Aikaa vai rahaa – kumpi on tärkeämpää?


No joo myönnetään, ettei näitä kahta voi laittaa täysin vastakkain, molemmat ovat tärkeitä resursseja, eivätkä ne ole välttämättä toisiaan poissulkevia tai toistensa vastakohtia. Sitä on kuitenkin syytä pohtia, että millaisen painotuksen ja arvon kummallekin elämässään laittaa. Millaisia valintoja teemme ajankäytön ja rahankäytön suhteen? Mitä se kertoo arvoistamme ja kuinka valinnat näkyvät elämässämme?

Onko aika rahaa?

Tavallaan on. Jos ajatellaan vaikka työskentelyä tuntipalkalla, missä omalle ajalle ja työlle asetetaan selkeä hinta. Siinä mielessä myymme keskeisen osan elämäämme pois saadaksemme rahaa, jota toki tarvitsemme voidaksemme huolehtia erilaisista elinkustannuksista ja ostella kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.

Aika on rahaa myös sijoitustoiminnassa. Siellä aika on sijoittajan puolella, kasvattaen korkoa korolle efektillä sijoitustuottoja, tai muulla tavoin kasvattaen sijoittajan varallisuutta. Sijoittajasta itsestään on kiinni, miten hän tämän varallisuuden käyttää, tuoko se hänelle esimerkiksi lisää vapaata aikaa.

Millä hinnalla elämämme on ostettavissa? Myymmekö sille, joka eniten tarjoaa? Tartummeko rahatärppiin, vaikka muu elämänlaatumme samalla kärsisi?  Sitä on pakko ihan pysähtyä miettimään. Mikä on ihan oikeasti se kokonaishinta, joka myydylle ajalle/ elämälle muodostuu? Joskus nimittäin käy niin, että ajan lisäksi ihminen siinä sivussa menettää/myy ehkä terveytensä, mielenrauhansa, hyvinvointinsa jopa arvonsa (ja arvokkuutensa). Kenties mahdollisuuden viettää riittävästi aikaa rakkaidensa kanssa tai tehdä asioita, joista saa suurta iloa ja merkitystä elämäänsä.

“Käymmekö työssä, josta emme pidä, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse?”

Aika on toisenlaista rikkautta kuin raha, varsinaista luksusta onkin.  Etenkin silloin, kun sitä ei tarvitse myydä, vaan sen voi käyttää siten kuin itsestä parhaalta tuntuu. En ole eläissäni tuntenut oloani näin vauraaksi kuin nyt, kun rahaa on merkittävästi vähemmän käytössäni kuin työssäollessa. Mutta ajankäyttöäni hallitsen itse.

Aika on se elämän perusvaluutta, jota lähtökohtaisesti saamme yhtä paljon, noin yhden ihmiselämän verran. Ei ole ihan se ja sama, miten tämän perusvaluutan kanssa toimii. Koska aikaa emme voi laittaa pankkiin, emmekä säästää, on hyvä tulla tietoiseksi siitä, mihin ja miten sitä sitten käyttää. Miten omalla toiminnallaan ja valinnoillaan näyttää arvostavan omaa ( ja muidenkin) aikaa.

Inhimillisiin taipumuksiimme kuuluu tuhlailla toisinaan sekä rahaa että aikaa. Aikaa on kuitenkin rajoitettu määrä, eikä sitä voi tehdä lisää tuhlatun tilalle niinkuin rahaa. Se tosiasia tekee ajasta niin arvokkaan, tässä mielessä paljon arvokkaamman valuutan kuin raha.

Tärkein vauraus ja elämänrikkaus onkin nähdäkseni kätketty ajallisiin hetkiin, niihin tilanteisiin, kun on niin hyvä olla, että voisi sulaa. Tai kun innostuu jostakin asiasta niin, että sydän hakkaa, perhoset täyttää vatsan ja koko kroppaa väristää. Kun tuntee olevansa täysin elämässä kiinni ja linjassa itsensä kanssa.

