Visiitti Kuala Lumpuriin ja päätyminen maahanmuuttoviranomaisten tarkastukseen

Tässä postauksessa tarinaa viime viikon piipahduksesta Kuala Lumpuriin ja siitä, millainen oli ”Australian rajalla” -kokemukseni.

Olen siis Australiassa e-visitor -viisumilla. Tällä viisumilla voin saapua maahan useamman kerran 12 kuukauden aikana. Saan oleskella maassa kuitenkin kerrallaan maksimissaan 3 kuukautta. Tuo rajapyykki oli lähestymässä ja piti siis ruveta suunnittelemaan pikavisiittiä ulos maasta.

Käytännössä edullisinta  ja näppärintä oli lentää Perthistä joko Balille tai Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Myös Singaporeen oli tarjolla kohtuuhintaisia lentoja, mutta korkeiden majoituskulujen vuoksi se oli pois laskuista. Balin reissuun olisi tullut lisäkuluja viisumista ja hankaluutta aikataulujen sovitteluista, joten valitsin jo tutuksi ja turvalliseksi kokemani Kuala Lumpurin.

Varasin KL:stä kahdeksi yöksi majoitukset, varsinaista perilläoloaikaa jäi vain yksi kokonainen päivä ja kaksi vajaata. Matkasuunnitelmassa piti huomioida, että Esperancesta Perthiin ei edes mene busseja joka päivä, ja että silloin kun menee, niin se on yksi bussi päivässä ja matka kestää hieman yli 10 tuntia.

Kyltit
Pikkukylien kautta kohti Perthiä

Suunnittelin homman taktisesti niin, että otin varhaisaamun lennon, ja nukkuisin siis edeltävän yön kentällä. En halunnut laittaa rahoja kalliisiin hotelleihin/hostelleihin Perthissä ja sitten vielä aamuyöllä taksiin.

Paluussa oli edessä sama homma eli saapuminen yöllä, loppuyön notkuminen kentällä ja aamulla siirtymä kentältä bussiasemalle. Sitten vielä rapiat 10 h bussissa takaisin Esperanceen. Eli yhteensä olisin reissussa siis viisi päivää, suurimman osan kulkuvälineissä ja kentillä hengaillen. Onneksi olen tottunut moiseen ja ajattelin että kivaa, kun ehtii rauhassa ajattelemaan, lukemaan ja kirjoittelemaan muistikirjaa.

Matkatoverini Maria

Menomatkalla bussissa tapasin käytävän toisella puolen istuneen 78 -vuotiaan filippiiniläistaustaisen leidi Marian. Hän halusi ehdottomasti jakaa kaikki pysähdyspaikoilta ostamansa eväät, sanoma- ja aikakausilehdet Mariakanssani. Lisäksi parin tunnin verran hän viihdytti koko bussia laulamalla.

Kävi ilmi, että Mariakin on menossa kentälle. Hän oli pakannut 43:n Australiassa viettämänsä vuoden ajalta kertyneen tärkeimmän maallisen omaisuuden kahteen matkalaukkuun ja oli nyt palaamassa kotiin Filippiineille. Maria pyysi, että tulen samalla taksilla kentälle, hän maksaa.

Maria piti matkan aikana useammankin puheen siitä, että ylenpalttisen maallisen mammonan haaliminen on aivan turhaa, perustarpeet riittävät. Hän puhui myös paljon siitä, miten oikeastaan ehkä tärkeintä elämässä on olla toisille hyvä ja ystävällinen. Auttaa muita ja ehkä saada myös siten hyvää itselleen.

Hän korosti myös sitä, miten tärkeää on löytää oma tiensä ja olla juuri sitä mitä aidosti on, yhtään häpeilemättä tai liikaa muiden mielipiteitä ajattelematta. Oijoi, olimme monesta asiasta kovin samaa mieltä!

Maria tiesi myös paljon Suomesta, tai no lähinnä 1950 -luvun Suomesta, olihan hän suuri Armi Kuusela fani! Halausten kera saattelin Marian kotimatkalle, kun hän lähti koneellensa muutamaa tuntia minua aiemmin. Olipa hienoa tavata tällainenkin ihminen ja saada kuulla paitsi hänen elämänoppejaan myös mielenkiintoista elämäntarinaansa. Sain Marialta paljon vahvistusta sille, että oikealla tiellä tässä ollaan itsekin.

