En koe olleeni koskaan mikään erityisen törsäilevä rahankäyttäjä reissuillani, mutta katsoessani taaksepäin, näen kyllä erilaisia rahankäytön ja reissaamisen vaiheita. Millaista oli rahankäyttöni reissun päällä aiemmin ja miten se sitten muuttui merkittävästi tietoisempaan suuntaan? Ja mitä tarkempi rahankäyttö reissussa oikeastaan mahdollistaa? Siitä asiaa tässä postauksessa.
Olen kirjoittanut paljon matkataloudesta ja viisaasta rahankäytöstä reissun päällä. Aina en silti itsekään ole ollut näin tarkka kuin nykyisin. Miten oma rahankäytön muutos tapahtui ja miksi tietoisempi toiminta omien rahojensa kanssa reissussa voi olla myös sinulle hyvä juttu?
Näissä olen säästänyt aina: Lennot, liikkuminen ja majoitus
Lennot tai muut kulkupelit sekä majoitus vievät ison osan reissubudjetista. Siksi on tietysti järkevää miettiä, miten paljon näissä voi säästää.
Kohteeseen pääsyn osalta olen pyrkinyt aina löytämään edullisia ja hyviä diilejä. Lentoja olen tutkinut ja vertaillut edullisinta ratkaisua etsien, siten kuin lähtöpäivien osalta on ollut mahdollista. Edullisia lentoja buukatessa vaihto tai kaksikaan ei ole ollut itselleni koskaan mikään ongelma. Mieluummin säästän satasen kuin kiirehdin kohteeseen muutamaa tuntia aiemmin.
Julkisten kulkupelien käyttö ja käveleminen ovat myös olleet itselleni ihan luontevia tapoja liikkua kohteissa. Joskus taksit tai tilauskyydit ovat järkeviä ja edullisia vaihtoehtoja, ja silloin siis käytetään niitä. Nykyisin Uberit ja Grabit ovat muuttaneet tilannetta siihen suuntaan, että taksi on usein todella näppärä vaihtoehto.
Majoitukset. Muutama yö on toisinaan kiva olla jossain vähän rehvakkaammassa majoituksessa, mutta prameat hotellit eivät ole pääsääntöisesti ole koskaan erityisen tärkeitä itselleni.
Jo nuorena tyttönä kun selailin matkaesitteitä ja mielikuvamatkailin niiden kautta, ajattelin aina valitsevani miellyttävän keskitason hotellin tai sitä vaatimattomamman majoituksen. Talouden realiteetit ovat olleet aina jollain tapaa mielessä.
Sittemmin aikuisena matkustaessani olen hotellien sijaan usein etsinyt yksityismajoituksia ja vuokrahuoneistoja jo siis aikoja ennen Airbnb-tyyppisiä alustoja.
Lue myös: Paras majoitusvalinta pidempään reissuun
Tällainen huoneistomajoitus tarjoaakin erinomaista hinta-laatusuhdetta. Etenkin jos reissussa on 2-4 hlöä vuokrahuoneistot ovat käytännöllisiä ja edullisia henkilöä kohden. Simppelit majatalot ja pienet homestayt / perhehotellit ovat niin ikään olleet ahkerassa käytössä.
Joskus aikoja sitten vuokrasin 30 € eurolla / yö pienen ullakkohuoneiston Amsterdamista vajaan viikon reissulle. Pidin hintaa varsin suolaisena vaikka hotellihintoihin nähden se olikin kelpodiili. Noh, nykyisin ei taida 30 € eurolla irrota edes hostellivuodetta noin keskeiseltä paikalta.
Sen sijaan Kuala Lumpurissa onnistuin elämään suht hiljattain 30 €:n kokonaispäiväbudjetilla, mukavassa sviittihuoneistossa asustellen. Eli kohdevalinnalla on suuri vaikutus matkabudjettiin, se on selvä.
