Muutto Thaimaahan laittoi pisteen työuupumukselle

Työn kuormittavuus ja stressi nakertavat yhä useamman jaksamista. Ei ole ihme, jos terveys ja elämänlaatu alkavat vähitellen kärsiä, kun yrittää suorittaa jaksamisensa rajoilla liian pitkään. Pidempi matka tai muutto ulkomaille on yksi tapa pysäyttää uuvuttava oravanpyörä. Tässä postauksessa tarinaa siitä, miten muutto Thaimaahan katkaisi uupumuskierteen ja toi elämään leppoisammat ja onnellisemmat tahdit.

38 -vuotias espoolainen graafinen suunnittelija Marika asuu tätä nykyä tyytyväisenä Etelä-Thaimaassa, Koh Lantan saarella kahden koiransa, kuuden lainakissan ja miehensä kanssa. Eläinten hoidon lisäksi päiviä täyttää kirjoitushommat, joogaharrastus, muu itsensä kehittäminen sekä kotikokkailu.

Aina ei ole ollut kuitenkaan näin. Millaiset vaiheet edelsivät Marikan ja Tommin päätöstä asettua pidemmäksi aikaa Thaimaahan ja miten elämä on sittemmin muuttunut. Näistä asioista lähdin haastattelemaan Marikaa.

Kerrotko alkuun miten Thaimaan matkanne alkoivat?

Ensimmäinen reissu Thaimaahan oli puhdas sattuma. Olin aina ollut sitä mieltä, että Aasia ja etenkään Thaimaa ei kiinnosta minua matkakohteena pätkääkään. Näin jälkikäteen voin vähän punastellen myöntää, että olin todella kliseisesti kuvitellut, että koko maa on yhtä pingpong-showta.

Talven pimeys Suomessa ahdisti vuosi vuodelta enemmän ja johonkin lämpimään oli päästävä. Olimme 2010 häämatkalla Malediiveilla ja sen jälkeen Kanariansaaret ja vastaavat eivät oikein enää innostaneet. Nappasimme tuolloin  2012  jonkun sopivan kuuloisen pakettimatkan Phuketiin. Koko alkureissun olin lähinnä suu hämmästyksestä auki kaikesta kokemastani ja näkemästäni.

Oli niin hiton kuuma, että silmäluometkin hikosivat ja joka paikassa oli rähjäistä ja nuhjuista. Paikalliset olivat  käsittämättömän avuliaita. Se oli sellainen iloinen, sekainen, mutta toimiva sekamelska, josta oli pakko tykätä. Vaikka Phuket olikin kiva ja positiivinen kokemus, niin halusimme seuraavaksi pienempään ja rauhallisempaan paikkaan, jossa olisi hienoja rantoja.

Jotkut tuttavat taisivat kehua Lantaa ja pikaisen googlettelun jälkeen päädyimme seuraavaksi sinne. Lantassa ihastuimme rantoihin, mereen ja kompaktiin kokoon. Ja toki mukaviin ihmisiin myös. Me ei kumpikaan olla mitään bilehileitä, joten tunnelma oli mukavan leppoisa ja rauhallinen.

Joka reissulla saimme myös uusia paikallisia ystäviä ja saari alkoi tuntua toiselta kodilta. Lanta on myös sen verran pieni paikka, että aina jossain joku tööttäilee ja moikkailee kun ajelee hoitamassa asioita. Täällä on sellaista mukavaa kylätunnelmaa.

Huomasimme sitten palaavamme tänne Lantalle uudelleen, aina pidemmiksi lomiksi, sitten puolen vuoden vuorotteluvapaalle ja lopulta pakkasimme kamat ja koiran mukaan ennalta määrittelemättömän pituista reissua varten.

muutto Thaimaahan
Marika, Tommi ja koirat

Miten päädyit tuohon ratkaisuun ja töistä irtisanoutumiseen?

Olen aina ollut varsin intohimoinen ammattiani kohtaan ja pitänyt töistäni. Se varmaan on ollut mun kohdalla myös osa ongelmaa, haluan tehdä työt aina hyvin, usein itseni ylittäen ja tietysti nopeasti. Mun on aina ollut tosi vaikea sanoa ei kenellekään ja erityisen vaikeaa se oli, kun työtehtävät olivat niin kiinnostavia.

Kivoissakin töissä voi siis todellakin uupua ja niin mullekin kävi. Siinä kohtaa, 2014 lopussa, otettiin tauko kaikkeen ja lähdettiin puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle ja yhtäkkiä muistin, kuinka hyvä olo voi olla, kun olin saanut levättyä uupumuksen pois. Lantalla on myös niin rauhallinen elämäntahti, että huomasin, että aloin itsekin rauhoittua, maadoittua ja jopa kävellä hitaammin. Olin välillä niin onnellinen ja kiitollinen, että itkin ilosta.

