Millaista on tehdä töitä kohteissa, missä muut nauttivat lomasta?

Miltä tuntuu istua koneen äärellä päivät pitkät muiden seikkaillessa retkillä, lepuutellessa rannalla tai siemaillessa drinkkejä altaalla? Eikö ole vähän latistavaa hankkiutua lomalaisten kansoittamaan ympäristöön tekemään töitä? Asettua nyt suosiolla sivusta seuraajan osaan, kun muut ottavat elämästä ilon irti?

Tässä postauksessa omakohtaista muutostarinaa ja tarkistuslistaa niille, joita töiden tekeminen etenkin läppärityöläisenä aurinkoisissa lomakohteissa tai muulla maailmassa kiehtoo.

Töihin ulkomaille! Mutta miten malttaa työskennellä paratiisissa?

Eipä ole montaakaan vuotta, kun vielä vannoin, että minä haluan pitää matkat lomana ja nauttia, olla vapaa ja irti. Ajatuskin siitä, että tekisin jossain ranta- tai kaupunkiparatiisissa jotain alipalkattua hanttihommaa (ajattelin, että se olisi käytännössä ainoa vaihtoehtoni) tuntui akateemisille aivoilleni vieraalta ja ajan hukkaamiselta.

Upeaan ympäristöön päästessään piti päästä irti myös työstä!

Tiesin kyllä, että monihan suorastaan unelmoi siitä, että voi tehdä samalla töitä, kun reissaa mahtavissa paikoissa. Samalla kuitenkin ihmettelin reissaajia, jotka jakelivat baarien flyereita tai työskentelivät aamusta iltaan turistipalveluissa tai baaritiskin takana.

Ajattelin, että nuo ne eivät pääse kunnolla nauttimaan, olemaan vapaasti, päättämään aikatauluistaan ja menoistaan. Ehtivätkö he saada irti iloa kohteesta missä ovat, tai pitämään edes kunnolla hauskaa?

Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että oma ajatusmaailmani on ollut kovin rajoittunut ja mustavalkoinen. Jopa niin, että vähän hävettää. Toisaalta ymmärrän vuosien takaista itseäni. Reissut edustivat minulle arvokasta mahdollisuutta päästä irti työstä ja siihen liittyvistä stressaavista ajatuskehistä.

Reissussa olen voinut olla ihanan vastuuton, hedonistinen huithapeli. Totaalinen vastakohta työminälleni. Ja nähtävästi tarvitsin tuohon totaalisesti toiseen moodiin heittäytymistä matkoillani, kunnollista vastapainoa työlle.

Nykyisin käsitän paremmin kuin hyvin, että reissaaminen ja ja samanaikainen ”hanttihommien” tekeminen on merkinnyt monelle ikimuistoisia aikoja ja lisäviikkoja tai -kuukausia reissuun.

Osalle mahdollistaa myös rakkaan harrastuksen kautta toimeentulon saamisen, kuten esim. sukellus- ja joogaohjaajille sekä elämisen samalla mielettömän upeissa paikoissa. Itse en kokenut silti vetoa moiseen. Tuolloin vielä ainakaan.

Olin niin jumissa ajatukseen, että voin tehdä vain oman alani töitä ja mielellään omalla kielellä. Enkä tuolloin osannut hahmottaa, miten monenlaisia hommia maailmalla voi tehdä, etenkin nyt kun mahdollisuudet ovat vielä netin myötä kasvaneet hurjasti.

Tiukka jako työhön ja lomaan alkaa muuttua

Omaan ajatusmaailmaani myös liittyi se, että töitä kuului tehdä sateisina, kylminä ja ankeina päivinä / aikoina. Silloin ei mene mitään hukkaan. Suomessa saattoi tehdä hyvin siis töitä lähes koko vuoden…

Sitä vastoin auringon paahteessa, turkoosin meren äärellä, reggaen soidessa rantabaareissa ajatus minkäänlaisesta työnteosta tuntui hirvittävältä haaskuulta. Tämän vastapainokokemuksen houkuttaminahan matkoille ja lomille lähdetään.

Tietenkin tähän liittyi myös se, että kun on vaivalla (no oikeasti ilolla) ja rahalla hankkiutunut maailman toiselle laidalle niin jokainen hetki siellä oli niin arvokas, että siitä halusi nauttia täysillä. Täysillä nauttimisen konsepti ei omassa lomailijan mielessäni tietenkään sisältänyt mitään työntekoon viittaavaa. Työt tehtiin Suomessa ja rahat tuhlattiin reissussa.

