3 tapaa matkustaa – Millä tyylillä sinä reissaat?

Ohjelmoitua ja organisoitua?  Vai impulsiivista ja seikkailevaa? Isolla vai pienellä budjetilla? Reissutyylin valintaan vaikuttavat monet reunaehdot, kuten esim. matkakassa, matkaseura ja loman kesto. Myös oma persoona ja matkan tarkoitus suuntaavat sitä, millä tavalla ja tyylillä reissataan. Aina kyse ei ole edes tietoisesta valinnasta, vaan helposti myös toistetaan kerran opittua tuttua tapaa kyseenalaistamatta sitä.

Se millä ”tyylillä” reissaa vaikuttaa hyvin moneen asiaan matkalla; matkakohteeseen, tekemisiin, rahankäyttöön, matkakokemuksen laatuun, sekä myös siihen, millaisen jäljen matkakokemus jättää ihmiseen.

Olen seuraavaan hahmotellut, ihan tarkoituksellisestikin lokeroiden,  3 erilaista matkustustyyliä ja tapaa olla matkalla. Kaikista niistä on kertynyt itsellekin kokemusta. Oletko sinä tullut ajatelleeksi, miten perustavanlaatuisesti erilaisia matkat ovat, kun tyyli vaihtuu?

1.Lomamatkailu

Tämä lienee se useimmille tutuin tapa matkailla ja mistä reissu-ura yleensä alkaa. Otetaan töistä / muista velvoitteista hetken breikki, hankitaan lennot ja majoitus, mennään ja nautitaan. Perusmeininki. Lomalta halutaan yleensä helppoutta, vaivattomuutta ja leppoistelua. Säätämisen määrä koitetaan minimoida ja päivien sisältöä ennakoida suunnittelemalla aktiviteetteja, varailemalla asioita etukäteen ja luomalla kompakti ja turvallinen odotusten mukainen matkakokemus.

Lomamatka voi olla omatoiminen, mutta aika usein myös pakettimatka. Pakettimatkalla hotellivalintojen, kuljetusten ja mahdollisten oheisaktiviteettien järjestämisen vaiva on tällöin ulkoistettu matkanjärjestäjälle. Ostetaan vaivattomuutta, mutta samalla saadaan keskivertostandardin mukainen matkakokemus.

Tyypillisesti lomamatkalla kierretään seudun topten -nähtävyydet ja kulutetaan ahkerasti matkailijoille rakennettuja palveluita. Ollaan siis enemmän tai vähemmän ”turisteja”, eikä yritetäkään olla mitään muuta. Ja se on ihan ok.

3 tapaa matkustaa - Millä tyylillä sinä reissaat?
Lomamatkalla usein tärkeintä on rentoilu jossain meren äärellä

Kiireen keskeltä lomalle lähtevä haluaa usein vain levätä ja nauttia ilman huolia mistään ylimääräisestä käytännön asioiden viilaamisesta ja varmistelusta. Lasten kanssa matkustavalle pakettimatka tai muuten etukäteen mietitty ja buukattu matka on usein se helppo ratkaisu.

Mukavuudesta ei lomamatkoilla haluta erityisemmin tinkiä ja eikä joka euroa laskea. Ollaanhan lomalla. Tuloksena on yleensä ihan mukava, mutta kuitenkin hiukan yllätyksetön ja tasapaksu reissu, joka harvemmin järisyttää mitään ihmisen sisimmässä. Vaikka toki sekin on mahdollista.

Lomamatkan rajoittava puoli on usein myös sen kesto. Yleensä lomamatkalla ollaan rajallinen ja lyhyehkö jakso, tyypillisimmin viikosta-kolmeen viikkoon. Lomamatkalla ei tavallisesti hoideta työasioita, ellei sitten hyvin pienimuotoisesti, mutta pointtinahan on, että otetaan irtiotto ja lepotauko työstä. Tehdään vastapainoksi jotain aivan muuta, kuten nautitaan hemmottelusta, elämyksistä tai vaikka juhlimisesta. Kontrasti arkeen on suuri ja siksi lomareissua odotetaan niin kiihkeästi.