Puolen vuoden jälkeen oli edessä paluu töihin parin päivän Suomessa oleskelun jälkeen ja sehän ei sitten mennyt ihan maaliin. Töissä asiat eivät olleet enää samoin kuin ennen lähtöäni henkilömuutosten takia, mutta toki on myönnettävä, ettei siihen minun konttorituoliini enää istunut takaisin sama ihminen kuin ennen vuorotteluvapaata.

Koin valtavaa ristiriitaa sen suhteen, että edelleen pidin töistäni ja sitten taas toisaalta kaikki se kiire ja toimistoelämä tuntui niin vieraalta. Samaan aikaan toimenkuvani muuttui selkeästi vähemmän luovaan suuntaan, enkä saanut työstäni enää oikein tyydytystä.

Vuorotteluvapaa kylvi siis muutoksen siemenen?

Vuorotteluvapaani päättyessä olimme tosiaan jo päättäneet, että asumme Suomessa n. 5 vuotta, säästämme raivokkaasti ja sitten muutamme Thaimaahan. Huomasin mielialani laskevan koko ajan, mutta kuvittelin sen johtuvan pimenevästä vuodenajasta. Kunnes sitten joskus vuoden 2016 alussa romahdin totaalisesti ja siitä se alamäki alkoi.

Aiemmin en ollut suostunut ottamaan vastaan sairauslomia leimautumisen pelossa, mutta nyt olin niin väsynyt, että en enää jaksanut välittää. Koko vuosi 2016 meni siinä sitten puolivaloilla toimiessa, sairauslomilla ja töissä vuoronperään ja lääkäreillä ravaten.

Päätimme, että näin tämä ei voi jatkua. Että viittä vuotta en tule kestämään tätä kaikkea järjissäni. Niinpä siis aikaistimme suunnitelmiamme ja 2017 tammikuun lopussa oli viimeinen päiväni töissä.

Tämä oli siis kaltaiselleni ihmiselle, jolla on aina ollut varasuunnitelmia ja joka on aina tehnyt ns. “järkiratkaisuja” jotain täysin ennenkuulumatonta. Jättää nyt hyvinpalkattu vakityö ja hypätä paitsi tyhjän päälle, myös muuttaa vieraaseen maahan. Jopa minua hoitanut työterveyslääkäri yritti puhua minut ympäri, siinä onnistumatta.

Miten elämä ja elämäntyyli sitten muuttui elämänmuutoksen johdosta? Mitä kaikkea olet oppinut?

Melkein niin paljon, kuin se vaan voi muuttua. Jo vuorotteluvapaan aikana koin aikamoisen pysäytyksen ja aloin pohtia, mikä on oikeasti minulle tärkeää. Totesin, että materia ei ole. Ainakaan niin tärkeää kuin ennen.

Myin siis suuren osan tavaroistani pois ja jatkoin tietysti karsimista ennen tänne muuttamista. Olimme tulleet puoli vuotta Thaimaassa toimeen parilla rinkalla ja sen jälkeen suorastaan järkytyin tavaran määrästä Suomen kodissamme.

Toinen ja vielä paljon tärkeämpi oivallus oli alkaa ottaa itse vastuu elämästään ja päätöksistään. Siis sellainen uskallus siihen, että minulla on oikeus elää omannäköistäni elämää, vaikka se poikkeaisikin yleisistä normeista tai joidenkin muiden ihmisten mielipiteistä ja käsityksistä. Jos joku pitää minua tai meitä vastuuttomina hihhuleina, niin so what. Haluan mieluummin katua kiikkustuolissa niitä asioita, joita tein kuin niitä, jotka jätin tekemättä.

Mikä on ollut elämänmuutoksessa hankalinta ja mikä parasta?

Hankalinta varmaan ihan se uskallus toteuttaa näin iso elämänmuutos ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Thaimaalainen kulttuuri oli meille jo entuudestaan melko tuttu, mutta kyllähän se aina toisinaan vieläkin jaksaa yllättää. Niinkin paljon, että oikeastaan koko mun blogi pohjaa pitkälti kultuurierojen ihmettelyyn. 

Jännä asia, jota ei tullut aiemmin miettineeksi, että monet niistä asioita, jotka olivat musta aiemmin maailman upeimpia asioita, kuten vaikkapa ne ihanat rannat ja punaiset hiekkatiet, on niin arkisia nykyään, etten osaa olla niistä enää niin riemuissani. Paratiisimaisemiinkin siis tottuu. Arki on arkea kaikkialla.