Toisenlaiset ajatukset alkoivat kuitenkin viritä, kun matkat yhä pitenivät ja arkisempia päiviä alkoi mahtua mukaan reissuviikkoihin. Elämysten ja hauskanpidon ahnehtiminen alkoi vähän hellittää. Mieli rauhoittui, kun tajusi, että onhan näitä päiviä, pakko ei ole mennä ja häsätä kuin viimeistä lomapäivää. Ei mitään hätää, vaikka otetaan ihan iisisti.

Jossain vaiheessa seurustellessani thaimiehen kanssa saatoimme viettää päiväkausia hänen työpaikallaan kiipeilyshopilla Railey beachillä päivystellen ja asiakkaiden kanssa jutustellen. Aloin totutella ajatukseen, että voisihan sitä yhdistää tämän paratiisissa olon ja jonkinmoisen työnteon.

Toki oma ”työntekemiseni” tuolloin oli lähinnä hengailua ja muiden reissaajien vertaisneuvontaa majoituksista, ruokapaikoista ja aktiviteeteista.

Tajusin kyllä, että pienestä palkasta huolimatta tällainen elämäntapa voisi olla aika lupsakkaa. Ja vaikka olin vielä hyvinkin kiinni uramentaliteetissa ja omissa töissäni Suomessa, aloin orastavasti tuntea vetoa toisenlaiseen tapaan elää ja tehdä töitä.

Kun ajatukseni sitten vähitellen vahvistuivat siitä, että minun on oman hyvinvointini ja onnellisuuteni nimissä toteutettava elämänmuutos ja jätettävä palkkatyöurani, tulin uuteen tilanteeseen. Aloin tutkiskella reissaamista yhä enemmän myös työmahdollisuuksien näkökulmasta ja myös sitä kautta, että voisiko minun reissukokemuksista olla muille hyötyä.

Olin tavannut Thaimaa -oppaita kirjoittaneen Helinin Antin Koh Sametilla ja aloinkin kirjoitella blogiartikkeleita hänen ylläpitämälleen minnethaimaassa.com-sivustolle ja muutenkin innostuin kokemusteni ja tietojen jakamisen mahdollisuuksista. Tiedä vaikka siitä jonkun euronkin joskus tienaisi.

Kun sitten reissasin opintovapaalla ollessani jonkun pätkän gradupaperit matkassa, huomasin kyllä, miten haastavaa on ottaa aikaa keskittyneeseen tekemiseen, kun mieli teki vielä mennä ja hötkyillä ympäriinsä. Siinä oli itsekurin opettelu tarpeen.

Irtisanoutumisen jälkeen kaikki muuttui

Töistä irtisanoutumisen jälkeen reissailin vielä hetken lomailija-nautiskelija tyylillä, mutta sitten alkoi sisäinen muutos edetä ja aloin nautin taas yhä enemmän ihan tavallisesta perusarjesta reissun päällä. Olin jo kierrellyt ja nähnyt paljon, seikkaillut ominpäin ja järjestetyillä retkillä. Tanssinut ja kekkaloinut aamuun asti ihan riittävän monta kertaa.

Aika tekee lopulta tehtävänsä, kun reissut jatkuvat kuukausia, eikä ole enää sitä palkkatyötä mihin palata. Vaikka maailmalla saa kyllä ajan hyvin kulumaan ilman sen virallisempaa tekemistäkään, niin ajatus hyödyllisestä ajankäytöstä ja innostavasta tekemisestä alkoi tuntua jo houkuttelevalta.

Visio rauhallisesta elämästä, kiireettömästi läppäriä näpytellen ja samalla kulloistakin ympäristöä verkkaisesti tutkiskellen alkoi vedota itseeni yhä enemmän. Parasta oli huomata, että nythän riitti, kun on yksi minä. Ei tarvittu enää erikseen työminää ja lomaminää. Ei ollut enää työelämää ja muuta elämää. Oli vain elämä.

Jossain vaiheessa olin hetken hotellin asiakaspalveluhommissa Phuketissa, mutta tunsin, että kirjoittaminen ja inspiraation jakaminen näin netin välityksellä oli sitten kuitenkin sitä, mihin halusin keskittyä.

Olinhan sitä ennen päästänyt itseni sellaiseen ylikuormitustilaan, että koin hyvin vahvasti, että ainoa tapa tehdä jotain hyödyllistä ja lisäarvoa tuottavaa oli täysin omaehtoinen ja -tahtinen tekeminen. Väsyin kasvokkain tehtävässä työssä tosi nopeasti.

