5 oivallusta, jotka mahdollistivat elämänmuutokseni

Elämänmuutokset tapahtuvat usein vasta, kun ihminen on selkä seinää vasten. Tulee kriisi, sairaus tai jokin pakollinen pysähdys, joka pakottaa ihmisen miettimään mihin on tullut, miksi ja miten tästä eteenpäin. Ja kuka oikeastaan on. Sitä ennen saattaa kulua vuosiakin pienessä epämukavuuden tilassa, jossa jo tietää sisäisesti, ettei elä sitä itselleen parhainta ja eniten omannäköistä elämää. Tuntee, että pitäisi tehdä jokin parantava korjausliike elämään, muttei kuitenkaan vielä tarkalleen edes tiedä mikä.

Elämme elämäämme helposti jossain kevyessä usvassa, joka estää meitä näkemästä selkeästi, mitä meidän kuuluisi elämällemme tehdä. Toimimme usein niinkuin uskomme, että meidän odotetaan toimivan. Emme uskalla uskoa omiin haaveisiimme ja mahdollisuuksiimme, joten jatkamme siinä mikä on ”ihan hyvää” tai ”siedettävää”.  Olemme taitavia piiloutumaan verukkeiden taakse, keksimään mitä mainioimpia tekosyitä sille, miksi emme voi: vaihtaa alaa, lähteä ihmissuhteesta, muuttaa maalle/maailmalle, hypätä oravanpyörästä, vaihtaa radikaalisti elämäntyyliä tms. Tehdä jotain mitä kuitenkin syvällä sisimmässämme tahdomme ja koemme oikeaksi.

Itsekin elin vuosikausia ”ihan hyvässä” elämässä ja työssä, varsin onnellisena naisena. Vähitellen aloin liukua epämukavuusfiiliksiin, syrjään optimiolojen raiteilta. Elämä alkoi tuntua keinotekoiselta samojen kuvioiden toistolta, suorittamiselta ja suorittamiseen helpotusta tuovien irtiottojen järjestelyltä. Aika pitkä sisäinen työmaa piti urakoida läpi ennenkuin seuraavat seikat avautuivat ja toivat varmuuden muutokselle. Tässäpä siis 5 oivallusta, jotka mahdollistivat elämänmuutokseni.

1. Elämä ei ole kenraaliharjoitus

Kun ikää alkaa kertyä, sitä tajuaa entistä selkeämmin, että tämä elämä on se ainoa tsäänssi (ainakin tässä ymmärryksessä ja näissä kehoissa) mikä meille on annettu. Eikä pelivuosien määrä olekaan täysin rajaton. Nuorempana saattoi ajatella, että on aikaa rauhassa kattella sitä ja tätä, eikä ollut kiirettä parempaan niin kauan kun asiat olivat edes jotakuinkin hyvin. ”Kerkiää sitten joskus”.

Kun mittarilukemat kasvavat iskee se ”rude awakening”, että jos meinaa tässä elämässä tehdä uusia asioita, elää uusia alkuja, vaihtaa maisemia, kokea ja nauttia täysmääräisesti elämästä ja ympäröivästä maailmasta, niin aika vääjämättä hupenee. Ajan ja elämän rajallisuuden tajuaminen jos mikä rohkaisee toimimaan. Itse tajusin, etten voi siirtää uuden mahdollisuuden antamista itselleni enää millään verukkeella. Jos jotain oikein haluaa ja jostain unelmoi, paras hetki tehdä edes jotain asian eteen on yleensä juuri nyt.

2. Elämäsi ei oikeastaan kuulu muille

Muutosta saattaa jarruttaa meihin syvään istutettu käsitys siitä, kuinka tätä elämää tulee elää. Tämä ulkopuolelta annettu kunniallisen ja ennalta käsikirjoitetun elämän kaava vaan ei sovi meille kaikille. Voi olla, että jos kerrot unelmistasi ääneen ympäristöstäsi ilmenee arvostelua ja kommentointia tyyliin: ”eihän nyt noin voi toimia”, ”onko siinä mitään järkeäkään”, ”lakkaa haihattelemasta”.

On yllättävää miten paljon pelkästään se, mitä oletamme muiden ajattelevan tai odottavan meiltä suuntaa tekemisiämme ja saa meidät selittelemään, jopa puolustuskannalle. Kun sitten lopulta pääsee yli ja ohi siitä mitä joku sanoo tai sinulta odottaa, palaa tahtipuikko sille kenelle kuuluukin, ihmiselle itselleen. On eri asia huomioida läheisten mielipiteitä ja toiveita, kuin se että antaa kenellekään oikeutta latistaa tai vesittää omia unelmiaan. Muutosmyönteiseen, kannustavaan seuraan hakeutuminen edistää oman muutoksesi toteutumista. Kukaan muu ei voi kuitenkaan ottaa vastuuta sinun elämästäsi kuin sinä itse.