Parasta on se, että uskalsin loikata ja sitä kautta paranin. En varmaan olisi uskaltanut tehdä näin isoa juttua ilman pohjakosketusta, eli sen varmaan kuuluikin tulla paketin mukana. Upeaa on myös valo, lämpö, meri, hymyilevät ihmiset, lisääntynyt oma aika ja sellainen tunne, että istun itse oman elämäni ohjaksissa.

Kuinka elätätte itsenne nyt Thaimaassa ja mahdollistatte siellä asumisen?

Alkua varten meilllä oli säästöjä ja minä sain irtisanoutumispaketin töistä. Meillä on asunto Suomessa vuokralla, mies tienaa musiikkihommilla. Teen myös jonkun verran kirjoitustöitä ja tulevaisuudessa toivottavasti graafisen alan töitä täältä käsin. Siis pieniä puroja, joista kertyy riittävä rahavirta.

Paljonko teillä suunnilleen menee rahaa kuukaudessa elämiseen?

Koko ajan vähemmän. Pieni talo kuluineen (netti, sähkö ja likakaivon tyhjennys + kuivalla kaudella kaivon kuivuessa vesi) yhteensä n. 300 € kuussa.

Ruokaan menee meille kahdelle ihmiselle suunnilleen saman verran, koska haluamme syödä myös länsimaisia juttuja, kuten oliiviöljyä, juustoja ja voita, jotka ne ovat täällä hinnoissaan. Jos söisi vain thaimaalaista ruokaa, niin kulut tippuisivat varmasti puoleen, mutta kyllä nekin maut alkavat jossain vaiheessa kieltämättä tökkiä, niin ettei niitä ihan joka päivä jaksa syödä.

Käymme ulkona syömässä ehkä kerran viikossa, joko todella halvoissa muovituolipaikoissa tai sitten pizzalla. Muuten kokkailemme kotona. Koirien ruokiin menee n. 50 euroa kuussa, koska hemmotellut hauvelit syövät vähän tasokkaampaa kuivaruokaa ja kananrintafileitä. 

Näiden edellä mainittujen isojen kulujen lisäksi rahaa menee mopojen bensaan ja huoltoihin. Maastapoistumisiin 3 kk välein. Vaatteisiin ja sisustukseen emme juuri rahaa käytä.

Millaisia asioita kaipaatte entisestä elämästänne ja Suomesta?

Tietysti läheisiä ihmisiä kaipaan. Toisaalta nykyaikaisilla yhteyksillä läheisiin on kyllä helppo pitää yhteyttä. Hauskaa, että meidänkin pienessä viidakkotalossa on valokuitunetti, joka on paljon nopeampi kuin mikään Suomessa käyttämäni netti.

Sitten kun olen tällainen herkkuperse, niin joitakin suomalaisia ruokia kaipaan toisinaan. Niin kuin vaikka juustoja, karjalanpiirakoita, leipiä, suklaata, lakuja ja ylipäätään kauppoja, joista saa kaikkea. Uu, ja juomakelpoisia ja kohtuuhintaisia viinejä!

Tällaisena ituhippinä myös luomu olisi kova juttu, kun tuntuu, että täällä hölvätään aika surutta lisäaineita ja myrkkyjä elintarvikkeisiin ja viljelyksiin.

Miten teidän ratkaisuun on ylipäätään suhtauduttu?

Tähän meidän ratkaisuun on suhtauduttu vaihtelevasti. Pääosin meille annettu suora palaute on kyllä ollut kannustavaa. Äidit tietysti ottivat asian alkuun raskaasti ja olivat huolissaan, niin kuin äidit yleensä ovat.

Enemmänkin ihmiset ovat ehkä olleet uteliaita ja kiinnostuneita kuin negatiivisia. Olen saanut jonkun verran tuntemattomiltakin ihmisiltä viestejä ja kyselyitä, että miten, miksi, ja etenkin millä te siellä elätte.

Miten jokin pidempi matka tai muutto toiseen maahan voi auttaa työuupumuksesta kärsivää tai ehkäistä sitä noin yleensäkin?

Omakohtaisten kokemuksieni perusteella konkreettisesti ainakin siinä mielessä, että pitkä matka tarjoaa selkeän pysäytyksen normaaliin elämään. Itse olen myös jo vuosia kärsinyt paljon talven pimeydestä, joten jo pelkkä auringonvalo tuntui tekevän ihmeitä mielialalle.