Olen itse ajatellut, että haluan käyttää tätä arvokasta perusvaluuttaani, aikaani ennen kaikkea asioihin, joista minulle tulee hyvä olo, hyvä mieli, iloa ja rauhaa. Ei se ole aina helppoa, huonoja valintoja on tehty paljon, mutta onneksi on aikaa vielä harjoitella. Haluan olla tiedostava siinä, etten anna aikani liikaa huveta sellaiseen, joka jättää tyhjäksi, väsyneeksi ja ilottomaksi. Ajasta kun voi tehdä omilla valinnoillaan laatuaikaa.

En myöskään vastusta työntekoa sinänsä, vaikka puhunkin paljon vapauden puolesta. Haluan vain nykyään itse rakentaa ja raamittaa työn, johon aikaani laitan. Ja siinä en sitten tunteja enää laskekaan. Kunhan olo on hyvä.

Olosuhde- ja arvovalintoja

Monesti joudumme elämässä tekemään valintaa ajan ja rahan välillä. Joskus valinnat kertovat arvoistamme, joskus myös elämäntilanteesta ja olosuhteista.

  • tekisimmekö lyhyempää työviikkoa? -saisimme lisää aikaa itselle ja läheisille, mutta menettäisimme samalla hieman rahaa
  • matkustammeko edullisimmalla kulkupelillä? -kuluttaisimme siihen enemmän aikaa, mutta säästäisimme rahaa
  • tekisimmekö terveellistä kotiruokaa aina itse? -siihen taas kuluisi aikaa, joka on pois ehkä työnteosta tai jostakin muusta
  • siivotako itse vai palkatako siivoja? -rahaa kuluu enemmän siivoojaan, mutta aikaa vapautuu johonkin mielekkäämpään
  • hankkiako hieno ja kallis talo? -sen maksamiseksi pitää ottaa iso laina ja olla aina töissä, jolloin talosta pääsee kunnolla nauttimaan vasta aikojen päästä

Siinäkään ei ole järkeä (kuin ehkä joillekin harvoille), että tekisimme kaiken alusta alkaen itse ja olisimme mahdollisimman omavaraisia, monialaosaajia ja rahasta riippumattomia. Tälläinen elämäntyyli söisi äkkiä kaiken vapaa-aikamme, kun se kuluisi perustarpeista huolehtimiseen. Jokin kultainen keskitie olisi löydyttävä. Tosin jokaiselle se lienee vähän eri.

Taloudellisesti varakas käyttää todennäköisesti rahojaan ostaakseen palveluita (siivousta, valmista ruokaa, hemmottelua), matkustaakseen nopeasti jne. Työtön tai vähävarainen taas valitsee itse tekemisen, jalkaisin ja hitaammin kulkemisen sekä vaihdannan. Näiden välimaastoon jää kuitenkin suuri enemmistö ihmisiä, jotka voivat aidosti miettiä valintojaan ja asioiden painotuksia.

Säästöpankit teettivät 2015  “Raha, aika ja hyvä elämä” –kyselyn suomalaisten rahankäytöstä. Sen mukaan rahan ja omaisuuden hankkiminen näyttivät päihittävän vapaa-ajan merkityksen ihmisten arvojärjestyksissä tärkeämpänä. Ylimääräinen raha käytettäisiin esim. mieluummin kuluttamiseen kuin työnteon vähentämiseen. Näin siis vielä valtaenemmistön mielissä. Toki matkustelun ja leppoistamisen arvostukset ovat todennäköisesti nousseet vuosien takaisista lukemista, näin ainakin uskoisin.

Tietoisia talous- ja ajankäyttötaitoja

Ajan- ja rahankäyttöön liittyy helposti huolta siitä, antaako näiden huveta käsistään ja elääkö liialti tuhlaillen. Ajan rajallisuuden muistaessaan iskeekin aina vähintään pieni ahdistus, mutta samalla myös suuri kunnioitus tätä hallintamme ulottumattomissa olevaa resurssia kohtaan.

time

Aika, se arvokkain valuuttamme

Itselleni sopii armeliaisuus omille epäjohdonmukaisuuksille ja riittävän tasapainon etsintä näiden kilpailevien valuuttojen ristipaineessa. Mieluummin tässä kohtaa elämää hitailen ja nautin kaikesta siitä ajasta, mitä minulle on annettu, kuin juoksen, kiirehdin ja säntäilen tiukoissa aikatauluissa, euronkuvat silmissä kiiluen.