2 vrk Kuala Lumpurissa

Kentällä nukutun tovin jälkeen lensin aamulla vajaan kuuden tunnin matkan Air Asialla Kuala Lumpuriin.

Kentältä junailin itseni hotellille ja perille päästyäni olin niin väsynyt, pökkelöinen ja päänsärkyinen, että nukuinkin autuaasti seuraavat 16 tuntia. Olin valinnut hotellini niin, että siitä oli kävelymatka Bukit Bintangin ostareille sekä toisaalta myös China Townin alueelle.

Hotelliyö Sandpiper:ssä maksoi n. 18 euroa ja siihen kuului vaatimaton buffa-aamupala. Huone oli kuitenkin varsin kelpoisa, sijainti hyvä ja netti yllättävänkin nopea. Joten ihan hintansa väärtti.

 

sandpiper
Sandpiper, matalampaa keskitasoa oleva perushotelli Jalan Pudulla

Suunnitelmanani oli lähinnä tehdä joitakin ostoksia ja nauttia KL:n hyvistä mehubaareista sekä edukkaasta ulkoruokinnasta muutenkin. Tämän lisäksi toisena päivänä lähinnä kiertelin Chinatownin kujia ja läheisen Central Marketin kojuja.

Kuala Lumpur
La Juiceria on yksi lukuisista mehubaariketjuista KL:ssä

 

Jalan Petaling China Townin keskeisin kävely- ja ostoskatu
Jalan Petaling China Townin keskeisin kävely- ja ostoskatu
Kastari walk
Kastari Walk, ostoskatu Central Marketin kyljessä
Paikallisten katukirppis China Townin sivukujalla la-aamuna
Paikallisten katukirppis China Townin sivukujalla la-aamuna

Kaksi vuorokautta KL:ssä kului nopeasti, etenkin kun suurimman osan ajasta nukkui matkaväsymystään. Nyt kun olen käynyt useamman kerran kaupungissa, alan vähitellen pitää siitä yhä enemmän.

Ensimmäisillä kerroilla Kuala Lumpur ei tehnyt minuun  suurta vaikutusta, ehkä pidin sitä jotenkin sekavana, hankalana, kalliina ja ehkä myös turhan muslimina omaan makuuni. Mielipide on muuttunu nyt kokoajan parempaan suuntaan. Ja nyt kun osaa liikkua ja tuntee paremmin paikkoja, se toki helpottaa.

Kuala Lumpur on varsin monipuolinen ja moniulotteinen kaupunki, siellä kohtaavat itä ja länsi, eri  kulttuurit ja uskonnot, uusi ja vanha, rikkaus ja köyhyys.

Rajatarkastukseen

Lyhyt visiittini oli äkkiä ohi ja paluumatkan aika koitti. Paluulentoni olin varannut Malindo Airilta, malesialaiselta halpalentoyhtiöltä, jolla on kuitenkin normilentoyhtiön etuja, kuten ilmainen ruoka ja matkatavarat. Kovan ukkosmyrskyn takia lennon lähtö myöhästyi lähes pari tuntia, mutta onneksi ei ollut kiirus, bussini lähtöhän oli vasta seuraavana aamuna.

Olin etukäteen tietoinen siitä, että Australian viranomaiset syynäävät kaltaisiani maassa pitkään oleskelevia henkilöitä, joilla ei ole työlupaa, ja jotka siksi ovat potentiaalisesti laittomia työntekijöitä. Tiesin, että voisin joutua jonkinlaiseen haastatteluun ja tekemään selkoa olemisestani ja tekemisistäni maassa. Ja näinhän siinä kävi.

Passintarkastuksesta minut ohjattiin sivummalle ja ensin pyydettiin antamaan viranomaiselle puhelimeni tutkittavaksi. Toinen tarkastaja kävi passini ja viisumini läpi ja haastatteli sitten asioista, joihin olin onneksi etukäteen varautunut.