Järjestelmällisyyteen tottuneelle mielelle teki tosi hyvää katsoa kalenteria ja todeta, että hitto, täällä ei ole MITÄÄN. Voin tehdä MITÄ TAHANSA, mutta myös toisaalta ja vieläkin tärkeämpänä oppina; OLLA TEKEMÄTTÄ YHTÄÄN MITÄÄN, jos siis en halua. Se tuntuu olevan monelle suomalaiselle korkealla työmoraalilla varustetulle ihmiselle tosi vaikeaa oppia. Että on ihan ok. vain olla.

Lomastakin voi helposti tehdä stressaavan laittamalla siihen liikaa paineita ja suunnitelmia (olettaen, että näin kuuluu tehdä). Thaimaassa harvoin mikään asia menee niin kuin on suunnitellut, joten se on ollut tällaiselle entiselle kontrollifriikille varsin opettavaista. 

Tästä kaikesta päästäänkin taas siihen pohdintaan, että ketä varten sitä täällä elämäänsä elääkään? Elääkö sitä itseään varten vai muiden ihmisten, yhteiskunnan tai yleisten odotusten mukaisesti. Tällaisia asioita ei yleensä ehdi kiireisessä arjessa edes miettimään. Sen sijaan painaa apinanraivolla kokouksesta ja tapaamisesta toiseen ja odottaa jossain kaukaisuudessa häämöttävää parin viikon lomaansa.

Mitä muuta vinkkaisit sellaisille kanssaihmisille, jotka kärvistelevät oravanpyörässä ja sinnittelevät jaksamisensa rajoilla haikaillen samanlaisesta ratkaisusta, jonka te olette tehneet?

Muutos tuntuu usein pelottavalta, valtavan suurelta ja hallitsemattoman suurelta asialta. Minua auttoi tavoitteen paloittelu pienempiin osiin; aikataulutus, mitä asunnolle tehdään, miten koira saadaan mukaan, tavarat; myydään vai säilötään ja jos säilötään, niin missä. Vakuutukset, asunto Thaimaassa, viisumit jne. jne. Raha on toki tärkeä asia myös, mutta Thaimaassa elämä on niin paljon edullisempaa, että sitä tarvitaan paljon vähemmän kuin Suomessa.

Jos on töissään kovin huonovointinen, niin harkitsisin vakavasti siellä asian nostamista esille. Minä sain neuvoteltua lähtöäni helpottaakseni molempia osapuolia tyydyttäneen ratkaisun.

Jos taas olet epävarma ja mietit, että viihdytkö sittenkään ulkomailla vai et. Ehkä silloin vuorotteluvapaa tai virkavapaa tulee kyseeseen. Ehkä voit yhdistellä lomia, pitää lomarahat vapaana ja pitää pidemmän pätkän kerralla? Joissakin työpaikoissa voi tehdä hommat etänä myös ulkomailta käsin.

Ennen kaikkea kuitenkin rohkaisen tekemään sellaisia päätöksiä, joita itse haluaa tehdä muiden mielipiteistä piittaamatta. Minä en usko maitojunaan! Jos elämänmuutos osoittautuukin harha-askeleeksi, niin ainakin se tuli kokeiltua, eikä sitä tarvitse enää jossitella. Toisaalta, kokeilun aikana opit varmasti jotain itsestäsi, elämästä tai ainakin vieraasta kulttuurista.

Onko teillä millaiset suunnitelmat tulevaisuuteen, onko koti & elämä jatkossakin siellä Lantalla?

Parasta on ehkä se, että pitkän tähtäimen suunnitelmia ei ole. Nyt olemme asettautuneet tänne Lantalle ja tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Alkuun päätimme, että lähdemme kokeilemaan vuodeksi, miten elämä lähtee täällä sujumaan, mutta vuosi alkaa olla ihan näillä näppäimillä täynnä emmekä kumpikaan halua palata Suomeen. Päivä kerrallaan siis ja katsotaan mihin elämä vie.

Kiitokset Marika ja auvoisia päiviä sinne Koh Lantalle!

Seuraa Marikan blogia: Kaikki thai ei mitään.

Postauksen kuvat: Marika

Omat kommentit: Tuttu tarina

Tunsin ihan kylmiä väreitä Marikan vastauksia läpikäydessäni ja välillä myös hymyilytti. Nimittäin niin samanlaisia kokemuksia ja tunnelmia löytyi myös omista vaiheistani.

Kuten yritys paikata unelmatyössään väsymistä vuorotteluvapaalla ja sitten vapaan myötä kirvonneet ideat ja ajatukset vielä totaalisemmasta irtiotosta, jotka jäivät alitajuntaan muhimaan ja odottamaan toteutumistaan ja lopullista uskallusta.

Toisaalta olen omassa elämässäni huomannut, että stressioireet palaavat superhelposti takaisin ympäristöstä riippumatta, jos itselle asetetuista paineista ei osaa höllätä ja laatii liian pitkiä to do -listoja ja asettaa kovin vaativia tavoitteita.