Plussat:

  • Helppous
  • Ennustettavuus
  • Mukavuutta ja nautintoja
  • Vastapaino työlle tai muulle arkiselle puurtamiselle
  • Voi höllätä ja olla luvalla rennosti, ”lomalla viimeinkin”

Miinukset:

  • Rajallinen, määrätty kesto
  • Kohde ja majoitus ovat ennalta määrättyjä
  • Tietoisuus aikatauluista ja paluupäivästä
  • Kiire suorittaa lomaa tai kiertää nähtävyyksiä, ”saada kaikki irti”
  • Yllätyksettömyys
  • Keskivertoisuus, kaikilla samantapaisia kokemuksia
  • Ei paljoa mahdollisuuksia spontaaneihin heittäytymisiin
  • Suhteessa kallis hinta / matkapäivä

2. Seikkailumatkailu

Näillä reissuilla voi olla jokin väljä suuntaa-antava idea tai agenda, mutta suunnitelma on sopivan avoin ja uudelleen neuvoteltavissa kokoajan. Paluulentoa ei ehkä ole, tai se on riittävän kaukana ja kenties vielä siirrettävissä. Takaraivossa ei tykytä koko aikaa tunne siitä, että kahden viikon päästä pitää olla taas töissä.

Pikemminkin vatsanpohjassa kipristelee hykerryttävä tunne siitä, että nyt kaikki on mahdollista, mitä tahansa ihanaa voi tapahtua milloin vaan. Minne tahansa voi päätyä, koska ei ole tehnyt liian lukkoonlyötyjä suunnitelmia ja eteen tuleviin tilaisuuksiin voi tarttua ihan erilaisella Carpe Diem -otteella, kuin parin viikon lomalla oltaessa.

Yleensä parhaat ja vaiherikkaimmat seikkailut toteutuvat, kun matkassa on yksikseen ja itsenäisesti ainakin osan ajasta. Itsekseen reissatessa tapahtuu yleensä eniten jännittäviä käänteitä, tutustuu suureen määrään ihmisiä ja voi vapaasti päättää liikkeistään, ilman jatkuvaa neuvonpitoa reissukaverin kanssa. Voi nostaa kytkintä ja hurauttaa aina jollakin kanavaunulla uuteen paikkaan, heti kun siltä alkaa tuntua.

Aina löytyy uutta matkaseuraa, kun on itsekseen liikkeellä!

Kuukausien mittaisilla seikkailureissuilla ollaan yleensä vähän tiukemmalla budjetilla liikkeellä, eikä asustella hienosti hotelleissa, vaan simppeleissä majataloissa, hostelleissa tai toisten nurkissa (ala jakamistalous).

Budjetilla eläminen opettaa nauttimaan myös vähän askeettisemmista elämyksistä, mukavuusalueen reunojen ylityksistä ja ylipäätään luovia rahankäyttötaitoja.

Niukempi matkabudjetti ohjaa kokemaan enemmän paikallista elämäntyyliä, joka toteutuu yleensä turistikeskusten ja resorttien ulkopuolella.

Lue lisää: Matkabudjetin laatimisen ABC

Seikkaillessa ihminen joutuu ja pääsee todennäköisimmin kasvamaan, venymään, kohtaamaan itseään myös syvemmillä tasoilla. Tuntemattomat paikat ja tavat, uudet ihmiset ja asiat, epävarmuus ja tietämättömyys tulevista käänteistä ovat hyviä opettajia ja matkakumppaneita niille, jotka haluavat löytää itsestään uusia puolia. Tunneskaalat venyvät reissuilla yleensä molemmista päistä.

