Miksi emme tee sitä, mitä haluamme ja mistä haaveilemme? Miksi emme rohkaistu toivomaamme muutokseen, oli se sitten vaikkapa työpaikan vaihto tai muutto palmun alle? Muutoksen haasteita käsitteli edellinen postaukseni ja jatkan aiheesta vielä hieman lisää. Tässä postauksessa kuvaan neljä näkökulmaa, joita voit hyödyntää, jos unelmaelämääsi kohti kulkeminen uhkaa kaatua epävarmuuden, muutospelon ja turvattomuuden tunteisiin.

1. Tiedosta mistä on kyse

Mistä itseasiassa on kyse silloin kun uuteen tilanteeseen hyppääminen pelottaa tai unelmia kohti otettavat askeleet epäilyttävät? Kyse on ristiriidasta, joka syntyy aiemmin omaksuttujen ajatus- ja toimintamallien sekä nyt tämän uuden vielä tuntemattoman, mutta kutsuvan elämänmahdollisuuden välille.

Epäilys ja pelonsekaiset tuntemukset pakottavat meitä harkitsemaan tarkkaan, mitä olemme tekemässä, mikä sinänsä on ihan hyvä. Lopputulemana vain valitettavan usein ne tarvittavat muutokset jäävät tekemättä ja riskit ottamatta, koska pelko estää meitä koko lamaannuttavalla voimallaan.

Paradoksaalisesti jäämme tähän vapaaehtoiseen ”vankilaamme”, näkymättömään sellimme, jonka ovet eivät edes ole lukossa. Sellimme (=meille ahtaiksi käyneet olosuhteet, vanhentuneet unelmat, pelkomme) on rakentunut aiemman elämänkokemuksemme pohjalta mm. kasvatuksen, ympäristön, koulutuksen, yhteiskunnan ja median aikaansaamana luomuksena. Näistä käsin olemme muodostaneet identiteettimme ja elämänkäsityksemme. Jossain vaiheessa alamme kuitenkin kaivata muutoksia elämänkäsitykseemme ja tarinamme käsikirjoitukseen.

Uudet meitä houkuttavat suunnat ja suunnitelmat, unelmat ja aikeet muuttaa ehkä asuinpaikkaa, työpaikkaa, kumppania, elämäntapoja tai koko elämäntyyliä törmäävät pelon ja epämukavuuden muodostamaan esteeseen. Jos välttelemme tämän epämukavuuden kokemista, voi muutos stopata siihen ja paluu tutummalle mukavuusalueelle kutsuu.

2. Pelko voi olla tärkeä opas

Pelko ja epävarmuus jumiuttavat meidät helposti paikoilleen siihen tuttuun ja turvalliseen, vaikka ehkä jo väljähtäneeseen ja epätyydyttäväksi käyneeseen tilanteeseen. Aiemmin omaksumamme maailmankuva ja koko uskomusjärjestelmämme yrittävät palauttaa meitä ruotuun ja tämä tulee esiin epävarmuutena sekä pelkoina uutta kohti pyrittäessä.

Pelon tunnetta ei kuitenkaan kannata pelätä. Se on itseasiassa hyvä indikaattori siitä, että on tekemässä jotain oman kasvunsa kannalta tärkeää. Ilman pelkoa ei ole rohkeuttakaan. Eikä rohkeita tekoja.

Kaikki tavoitteet ja unelmat, jotka hiukankin hirvittävät ja pelottavat ovat siten juuri oikeansuuntaisia. Ne vievät kohti kasvua ja murtautumista ulos nykyisistä olosuhteista, jotka eivät enää vastaa sitä mitä olemme. Pois toimintamalleista, jotka eivät enää anna niitä tuloksia, joita tahdomme.

Maailma on muuttunut, vaikka liskoaivomme pitävätkin meitä edelleen varuillaan, paikoillaan ja ohjaavat meitä karttamaan riskjä. Useimmiten puntaroimamme riskin ottamista suurempi riski on jättää toimimatta, jäädä paikoilleen.

Missä pelko, siellä kasvu. Valjasta pelko oppaaksesi.

3. Sisäinen muutos edeltää ulkoista muutosta

Uusi uljas elämä ja etsimäsi kokemukset eivät synny kuitenkaan pelkästään pinnallisesta ulkoisten olosuhteiden muutoksesta. Muutoksen pitää lähteä sisältäpäin, mistä käsin epävarmuudet on ensin nujerrettava.

Tie muutokseen käy tutkimalla rohkeasti omaa sisintä, löytämällä ja käsittelemällä mahdollisia kipupisteitä, tunnistamalla omia tarpeitaan ja tämän hetkisiä unelmiaan. Menemällä syvälle niihin tunteisiin, joita haaveilemasi asiat saavat sinussa aikaan.  Luottamalla horjumattomasti omaan potentiaaliin ja elämän kannattelevuuteen, luodaan pohjaa sisäisille muutoksille, jotka vievät vähitellen ulkoisten olosuhteiden muutosta ja muita haluttuja tuloksia kohti.