Hostelleihin en ole erityisesti hingunnut, mutta porukkamatkoilla ne ovat olleet oikein käypä vaihtoehto, samoin kuin yksin Australiassa matkustaessa hostelliyhteisöllisyyteen piti tottua. Oma huone jaetulla kylppärillä on sekin ollut toimiva ratkaisu.
Yksin Aasiassa matkustaessa pienet, mutta sosiaalisia hengailutiloja tarjoavat majatalot ovat usein olleet hyvä vaihtoehto. Aasiassa ei hostellipeti muutenkaan tule juuri omaa huonetta halvemmaksi, joten niitä ei ehkä kannata miettiä muutenkin kuin seurallisuussyistä.
Ruoka ja juoma – panostusta ja pihistystä
Etenkin, jos kohde oli hintatasoltaan tavanomaista kalliimpi on tullut tutkittua tarkemmin millaisiin syöttölöihin ja juottoloihin oma budjetti riittää. Ruokaan ja juomaan kun kuluu helposti se seuraavaksi suurin lohko matkabudjetista. Etukäteisselvittelyt ja taustatutkimus voivatkin säästää pitkän pennin varsinkin kalliimmissa maissa reissatessa.
Siinä missä edullisissa maissa saattoi kävellä usein suoraan ravintolaan tai baariin ilman hintojen tsekkausta, on kalliimmissa kohteissa pitänyt valmistautua paremmin ja etsiä paikat jotka sopivat omaan budjettiin. Jos edulliset vaihtoehdot ovat kortilla niin omien eväiden politiikka on myös monesti jeesannut.
Esimerkiksi Nizzassa on tullut mentyä baariin omat punaviinit käsilaukussa ja Monacoon eväsleivät ja omat vesipullot repussa. Puistopiknikit ovat etenkin porukalla reissatessa olleet yksi tapa säästää ruoka- ja juomakuluissa.
Joillakin matkoilla hyvät ravintolat ja kahvilat olivat asia, joihin mieluusti laittoi reilunkin siivun matkabudjetistaan. Tavallista oli kartoittaa jo etukäteen lista hyviä, mutta kuitenkin kohtuuhintaisia ravintoloita kierreltäväksi. Mikään erityinen fine dine -reissaaja tai Michelin -ravintoloiden kiertäjä en kuitenkaan ole koskaan ollut.
Reissun luonne on määrittänyt sitten tarkemmin sitä, onko painotus ollut ruuasta vai juomasta nauttimisessa, vai näiden sopivassa kombinaatiossa. Rahankäyttö on mukaillut tätä painotusta.
Mihin rahaa on tullut hassattua?
Myönnettävähän se on, että juhlimiseen on tullut laitettua ihan sievoisesti rahaa reissujen varrella. Ja kyllä sille rahalle on saatu vastinettakin, siinä määrin hauskaa on ollut. Toki häppäreitä on suosittu ja käyty istuskelemassa mieluummin pienissä tunnelmallisissa ug -paikoissa kuin kimaltavissa cocktail loungeissa tai keskusaukion kalleimmilla terasseilla.
Myös tuliaisostoksiin ja vaatekauppojen kiertelyyn on jossain vaiheessa matkailuhistoriaani kulunut ihan rapsakkaasti rahaa. Pitkään piti pintansa ajatus, että ostoksilla käynti nyt vain on olennainen osa reissua. Tähän liittyi tietenkin myös aika ennen kansainvälisiä verkkokauppoja, jolloin piti hyödyntää kaikki mahdollisuudet hankkia jotain, mitä oman kylän marketti ei tarjonnut.
Olihan se shoppailu mukavaa ajanvietettä ja on sitä välillä vieläkin. Mutta voin kertoa, että etenkin yhdistelmä ostoksia ja välillä drinksua ja taas ostoksia, tulee helposti käymään lompakon päälle. Heräteostokset ovat olleet mitä mielenkiintoisempia vuosien varrella.
Tosin sanottava on, että tinkiminenkin sujuu pienessä hiprakassa paremmin ja turha järkeä koetteleva harkintavaihe jää pois välistä. Näin shoppailu on sujunut kaikkineen ripeämmin ja suoraviivaisemmin.