Pitkät reppureissut ja muut avoimen agendan seikkailumatkat voivat päättyä monella tapaa. Yhdelle voi iskeä koti-ikävä ja palataankin aiottua nopeammin kotikonnuille.  Toinen löytää maailmalta sen oman suosikkipaikkansa, jonne haluaa palata uudestaan, ehkä asettua pysyvämmin asustelemaan. Kolmas taas kohtaa elämänkumppanin ja neljännelle kirkastuu ehkä työ- tai liikeidea, jota haluaa ryhtyä toteuttamaan. Vähintäänkin jää parantumaton kaukokaipuu.

Itselleni tällaiset väljän agendan, pidemmät reppureissut kirkastivat sen, mitä haluan, tarvitsen ja mistä eniten nautin. Nimittäin juuri tätä vapautta olla ja elää maailmalla, läppäri repussa kulkien. Koti-ikävä ei ole oikeastaan painanut, sillä koti on löytynyt lähes aina sieltä, mihin vain on rinkkansa laskenut. Kumppanikin on tullut retkillä vastaan.

Pitkän kaavan reissu on mielestäni tietynlainen kutsu elämänmuutokselle, altistutaan ihan tarkoituksella uusille asioille ja mahdollisuuksille. Niinpä niitä tuleekin eteen ihan toisella sykkeellä kuin kotopuolessa.

Plussat:

  • Tunne vapaudesta ja mahdollisuuksista
  • Ei stressiä tiukasta etukäteissuunnitelmasta ja aikatauluista
  • Yleensä tapahtuma- ja vaiherikkaita
  • Uusia käänteitä voi tulla päivittäin
  • Tapaa yleensä mielenkiintoisia tuttavuuksia
  • Tulee käytyä helpommin erikoisissa paikoissa ja tehtyä erikoisia asioita
  • Elämänjano ja kokemusten nälkä tyydyttyy
  • Mahdollisuus heittäytyä spontaanisti ja antaa seikkailun viedä yllättäviin suuntiin
  • Jättävät yleensä vahvasti jälkensä, muuttavat jotain sisimmässä ja lisäävät itsetuntemusta
  • Matkahinta / päivä yleensä paljon pienempi kuin loma- tai pakettimatkoilla

Miinukset:

  • Tarvitaan omatoimisuutta, vaivannäköä ja järjestelyjä matkan aikana ja myös sitä ennen
  • Välillä voi tulla jaksoja, jolloin reissaajan kanttia testataan, tulee haasteita ja mutkia matkaan
  • Jos ollaan pienellä budjetilla, vaatii se oman luovimisen ja asennoitumisensa
  • Mukavuudesta joutuu välillä tinkimään
  • Aina ei voi valita helpointa ja nopeinta ratkaisua
  • Jonkinlainen reissuväsymys saattaa iskeä
  • Jatkuvat uudet reissututtavuudet ja kohtaamiset voivat alkaa pidemmän päälle tuntua pinnallisilta

3. Oleskelu- ja elämäntapamatkailu

Kun taas reissussa ollaan pidempiä aikoja ja tarkoituksena ja on elää ihan tavallista arkea asettuen ainakin välillä pidemmäksi aikaa paikoilleen, alkaa tällainen matkailu olla jo oma elämäntyylinsä. Reissussa on jo hiukan selkeämpi punainen lanka ja oleminen on organisoidumpaa sekä pitkäjänteisemmin suunniteltua kuin täysin seikkailu -tyylisessä matkustelussa.

Elämäntapamatkailu voi olla pitkän kaavan backpacker -elämää tai diginomadina matkailua, jossa pysähdytään jonnekin aina pidemmäksi aikaa asumaan ja tekemään työtä tai ehkä vapaaehtoistyötä majoitusta ja ruokaa vastaan. Tai mahdollisesti on muuten vain järjestetty pidempi vapaa (sapatti, minieläke) ulkomailla oleskelua varten.

reissutyyli

Usein myös kumppani tai perhe on tämäntyyppisillä oleskelureissuilla matkassa, eikä meno ole niin impulsiivisesti heittäytyvää kuin vapailla seikkailijoilla, vaan pikemminkin juurrutaan aina joksikin aikaa jonnekin ja vuokrataan kenties asunto useammaksi kuukaudeksi.

