Asettumista Australiaan – Osa 4: Perthistä Esperanceen

Tämä toistaiseksi viimeinen ”asettumista ausseihin” -sarjan postaus kuvaa muuttoamme Perthistä työn perässä Esperanceen. Nyt, kun auto oli saatu alle piti hoitaa muut lähtövalmistelut ennen tuolle yhden päivän road tripille suuntaamista.

Arvelimme tarvitsevamme ainakin hieman lisää vaatetusta Australian syksyä varten sekä työvarusteita miesystävälle. Onnistuimmekin haalimaan useamman kassillisen tykötarpeita (kuten myös vitamiineja ja superfoodeja), joita arvelimme, että on vaikeammin löydettävissä/kalliimpaa pikkukaupungissa. Noh, ehkä vähän hätävarjelun liioittelua, ei tässä nyt ihan outbackiin oltu menossa.

Lisäksi meidän piti nyt ilmoittaa vuokraemännälle, että lähdemmekin noin viikkoa suunniteltua aiemmin. Onneksi vuokraemäntä ei ollut pahoillaan tästä ennakoitua aiemmasta lähdöstämme. Ja olihan hän itsekin sanonut, että ymmärtää, jos emme ole jämptisti koko vuokra-aikaa esim. pysyvämmän asunnon saamisen johdosta. Hän kävi palauttamassa takuumaksun lähtöämme edeltävänä päivänä eikä sen kummemmin alkanut edes paikkoja tarkistamaan. Kävi myös ilmi, että autosta olisi pitänyt ilmoittaa ja huonolla tsäkällä se olisi voitu rengaslukita talomme parkkihalliin, jos joku tarkastus olisi tehty.

Asunto Esperancesta

Samalla olimme tietenkin alkaneet tutkia Esperancen kämppätarjontaa. Tyhjillään olevia taloja kyllä sai vuokralle 250-300 taalaa /vko ja minimissään puoleksi vuodeksi, mutta me tarvitsimme lähinnä kalustettua ja muutoinkin varusteltua pientä väliaikaista huoneistoa. Lomahuoneistot olivat sitten toinen majoitustyyppi, jota oli tarjolla, mutta pääosin yökohtaiset hinnat olivat alkaen 100-150 taalaa, joten no can do, no can pay.

Gumtreestä löysimme sitten jälleen kerran reiluksi kolmeksi viikoksi kalustetun pikkuhuoneiston (wifillä) 300 taalaa/vko. Huoneisto oli vierasmajatyyppinen, eli omistajaperheen talon kanssa samalla tontilla ja hieman syrjässä (4 km) Esperancen keskustasta, mutta muuten mukavan oloinen, niinpä buukkasimme sen, että pääsisimme taas alkuun. Voisimme sitten paikanpäällä tutkia muuta tarjontaa.

Road trip Perth -Esperance

Edessä oli siis n. 720 km ajomatka kohti kaakkoa, eli foortti pääsisi nyt heti kunnon testiin. Tavoitteena oli päästä liikkeelle ajoissa aamupäivästä ja ajella välillä taukoja pitäen niin, että olisimme perillä kuitenkin ennen iltayhdeksää. Reitti kulki tietä no. 40 pitkin. Matkan varren kylät olivat isoimmillaan n. 1000 asukkaan maalaiskuntia. Tärkeintä, että niistä näytti löytyvän huoltoasema ja roadhouse tai muuta kuppilaa auton ja itsemme tankkauksia varten. Vaikka nähtävääkin välille osuisi, niin nyt oli tärkeintä päästä tolkun aikoihin perille määränpäähän.

Siivous- ja pakkaustiimellyksessä lähtö siirtyi tietenkin puolille päivin. Onneksi matkantekoon oli koko päivä aikaa. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Corriginin pitäjässä, n. 230 km:n päässä Perthistä. Corriginissä oli sunnuntain johdosta pääkatu ja kylän keskusta aivan autiona ja kaikki paikat kiinni. Sentään päätiellä oleva huoltoasema oli auki, niin saimme hörpätä kahvit evässämpylöiden kera.