Aloinkin innostua siitä, miten voisin kannustaa ja auttaa muita kaltaisiani tekemään elämänmuutoksia, kokeilemaan pidempiä reissuja ja ulkomailla asumista. Huomasin, että olin irtiottoani valmistellessa tehnyt lopulta paljon sellaista esim. säästämisen ja sijoittamisen rintamilla, mistä voisi olla muillekin hyötyä.

Olin myös itseäni varten kahlannut hullut määrät läpi kaikenlaista aineistoa vapaamman elämäntavan luomisesta, uusien toimeentulomallien rakentamisesta, läppäriyrittäjyydestä jne. Näiden asioiden ympärillehän voisi alkaa rakentua uusi kutsumukseni.

Välillä huvittuneena hirnahtelen itsekseni ääneen, kun mietin, miten suuren muutoksen olen käynyt läpi siitä elämyksiä ja hulluttelua ahnehtineesta reissaajasta, joka aloitti Aasian turneet joskus 10 vuotta sitten. Ja siitä ihmisestä, jolle muina aikoina työ ja ammatti-identiteetti oli kaikki kaikessa.

Kontrasti on melkoinen, kun mietin, että viimepäivinä olen saanut kiksejä lähinnä vesilintujen ja käärmeiden bongailusta sekä kenguruiden katselusta hautausmaalla. Myös aikaiset aamuheräämiset, kävelyretket mukavissa maisemissa sekä koneen näpyttely rauhallisesti, mutta tavoitteellisesti, tuovat iloa päiviin juuri nyt.

Onhan se mahtavaa, että voi elää elämäänsä tälläkin tavoin. Se on suurinta rikkauttani nyt.

töihin ulkomaille

töihin ulkomaille
Pinnaroon Memorial Park hautausmaa on todella kaunis paikka ja siellä saattaa törmätä myös näihin pussiveijareihin.

Nyt kun reissaamisen rinnalle päivien pääsisällöksi on tullut uudenlainen työ ja opiskelu, en silti millään muotoa kadehdi ketään, joiden tiedän tai näen viettävän päiviään rannalla, ryntäilevän elämysten perässä, sosialisoiden ja juhlien muiden reissaajien kanssa aamuun asti. Uskon, että olen tehnyt osani sillä saralla.

En myös haikaile uraputkien, palkkatyön tai suurten tilipussien perään. Nautin omasta yksinkertaisesta elämästäni, jota voi onneksi viettää mahdollisimman inspiroivissa ja viehättävissä puitteissa.

Viime vuosina olen viettänyt paljon aikaa Kaakkois-Aasian eri kohteissa ja Australiassa. Jatkossa ehkä jossain muuallakin? Saapa nähdä. Haluan jokatapauksessa nähdä, oppia ja luoda uutta, olla avuksi muille. Tähän on tultu. Ja hyvä näin.

Sopiiko työn ja reissaamisen yhdistäminen sinulle?

Vaikka itse kävinkin suhteellisen pitkän tien päästäkseni sellaiseen ”voin-tehdä-myös-töitä-enkä-vain-maata-palmun-alla” -valmiuteen, saattaa olla, että monelle muulle se käy vaivattomammin ja nopeamminkin.

Toiset läppärikulkurit ovat kenties muutoinkin parempia yhdistämään työ- ja lomameininkejä tasapainoiseksi keitokseksi. Vaikka niin, että ollaan päivä rannalla ja tehdään ilta duunia. Tai, että kun on tehty päivä töitä niin illalla jaksaa lähteä vielä kylille rientoihin. Diginomadien suosikkikohteet ainakin tarjoavat hyviä puitteita, niin työstä kuin vapaa-ajasta nauttimiseen.

Itse keskityn mieluiten yhteen asiaan / päivä. Useimmat päivät kuluvatkin pääosin kämpillä koneen äärellä sekä lähinurkilla liikuskellen, ihan tavallista arkea elellen. Parina päivänä viikossa voi sitten tehdä niitä vähän pidemmälle suuntautuvia retkiä tai lähteä auringonlaskukävelyille merenrantaan.

Seikkailut tässä uudessa elämäntyylissä muodostuvat siitä, kun suunnitelmat hahmottuvat juuri ennen toteutusta, mitään ei mietitä liian pitkälle. Nytkin suunnitelmana on vaihtaa maisemaa, mutta millä viikolla se tapahtuu, se on vielä tarkentumatta. Asiat kirkastuvat kyllä. Välillä on hyvä vaan antautua olemaan ja elämään stressaamatta yksityiskohdista, riittää että karkeammat suuntaviivat ovat selvillä.