Jos palataan toistuvasti samoille seuduille takaisin, aletaan useiden oleskelujaksojen jälkeen olla jo puolipaikallisia ja on muodostettu siteitä paikalliseen yhteisöön tai yhteisöihin.

Tällaista matkailua tai maailmalla oleskelua harrastavat ovat yleensä tehneet päätöksen siitä, etteivät halua elämän jakautuvan tiukasti työhön ja arkeen ja sitten arkea katkaiseviin lomamatkoihin. Vaan matkusteleva elämäntapa mahdollistaa arjen, juhlan ja matkustelun suhteellisen saumattoman kietoutumisen toisiinsa.

Plussat

  • Joka päivä voi nauttia arjesta miellyttävissä puitteissa, paikassa jonka itse valinnut
  • ”Elämäntapa, josta ei tarvitse lomaa”
  • Voi rakentaa elämän, jossa jakaa kalenterivuoden eri maiden kesken
  • Mahdollisuus juurtua maailmalta löytämiinsä henkisiin koteihinsa
  • Ei kiire ryntäillä paikasta toiseen tai suorittaa nähtävyyslistoja
  • Mahdollisuus elää huomattavasti pienemmillä kuluilla kuin jatkuvasti Suomessa asuen

Miinukset

  • Matkassa on vähemmän jännitystä ja seikkailun hytinää
  • Matkalla olo ja elo on sangen arkista ja päivät alkavat helposti kulkea samalla rytmillä ja sisällöllä (mikä ei sinänsä haittaa)
  • Tietynlainen turtuminen upeisiinkin maisemiin ja jatkuvaan auringon paisteeseen
  • Kontrasti loman ja arjen välillä vähenee
  • Jollekin tulee yllätyksenä, ettei matkaileva elämäntapa ei ole yhtä rentoilua ja ”tico-ticoa”

Mikä reissutyyli on paras ja oikea?

Paljon vängännätään keskustelupalstoilla, mikä reissaaminen on parasta ja ”oikeinta” reissaamista. Toiset parjaavat pakettimatkoja ja toiset taas vannovat niiden nimiin. Riippuu luonnollisesti paljon matkan tavoitteista ja elämäntilanteesta, mikä reissaamiseen tapa istuu mihinkin kohtaa omaa elämää.

Itse pidän eniten itsenäisestä elämäntapa- ja seikkailumatkailusta. Niiden kautta mahdollistuu mitä uskomattomimmat käänteet, kohtaamiset ja sisäiset ravistukset, niin että oksat pois. Ja toisaalta sitten sellainen tavallisen elämän maistaminen ja arjen kokemus jossain toisella puolen maapalloa. Ehkä paikallista kulttuuria hieman pintaa syvemmältä raapaisten.

Ja täytyy myös (jälleen kerran) sanoa, että mitä enemmän ja erilaisemmissa paikoissa ja monenmoisilla tavoilla on reissannut, sitä kolkommilta ja keinotekoisemmilta pelkästään turistien rahastukseen keskittyvät paikat sekä isot resortit tuntuvat. Kalseimpia ovat massiiviset, steriilin oloiset, ison rahan turistikompleksit. Etenkin, jos tietää, että niiden alta on purettu pois viehättävät pienet paikallisyritykset, niin voihan ärsytys ja suru.

Sydämeni sulattaa taas pienet rustiikkiset perheomisteiset majapaikat, joissa kaikki ei ole välttämättä viimeisen päälle, mutta tunnelma on taatusti aito ja rento. Ja se ratkaisee kyllä paljon. Samoin kuin maisemaltaan viidakkoiset, vuoristoiset ja vehreät pikku kylät, rannat ja saaret ovat aina viehättäneet. Ja jokin hippeys, UG -vivahde tai vastaava pieni standardeja rikkova twisti, saa kyllä minut heti innostumaan.