Aivoväsymyksen kanssa saa olla tarkkana ja yrittää tiedostaa mitkä tekijät sitä pahentavat ja mitkä helpottavat. Itselleni ympäristöt, joissa rauha on taattu ja sielu lepää ovat kyllä olosuhteiltaan otollisimpia.

Irtioton arvo ja hinta

Thaimaa ja muut Kaakkois-Aasian maat tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuksia irtiottoon taloudellisessa mielessä. Vuoden seestymisvapaa yksinkertaisesti elellen onnistuu pariskunnalta suunnilleen alk. 7500 € budjetilla / henkilö.

Vuoden aikana ehtii tutkiskella itseä, elämäänsä ja rakentaa suunnitelmaa jatkoon. Kun elämisen kulut voi maailmalla tipauttaa näinkin kohtuulliselle tasolle, ei oman itsehoitovapaan järjestäminen ole välttämättä kovinkaan kaukainen tavoite.

Vapaan hinta on siis yksi kysymys. Toinen vielä tärkeämpi lienee vapaan arvo. Mitä pysähtyminen oman elämän äärelle tarkoittaa, mitä se laittaa liikkeelle ja miten muovaa käsitystä elämästä, työstä ja ihmisestä itsestään.

Useimmat vapaajakson itselleen järjestäneet tajuavat sen arvon ja merkityksen vasta jälkikäteen. Saadut oivallukset, elämänlaadun ja hyvinvoinnin muutokset koetaan yleensä paljon arvokkaampina kuin se konkreettinen hinta, joka niistä on maksettu.

Matkan mahdollistama etäisyys kotonurkilta, ehkä ahdistaviksi muuttuneista rooleista ja arkisesta kiireestä auttaa näkemään kaiken uudesta näkökulmasta. Verkkainen elämisen tahti viehättävässä ympäristössä, jossa sinuun kohdistuvat vaatimukset ovat minimaalisia, on parasta balsamia väsyneen suorittajan sielulle.

Pysähtyminen ja oman elämän inventaarion tekeminen antaa yleensä suuntaviitat siitä, mihin päin elämänpolkua jatkossa kuljetaan.

Lue myös: Nämä syyt motivoivat tavoittelemaan vapaampaa elämää ja taloudellista riippumattomuutta

Työhön suhtautuminen voi vapaan tuloksena muuttua niin, että osaa suhtautua jatkossa työhön eri tavoin. Osaa ehkä rajata hommiaan paremmin, uskaltaa neuvotella rohkeammin työn määrästä ja laadusta. Tai alkaa pohtia uudenlaisia töitä tai tapoja tehdä työtä ylipäätään.

Kun haluaa aidosti huolehtia itsestään ehkäistääkseen työuupuksen vakavimpia muotoja, on aina parempi pakata reppu ja muuttaa viidakkotaloon tai rantamökkiin ja ottaa riski ”vastuuttoman hihhulin” -leimasta otsassa, kuin että antaisi itsensä vajota liian syviin vesiin jatkuvan työkuormituksen alla. Toisaalta elämän keveyttä ei voi kokea, jos ei ole koskaan kuormaa kantanutkaan.

Onko sinulla kokemuksia matkan tai ulkomaille muuton parantavista vaikutuksista työuupumukseen, ylitunnollisuuteen, ylisuorittamiseen, stressioireisiin? Jaa kokemuksiasi kommentteihin!

(Visited 6 853 times, 1 visits today)

22 Comments

  1. Tiina 28/01/2018 at 1:58 pm

    Matkalla vapauteen oravanpyörästä.
    Kiitos, että jaoit tarinasi.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 31/01/2018 at 5:51 am

      Hei Tiina! Kiitos kommentista 🙂

      Reply
  2. Jenna / Enemmän kuin äiti 28/01/2018 at 9:40 pm

    Olipa mielenkiintoinen ja avartava postaus, herätti paljon ajatuksia elämästä ja elämän tarkoituksen pohtimisesta! Mä oon itse vasta opiskelemassa tulevaan ammattiini luokanopettajaksi ja hieman kauhunsekaisin tuntein kieltämättä odotan työkentälle siirtymistä rentojen ja joustavien opiskeluvuosien jälkeen, vaikka onneksi opettajilla on kuitenkin lomia enemmän kuin monella muulla ammattiryhmällä. En nyt etukäteen maalaile piruja seinille, mutta onhan se hyvä tiedostaa että on olemassa muitakin tapoja elää tätä elämää, jos oikein alkaa kaulus kiristää. Voisin kuvitella jo etukäteen, että mahdollisuutta virkavapaaseen tulen jossain elämänvaiheessa hyödyntämään 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 31/01/2018 at 5:55 am