Itselleni tärkeää on se, että omaa jaksamistaan voi tässä elämäntyylissä kuunnella. En edes pystyisi enää sellaisiin megasuorituksiin kuin joskus aiemmassa työelämässä. Nyt on oma hyvinvointi keskeisessä asemassa. Onneksi koko ajan ei ole pakko painaa sata lasissa, niin reissua kuin töitäkään. Se on oikeastaan ihan tietoinen valinta.

On tietenkin vain plussaa, että se työ mitä maailmalla tekee ei tunnu liian työläältä, vaan asialta johon on iloa tarttua. Läppärihommissa työn rajaaminen ja olennaiseen keskittyminen ovat tarpeellisia taitoja, itsensä johtamisen ohella.

töihin ulkomaille
Välillä voi ottaa myös päikkärit
töihin ulkomaille
…tai pitää mehuhetki
töihin ulkomaille
…tai käydä tankkaamassa aurinko- ja viherenergiaa

Monet tien päällä töitä tekevät työskentelevät tietyllä tapaa kausiluontoisesti, oli ne hommat sitten läppärillä tehtäviä tai muuta työtä. Eli pidetään tiiviimpää tahtia joitakin viikkoja tai kuukausia ja sitten keskitytään taas reissuelämyksiin toviksi. Tähän ideaanhan myös Australian ja Uuden-Seelannin tarjoama working holiday -konsepti pitkälti kiteytyy.

Jos siis töiden teko diginomadityyliin kiehtoo, niin kannattaa tarkistaa onko sinulla ominaisuuksia, joita tämäntyyppisessä elämäntyylissä tarvitaan. Joillekin töihin ulkomaille tähyäville tietyt asiat voivat tulla yllätyksenä, jos reissukokemusta ei vielä kovin paljoa ole.

Kontrasti lomalla olemiseen on kuitenkin aika suuri. Siksi tätäkin elämäntapaa kannattaa ensin vähän testata, ennenkuin tekee mitään pidemmän tähtäimen päätöksiä. Hyvä itsetuntemus auttaa tekemään itselle oikeita ratkaisuja.

Listaa läppärikulkurille hyödyllisistä piirteistä:

  • Olet jo reissannut niin paljon, että maltat pysähtyä aloillesi, hötkyilemättä liialti uudessakaan ympäristössä
  • Et koe jääväsi mistään paitsi, vaikket menisikään päivittäin rannalle, retkille tai iltaisin drinkille muiden reissaajien kanssa
  • Seinät eivät kaadu päällesi, vaikka vietätkin paljon aikaa kämpillä hommiesi äärellä (ellet sitten ole hommannut muita työtiloja)
  • Et kuvittele, että päivän työt hoituisivat aina parissa tunnissa trendikahvilassa istuen (no ehkä joinain päivinä ja toki riippuen siitä tekee)
  • Osaat toimia kurinalaisesti, itseäsi ja tekemistäsi  jämptisti johtaen
  • Olet varautunut tekemään pitkiäkin päiviä ilman tuntipalkkaa
  • Ajattelet, että rahaa tärkeämpää on se, että teet jotain mielekästä ja saat elää vapaammin & vaihtelevissa ympäristöissä
  • Et välttämättä kaipaa erillisiä vapaapäiviä, ”työ” on osa elämäntapaasi eikä siitä irrallinen tekijä
  • Nautit kun saat itse järjestellä aikataulusi ja työkuviosi
  • Teet töitä asioiden ja aiheiden parissa, jotka innostavat (ainakin pääsääntöisesti) enemmän kuin ympäristön tarjoamat kilpailevat aktiviteetit
  • Sinulle riittää, kun irtaudut 2-3 krt viikossa tutkiskelemaan ympäristöä, ottamaan valokuvia, sosialisoimaan, testailemaan kahviloita/ravintoloita jne.
  • Vaikket käyttäydy samoin kuin lomailijat, kulloinenkin ympäristö tuottaa sinulle suurta iloa, nyt vain eri tavalla kuin lomalla ollessa
  • Et kärsi merkittävästä koti-ikävästä Suomeen
  • Iloitset uusien ihmisten tapaamisesta, muttet murru kun tiet erkanee
  • Parisuhde tai perhe-elämäsi ei häiriinny reissaavasta elämäntyylistä tai nautit ehkä itsenäisestä elämäntavasta
  • Nautit yksinkertaisesta elämäntyylistä, ilmaisista iloista (ainakaan alkuunsa rahaa ei todennäköisesti tule ovista ja ikkunoista)
  • Koet vapauttavana ja rikastuttavana sen, että voit elää erilaisissa maissa ja kohteissa sitä tavallisen hyvää arkea, pikku twisteillä höystettynä 😉