En pidä rahaa kuitenkaan pahana, en suinkaan. Olenhan sijoittaja ja rahataitojen jatkuva opiskelija. Mieluusti hankin rahaa helpottamaan elämää ja mahdollistamaan sitä vapaata aikaa. Suhtauduin rahaan kuitenkin paljon tietoisemmin ja kriittisemmin kuin joskus aiemmin. Mietin, mitä olen rahan vuoksi valmis uhraamaan, vai olenko sittenkään?

Tällä hetkellä mieluummin venytän vähemmänkin rahan riittävyyttä, kuin että myisin tuntejani jossakin työssä, joka ei edistä päämääriäni tai hyvinvointiani. Raha on kliseisesti sanoen hyvä renki, mutta huono isäntä. Tarpeellinen väline, mutta kolkko päämäärä. Jotenkin näin.

Parhaimmillaan ihminen voi käyttää aikaansa nautinnollisesti ja merkityksellisesti siten, että hän itse ja muut ihmiset saavat sen tuotoksena jotain hyödyllistä. Jotain, mikä voi parantaa elämänlaatua ja tuottaa hyviä tunteita, tietoisuutta ja hyvinvointia. Työn tekeminen on käsittääkseni parhaimmillaan juuri tällaista ja silloin työn palkkiona, sekä myönteisenä sivuvaikutuksena, saa usein myös rahaa.

Näin siis hyvin ja tietoisesti käytetty aika (päämäärä) tuottaa taloudellista hyvinvointia (rahaa vaihdon välineeksi). Jokin tällainen marssijärjestys voisi pitää ajan käytön ja rahan tolkullisessa suhteessa toisiinsa.

Onneksi sekä rahan, että ajan käyttöä voi opetella optimoimaan, käyttäen näitä kumpaakin tietoisesti ja arvostaen. Huolehtien siitä, että niitä käyttäessään saa elämään laatua ja hyvinvointia (eikä menetä niitä).

Olen jo pitkään ajatellut, että vähemmälläkin rahalla saa ihan vähintäänkin yhtä laadukasta elämää kuin suurella tilipussilla, sisällöllisesti usein laadukkaampaakin. Tietoista ja viisasta rahankäyttöä opettelemalla voi myös päästä tilanteeseen, jossa työtä ei tarvitse tehdä niin paljoa ja aikaa jää myös elämästä nauttimiseen. Tämä onkin yksi lempiaiheistani, josta tulette vielä kuulemaan lisää.

Jos jotain elämän pääomia sitten haluaa oikein “tuhlailla” niin olkoon ne rakkaus, hyvyys ja ystävällisyys. Tuhlaillaankin niitä oikein urakalla, rakkautta ja hyviä ihmisiä ei ole koskaan liikaa!

rakkauspallot

Lets put some more love in the air…

Miten sinä tasapainotat ajan ja rahan välisiä valtasuhteita elämässäsi? Ja mitä pidät suurimmassa arvossa?


Rahalla saa kaikkea?

Rahalla saa kaikkea, sanotaan. Ei, se ei ole totta. Voi ostaa ruokaa, mutta ei ruokahalua; lääkettä, mutta ei terveyttä; pehmeän vuoteen, mutta ei unta; tietoa, mutta ei älyä; pintakiiltoa, mutta ei hyvinvointia; huvia, mutta ei mielihyvää; tuttuja, mutta ei ystävyyttä; palvelijoita, mutta ei uskollisuutta; harmaat hiukset, mutta ei kunniaa; rauhallisia päiviä, mutta ei rauhaa. Rahalla saa kaiken kuoren. Vaan ei sisältöä. Sitä ei rahalla saa.
– Kirjailija Arne Garborg

 


No Comments, Be The First!

Your email address will not be published.

source=aff-wg&utm_source=webgains&utm_medium=affiliate&utm_campaign=^^^siteid^^^