      Hei Jenna ja kiitos kommentista 🙂 Joo varmaan opettajan homma on sangen kuluttavaa nykyään, että innokkainkin saattaa alkaa kaipaamaan jossain vaiheessa breikkiä. Onneksi ei ole pakko puskea sata lasissa eläkeikään asti, vaan välillä himmailla ja ottaa aikaa itselle ja omalle jaksamiselle. Mutta saat kuitenkin myös työstäsi voimaa ja intoa toimia opettajana hyvät tovit ennenkuin irtioton tarpeita sen kummemmin tulee. Ja tosiaan lomista kannattaa ottaa kaikki irti!

      Reply
  3. Emma 29/01/2018 at 10:38 am

    Ihanan motivoiva juttu! Mulla on jo pitkään pyörinyt monenlaisia ajatuksia päässä tulevaisuuden suhteen ja tuntuu että ratkaisu johonkin suuntaan tulee koko ajan lähemmäs. Todella inspiroiva teksti!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 31/01/2018 at 5:58 am

      Hei Emma ja kiitos 🙂 Se on usein just noin, että muiden kokemuksista ja tekemisistä saa aina jonkun mukavan sysäyksen eteenpäin. Noista päässä pyörivistä ajatuksista se tosiaan lähtee ja sitten etenee, mitä enemmän ajatuksille antaa valtaa ja niitä ruokkii 🙂 Toivotaan, että sulle sopivan ratkaisun hetket on pian käsillä!

      Reply
  4. Sofia / Project Forever 29/01/2018 at 1:47 pm

    Oravanpyörästä irtautuminen ja reppureissuun lähtö on mielessä päivittäin, mutta jostain syystä muutto ulkomaille pelottaa ajatuksena hieman. Ehkä se, että turvaverkosto on niin kaukana on se suurin syy, tai se että mitä sitä tekisi toimeentulonsa eteen. Todella mielenkiintoinen ja inspiroiva haastattelu, täytyy käydä kurkkaamassa myös tuo Marikan blogi! 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 31/01/2018 at 6:05 am

      Hei Sofia ja kiitos kommentistasi! Et ole varmasti ainoa, joita juuri nuo asiat mietityttävät, siksi vähän pidempi oleskelu alkuun ja sellaiset harjoittelureissut on hyvä vaihtoehto. Saa vahvistusta sille onko tekemässä oikeita asioita vai ei. Myös ideat ja suunnitelmat toimeentulon hankinnasta voi laittaa eteenpäin tuollaisen testailureissun aikana. Mitä enemmän aikaa viettää ulkomailla sitä vähemmän siihen liittyy pelottavia ajatuksia, kaikki alkaa tuntua luontevalta, huomaat sen sitten kyllä! Jännästi myös pelko väistyy kun jotain haluaa / tarvitsee riittävän paljon ja alkaa ottaa niitä tarvittavia askeleita. Turvaverkostokin on vain videopuhelun päässä 🙂

      Reply
  5. Tiina / Makuja ja seikkailuja 01/02/2018 at 11:11 pm

    Ihanaa että jotkut uskaltavat, tosin ikävää että työuupumus on mennyt siihen pisteeseen että sairaslomakierre on ollut valmis. Haaveilen kyllä pidemmästä irtiotosta. Välillä mietin, miksi ihmeessä tämä arki on yhtä työntekoa ja kauhean paljon muuta siihen ei sitten mahdukaan. Naurettavat viisi viikkoa lomaa vuodessa, niin lyhyt aika 😀 Tällä hetkellä tuntuu, että sillä pidemmällä irtiotolla on varmasti aikansa ja paikkansa. Mutta pysyvästi (tai väliaikaisesti vailla tietoa tulevasta) en haluaisi lähteä. 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 02/02/2018 at 3:58 am

      Hei Tiina ja kiitos kommentista! Niin se vain usein tuppaa olemaan, että vasta jonkin kolauksen kautta me havahdumme tekemään muutoksia elämään ja ottamaan tarvitsemiamme irtiottoja tai pysähdyksiä ja ylipäätään kyseenalaistamaan sen rumban minkä ympärillä arkemme pyörii. Ja niin kauan kun arki ja elämä tuntuu hyvältä, niin eihän siihen tarvitse välttämättä suurempia muutoksia tehdäkään. Muutama mukava reissu vuoteen riittää monelle tuomaan tarvittavaa vaihtelua. Mutta kuten sanoit, kyllä se viisi viikkoa vain on aika lyhyt aika ja hui miten vuodet kiitävät näitä viikkoja odotellen… 😛