Kyseinen lista pohjautuu paljolti omiin kokemuksiini ja tiedän, että joku muu pystyy klaaraamaan enemmän muutakin touhua työjuttujen rinnalla. Miltä tämä kuulostaa sinusta? Olisiko sinusta läppärikulkurin elämäntapaan? Tai mitkä ovat omat huomiosi tien päällä työskentelystä?

Toivon, että ihmiset uskaltaisivat unelmiensa ja jaksamisensa vuoksi tehdä ehkä pelottavankin tuntuisia ratkaisuja, vaikka se tarkoittaisi uudenlaista orientoitumista työhön, rahaan ja koko elämään.

Ehkä jostain totutuista asioista irtipäästämistä tai tinkimistä. Elämän laatutekijöiden päivittämistä. Ei varmasti kaikille ajankohtaista tai kiinnostavaa, mutta yhä useampaa pohdituttava aihe, kenties sinuakin?

töihin ulkomaille
Useammin näpytän konetta sängyssä tai sohvannurkassa kuin altaalla tai kahviloissa, joskus on kiva kuitenkin vähän vaihdella työpisteitä

Lue myös: Kaikki digiyrittäjyys-aiheiset artikkelit täältä

(Visited 1 461 times, 1 visits today)

25 Comments

  1. Anna-Katri / Adalmina's Adventures 16/10/2017 at 8:17 am

    Hienoa, että olet löytänyt oman tapasi reissata ja tehdä töitä. Ihailen kyllä suunnattomasti sitä. Omalla kohdallani ajatus usein tökkää tuohon listaamaasi ensimmäiseen kohtaan, kun en malta pysyä paikoillani vaan haluaisin reissata kaikkialla. No ehkä vielä joskus asetun aloilleni – myös matkaillessa. 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 18/10/2017 at 1:47 am

      Juu niinhän se on että aikansa kutakin reissaamisen ja elämisen tyyliä. Pääasia, että tyyli on oma ja tuntuu hyvältä! Ketään muuta ei onneksi tarvitse miellyttää…:D Jos joku olisi sanonut, että elän nykyään näin kuin elän joskus 10 vuotta sitten, en olisi varmaan uskonut! Nauti sä sun huikeista reissuistas!

      Reply
  2. Perässätullaankohan 16/10/2017 at 9:26 am

    Blogiko siis on se oma läppärityösi vai teetkö etänä oman alasi hommia?

    Reply
    1. Rosita Juurinen 18/10/2017 at 1:44 am

      Hei! Joo blogin ympärille kytkeytyy nää mun kuviot sekä satunnaista freelancekirjoitushommaa. Oman alan työtä on aika haastava tehdä etänä (olin päihdetyön järjestössä toiminnanjohtajana) ja tosiaan annoin sille työlle jo ns. kaikkeni.

      Reply
  3. Anne/ Matkahetket 16/10/2017 at 6:32 pm

    Onpas hyvä kirjoitus aiheesta. Niin ja rohkean elämänmuutoksen olet kyllä tehnyt! Itse olen kymmenisen vuotta kirjoittanut matkailujuttuja lehtiin ja aina matkat ovat kuitenkin lomalta tuntuneet, kun otan toki valokuvat reissun päällä ja kirjoitan jotain juttuja muistiin, mutta kirjoitan loppuun vasta kotona. En sitten tiedä omalla kohdalla miten osaisin lomaillakin, jos läppäri olisi mukana. 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 18/10/2017 at 1:53 am

      Hei ja kiitos Anne! Sä oot toiminut varmaan just viisaasti tuossa mitä kerroit, että nauttinut reissusta ja tehnyt kirjoitushommat vasta kotona. Nyt kun kuitenkin tulee elettyä n. 10 kk vuodesta maailmalla niin elämä on alkanut muuttua normiarjeksi, hyväksi sellaiseksi 🙂 Mä oon niin koukussa koneeseen, etten varmaan selviäisi montaa päivää ilman, varsinkaan kun en välitä tehdä puhelimella mitään, edes somejuttuja, paitsi instaa on vähän pakko 😛

