Thaimaanrannalle asumaan?

Aina kun vain on mahdollista kuuntelen innoissani ja korvat höröllä tarinoita ihmisten maailmalle lähdöstä. Mistä kaikki alkoi, kuinka asiat käytännössä sujuivat ja miltä tuntui riuhtaista itsensä irti tutuista kuvioista ja kotomaan rutiineista ja ryhtyä elämään muualla.

Tässä postauksessa voi lukea tarinaa Stillmanien perheen Thaimaa -unelman toteutuksesta. Haastattelin postausta varten Stillmanin Heidiä, joka pitää myös suosittua Thaimaanrannan maalarit -blogia. Perhe on nyt asunut Koh Samuilla vuodesta 2014.

Erikoisten yhteensattumien kautta olemme Heidin kanssa tutustuneet somen ja sähköpostin välityksellä viime vuosien aikana, mutta vielä emme ole onnistuneet livenä tapaamaan, vaikka olemmekin ”tavallaan törmänneet” Bangkokissa.

Millaisia vaiheita liittyikään tämän perheen Thaimaahan muuttoon ja mitä vinkkejä Heidi antaa vastaavasta haaveileville. Siitä lisää seuraavassa.

Miten syttyi kipinä Thaimaahan muutosta?

Heidi: Rakkaus Thaimaahan alkoi itsekseni jo kauan ennen meidän yhteistä reissua, mutta jos yhteisestä historiasta puhutaan, niin noin 16 vuotta sitten alkoivat Thaimaan reissumme.

Tehtiin 2001 kuuden viikon Aasian reissu, jossa oli Malesian puolelta tarkoitus kartoittaa paikkoja, mihin voisi muuttaa. Malesia oli joku aivopieru, sillä kumpikaan meistä ei ollut siellä käynyt aiemmin, enkä kuollakseni muista mistä se sai alkunsa.

Mutta olimme jo silloin kertaalleen myyneet kaiken omaisuuden tarkoituksena asuminen ulkomailla. Vanhemman pojan jätimme mummolaan odottamaan noutoa uuteen maahan (palo ulkomaille muuttoon oli niin kova, että mikään ei hirvittänyt).

Jostain syystä heti selvisi, ettei Malesia ollut meidän juttu ja muutettiin reissusuunnitelma Thaimaan puolelle (jossa minä olin siis käynyt) ja tykästyttiin kumpikin kovasti sen helppouteen. Reissattiin ympäri Thaimaata ja Samui jäi sen reissun viimeiseksi kohteeksi, mutta vei sydämen silloin täysin.

Matka jatkui kuitenkin Suomeen, koska huomattiin, ettei meillä silloin kuitenkaan ollut riittävän hyvää suunnitelmaa muuttaa lapsen kanssa Thaimaahan. Mutta joka vuosi palattiin sen jälkeen Samuille, eikä muuttointo laimennut.

Oltiin tahoillamme töissä (välillä yrittäjinäkin), mutta kaikki toiminta tähtäsi mahdollisimman useisiin reissuihin Thaimaassa. Tästä johtuen perustimme mm. maahantuontiyrityksen ja toimme Suomeen mm. sisustustuotteita Thaimaasta, Balilta ja Nepalista. Jos ei muuta, niin tämä bisnes mahdollisti reissut Aasiaan.

Me vaan haluttiin kokeilla jotain muuta ja elää elämäämme paratiisissa. Suomen talvi ei oikein ollut meidän juttu, eikä ole vieläkään.

Mutta poika kasvoi ja seuraavakin syntyi, ja elämä vei mennessään. Me odotettiin liian pitkään ja yhtäkkiä vanhin poika olikin teini-iässä, eikä todellakaan suostunut muuttamaan. Meillä meni homma silloin jäihin, vaikka se unelmiin jäikin. Ja sitä odottamista sitten kestikin melkein 14 vuotta.

Stillmanien perhe Hat Yaissa visarunilla, kuvassa myös turistipoliisi ja itävaltalainen reissari

Oliko muita jarruja tai esteitä muuton suhteen?