3 tapaa matkustaa - Millä tyylillä sinä reissaat?

Itselleni vaikuttavamman muistijäljen ja tunteen elossaolosta ovat jättäneet ne reissut, joilla on eniten säädetty ja sähelletty, hikoiltu ja kiroiltu, eletty riskirajoilla. Eli seikkailtu. Välillä oltu epätoivoisia, hämmentyneitä, eksyksissäkin. Välillä taas piehtaroitu totaalisessa autuudessa ja ekstaasissa. Suuria tunteita on koettu skaalan kummassakin päässä.

Jatkuvaa seikkailumatkailua ei kuitenkaan kukaan loputtomasti  jaksa. Minulle sopiikin tätä nykyä vähän organisoidumpi retkeily sekä rauhallinen elo valitussa maailmankolkassa. Onneksi tämä nykyinen elämäntyyli mahdollistaa nämä vähän pidemmän kaavan asustelut ja oleskelut. Nyt viime ajat täällä Ausseissa.

Hotellilomillakin voin käydä, mutta ihan pelkkään resortti -kuplassa möllöttämisen matkailutyyliin en kyllä aio varmaan koskaan siirtyä. Ylisliipattu ja siloiteltu matkakokemus, jossa ei tule mitään haasteita ja kasvunpaikkoja vastaan ei vaan tunnu erityisen tavoiteltavalta ja aidolta.

Nuo kolme matkustustyyliä, jotka edellä kuvasin ovat myös oma polkuni matkailijana. Lomamatkailijasta olen siirtynyt hulvattomien seikkailureissujen kautta kohti seesteisempää elämäntapaoleskelijan matkailutyyliä. Noin niinkuin karkeasti ottaen, toki nämä 3 tyyliä jossain määrin sekoittuvatkin vielä.

reissutyyli
Rauhaisa ja seesteinen elämäntapamatkailu passaa juuri nyt

Yhteenvetona lopulta sanoisinkin, että tyyli on siis vapaa ja sitä voi vaihdella reissun mittaan tai reissusta toiseen. Miksipä sitä pitäisikään rajoittaa matkustustapojaan? Laajalla skaalalla vaan, sen mukaan mikä milloinkin oikealta ja parhaalta ITSELLE tuntuu. Kunhan ei jämähdä kokonaan vain yhteen tapaan reissata niin, että muut tavat jää täysin kokeilematta. Vaihtelevat reissutyylit rikastavat kokemusta matkoista, maailmasta ja elämästä muutoinkin. 

Seuraavaksi Balille, mutta millä tyylillä?

Itse olen muuten juuri suunnittelemassa matkaa Balille. On varattu lento (tosin vain yksisuuntainen) ja sangen mukava majoitus viikoksi. Ja nämä siis ihan useampi viikko etukäteen. On mietitty ja kartoitettu tekemisiä. Aikomuksena nautiskella mukavista puitteista ja tehdä ”turistiasioita”. Huhhuh. Mutta tätä lomailumoodia kestääkin siis vain viikon.

Balin vehreät maisemat ja rikas kulttuuri kutsuu!

Sitten reissutyylini taas muuttuukin. Siippa palaa työmaalleen Ausseihin ja itse etsin jonkun pienen edukkaan homestay -majapaikan, keskityn tekemään omia hommiani joko huoneesta tai kahviloista käsin. Ei ole tarvetta ryntäillä mihinkään, vaan saatan viettää päivät pitkälti majapaikalla ja välillä pitää vain pienen kävely- ja ruokatauon. Nautin tuollaisesta rauhallisesta aloillaan oleskelusta paljon. Siitä ei ole vielä tietoa kauanko tämä oleskelujakso kestää, eli loppu on avoin.