      Reply
  6. Anna K. - Kaukaa haettua 02/02/2018 at 7:12 pm

    Tein tavallaan saman tempun, vaikka en ollutkaan uupunut. Inhosin entistä työtäni ja päätin, ettei elämä voi jatkua näin. Niinpä lähdin. Mun matka kesti vain 3,5 kk, mutta freelance-elämä 5 vuotta. Nyt taas toimistohommissa, mikä on vaihteen vuoksi ihan kivaa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
    Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta lähteä, otapa lapsilauma mukaan ja yritä samaa. Huomattavasti hankalampaa.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 04/02/2018 at 12:40 pm

      Hei Anna! Kiitos kommentistasi 🙂 Hienoa, että säkin oot uskaltanut tehdä irtioton sellaisesta työstä mikä suorastaan inhotti! Irtipäästäminen ikävistäkin asioista voi olla vaikeaa, kun niihin on tarpeeksi tottunut. Kaikki ei tuohon pysty. Pääasia, että pyrkii tekemään elämästä sellaista, että se maistuu itselle mahdollisimman hyvin. Tietyt valinnat kuten lapsilauma, voivat haastaa joidenkin muiden valintojen tekemistä ja tuoda jokusen mutkan lisää, se on aivan totta. Moni tekee silti lastenkin kanssa omista unelmistaan totta, mitä ne milloinkin sitten ovat 🙂

      Reply
  7. Anna-Maria K 02/02/2018 at 9:06 pm

    Mielenkiintoinen tarina ja postaus. En lainkaan ihmettele että työuupumus hävisi. Minä lopetin vanhassa ammatissani syksyllä, ja jäin uupumuksen vuoksi sairaslomalle. Kaikki se oli aika raskasta ja tipahdin jonkinlaiseen masennustyhjiöön. Sitten lähdin kuukaudeksi reissuun ja kaikki oireet jäivät lentokentälle suomeen. Niitä ei Costa Ricassa näkynyt 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 04/02/2018 at 2:53 pm

      Hei Anna-Maria ja kiitos kokemuksesi jakamisesta 🙂 On se vaan ihmeellinen tuo matkan ja irtioton voima! Toivottavasti eivät ole oireet Costa Rican jälkeen palanneet 🙂

      Reply
  8. Anna | Muuttolintu.com 03/02/2018 at 4:07 am

    Pystyin samaistumaan todella moniin kohtiin. Terveys on ollut tekijänä myös omissa päätöksissä. Enää ei kiinnosta pätkääkään stressaava uraputki vaikka tulot olisivatkin moninkertaiset. Teen mieluummin omalla aikataululla töitä oman jaksamisen mukaan ja samalla keskityn nauttimaan elämästä, auringosta ja rennommasta elämäntyylistä Kaakkois-Aasiassa. <3

    Reply
    1. Rosita Juurinen 04/02/2018 at 12:31 pm

      Hei Anna ja kiitos kommentista 🙂 Juuri näin, uskon että tähän samaan johtopäätökseen tulee jatkossa päätymään yhä useampi työn tai elämän suorittaja, -> oma hyvinvointi ensin, raha ja ulkoiset menestyksen tunnusmerkit toissijaisia juttuja!

      Reply
  9. Anna-Katri / Adalmina's Adventures 04/02/2018 at 1:45 pm

    Kiitos tämän tarinan jakamisesta. Motivoivaa kuulla toisten tarinoita ja kokemuksia isosta elämänmuutoksesta ja oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Monet meistä suorittaa koko elämän kaikkia asioita, mutta matkalla ollessa sitä pystyy katsomaan arkea hieman etäämmältä ja ehkä saamaan jotain ahaa-elämyksiä siitä, että elääkö oikeasti hyvää elämää ja mitä oikeasti haluaisi tehdä. Toivon että moni muukin uskaltaisi kuunnella sisintään ja hypätä vapaalle, vaikka pelottaisikin. Töitä ehtii kyllä aina tekemään.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 05/02/2018 at 2:07 am

      Hei Anna-Katri ja kiitos kommentista 🙂 Juuri tuo etäisyys antaa niin eri perspektiivin kaikelle, se on uskomaton juttu. Itsekin on maailmalla ollessa tuntenut itsensä paljon voimakkaammaksi, kun omat ”suomihaasteet” ovat typistyneet terveeseen mittakaavaan. Samalla alkaa hoksata kyseenalaistaa sitä omaa elämäntapaa, maailma kun näyttää niitä muitakin tapoja olla ja elää. Ja todellakin töitä voi tehdä monella tapaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Perinteiseen palkkatyöhön varmasti pääsee takaisin vaikka hetkeksi loikkaisikin sivuun, jos se tuntuu sitten taas jossain vaiheessa oikealta 🙂