Maisemat pysyivät pitkin matkaa samantyyppisinä
Maisemat pysyivät pitkin matkaa samantyyppisinä

Matka eteni varsin joutuisasti, liikenne oli vähäistä, tie suoraa ja ilma alkuun varsin aurinkoista. Ennen Condininia tuli kuitenkin roadblock, eli tiellä oli sattunut jokin onnettomuus ja meidät ohjattiin kiertotielle Kulinin kautta hiukan epämääräisin ohjein.

Olimme nettipohjaisen googlemapsin varassa, niin tulihan siinä joku pieni harhalenkkikin ajettua, mutta aika nopeasti päästiin jälleen oikealle ladulle. Tuon ekstra lenkin ansiosta menetimme sen verran aikaa, että päätimme skipata Hydenin Wave Rock -kivinähtävyydet ja jatkaa matkaa ilman “turhia” pysähdyksiä.

Hydenin Wave Rockin tsekkaus jäi seuraavaan kertaan
Hydenin Wave Rockin tsekkaus jäi seuraavaan kertaan

Lake Kingissä kävimme tankilla ja Ravensthorpissa pysähdyimme niinikään nopeasti huoltsikalla. Ilma oli matkan aikana muuttunut kuuman helteisestä syksyisen sateiseksi. Ravensthorpin harmaassa tihkusateessa totesinkin, että tämähän on kuin Suomessa konsanaan!

Tankkaushommia Lake Kingissä
Tankkaushommia Lake Kingissä

Osumilta ei voinut välttyä

Maisemat olivat koko matkan varsin samantyyppiset aakeeta laakeeta peltoa molemmin puolin tietä, tien reunoilla puita ja pensaita. Satunnainen lammaslauma siellä täällä. Noin puolessa välin tieltä pölähti lentoon lintuparvi, joista ainakin yksi lintu lävähti sen verran lujaa tuulilasiin, ettei kyllä hengissä selvinnyt.

Esperance
Kenguruvaara -kylttejä näkee teillä, siinä missä Suomessa hirvivaara -varoituksia

Kenguruita taasen tuli varoa erityisesti auringonlaskun aikoihin, joten pidimme pientareita vähän paremmin silmällä tuohon aikaan. Pimeän tultua ajo kävi hieman raskaammaksi, auton valot eivät olleet suinkaan parhaat mahdolliset ja yleinen valaistus tiellä tuntui puutteellisemmalta kuin mihin suomessa on tottunut. Lisäksi loppumatkan aikana satoi vähän väliä.

Viimeinen säikäytys saatiin kun auton eteen juoksi jokin kettua/koiraa/dingoa muistuttanut eläin. Eikä siinä ehtinyt mitään väistelemään, kun kova mätkäys vain kuului (+oma kiljunta). Huhhuh. Ei sentään kenguru, siitä olisi voinut tulla rumempaa jälkeä.

Olin huojentunut, kun päästiin puoli yhdeksän aikaan perille. Huoneistomme vaikutti oikein mukavalta, niin myös vuokraemäntä Jo. Kahvia, teetä, maitoa ja pullovettä oli jätetty meille valmiiksi. Tervetulokirje oli omilla nimillämme varustettu, lisäksi oli paikallislehdet ja kaikenlaista matkailuinfoa tutkittavaksi.