Piti antaa tietoja taloudellisesta tilanteestani, joten kaivoin heille verkkopankista tilitietoni. Lisäksi kyseltiin mitä teen Australiassa ja millaisia suunnitelmia minulla on. Kerroin niinkuin asiat ovat, että olen aloittelemassa omaa online-yritystoimintaa ja että siippani on täällä wh -viisumilla.

Varmasti oli suureksi eduksi tässä kohtaa, että olin ostanut edellispäivänä lentoliput Suomeen noin viiden viikon päähän. Näin ollen ei pitänyt olla syytä epäillä, että olisin laiton työntekijä tai yrittäisin jäädä Australian valtion elätettäväksi tai muuta vastaavaa.

Tarkastus oli ohi noin puolessa tunnissa ja pääsin siirtymään saapuvien aulaan. Jatkossakin lienee syytä varautua näihin tarkastuksiin. Ja huolehtia, että tilillä on, vaikka hetkellisestikin, riittävästi rahaa (mielellään siis mahdollisimman paljon) ja muu luotettava selonteko siitä, että pystyy pitämään itsestään huolen. Mutta tulipahan tämäkin nyt siis koettua.

Pari tuntia ehdin näiden viivytysten jälkeen vielä pötköttämään kentällä. Kaikille lentokenttäyöpyjille vinkkinä, että kannattaa mieluusti olla niskatyyny tai mukava käsilaukku päänaluseksi ja fleeceviltti tai vastaava, että tarkenee. Kentillä on yleensä aina kylmä. Perthissä oli muutoinkin kirpsakka +5 lämpötila saapuessani, joten aamulla törsäsin ihan mieluusti 15 aussitaalaa shuttle -bussiin, jolla pääsin suoraan oikealle bussiasemalle.

Joskus budjettimatkaajakin haluaa mukavuuden nimissä käyttää hieman enemmän rahaa säästääkseen itseään. Muuten olinkin elänyt matkan aikana varsin taloustietoisesti, hotellit ja lentokenttäkuljetukset mukaan lukien minulta kului ruokiin, juomiin ja ostoksiin kaikkinensa yhteensä n. 100 euroa kahden vuorokauden aikana Kuala Lumpurissa. Varsin kohtuullista.

10 tunnin bussimatkatkin menivät aivan käsittämättömän nopeasti. Paluumatkan lueskelin kentältä ostamaani Jack Canfieldin ”Success principles” -kirjaa*, torkuin ja katselin välillä vain ohikiitäviä puska- ja peltomaisemia.  Jotenkin jaksan olla lapsellisen iloinen kaikista näkemistäni kauniista asioista, kuten puista, taloista, auringon nousuista ja laskuista sekä tietenkin lammaslaumoista, niitä täällä riittää.

Bussilla takaisin Esperanceen, 94 AUD suunta. Ei ihan halpaa, mutta halvempaa kuin lentäminen.
Bussilla takaisin Esperanceen, 94 AUD suunta. Ei ihan halpaa, mutta halvempaa kuin lentäminen.

(Visited 758 times, 1 visits today)

2 Comments

  1. Anna | Muuttolintu.com 11/05/2016 at 7:16 am

    Ihana Maria <3

    Miulla on traumaattinen kokemus tuosta rajahaastattelusta samanlaiselta visa runilta tullessa. Oli harvinaisen röyhkeä ja kärttyinen muija. Olispa ollut Border Security -kamerat paikalla! Hetken oikeasti luulin, että en pääse maahan. Oltiin road tripillä Australian ympäri, ja miulla ei kauheasti vakuuttavia todisteita ollut siitä, etten aio tehdä töitä. Huh… Onneksi ei toivottavasti enää ikinä tarvitse joutua vastaavien mammojen kynsiin, ainakaan Australiassa.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 11/05/2016 at 7:55 am

      Auts, joo oon kans kuullu, että voivat olla aika kuumottavia tilaisuuksia. Mitä siinä sitten sun kohalla tapahtu? Onneks nyt itellä meni aikas mukavasti tuo ja sain ihan fiksua kohtelua 🙂

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.