Joskus Bangkokissa tuli mentyä reissun viimeisinä päivinä taksilla suoraan yökerhosta aamulla puoli seitsemältä Chatuchakin markkinoille. Ja tuliaiset tulikin näin varsin tehokkaasti hoidettua. Ei tällaista reissushoppailua voi kyllä aina kovin talousviisaaksi luonnehtia, mutta tätäkin on tullut harjoitettua, tunnustan.
Pidemmät matkat opettavat uudenlaisen rahankäyttötavan
Niin pitkään kun matkat ovat kestoltaan pitkästä viikonlopusta kahteen viikkoon, ei säästöistä välttämättä kannata tehdä matkasuunnitelman ykkösprioriteettiä. Lyhyilläkin matkoilla on silti hyvä linjata ne kohdat, joissa voi vaivatta poimia säästöjä ja toisaalta ne mihin haluaa panostaa. Pienen vaivannäön palkkiona pystyy hillitsemään rahankulua tuntuvasti.
Lyhyen loman jälkeen palataan tavallisesti töihin ja saamaan palkkaa. Ei siis välttämättä mitään ongelmaa, vaikka luottokorttia olisikin käytetty ja vähän leveämmin elelty. Itse en ainakaan jaksanut aiemmin kaikesta rahankäytöstä stressata, kokemukset ja hauskanpito edellä mentiin.
Tietoisuus rahankäytöstä parhaalla mahdollisella tavalla alkaakin tulla tarpeeseen siinä kohtaa, kun matkat pitenevät ja alkavat viedä elämää suuntaan, jossa reissussa olon määrä halutaan optimoida. Tällöin on selvää, että 100-150 € päiväbudjetit eivät tule enää (tavallisella ihmisellä) kuuloon. Usean kuukauden reppureissut ja maailmanympärysmatkat edellyttävätkin usein jo tarkkaa taloussuunnittelua.
Olin tehnyt jo jokusen lyhyemmän, muutaman viikon Kaakkois-Aasian reissun, kun sitten lähdin vuorotteluvapaallani ensi kertaa vähän pidemmälle yli kahden kuukauden reissulle.
Tälläkään reissulla en alkuun ollut moksiskaan yli 20 euron majoitushinnoista tai yli 3 euron aterioista. Hieronnassa oli varaa käydä lähes päivittäin ja pari ämpäriä saattoi hyvin kumota iltaisin.
Viikkojen edetessä aloin kuitenkin miettiä yhä useammin, että vaikka kaikki on suhteellisen edullista, on sillä sittenkin vaan aikamoinen merkitys laitanko päivästä toiseen syömisiini 5 € vai 10 € tai majoittumisiini 10 € vai 20 €.
Pitkässä juoksussa valinnat päivittäisissä kulutustottumuksissa voivat johtaa merkittäviin kokonaissäästöihin. Miksi ihmeessä laittaisinkaan hedelmäpirtelööni 2,5 €, jos saan samanmoisen toiselta puolen katua 1 €: lla? Nämä ynnäilyt avasivat yhä enemmän silmiäni. Kyllä sillä vaan oli minulle väliä, kuluiko minulta kuukaudessa 1000 € vai 2000 €.
Vasta vähitellen ymmärsin myös sen, mitä rahan nostaminen automaateista kustantaa ja miksi siis maksamisen tavat, rahannostot ja -vaihdot on yksi tekijä, joka voi aivan turhaan syödä matkabudjettia.
Mikrosäästöistä päivittäisissä valinnoissa alkoi siis muodostua puolihuomaamatta varsin merkittäviä summia, jos vain jaksoi olla suhteellisen tarkkana päivästä toiseen. Tämä ajatus ja taloustarkkaavaisempi toiminta alkoi ohjelmoitua yhä paremmin takaraivooni.
Lomabudjetista oleskelijan budjettiin
En siis ajatellut enää rahankäyttöäni siltä kantilta, että kerrankos tässä lomaillaan ja elellään. Enenevästi mietin niin, että toimiessani suurimman osan ajasta taloustietoisesti, voin joinakin päivinä käyttää joko vähän huolettomammin rahaa tai varmistaa, että rahaa jää jemmaan myös reissun jälkeistä elämää tai tulevia reissuja varten.
