikaa ohjelmaa. Jokainen bussi- tai lauttasiirtymä on tiedettävä etukäteen, majoitukset mielellään varataan kuukausia etukäteen sekä vino pino aktiviteetteja ja rientoja varmistamaan, ettei laakereillaan levätä. Kotiin ja töihin palataan sitten taas ”lepäämään”. Been there done that.

En sano, etteikö näin saisi tehdä, tottahan toki saa. Ja ymmärrän hyvin, että lomasta halutaan ottaa kaikki irti. Ajattelin kuitenkin koota tähän kokemiani oppeja ja oivalluksia, jotka puhuvat huolettomamman ja laiskemman matkustustyylin puolesta.

1. Ilman suunnitelmia voit heittäytyä hetkeen

Tunne siitä, ettei liikkumisesi ole etukäteen kahlittua ja päätettyä, on todella vapauttava. Voit lähteä matkakohteestasi huomenna tai olla vielä kuukauden tai jotain siltä väliltä. Kun tajuat, ettei oikeasti ole pakko pitää kiinni jostain etukäteisuunnitelmasta, vaan ainoastaan sisimmästä tulevasta tunteesta kulkea sinne minne nenä näyttää, niin ollaan vapauden kokemuksissa jo aika korkealla.

On surku, jos tapaat reissun ehkä parhaat tyypit juuri edellisenä iltana, kun sinun pitäisi olla aamulla lähdössä etenemään. Monesti on niin, että ei ne paikat, vaan se seura on merkittävämpi juttu reissussa.  Tai sitten sinut valtaa tunne hautautua hammokkiisi pariksi viikoksi visusti lepäämään ja lueskelemaan, nousten sieltä vasta, kun olet valmis. Kun et lyö lukkoon liian tarkasti suunnitelmiasi pystyt myös keskittymään paremmin käsillä olevaan hetkeen, etkä mieti sitä parin päivän päähän buukattua lähdön hetkeä.

Todennäköisesti päädyt kuitenkin tilanteisiin, joissa haluat heittäytyä hetkeen ja skipata jonkin etukäteen varatun juna tai bussilipun, vaihtaen sen vaikkapa jonkin omituisen paikallisfestivaalin kokemiseen. Itse olen ainakin joskus tyhmyyksissäni ostanut lippuja, jotka ovat jääneet sitten käyttämättä, kun olenkin halunnut jäädä vielä hetkeksi jonnekin tai päättänyt tehdä jonkin ennalta suunnittelemattoman peliliikkeen. Joustavalla mielellä ja avoimella suunnitelmalla ovat löytyneet usein ne parhaat seikkailut.

2. Aikatauluttomuus vähentää stressiä

Jos tiedät, että sinulla on vain 5 yötä jossakin paikassa yrität todennäköisesti kiireellä suorittaa paikan must do ja must see -asioita ja itse paikan fiilis ja todellinen luonne jää kaikessa tohinassa kokematta. Tunnelmaksi jää voi jäädä pelkkä kiire ja pinnallisuus. Jos valitset toisenlaisen, hidastelevan ja fiilistelevän matkustelutavan voit päästä irti siitä kiireentunteesta, joka meissä enempi tai vähempi sisäänrakennettuna tänäpäivänä on. Kiireettömyys on suuri aivokemioita stimuloiva nautinto.

Kun päättää suostua joutilaaseen uuden elinympäristön tutkiskeluun, voi lopulta päätyä tekemään enemmän ja kiinnostavampiakin havaintoja ihan arkisilla kahvila- ja torireissuilla tai pienillä päiväkuljeskeluilla kuin tusinalla  ”10 kohdetta yhdessä” -päiväretkellä.