Näin siis tarkemmin ajateltuna tulevalla Balin reissullani on siis elementtejä kaikista kolmesta reissutyylistä: niin turistisesta lomamatkatyylistä (1 viikko), kuin seikkailumatkailua sen verran, etten tiedä miten pitkään Balilla olen, kun seuraava käänne ja kohde avoinna, ja oleskelu- ja elämäntapamatkailun tyyliä loppuaika kirjoitushommia tehden. Reissutyylit All in 1 -sekin näemmä onnistuu!

Lue lisää:  Miten piti matkabudjettini Balilla ja Kuala Lumpurissa?

3 tapaa matkustaa - Millä tyylillä sinä reissaat?
Saraswati -seremonioita muutaman vuoden takaa

Nyt kysymys sinulle kuuluukin: Millä tyylillä sinä reissaat mieluiten, mikä malli näistä on itsellesi sopivin tai antoisin?

(Visited 538 times, 1 visits today)

4 Comments

  1. FinNomads 07/03/2017 at 12:25 pm

    Kiva ja motivoiva löytö tää sun blogi! Ja hyvin kuvattu erilaiset reissaajatyypit tässä. Itse olen tällä hetkellä lähinnä seikkailijamatkailija vaikka kihlatun kanssa yhdessä reissataankin. Matkaseura ei ole kuitenkaan mikään rajoite kun löytyy vaan oikeanlainen kumppani 😉 ollaan tällä hetkellä määrittelemättömän pitkällä reppureissulla Aasiassa ja pienellä budjetilla mennään ilman kummempia suunnitelmia. Haaveena olisi kuitenkin tehdä reissaamisesta pidempään jatkuva elämäntapa, joten oleskelu- ja elämäntapamatkailua kohti pyritään pikkuhiljaa. Ja pitkällä reissulla on hyvä pysähtyä välillä pidemmäksi aikaa tekemään just esim. vapaaehtoishommia tai vaan olla ja asua jossain tovi. Onneks näistä reissutyypeistä voi tehdä sopivan sekoituksen itse kukin 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 07/03/2017 at 1:55 pm

      Heippa!
      Ja mukava kuulla, että pidit blogista 🙂 On aivan totta, että kyllä kaverin tai kumppanin kanssa voi seikkailla, mutta helpommin tapahtuu niitä ihmeellisiä käänteitä ja tulee tutustuttua ties minkämoisiin uusiin ihmisiin, kun on itsekseen liikkeellä. Ihanaa, että olette pystyneet lähtemään toistaiseksi voimassaolevalle matkalle ja siihen se hyvin helposti sitten menee, että kun reissussa on niin hyvä ja onnellinen olo haluaa siitä tehdä elämäntavan, onneksi se on tänäpäivänä niin paljon helpompaa kuin joskus aiemmin. Läppärit vaan messiin! Mahtavaa Aasian valloitusta teille, nauttikaahan joka päivästä! Pitää käydä kurkkaan teidän sivut 🙂

      Reply
  2. Anna 25/12/2017 at 6:10 pm

    Meillä.on pienet lapset ja mies päivätöissä tienaamassa joten olemme kohdan 1 lomamatkailijoita. Miehen työt rajoittavat sen verran että paluupäivät määrittyvät sen mukaan miten kauan voi olla pois töistä.
    Kesällä olimme 2 kk reissussa (perhevapaat mahdollistivat), mutta silloinkin ostimme kaikki lennot ja majoitukset etukäteen.
    Tällä tavalla nyt ainakin toistaiseksi.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 27/12/2017 at 9:15 am

      Hei Anna 🙂 Juuri näinhän se menee, että elämäntilanteen ja omien intressien mukaan rakentuu se oma reissutyyli. Vuosien varrella ehtii harrastaa monenmoista reissausta ja mielestäni se onkin hienoa, että voi kokea erilaisia tapoja matkustaa 🙂

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.