Jos et sisimmässäsi sitoudu ajattelemaan, tuntemaan, toimimaan toisin kuin tähän asti, on melko varmaa, että muutos ei etene. Päättäväisyys ja sitoutuminen tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin ja suostuminen vaivannäköön, joka uusien tapojen ja ajatusmallien omaksumiseen liittyy, ovat edellytyksiä muutosahdistuksen kukistamiseen.

Ristiriitaiset tunteet ja epäilyt kuuluvat asiaan, sillä jos niitä ei ole, herää kysymys oletko sittenkään jättämässä mukavuusaluettasi? Jos pysyt tutussa turvasatamassa, on todennäköistä, että saat samat kokemukset, samat tunteet ja samat tulokset kuin tähänkin asti.

4. Inspiraatio ja intohimo vievät pelon yli

Muutospelosta syntyy helposti este tai muuri, jonka ylittäminen voi tuntua hurjan haastavalta. Epäilyt ja epävarmuudet saavat kuitenkin helpoimmin kyytiä silloin, kun ihmisen sisällä on syttynyt riittävän voimakas inspiraatio, innostus, intohimo johonkin asiaan tai unelmaan. Tämä inspiraation nostattama sisäinen voima auttaa siivittämään yli pelon muodostaman muurin (terror barrier).

Näitä inspiraation tunteita kannattaa tietoisesti ruokkia. Mikä saa innostuksen perhoset lehahtelemaan vatsasi pohjassa? Tee enemmän sitä, kulje sitä kohti, tutki syvällisemmin aiheita, jotka nostattavat tämän hykerryttävän tunteen sinussa esiin.

Intohimoinen asenne elämään, tekemiseen, luomiseen tuovat juuri sitä rohkeutta ja periksiantamattomuutta, jota tarvitaan kaikissa menestystarinoissa, suuremmissa ja pienemmissäkin elämänmuutoksissa. Sinun ja minun menestystarina voi olla entisen elämäntyylin kahleiden katkominen, kasvu ja uuteen uskaltaminen. Ja sekin on ehkä vain alkua…

Muista, että inspiroituneet ihmiset voivat tehdä oikeastaan mitä vaan, ja puskevat itsensä aina helpommin pelkomuurin läpi.

Muutama muu itseäni muutokseen auttanut ajatusmalli

• ”Mitä sitten -ajattelu”. Jos jokin asia ei menekään täysin kaavailujen mukaan, niin entäs sitten? Tapahtuuko jotain oikeasti hirvittävää vai pitääkö tien noustessa pystyyn vain tarkistaa suuntaa ja tehdä korjausliikkeitä, kerätä voimia ja resursseja ja jatkaa hetken päästä uudestaan?
• Vaihtoehtojen esillä pitäminen. Jos tämä juttu ei yrityksistä huolimatta mene maaliin, voin aina alkaa tehdä jotain toista juttua. Itseasiassa on hurjasti erilaisia asioita, joita voin tehdä vaikkapa elantoni eteen, eläessäni omilla ehdoillani. On paljon kiinnostavia paikkoja, joissa voisin asua, lyhyen tai pidemmän ajan. Ei tarvitse takertua ensimmäiseen suunnitelmaan. Next!
• Irtipäästämisen ja luopumisen välttämättömyyden tajuaminen. On tehtävä tilaa uudelle, tilaa muutokselle, sehän on hyvä juttu, kyse on uuden mahdollistamisesta, ei niinkään vanhan menettämisestä!
• Oma tahti. Saan tehdä omaa muutosmatkaani ihan rauhassa, omaan tahtiin ja tyyliin. Minun ei tarvitse suorittaa hampaat irvessä, ei muihin vertaillen tai muita miellyttäen. Saan tehdä asioita vähitellen, juuri oman jaksamisen tahtiin. Pienin askelin matkaten tai joskus harppauksia ottaen.
• Joustava strategia. Mikään tehty valinta ei ole kiveen hakattu. Ainakin useimmissa tapauksissa voin valita uudestaan.  Voin oppia, muuttua, vaihtaa. Tehdä parempia tai erilaisia päätöksiä joka päivä. Tarkistaa ajatuksia ja asennoitumista.
• Hankaluuksien ja takapakkien hyväksyminen. Niitähän nimittäin tulee. Vaikeuksien äärellä pyrin miettimään, mikä oppi niihin kulloinkin liittyy ja mihin suuntaan ne minua johdattavat? Uteliaisuus sille, mitä hyvää kustakin vastoinkäymisestä lopulta seuraa.
• Yksi elämä. Rajallinen satsi hiekkaa tiimalasissa. Itselläni on vastuu, kuinka tämän ajan käytän. Vietänkö elämäni pelkojen vai sittenkin uskalluksen ja luottamuksen ohjaamana? Voinko sanoa taaksepäin katsoessani, että elin rohkeasti?

Ps. Tätä postausta inspiroivat erityisesti Bob Proctorin opetukset paradigman muutoksesta.