Heidi: Jostain syystä me ei olla koskaan pelätty, etteikö elämä kantaisi. Mutta vanhimman pojan vastahakoisuus oli ehdottomasti se suurin kynnys, joten jäätiin Suomeen siitä syystä. Kun aikaa kului, vanhin poika löysi tyttöystävän ja muutti omaan kotiin, oli meillä jo melkein kiire.

Tiedettiin nimittäin, että seuraavaksi se nuorin poika on teini-iässä ja sama vastahakoisuus tulee taas eteen. Tiedettiin myös, että vaikka kaikki menisi ihan plörinäksi, voidaan aina palata Suomeen yhtä kokemusta rikkaampina. Eikä kaduta ainakaan se, ettei koskaan lähtenyt.

Viimeinen sysäys oli äitini kuolema juuri eläkkeelle pääsyn jälkeen. Se jotenkin toi framille elämän raadollisuuden, sen ettei koskaan voi tietää huomisesta. Ei voi vain odottaa, että sitten kun joku asia on täysin varmaa voi lähteä, sillä mikään ei ole varmaa. On vain tässä ja nyt.

Onko perheellisenä muutto tuonut muita lisähaasteita matkaan?

Heidi: Ero vanhimmasta pojasta on onneksi aina korkeintaan muutaman kuukauden mittainen ja nykyteknologia mahdollistaa yhteyden pidon vaikka päivittäin. Nuorin poika on tällä hetkellä siinä teini-iässä, että kaipaa toisinaan Suomeen, mutta olemme sanoneet, ettei Suomi ole ainakaan toistaiseksi listalla. Hän pärjää täällä kansainvälisessä koulussa erittäin mainiosti, pelaa jalkapalloa paikallisessa joukkueessa ja hänellä on hyvin ystäviäkin täällä, joitten kanssa viettää aikaa.

Mutta mikä mainiointa, myös poika on valmis vaihtamaan vaikka maisemaa, eli varmuus elämässä pärjäämisessä on hänelläkin kasvanut. Kesät Suomessa vietetään melkein pelkästään lasten takia, muuten ei joka vuosi ehkä mentäisikään.

Oletteko joutuneet luopumaan jostakin Thaimaahan muuton vuoksi?

Heidi: Kun olin ”luopunut” äidistä, ei materiasta luopuminen sitten tuntunutkaan juuri miltään. Meillä ei ollut edes omistusasuntoa, jonka olisi voinut laittaa vuokralle, ainoastaan vuosien varrella kerääntynyt pieni omaisuus. Äidiltä jäi pieni perintö, joka antoi tietyn turvan maailmalla lyhyeksi aikaa, vaikkei se yksinään tietenkään riittänyt.

Isoin rasti oli vanhimman pojan jättäminen Suomeen, mutta onneksi sekin on osoittautunut matkan varrella pieneksi huoleksi. Omaan kotiinsa muuton jälkeen olisimme tuskin nähneet näinkään paljon, mitä näemme nykyään, kun me vietämme kesät Suomessa ja hän talvet sekä Thaimaassa, että esimerkiksi Balilla.

Olen myös erittäin onnellinen siitä, että myös häneen on saatu kylvetyksi mielenkiinto maailman näkemiseen Suomen ulkopuolella. Erityisen mielissäni olen siitä, että seuraavana talvena hän ystäviensä kanssa lähtee Australiaan working holiday- viisumin turvin. S

ieltä onkin sitten edullista käydä lomalla esimerkiksi Balilla, johon hän ihastui viime reissullaan. Ja kerätä niitä arvokkaita kokemuksia, joita voi sitten joskus onnellisena muistella kiikkustuolissa.

Miten varauduitte taloudellisesti? 

Heidi: Ilman äidiltäni jäänyttä pientä pesämunaa homma olisi ollut uhkarohkeampi, mutta tiedän että olisimme tehneet sen silti. Omaisuutta meillä ei juurikaan Suomessa ollut, vaikka sitä sitten yllättävän paljon löytyikin, kun alkoi varastoja kaivelemaan. Kun autot ja muut oli myyty, sillä rahalla pääsi hyvin alkuun.