      Reply
  4. Anna K. - Kaukaa haettua 16/10/2017 at 10:18 pm

    Hyvää pohdintaa! Epäselväksi jäi mulle vain se, mitä ihan konkreettisesti teet? Siis kirjoitatko freelance-tyylisesti ja myyt juttujasi lehtiin? Entä elääkö tällä oikeasti, vai pitääkö olla isot säästöt takataskussa? Ehdottomasti todella kiinnostava vaihtoehto! Lopussa olevaan listaan vastasin ”kyllä” jokaiseen. 🙂 Pitääkö tässä nyt siis lähteä maailmalle? Nim. juurihan Kreikan pitkältä saarihyppelyltä kotiuduin

    Reply
    1. Rosita Juurinen 18/10/2017 at 1:42 am

      Hei Anna! Teen pientä freelancehommaa ja rakennan tähän blogin ympärille tuotteita. Pienin askelin oikeeseen suuntaan 🙂 Kyllä säästöjä pitää olla takataskussa, jos ei ole selkee asiakaskuntaa, jolle alkaa tehdä jotain tilaustöitä. 1 vuoden pakollisiin tarpeisiin ainakin. Aikaa vievää tämä on, mutta toisaalta saan tehdä sitä mitä haluan, eikä haittaa vaikka rahassa ei heti kylvekään, koska on tämä vapaus, arvoista suurin! Kannattaa tehdä sellaisia valintoja, jotka tuntuvat itsestä sisimmässä oikeilta (rahajututkin hyvin suunnitellen) <3

      Reply
      1. Anna K. - Kaukaa haettua 03/11/2017 at 8:37 pm

        Nyt vasta muistin tsekata vastauksen. Pienetkin tulot auttaa aina, ei hupene niin nopeasti se matkakassa ja tulee fiilis, että tekee jotain asioiden eteen. Melkein viisi vuotta olen itsekin viettänyt freelancerin elämää, suurimman osan siitä Suomessa ja tehnyt työmatkoja maailmalle.
        Välillä kannattaa pysähtyä miettimään elämäänsä ja tehdä jotain ihan erilaista, haastaa itsensä. 🙂

        Reply
  5. Merja / Merjan matkassa 18/10/2017 at 5:21 pm

    Aika moneen listan kohtaan nyökyttelin olevani samaa mieltä, mutta jos ollaa realisteja, niin tässä elämäntilanteessa (perhettä on ja asuntolainaa) ei ko.elämäntyyli kuulosta helposti saavutettavalta. Puolison pitäisi ajatella samalla tavalla niin sitten olisi helpompi laittaa asunto myyntiin, tavarat varastoon ja maailmalle. Pitäisi myös olla idea mitä sitä tien päällä sitten tekisi työkseen. Mies on joskus heittänyt ajatuksen rantabaarista Thaimaassa, mutta olen ottanut sen lähinnä vitsinä 🙂 Hienoa, että sinä olet löytänyt sopivan tavan työskennellä ja matkustella.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/10/2017 at 2:52 pm

      Hei Merja! kaltaisesi elämäntilanne vaatii toki enemmän niitä ratkaisujen tekoa ja kunnon poltetta tehdä niitä. Itsellä tietenkin perheettömänä helpompi lähteä tekemään näitä ratkaisuja. Asuntolaina sentään on etu, kun laittaa kämpän vuokralle ja mahdollisesti hyödyntää vielä lyhennysvapaita. Mutta sen tiedän, että jos on unelma jostain elämäntyylistä tai yrittämisestä ulkomailla, niin kyllä sen eteen kantsii alkaa ehkä jotain tekemään. Ja niistä selvittelyistä tai idean kirkastamisestahan se lähtee, ehkä teillä ei ole vielä se hetki, mutta kenties jossain vaiheessa… 😉 Ja voin kertoa, että olen kanssa pyörittänyt ja selvitellyt melko paljon tuota yrittämiskuviota Thaimaassa. Monimutkaistahan se hieman on, ja mitä enempi on selvitellyt sitä vähemmän se on sitten napannut enää. Mutta jokin kiinteämpi yrittäminen saattaa kyllä olla se omakin juttu hieman myöhemmin, kun löytyy se paikka mihin haluaa vaikka muutamaksi vuodeksi asettua. Pitäkää tekin unelmia yllä ja jutelkaa vaikka reissuilla, mikä ois se teidän yhteinen 🙂

      Reply
  6. Heidi/ Thaimaanrannan maalarit 18/10/2017 at 5:29 pm

    Sä olet niin oikeassa Rosita, elämä kyllä kantaa kun vaan uskaltaa ottaa ne ensimmäiset askeleet. Moni ottaa muhunkin yhteyttä, että miten ihmeessä uskaltaisi hypätä ’tyhjän päälle’, ja sä olet kyllä loistava esimerkki rohkeudesta. Kaikki muuttuu, kun ottaa tarvittavat riskit ja lähtee liikkeelle. Yllättäen se on jopa helpompaa, kuin ensin kuvittelisi.