3. Varmistelu voi estää elämisen

Ihmisen perusselviytymisviettiin kuuluu se, että hakeudumme kohti turvaa ja vastustamme muutosta. Näiden ominaisuuksien tarkoitus tänäpäivänä lienee suitsia kaikkein yltiöpäisintä harkitsemattomuutta ja impulsiivisuutta. Ongelmaksi ne muuttuvat, kun ne alkavat estää meitä elämästä rohkeasti. Uskaltamasta heittäytyä toisinaan elämän virtaan vietäväksi ja kannateltavaksi.

Taipumuksenamme on varmistella liikaakin, ettemme jäisi muutoksessa tyhjän päälle. Mutta vain tyhjän päällä voi kokea, miten omat siivet kantavat. Turvasatamiin jäävät välttyvät ehkä joiltakin elämän tyrskyiltä, mutta saattavat menettää jotakin olennaista elämän kokemisesta ja ihmisenä kasvamisesta.

”Living on the edge – kokemukset lisäävät elossa olemisen -tunnetta. Pelkojen voittaminen ja kokemus selviytymisestä tekevät meistä vahvempia ja luottavaisempia. Sanotaan, että pelko on elämän pahimpia vihollisia. Etenkin, jos se jumiuttaa meidät paikoilleen elämäntilanteeseen, joka ei enää palvele meitä. Luopumalla pelosta voi saada elämän.

4. Järkevä elämä ei ole yhtä kuin hyvä elämä

Miten paljon puntaroimmekaan ratkaisujamme pohtimalla onko jokin järkevää vai ei. Ja toisinaan se onkin järkevää. Usein järki vetää meitä toiseen suuntaan kuin tunne. On ”järkevää” opiskella tiettyä alaa, pysyä vakityöpaikassaan, jatkaa turvallista avioliittoa… Mutta entäs kun tunne sanoo toisin? Sisäinen tunne jostakin asiasta on usein parhaita kompassejamme. Se kertoo mikä on meille hyväksi ja mikä ei. Järki kertoo sen, mikä on ulkoisesti arvioiden oikein ja tunne sen, mikä on sisäisesti tietäen oikein. Järkiavioliitot tai järjellä tehdyt uravalinnat harvoin tuovat syvimmän onnen,  etenkin jos oma tunne on jo alunperin sanonut toista.

Kaikki tunnesignaalit eivät vie meitä oikeaan suuntaan. Viisautta onkin erottaa milloin tunneohjaus vie meitä kohti jotain meille itsellemme parempaa ja oikeampaa elämää ja milloin kyseessä on vain hetkelliseen mielihyvään, egon pönkittämiseen tai muiden miellyttämiseen ohjaava impulssi.

Järjen äänen ohittaminen ja sisäisen viisauden (tunteen) kuuntelu on usein parasta mitä voimme itsellemme tehdä.

5. Epävarmuus on lahja

Tietämättömyys ja epävarmuus asioiden etenemisestä voi olla varsin hykerryttävä tila. On kyse myös oman asennoitumisen valitsemisesta, odotatko parasta vai pahinta. Pelkäätkö kaiken rysähtävän hetkenä minä hyvänsä vai luotatko asioiden järjestymiseen? Kun suhtautuu epävarmuuteen elämässä innostuneen odottavasti, siitä saa hyvän kumppanin. On ihanaa kun ei tiedä, mitä kaikkea hienoa tulevaisuudessa tapahtuukaan. Missä olen, keiden kanssa ja mitä tehden. Suunta voi olla selvillä, mutta yksityiskohdat mukavasti pimennossa. Tuntemuksena: ”Koskaan ei tiedä mitään hyvää tapahtuu seuraavaksi”. 

5 oivallusta, jotka mahdollistivat elämänmuutokseni


Kun tajusin nämä asiat ja uskalsin irti päästää itseeni syvälle iskostuneesta järjen äänestä ja aloin kuulostella mitä tunteeni sanoivat, alkoi oma elämänmuutokseni edetä. Uskalsin jättäytyä hyvästä palkkatyöstäni ilman tarkempaa tietoa, mitä ryhtyisin seuraavaksi tekemään. Opin nauttimaan epätietoisuudesta, johon liittyi samalla varmuus asioiden järjestymisestä itselleni parhaalla mahdollisella tavalla. Iloitsen mahdollisuudesta elää sisimmästäni käsin, itselleni lojaalina. Olkoonkin se jonkun mielestä järjetöntä. Aivan sama!

Löydä omat oivalluksesi ja starttaa kaipaamasi elämänmuutos tämän työkirjan avulla. Lataa alta!