Tällaisen majaan oli mukava saapua pitkän ajopäivän jälkeen. Mikään kauppa ei ollut enää auki, niin iltapalalle oli vähän niinku pakko ajaa keskustaan mäkkäriin. Sellainen täältä sentään löytyi, et eihän tässä ihan landella kuitenkaan.. 🙂

Esperance
Majapaikkamme Island Villa osoittautui varsin mukavaksi
Esperance
Majapaikkamme ulkoapäin seuraavana aamuna

Seuraavana päivänä katseltaisiin sitten lisää, miltä tämä 15 000 asukkaan kaupunki oikein näyttää. Ainakin olimme lukeneet, että täällä piti olla useampiakin Australian kauneimpiin lukeutuvia rantoja. Pian se selviäisi, kun tutustuminen Esperancen pikkukaupunkiin alkaisi.

Nyt kun asiat olivat työn ja asumisen suhteen järjestyksessä, odotin ihan innolla, että päästäisiin elämään tasaista arkea, jossa kummallakin olisi omat työhommansa ja säädettävien asioiden määrä olisi ainakin hetkeksi minimissään.

Esperance
Emme vielä tienneetkään mitä silmäniloja Great Ocean Drive tulisi tarjoamaan

Entä miten on kestänyt meidän auto?

Vaikka perille päästiinkin kunnialla niin nyt, kun reilu viikko Ford Laserin autonomistajuutta ja ajoa takana, on autoon vaihdettu jo 2 eturengasta ja uusi akku. Esperancessa huomasimme, että auto viettää vahvasti oikealle ja kun kävimme tsekkaan ilmat, niin toinen eturengashan oli huomattavasti tyhjentynyt. Selvisi, että renkaaseen oli mennyt pieni naula niin, ettei sitä voinut enää paikata. Rengaskorjaamolla vaihdettiin lopulta molemmat eturenkaat.

Sitten seuraavaksi pääsi tyhjentymään akku, eikä auto enää kunnolla käynnistynyt ilman erillistä jump starttia tämän jälkeen. Onneksi poikakaverin työnantajan suhteilla nämä osien vaihdot hoituivat edullisesti ja taas kehtaa ajella. Tämä kuitenkin siis muistutuksena siitä, että käytettyihin halppisautoihin (toki muihinkin) voi vikoja tulla, osia pitää vaihtaa ja rahaa kuluu. Nämä ongelmat, vaan ilmenivät kovinkin pikaisella aikataululla, onneksi ei tuolla pitkällä ajomatkalla.

Lisäyllätyksenä tuli myös kova bensankulutus. Foortti näyttää hörppäävän satasella n. 9 litraa gasoliinoa, kun kuvittelimme kulutuksen olevan 6-7 litran luokkaa. Huoli autoon liittyneestä öljynkulutuksesta näytti olleen sen sijaan turha, edellinen omistaja oli tainnut vain tuupata öljyä koneeseen vähän liiankin kanssa, kun vähempikin olisi riittänyt. Nähtäväksi jää kuinka pitkään tällä pirssillä nyt sitten pärjäillään.

(Visited 381 times, 1 visits today)

2 Comments

  1. Heidi Stillman 25/03/2016 at 4:21 pm

    Odotan mielenkiinnolla mitä teidän arki tuo tullessaan. Meidän arki kun tuppaa olemaan täynnä säätöä ;). Mutta huikeat on maisemat ainakin!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 27/03/2016 at 4:38 am

      Heh, joo hienoissa maisemissa jaksaa säätääkin enemmän. Ja sitä elämä Thaikuissa kyllä onkin kaikenlaisia säätöjä, vaikka asiat sitten yleensä aina järjestyvätkin. Täällä ausseissa on niin länsimaista ja järjestelmällistä, että säädön määrä jää täällä varmasti vähemmäksi mutta omat tapansa ja tyyli täälläkin. Paperinpyöritys ja byrokratia on täällä kovin tärkeitä, mutta niimpä on Thaikuissakin. Elämä on täällä jotenkin rauhallisempaa ja seesteisempää kuin thaikuissa (monestakin syystä), jotenkin aika suomalaisen tuntusta mutta silti ilmasto ja maisemat hellii hiukka hieman enemmän, hyvin on viihdytty 😛

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.