    Mulle irtiotto on opettanut ensisijaisesti sen, että vaikka nykyinen kohde ei olisikaan se lopullinen, niin matka tulee jatkumaan. Nälkä kasvaa syödessä ja rohkeus elämää kohtaan on kasvanut huimasti. Ja aika vähällä sitä ihminen loppupelissä tulee toimeen.

    Toivottavasti meidänkin tiet kohtaa ihan fyysisesti jonain päivänä 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/10/2017 at 2:41 pm

      Kiitos Heidi kommentistas 🙂 Joo just noin se on aateltava, ei tässä mitään lopullisia ratkaisuja tarvi tehä kun vaan just se tän hetken ja ehkä tulevien kuukausien kuviot hahmottaa. Niin paljon ois vielä nähtävää ja koettavaa että huhheijaa! Ihanaa huomata, miten sitä jotenkin aina pärjää ja jotain aina keksii, just niinku tekin. Ja kyllä me vielä törmätään, aivan varmasti! <3

      Reply
  7. Noora 18/10/2017 at 9:01 pm

    Ihan huippu että oot löytäny semmosen arjen mihin oot saanu työn mistä oikeesti tykkäät ja samalla harrastuksen! Tuo on ollut pitkään mun unelma et voisin tehdä etänä töitä siellä missä ikinä olisinki, mutta mulla on myöskin se ongelma etten tiiä jaksanko pysähtyä paikoilleen ja keskittyä oikeesti siihen ku nään että muut lähtevät retkille tai makaavat rannalla. Se iso riskin ottaminen pelottaa toki mut uskon että tuun ottamaan sen riskin varmasti jonain päivänä, kunhan saan joko blogia hieman isommaksi tai vastaavasti jotain muuta työtä mistä oikeesti tykkään! Ihanan inspiroiva teksi josta tuli fiilis et se on mahdollista jos oikeesti haluaa. Ja nimenomaa ajattelen itsekki silleen etten välitä niin paljon siitä et saan sen ison palkan vaan mulle tärkeempää on se mitä mä teen, ja se että rakastan sitä mitä teen!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/10/2017 at 2:37 pm

      Kiitos Noora kommentista! Ajan myötä tuo muuttuu niin että ei kaipaa niitä rantoja, retkiä ja muuta säntäilyä niin paljoo kuin joskus aiemmin. Kuukauden kun kattelee ja tutustuu ympäristöön niin jo malttaa alkaa tehdä muutakin 🙂 Ja todella monesta asiasta sitä on valmis luopuun tai tinkiin, kunhan saa olla niinkuin hyvältä tuntuu ja tehdä asioita joista innostuu ja joita rakastaa. Onnea vaan siihen suuntaan mihin oot selvästikin menossa 😉

      Reply
  8. Maria 18/10/2017 at 11:07 pm

    En varmaan osais edes olla 24/7 lomalla, aina pitää puuhastella jotain 😀 Hyviä vinkkejä ja pohdintoja!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/10/2017 at 2:30 pm

      Joo toiset on varmaan sen tyyppisiä luonnostaan, että tarvii enemmän touhua ja tohinaa kuin toiset 🙂 Itellä kyllä sellainen pelkkä lomailu & matkailukin hyvin täyttää päivät, jos niikseen, mutta nytpä tässä datailuissa hommaa riittää 😉

      Reply
  9. Johanna / Fin Nomads 21/10/2017 at 4:40 am

    Inspiroiva teksti taas kerran! Kiva lukea enemmän sun tarinaa siitä, miten oot muuttunut reissarina ja tullut tähän pisteeseen 🙂 Kuulostaa kyllä ihanalta, että saa asettua tekemään töitä juuri sinne mihin haluaa, ja vaihtaa paikkaa sitten kun kyllästyttää. Eikä työtä ja vapaa-aikaa tarvitse erotella, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Jos on liian suorittajaihminen, niin tuossa elämäntyylissä voi olla toki se riski, että ei osaa irrottautua töistä ollenkaan vaan viettää kaiken ajan läppärillä. Mutta jos tuntee itsensä tarpeeksi hyvin ja on hyvä itsekuri, niin läppärielämä on kyllä varteenotettava vaihtoehto.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/10/2017 at 2:27 pm