Työkirja elämänmuutokseen

 

(Visited 2 863 times, 1 visits today)

7 Comments

  1. kari 24/10/2015 at 10:01 pm

    Hei. Olipa tarina jonka lukeminen helpotti minua suuresti. Olen useaan otteeseen hypännyt tyhjyyteen ja tullut yleensä hyvä kuntoisena uudelle saarelle löytämättä kuitenkaan haluamaani. Viimeksi hyppäsin hyvästä virasta 2005. Se saatto olla virhe. Alan vasta nyt olla kuivilla siitä. Olin silloin johtava maatalouslomittaja. Nyt monien vaiheiden jälkeen ja henkilökohtaisen konkurssin sekä avioeron jälkeen minulla on elämään palaamassa ilo ja olen opiskellut uuden ammatin. Lähihoitajana olen työskennellyt kolmisen vuotta 🙂 Olen kuvitellut olevani tyhmä haihattelija jolla on ollut myös onnea matkassa. Taidan kuitenkin olla ihan ok tyyppi joka vain hakee paikkaansa ja uskoo sen vielä löytyvän 🙂

    t. Kari

    Reply
    1. Rosita Juurinen 25/10/2015 at 9:36 pm

      Hei sä oot tehnyt rohkeita ratkaisuja ja etsinyt parempia vaihtoehtoja itselles, se ei oo tosiaan mitään haihattelua! Kaikista kokemuksista olet varmasti oppinut ja ne ovat kuuluneet sinun elämäntarinaasi. Kuulostele vaan omia tuntemuksia jatkossakin, mieti mistä ne kertovat, millaisiin ratkaisuihin tai korjausliikkeisiin sinua kutsuvat. Omimmat jutut ja onni löytyy vaan sieltä omasta sisimmästä ja sellaisista tekemisistä, jotka heijastavat sitä kuka sinä olet 🙂

      Reply
  2. Tiina Toivanen 25/10/2015 at 5:17 pm

    Niin totta tämä artikkeli. Miten onkin vaikea murtaa niitä mukavuusalueita? Sitä työpaikkaa, josta palkka tulee ei voi niin vain jättää. Miten minun sitten käy? Itse mursin oman elämäni turvaverkot, kun olin ensin uuvuttanut itseni tyystin työstä ja sairastelin masennuksen jne. Lähdin opiskelemaan,juuri sitä ammattia josta olin aina haaveillut.Vaikka tiedän,etten ehkä saa työtä, mutta halusin oppia uutta. En ole katunut,olen niin onnellinen tästä valinnasta juuri nyt.Olen opintovapaalla vakituisesta työstä ja sieltä sain työtovereilta opintoihin liittyviä epäilyksiä ja ilkeitäkin kommentteja koko homman järjettömyydestä. ” Minä en lähtisi kouluun, jos ei ole tietoa työllistymisestä jne. ” tai ” Mitähän se minäkin lähtisin opiskelemaan? Minä en kyllä halua vain mennä ammatilliseen koulutukseen (minä olen..) ” jne. On niin tervehdyttävää ollut huomata, että saan hyvää palautetta harjoittelujaksoilta, olen löytänyt uusia ystäviä, olen palannut ns. omaksi itsekseni. Nauran, iloitsen jo ihan tavallisista asioista, kotona ja muuallakin. Elämänilo on palannut 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 25/10/2015 at 9:28 pm

      Hei onnittelut siitä, että annoit itsellesi uuden mahdollisuuden, ihan mahtavaa! Tuo on niin kurjaa, jos saa enemmän epäilyjä kuin tukea ympäristönsä ihmisiltä, onneksi et välittänyt siitä, vaan kuljit omaan tietäsi. Elämän tarkoitus on olla onnellinen eikä vain pysyä siinä muotissa, jossa muut haluaisivat sinun pysyvän. Intoa ja iloa uudelle alalle!

      Reply
  3. Maria Maunula 05/11/2015 at 8:26 pm

    On niin totta tuo varmistelu estää elämisen! Monta vuotta mietin pitäisikö sitä uskaltaa mennä vaikkapa Australiaan enkä tehnyt elettäkään sen eteen kun mietin vain ” mitä jos mitä jos”. Nyt on reissuinto löydetty ja seikkailut alotettu 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 06/11/2015 at 9:31 pm

      Hienoo just noin sitä pitää! Ite elin kiireistä ja kaavamaista elämää yli kolmenkympin ennenkun aloin ees Aasian retkiä harrastaa saati uskalsin haaveilla sen suuremmista vapausseikkailuista. Elämä on ny, nii eletään sitä!

      Reply
  4. Pingback: Milloin asetun aloilleni? – Kaipuu kauas

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.