Vaikka minulla olisi 2000 € budjetti olemassa, mitäpä jos käyttäisin siitä vain 1500 € ja säästyneen 500 € voisin siirtää seuraavan reissun matkakassaan? Tai entä jos pidentäisin reissun kestoa viikolla? Mitäpä jos sijoittaisin tuon summan? Taloustarkka toiminta antoi minulle lisää vaihtoehtoja. Ja orastavan elämänmuutoksen kynnyksellä vaihtoehdot todella alkoivat kiinnostaa.
Aloin muovata ja kyseenalaistaa päivittäisiä ajatusmallejani, jotka eivät perustuneet oikeastaan muuta kuin pinttyneisiin käsityksiini. Loisteputkivalojen alla muovituolilla syöminen oli ihan yhtä ok. kuin sisustetummassa ravintolassa evästely.
Yksinkertaisessa, jopa kylpyhuoneettomassa bungalowissa saattoi asua ihan kelvollisesti. Vain kylmä suihku tropiikissa? -Can do! Lomailija-nautiskelija minussa vähän kapinoi alkuun tätä vastaan, mutta sopeutumiskyky nopeasti voitti ja rahan säästyminen tuntui palkitsevalta.
Lue myös: Matkabudjetin laatimisen ABC
Yksin liikkuessani napsin säästöjä eniten, porukassa otin taloudellisesti rennommin, eikä bileiltoina pingotettu. Sekin vaikutti, että olin vuorotteluvapaa -vuoteni alussa tuolloin ja enkä halunnut tehdä reissusta itselleni kovin suurta velkaa odottamaan.
Aloin päästä fiiliksiin ihan sen tiedostamisesta, kuinka pienellä kuukausitason kulutuksella voinkaan tulla toimeen ilman, että koin sen kurjisteluksi. Päinvastoin. Seuraavilla reissuilla mieleeni alkoi jo rakentua yhä uusia ideoita siitä, mitä kaikkea tämä tietoisempi rahankäyttö mahdollistaisikaan!
Rahankäyttöä omien prioriteettien mukaan
Kun ajatus elämäntyylistä, johon kuuluu pidemmät oleskelut maailmalla alkoi vahvistua, nousi taloustietoisuus yhä vahvemmin tietoisuuteeni ja toimintaani. Kun tiesin millaisella hinta-asteikolla voin ja haluan tehdä valintoja missäkin asiassa, saatoin sopeuttaa kuukausittaista kulubudjettiani merkittävästi.
Tarpeettomia kulutuskohteita on sittemmin karsiutunut kokoajan budjetistani pois. Jossain vaiheessa juhliminen oli tärkeä osa reissuja ja elämää. Nyt alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan pois, joten tarvitsen yhä vähemmän rahaa nykyiseen elämäntyyliini niin reissun päällä ollessa kuin suomioloissakin.
Tinkimiset kannattaa tietenkin tehdä asioista, jotka eivät ole onnellisuudellesi ja hyvinvoinnillesi kaikista tärkeimpiä. Tai testaa itseäsi, voit yllättyä!
Australiassa halusimme elää ja syödä aika ajoin suhteellisen terveellisesti. Koska terveyskuppilat olivat melko kalliita aloimme mehustaa kämpillä. Mehustin tosin maksoi paljon ja yhtä paljon maksoi sen shippaus lopulta Suomeen, joten tässä kohtaa ehkä investointi on vielä kuoleentumatta. Joskus jonkun prioriteetin toteutus tapahtuu siis toisen kustannuksella.