Miehelläni on musiikkikoulu Suomessa, jonka pyörittämisen hän hoitaa täältä käsin. Hänellä on tällä hetkellä palkkalistoillaan seitsemän erittäin kovatasoista opettajaa, jotka hoitavat fyysisen opetuksen Suomessa. Eli iso osa toimeentulostamme tulee tällä hetkellä sitä kautta.

Tulotaso Suomeen verrattuna ei huomattavasti ole laskenut, sillä aikaa on vastaavasti jäänyt enemmän suomifirman kehittämiseen, joka taas on tuonut koululle paljon enemmän oppilaita. Lisäksi mieheni antaa kitaratunteja myös täällä sekä fyysisesti, että skypen välityksellä.

Kitarakoulusta voi lukea lisää:

http://www.rockhouse.fi/
https://www.rockway.fi/kitara/heti-soittamaan-kitaraa/

Eläminen Thaimaassa on myöskin halvempaa kuin Suomessa, vaikka elämisen tasosta emme toistaiseksi olekaan päätyneet tinkimään. Samaa vuokraa me maksamme täälläkin, kuin mitä maksoimme Suomessa. Ainoana erona on se, että samalla summalla saa täällä jo melkoisen kartanon uima-altaineen.

Miten kuukausikulunne ovat muuttuneet?

Heidi: Koska Suomessakin asuimme vuokralla (ulkomaille muuttohan oli koko ajan haaveena), niin kulut Suomessa kuukausitasolla olivat n. 3000€. Thaimaassa koko perheen kulut tällä hetkellä ovat n. 2000€/kk, mutta siitä esimerkiksi 700€ menee juniorin kansainväliseen kouluun kuukaudessa. Eli se on melko paljon. Thaimaan kulut pitävät siis sisällään normiruokailun kolmelle, ’kartanon’ vuokran ja koulun, sekä bensan mopoihin, joka täällä on todella halpaa.

Huomattavasti halvemmallakin täällä selviää, mutta teimme tietoisen valinnan ja halusimme nauttia tämän hetkisestä elämästä hieman enemmän. Kun nykyinen vuokrasopimuksemme loppuu, muutamme todennäköisesti hieman halvempaan taloon. Tai sitten emme…

Mitä kaikkea Thaimaa -vuodet ovat on teille ”antaneet”?

Heidi: Reilu kaksi vuotta Thaimaassa on vahvistanut luottoa siihen, että elämä kantaa. Vaikka lähdimme vähän tyhjän päälle tietämättä, mitä bisnestä täällä edes tulemme tekemään, niin yksi asia on vaan johtanut toiseen. Täällähän ei voi asua ilman viisumia, joten yritys oli perustettava.

Kun ajan on saatossa tutustunut paikallisiin ja muihinkin ulkomaalaisiin ihmisiin, niin mahdollisuuksiakin on matkan varrella tullut. Tällä hetkellä osa tuloistamme tulee muutaman paikallisen omistaman villan manageroinnista. Eli meidän tämän hetkisessä tilanteessamme me maksamme ainakin toistaiseksi veroja sekä Suomeen, että tänne.

Olemme siis onnellisia kaikista elämän eteen heittämistä mahdollisuuksista, sekä tietenkin tästä Thaimaassa asumisen mahdollisuudesta kokonaisuudessaan. Mutta olemme myös oivaltaneet sen, että Samui tuskin tulee olemaan loppusijoituskohteemme, sillä nälkä on ikään kuin kasvanut syödessä. Vaikka teemmekin yrittäjinä töitä melko paljon, voimme silti tehdä sitä silloin kuin haluamme. Ja ilmapiiri täällä on kuitenkin aika rento.

Meidän tapauksessamme kaksi ”projekti-ihmistä” on löytänyt toisensa ja elämämme kulkee suurin piirtein parin vuoden sykleissä. Onneksi se sentään kulkee samaan tahtiin ;). Nyt vajaan kolmen vuoden täällä asumisen jälkeen on tullut tunne, että voisikin ehkä muuttaa taas jonnekin muualle, ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, aloittaa taas kaiken alusta.