      Kiitos Johanna! Kyllä sitä huomaa ettei ihan kaikista vanhoista maneereistaan oo eroon päässy, että sitä itsensä parempaa johtamista opettelen edelleen joka päivä ja etsin balanssia tehokkuuden ja rentoilun välillä. Suorittamiseen menee helposti takaisin mukaan eli sitä koitan tarkkailla ja annan ittelleni tilaa löysäillä. Aikaa tässä koneella tosiaan menee, tekin varmaan ootte huomannu miten jo postausten laatiminen vie aikaa ihan rapsakasti ja kaikki muu sälä siinä ympärillä… 🙂 Itsensä ja toimintatapojensa kehittämisessä on kyllä kiinnostava loppuelämän työmaa!

      Reply
  10. Sandra 21/10/2017 at 11:54 am

    Todella hyvä kirjoitus ja oli mielenkiintoista lukea omasta vaiheistasi. Tuntuu, että sinulle sopii aika samantyylinen elämä kuin itsellenikin. Asutaan mukavissa kohteissa, joihin monet tulevat lomille, mutta itse tehdään työtä jonkin verran. Tällä hetkellä ei ole stressiä ollenkaan töistä, vaikka niitä tuleekin tehtyä noin 40 tuntia viikossa ja siihen päälle vielä blogi ja opiskelu. Silti heti kun katsoo ulos, on kuin olisi pidennetyllä lomalla ja tunti päivässä rannalla makoillen ja uiden lataa mukavasti akkuja!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 21/10/2017 at 2:18 pm

      Joo kyllä tällä ympäristöllä vaan on iso merkitys vaikka välillä viettää hyvin kotipainotteistakin elämää. Tampereessahan ei oo mitään vikaa mutta jotenkin sitä viihtyy tosi hyvin täällä maailmalla. Tunne tästä vapaudesta huumaa mut yhä edelleen harva se päivä, vaikka käytännössä tässä koneen äärellä menee toisinaan ihan laittoman paljon aikaa… 😛 Hyvä, että sullakin stressivapaata työtä, se on hyvinvoinnin kannalta kyllä tosi jees!

      Reply
  11. Heidi/Himomatkaajan Turinoita 21/10/2017 at 3:26 pm

    Kiitos vinkeistä!
    Näkee tekstistäsi, että sinä elit läpi muutoksen, hitaasti mutta varmasti. Opintovapaa selvästikin valmisteli sinua tulevaisuutta varten. Onnea valitsemallasi tiellä!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 24/10/2017 at 9:24 am

      Kiitos Heidi! Joo tosiaan vaiheittain tämä muutos on edennyt reissusta toiseen ja nyt tällaiseen elämäntapareissaamiseen 🙂

      Reply
  12. Kaisa / Mutkia Matkassa 22/10/2017 at 3:10 pm

    Jos oleskelisin pitempään jossain lomakohteessa, mua alkaisi varmasti ärsyttää muut turistit siellä 😀 aina tulisi uusia innokkaita matkailijoita jotka tekisi aina samat asiat ja kysyisi aina samat kysymykset ja kuvittelisivat olevansa ekat jotka keksivät ne… ehkä olen vähän kyyninen 🙂 mutta mieluummin muuttaisin johonkin paikkaan jossa asuisin paikallisten kanssa ja jossa koittaisin päästä heidän normaaliin arkeen tutustumaan.

    Kiitos inspiroivasta postauksesta!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 24/10/2017 at 9:22 am

      Hei kiitos, joo tuokin on totta jos ihan puhtaasti turisteja varten olevassa paikassa niin alkaahan ne samat jutut ehkä tympiä ja tulee sellainen hohhoijaa -olo 🙂 Aina on niitä, jotka hoksaavat ekaa kertaa jonkin paikan / saaren / aktiviteetin, josta ite olet ollut tietoinen jo ehkä vuosia, toisaalta joskus ollut itsekin se noviisi, joka ekaa kertaa innoissaan selvittelee jotain tietoa, mikä jollekin muulle sitä tuttua peruskauraa… Toisaalta mukavaa, että osaa sitten jo neuvoa ja vinkkailla juttuja niille ekakertalaisille joko livenä tai netissä 🙂

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.