Edellisessä postauksessa käsittelin elämänmuutoksen tunnusmerkkejä ja muutokseen havahtumista. Nyt jatketaan aihetta hiukan sillä, miten muutokseen voi parhaiten osallistua ja samalla myötävaikuttaa uuden elämänvaiheen avautumiseen. (Eli miten lopettaa vitkuttelu ja oman elämän sabotointi.)
Kartoita tilanne, löydä suunta
Erilaisia itsetutkiskelun tekniikoita ja työkaluja käyttäen voi tulla yhä selkeämmin tietoiseksi omasta tilanteestaan ja asioista, joihin tahtoo tai tarvitsee muutosta. Liikkeelle pääsee ihan kyselemällä itseltään:
- mikä elämässä tuntuu tällä hetkellä hyvältä, mikä huonolta ?
- mitä pitäisi tapahtua, että oma olo olisi vielä parempi ?
- mikä on itselle tärkeää, innostavaa ja arvokasta ?
- mihin haluaa aikansa käyttää ?
- mihin aika todellisuudessa menee ?
- mikä estää halutun muutoksen tapahtumisen ?
-> mitä vastauksista voi päätellä ja mitä tilanteelle aikoo tehdä?
Tällä pääsee jo hyvin alkuun. Pysähtyminen ja oman elämän tilannekatsaus on ylipäätään hyvä tehdä aika-ajoin.
Lataa tästä työkirja, jonka tehtävien avulla pääset muutostyön alkuun.
Tietoisella mielellä muutoksia voi ohjata nopeammin toivottuun suuntaan ja ryhtyä tekemään suunnitelmallisia toimenpiteitä halutun muutoksen eteen. Joltain osin kyse on myös aina heittäytymisestä ja suostumisesta uuteen mahdollisuuteen ja elämäntilanteeseen, vaikka moni asia olisikin vielä pimennossa.
Esteiden ja pelkojen selätys
Jos muutos tuntuu vaikealta tai tavoitetilanteeseen pääseminen jopa mahdottomalta, voi miettiä, mistä tämä johtuu ja ovatko esteet todellisia vai enemmänkin mielemme kepposia, asioita, joihin olemme joskus päätyneet uskomaan?
Jos muutos pelottaa, pitää tehdä itselleen selväksi se, mitä oikeastaan pelkää. Onko pelko aiheellista (yleensä ei ole) ja katuuko tulevaisuudessa todennäköisesti enemmän sitä, että jää tilanteeseen, joka ei tyydytä vai sitä, että uskalsi yrittää jotain muuta, vaikkei se onnistuisi ihan 100%?
Kuinka monen olette kuulleet katuneen jälkeenpäin unelmansa tavoittelua, työnteon vähentämistä tai lähtemistään epätyydyttävästä ihmissuhteesta?
On myös hyvä tiedostaa milloin haaveilu, suunnittelu, valmistelu ja varmistelujen varmistelu menee liian pitkälle. Tämä rationaaliseksi toiminnaksi verhottu vitkuttelu voi pitää meitä turhan pitkään tuskallisessa välitilassa, kun voisimme olla jo aktiivisesti luomassa sitä uutta kiehtovaa elämäämme. Eli jos haluat muutosta, tee jotakin aktiivista sen edistämiseksi jo tänään. Voit ainoastaan päästä elämään parempaa elämääsi nopeammin!
Olen tullut siihen tulokseen, että erityisesti kaksi asiaa estävät ja hidastavat muutoksen tapahtumista ja haaveiden toteuttamista. Ne ovat pelko ja uskon puute. Kun näitä ajatuksia alkaa itsessään työstää voi huomata, että monet käytännön asiat alkavat liikkua oikeaan suuntaan ja muutos edetä paljon tuskattomammin.
Aika yleispätevä ohjenuora on, että jos haluaa, että elämä alkaa tuntua entistä paremmalta (tai omemmalta), jonkin pitää muuttua tai jotakin pitää muuttaa. Jos mikään ei muutu, niin ei oma olokaan tai elämäntilanne muutu, se on varmaa. Vastuu tästä muutostyöstä on yksin meidän.