Saa nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy ja kuinka nopeasti. Mutta nyt kun on rohkeasti lähtenyt liikkeelle, tuntuu että mikä tahansa voi olla mahdollista.

Hampaankolossa ei tällä hetkellä ole mitään, mutta veikkaan että olisi, jos emme koskaan olisi lähteneet.

thaimaahan asumaan
Heidin mies Tom lenkkeilee koirien kanssa rannalla

Onko teillä mitään paluu- tai back up -plania?

Heidi: Kuten tässä on varmasti tullut jo ilmi, niin harvemmin meillä mitään back upia on. Otetaan elämä vastaan sellaisena kuin se tulee ja siitä sitten kehitetään jotakin. Eli mikäli palattaisiin Suomeen, alkaisi musakoulua lukuunottamatta kaikki taas puhtaalta pöydältä, ja mikäs sen mielenkiintoisempaa.

Mutta Suomi ei toistaiseksi kuulu suunnitelmiin, vaikka Thaimaasta haluttaisiinkin maisemaa vaihtaa. Kirkkaampana tulevaisuudessa kuitenkin häämöttää esimerkiksi Bali, tai sitten jopa jokin Euroopan lämpimistä kohteista. Näitä vaihtoehtoja tässä on pohdittu seuraaviksi mahdollisiksi etapeiksi.

Kyllä niin vain on, että meille ei talvet oikein kolahda. Musakoulua voi jatkaa missä vain ja ajatus Euroopan ”helppoudesta” välillä jopa kiehtoo. Eräs Italialainen ystäväperhe muutti 12 vuoden jälkeen täältä juuri Teneriffalle ja siellä olisikin nyt tarkoitus käydä heitä moikkaamassa, sillä eihän sitä koskaan tiedä.

Me usein tehdään ensin ja mietitään vasta sitten. Arvaat varmaan mistä blogin nimi Thaimaanrannan maalarit on tullut 😉

Kirjoitat tosiaan blogia Thaimaa -elämästänne, mitä asioita blogin kautta on elämäänne tullut?

Heidi: Tämä on totta ja blogi löytyy nimellä ’Thaimaanrannan maalarit’. Blogi on aloitettu ihan päiväkirjameiningillä, mutta aika pian siitä tuli niin hyvä ystävä, että se vei vähän mennessään. Kovin montaa kirjoittamatonta päivää ei raaski pitää, sillä yllättävän moni ystäväpiirin ulkopuolelta blogia tänä päivänä lukee.

Aika hauskoja juttujakin blogin kautta on tullut, kuten esimerkiksi tämä Yle Folkilla pyörinyt ’Maastamuuttajat’- kuvaus. Blogin kautta moni lukija lähettää myös kysymyksiä omaan Samuin matkaansa liittyen. Ja olenpa minä tavannutkin osan Samuille tulleista lukijoista. Monia haastattelupyyntöjä on myös tullut, joista osaan olen suostunut ja osaan en.

Mutta taloudellista hyötyä blogista ei juurikaan ole ollut, momondon kanssa tehtyä yhteistyökuviota lukuunottamatta. Sen myötä olen kuitenkin innostunut yllättäen mm. opiskelusta, joka onkin esimerkiksi poikinut ensimmäisen nettisivutoimeksiannon ja seuraavakin on jo jonossa.

Eli yksi asia johtaa helposti toiseen, kunhan kulkee mieli avoimena ja opettelee ajattelemaan myös ’boxin ulkopuolella’. Mahdollisuuksia löytyy, kun niitä tarvitsee.

Heidi Stillman

Miten neuvoisit niitä, jotka pohtivat muuttoa Thaimaahan tai ylipäätään ulkomaille?