Varmaa on, että mieli lepää näiden ”tee mitä haluat, mutta vain jos huvittaa” -päivien verkkaisesti kuluessa yksi toisensa perään. Päivän kohokohdaksi voi riittää jonkin uudennäköisen ötökän hämmästely, hyvät naurut reissukaverin kanssa, hieno auringonlasku, usva pelloilla ja sirkkojen siritys. Tällainen slow travelling katkaisee stressiä aiheuttaneet koti- ja työrutiinit ainakin tehokkaammin kuin jatkuvassa kiireessä ja tohinassa eteenpäin liikkuminen tai yhä uusien nähtävyyksien päivittäinen valloittaminen.

3. Matkakohde avautuu vasta pidemmän ajan kuluessa

Kun sinulla on riittävästi aikaa asettua johonkin kohteeseen, sanotaan ainakin muutama viikko, alat päästä sinuiksi paikan kanssa ja edes hieman jyvälle kohteen luonteesta. Kun olet sukeltanut hieman matkakohteesi siloiteltua tai rosoista pintaa syvemmälle, opit monia käytännön asioita ja ymmärrät ehkä enemmän enemmän paikalliselämää; tekijöitä, jotka lisäävät viihtyvyttäsi ja osallisuudentunnettasi.

Ihmiset alkavat tulla pikkuhiljaa jollain lailla tutuiksi ja kotoisa fiilis valtaa sielun. Pienimuotoisenkin yhteisön löytäminen kotouttaa matkakohteeseen kummasti, enkä ihmettele, että jotkut ostavat tai vuokraavat asunnon aina samasta paikasta vaikkapa  Thaimaassa.

Itselläni on käynyt niin, että saatan palata kerta toisensa jälkeen tiettyihin paikkoihin, jotka ovat viehättäneet minua. Monet paikat, joissa olen ollut ehkä viikon, vaativat tosiaan ainakin sen kuukauden visiitin, että voi edes sanoa, mitä niistä oikein ajattelee. Aina niistä löytyy jotain uutta. Ja kun ei ole kiire suorittaa kaikkea yhdellä reissulla voi ottaa rennosti ja toteuttaa vaikka yhden nähtävyyden ja aktiviteetin per reissu, per kohde. Usein sanon itselleni, että ensi kerralla sitten käyn katsomassa tuon jutun, enkä harmittele, jos en joka temppeliin kerinnyt.

Se, että on ensireissuillaan kiertänyt pakollisia nähtävyyksiä on usein antanut varsin pätevän oikeutuksen ottaa myöhemmillä reissuilla ”iisimmin”. Eli harrastaa hyvällä omallatunnolla rentoilua, lepuuttelua ja maailmanparantamista reissuseuralaisten kanssa.

Käsitän, että kaikilla ei ole itsestäänselvästi tällaista luksusta harrastaa vetelehtivää fiilispohjaista matkailua, jossa pikku hiljaa tutustuaan kohteeseen ja samalla ehkä omaan itseenkin paremmin. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Ja kohteeksi voi ottaa Kaakkois-Aasian sijaan minkä tahansa lähemmänkin kohteen.

Bonussyy hitaalle matkustelulle on sen edullisuus, voit säästää sievoisia summia jos pystyt matkustamaan pidempiä aikoja ja hitaammalla sykkeellä. Olen julkaissut ekirjan taloustietoisesta matkustelusta, tutustu opaaseen tästä:

Suosittelen, että ensi lomareissua suunnitellessasi antaisit joutilaisuudelle ja sattumanvaraisuudelle edes jonkinlaisen mahdollisuuden. Ainakin voinet siinä tapauksessa palata paremmin levänneenä kotiin. Tai sitten…. saatat ehkä löytää jotain sinua niin vahvasti puhuttelevaa, ettet haluakaan palata enää suorituskoneiston täyspäiväiseksi jäseneksi. Mmm. Think about it.

Ps. Itseäni odottaa tänä talvena Thaimaassa muukin kuin autuas joutilaisuus. Jännää. Kerron aiheesta myöhemmissä postauksissa lisää.