Muutokseen voi ja kannattaakin hakea tukea vaikka kirjojen, kurssien ja vertaistuen jne. kautta
Muuta olosuhteita jos voit, muussa tapauksessa hio asennetta
Muistan, miten itse sinnittelin pitkään entisessä elämäntilanteessa ja työelämässä ajatuksella, että oikealla asenteella ja positiivisuudella selviää mistä vaan. Pitää vain hioa asennettaan yhä paremmaksi, jos olosuhteet ympärillä eivät aina miellytä (ja miettiä samalla seuraavaa reissua Aasiaan..). Mutta sitten tajusin, että vaikka asenne onkin hyvin ratkaiseva, voi myös niille olosuhteille tehdä jotain.
Olosuhteitaan pääsee kuitenkin parhaiten muuttamaan, kun muuttaa ensin jotain itsessään ja ajattelussaan. Voi mikä huojennus ja autuus tuli elämään, kun uskalsi päästää irti entisestä ja alkaa luoda uutta vapaampaa tulevaa!
Nyt olen saanut kokea, että tietyssä epävarmuudessa eläminen on ihan ok. ja siinä auttaa, kun on sopeutumiskykyä, ideoita ja suunnitelmia, joista ammentaa! Turvallisuus ja varmuus kumpuavat tällä hetkellä enemmän sisältäpäin kuin mistään ulkoisista puitteista. On oikeastaan aika ihanaa, kun tietää, ettei jokainen vuosi tule enää toistamaan itseään täysin ennakoitavalla tavalla.
Eivätkä ne olosuhteet tai se “entinen elämä” välttämättä ole olleet mitään huonoja, ne eivät vaan vastaa enää sitä, mitä edustamme tänä päivänä. Me olemme muuttuneet, kasvaneet ulos aiemmin meille sopineesta muotista ja tästä syystä ristiriitainen olo.
Ajoituksesta
Mistä sitten tietää, että on se oikea aika muutokseen, kuten hyppäämään oravanpyörästä, ihmissuhteesta, ryhtymään yrittäjäksi, pudottamaan 30 kiloa painoa, muuttamaan ulkomaille tms.? Kyllähän se vain niin on, että ihminen sisimmässään sen tietää. Pitää vain olla rehellinen itselleen. Havahtumiseen voi tosin mennä aikaa ja senkin jälkeen pyrimme vielä optimoimaan toimeen ryhtymisen ajoitusta joskus turhankin pitkään.
Jos tuntuu, että aika on aina “huono” muutokselle, niin silloinhan se on myös aina yhtä hyvä. Eli sikäli ihan sama milloin muutoksen laittaa tulille!
Tietyllä tapaa varmaan tarvitsemme matkan varrella kaikkea sitä kypsyttelyä, vitkuttelua ja vatkaamista. Universumin merkkejä ja potkuja takamuksiin, että sitten lopulta olemme valmiita ryhtymään toimeen ja ottamaan riskin. Kypsyttelyllä on toki tarkoituksensa, eikä kukaan muu voi puolestamme tietää, milloin on juuri minulle oikea aika toimia.
Olennaista on pystyä erottamaan milloin ihan oikeasti tarvitsemme aikaa ja milloin siirrämme toimeen ryhtymistä vain pelon tai epävarmuuden (tai laiskuuden) vuoksi. Mutta sitten, kun olemme tämän vatkausvaiheen pelkoineen ylittäneet, niin sittenhän meitä ei pitele enää mikään ja asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Juuri niinkuin pitikin.
Ja jälkeenpäin pohdimme, miten hitossa emme tehneet muutosta jo paljon aiemmin…
Ps. Aina on hyvä hetki tehdä jotain unelmiensa edistämiseksi.
Jos tämä artikkeli kolahti sinulle tai tiedät jonkun, joka voisi tästä hyötyä niin jaa tämä eteenpäin. Kiitos!