Heidi: Aivan pakko sanoa, että matkaan vain! Jopa Samuilla pystyy elämään alle 1000€ kuukaudessa, eli kovin kummoisetkaan säästöt ei tarvitse olla. Suosittelen alkuun esimerkiksi normaalin kahden viikon loman pidentämistä mahdollisuuksien mukaan vaikka kolmeksi kuukaudeksi, sillä lentoliput on kuitenkin iso osa lomabudjetista.

Eläminen Thaimaassa on kuitenkin valtavan paljon halvempaa kuin Suomessa. Pidemmällä lomalla oppii paikallisesta kulttuurista ihan eri tavalla ja pääsee paremmin ’sisäpiiriin’, ja esimerkiksi paikalliset tuttavat ovat kultaakin arvokkaampia ulkomaille muuton ollessa ajankohtainen.

Me olimme käyneet Samuilla jo 14 vuotta ennen muuttoa, joten meillä oli jokunen paikallinen ystävä jo takataskussa. Mutta vasta kun olimme ensimmäisen kerran kolme kuukautta Samuilla, tutustuimme tuleviin yhteistyökumppaneihimme ja nykyisiin erittäin hyviin ystäviimme. Se vaati hieman eri paikoissa kulkemista ja enemmän paikallisten kanssa puhumista, kuin normaaliloman hotellien ja ravintoloitten henkilökunnan kanssa. Pieniä kujia, paikallisten pieniä ravintoloita, paikallisia markkinoita sun muuta.

Ennen kaikkea se ’hyppy tuntemattomaan’ vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Kun uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen polulla, todennäköisesti se seuraavakin ilmestyy näköpiiriin. Elämä on positiivisia yllätyksiä täynnä; tutustut samanhenkisiin ihmisiin, oivallat yllättäen jonkin asian, joka viekin sitten aimoharppauksen haavetta taas eteenpäin. Se on muuten jännä juttu; kun oikein kovasti haluaa jotain asiaa, palaset loksahtelevat paikoilleen.

Mikäli me jonain kauniina päivänä joudumme palaamaan ”maitojunalla” takaisin Suomeen, niin nuorimmalla lapsellamme on ollut vuosien erittäin mielenkiintoinen ja maailmaa avartava kokemus ulkomailla ja vanhemmallakin pojalla herännyt halu tutustua maailmaan monelta eri kantilta. Ja vähintä mitä heille siitä kielitaidon lisäksi jää käteen, on rohkeus.

Suurkiitos haastattelusta Heidi! Tarinanne on omiaan valamaan uskoa muihinkin vastaavaa siirtoa pohdiskeleviin.

Lue myös: Muutto Thaimaahan laittoi pisteen työuupumukselle

Thaimaahan tai muualle asumaan? Nyt se on yhä helpompaa

Heidin kommenteissa on niin paljon samaa kuin omassa ajattelussani, että oikein hymyilyttää. Uskon itsekin kovasti siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät, vaikkeivät aina juuri tismalleen siten kuin olemme itse kuvitelleet. Pieniä yllätyselementtejä elämässä onneksi saa ja kuuluukin olla.

Lue myös: Etätöihin ulkomaille uusien viisumienohjelmien avulla

Stillmanien esimerkki on mielestäni voimauttava siinäkin mielessä, että he osoittavat, ettei kouluikäinen lapsi ei ole este muutolle ja yritystoimintaa voi pyörittää myös etänä. Tänä päivänä, jos koskaan meillä on paljon mahdollisuuksia käsillämme ja asioiden hoito mannerten yli helpompaa kuin aiemmin.

Jos muuttohaaveet kutkuttavat mielenpäällä, mutta varmuutta pysyvämmästä muutosta ei vielä ole, niin ainahan asumista muualla voi ensin testata ja kokeilla.

Kannatan itsekin Heidin mainitsemaa ajatusta siitä, että elämää voi elämää sykleissä ja edetä vuoden tai muutaman vuoden projekteina eteenpäin. Ei sitä tarvitsekaan tietää tarkalleen missä haluaa olla kymmenen vuoden päästä, tietty suuntakin riittää.

Maisemaa Stillmanien lähirannalta

(Visited 6 254 times, 1 visits today)

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.