      Reply
  10. Merja / Runway - Kiitoradalla 04/02/2018 at 5:52 pm

    Voi miten ihanaa lukea voimaannuttavia juttuja voimaantuneista tyypeistä! Voin niin helposti samaistua ❤️ Minulle ja perheelleni työvapaa oli ihan mieletön irtiotto oravanpyörästä – maailmanympärimatka toi omat vibansa unelman toteuttamisen muodossa, mutta olisi ollut sitä, vaikka olisimme asettuneet etäälle vaikka vaan yhteen paikkaankin! Ja kyllä: perheenä nimenomaan mitä parasta yhdessäoloa 24/7. Asiat saa kyllä järjestymään vaikka lapsen mukana olo asettaakin omanlaisensa haasteet ratkottaviksi. Järjestelykysymyksiä kuitenkin vain!
    Ja mitä tulee paluuseen takas arkeen 8kk:n irtioton jälkeen…? Noh, minulle avautui täysin odottamatta ihan uusi unelmatyöpaikka! Ja vaikka nyt 6kk:n jälkeen ajoittain tuntuu taas arjen kaatuvan päälle (argh, ekana kärsii ikävä kyllä blogi!), kytee takaraivossa onneksi koko ajan tieto siitä, että kaikki on mahdollista! Siis ottaa taas ja lähteä, jos siltä tuntuu! Ja unelmoida uusia toteutettavaksi… Ja mikäs tässä, kun samalla voi ihan kuin huomaamattaan kartuttaa reissu-/irtiotto-/muutos- tms kassaa, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin taas sen hetki tulee ? If I can, U can too!!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 05/02/2018 at 2:01 am

      Hei Merja, kiitos ihanan positiivisesta kommentista 🙂 Niin tepä olette sen tehneet, mitä moni vain miettii ja haaveilee! Tuo sun asenne on mainio, että aina mahdollista tehdä tiettyjä uusia siirtoja, sillä mahdollisuuksia tässä elämässä piisaa, monet valinnat ei ole mitään lukkoonlyötyjä forever. Nauti nyt tuosta sun unelmaduunista, ja sivussa voi toki kypsytellä ideoita uusista maailmanvalloituksista, eiks ? 😉

      Reply
  11. Anna / Ihme Ituhippi 23/09/2019 at 2:12 pm

    Löysin sun blogin tämän postauksen kautta, ja pakko todeta, että toi elämänmuutos kuulostaa todella hyvältä. Tietenkin on sääli, että uskallus löytyi vasta pohjakosketuksen kautta, mutta tärkeintä on, että löytyi.
    – Myös oman kokemukseni perusteella olen kokenut, että pienet menot mahdollistavat vapauden tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä aivan uudella tavalla, ja ainakin itse nautin suuresti ”pieniä puroja” -tyylisestä hommailusta, koska silloin saa tehdä monipuolisesti vähän kaikkea ja on vastuussa itsestään.

    Tsemppiä ja jään varmasti seurailemaan blogia jatkossakin!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 28/09/2019 at 6:17 pm

      Moikka Anna!

      Ja kiitos kommentistasi 🙂 Useinhan se menee tosiaan niin, että tarvitsemme jonkin herätteen ja havahduttajan, jotta mielemme ja toimintamme motivoituu muutokseen. Vaikken ehkä ihan pohjakosketusta ottanut niin, ajattelen niin, että jouduin ja sain pysähtyä sen äärelle mitä jaksan ja mitä en, miten haluan elää ja miten en. Kutsu ja veto uuteen oli niin kova, ettei tullut mieleenkään jäädä odottelemaan mitään yhtään rajumpaa uupumista. Silti ne kuormituksen merkit ja oireet aktivoituvat itsessä tosi helposti, jos yhtään liikaa meinaa olla stressaavia juttuja elämässä.

      Kiva kuulla, että sullekin toimii pienet purot, useammista lähteistä. Omien rahkeiden mukaan näitä voi sitten alkaa kehittää vuolaampaan suuntaan ja muutenkin testailla, missä hommissa/sijoituksissa virtaus on vaivaan nähden parasta.

      Tuo itsessään vastuussa oleminen ja omien aikataulujen rustaaminen on kyllä kans tosi vapauttavaa ja ihanaa, vaikka monesti se tarkoittaa, että sellaista selkeää vapaa-aikaa ei enää ole kuin ennen vanhaan palkkatöissä. Mutta sekin varmasti vielä ajan mittaan muuttuu.

      Pitääpä käydä kurkkaamassa taasen myös sun blogias, jonkun kerran olen siellä jo poikennutkin. Mukavaa syksyä sinulle 🙂

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.