Mieti siis missä näistä mieluiten tingit ja missä taas panostat:
- lennot / muu liikkuminen
- kohdemaa / kohteen sijainti
- majoitus /asuminen
- ruoka & ravintolat & kahvilat
- viihde / alkoholi
- nähtävyydet / retket
- ostokset
- matkojen määrä/ kesto
- helppous & mukavuus vs. seikkailut
Rahallinen panostus tuo tiettyä helppoutta, varmuutta ja mukavuutta, joita jokainen arvostaa toisinaan. Omatoimisuus ja vaihtoehtoisemmat polut taas vievät usein mielenkiintoisempiin, autenttisempiin elämyksiin ja reissumuistoihin. Mieti ja tutki siis käytännössä, missä asioissa voit vaivatta säästää ja mihin satsaaminen taas on itsellesi tärkeää.
Tuntuuko rahankäytön hillitseminen ja tottumusten muuttaminen sinusta ylipäätään rajoittavalta vai vapauttavalta? Tämä on ehkä se olennainen kysymys, joka tulee itseltään kysyä.
Taloustietoisuus halutun elämäntyylin mahdollistajana
Itselleni tärkeimmäksi asiaksi alkoi muodostua yhä suurempi vapaus päättää tekemisistäni, olinpaikastani ja päivärytmistäni. Vapaus omien voimavarojen mukaiseen tekemiseen ja elämiseen.
Tajusin, että itselleni helpoin tapa ottaa tätä liikkumavaraa ja lisätä omatahtisuutta elämään on oppia himmaamaan kuluttamista niin maailmalla kuin Suomessakin. Yllättävän paljon saa iloa siitä, että löytää tavat elää suhteellisen mukavasti maailmalla, alkaen 500-600 € kuukausibudjetilla.
Olen alkanut ajatella, että jokainen rahankäyttöön liittyvä päätös ja valinta joko mahdollistaa vapauttani tai estää/siirtää sitä.
Lue lisää: Näin pärjää Vietnamissa 500 euron kuukausibudjetilla
Ja tosiaankaan taloustietoisuudessa ja valintojen merkityksen ymmärryksessä kyse ei ole siitä, että luopuu hyvästä ja kalliista, tyytyen aina halpaan ja huonoon. Kyse on omien prioriteettien mukaisista valinnoista, yksinkertaistamisesta, pienestä vaivannäöstä ja silmän kehittymisestä hyvien diilien spottaamiseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että voi kokeilla erilaisia puitteita elämiseen ja asumiseen. Monesti edullisella hinnalla on saanut ihan hyvää laatua. Kuinka moni edes ajattelee, että hotellissa asuminen kaikkine palveluineen ja buffetaamupaloineen voi maksaa alle 200 € / henkilö /kk. Tai että homestay -majatalossa asuu vieläkin edullisemmin. Enkä ainakaan itse koe, että olisikin joutunut erityisesti asumismukavuudesta tinkimään.
Lue lisää: Paras valinta pidempään reissuun; vuokra-asunto, hotelli vai Airbnb?
Taustalla on kokoajan mukana ajatus siitä, että näin valitsemalla voin elää vapaammin. Ja se on minulle hitsin tärkeää. Elää ja tehdä valintoja omien prioriteettien mukaan.
Itsellenihän tosin kävisi monesti vielä paljon vaatimattomammatkin vaihtoehdot, mutta siipalla on taipumusta olla enemmän mukavuudenhaluinen, joten kompromisseja joutuu välillä hieman erilaisten rahankäyttötyyliemme välillä tekemään. Ja tuohan se myös vaihtelua ja tasapainoa kuvioon.
Yksin matkustaessani nautin kuitenkin paljon siitä, että saan halutessaan päättää itse kaikesta rahankäytöstä. Tarkkoja budjetteja olenkin laatinut useimmiten vain ajoille, jolloin matkustan itsekseni.
Lue lisää: 5 viikkoa Balilla ja Malesiassa kengännauhabudjetilla
Joidenkin mielestä ei pidä matkustaa, jos tarvitsee alkaa kyselemään hintoja ja kyttäämään maksaako jokin asia euron vai kaksi. Itsekin olin pitkään sitä mieltä, että en halua ”pilata” reissaamistani liialla nuukailulla ja nihkeilyllä. Nykyisin olen ehdottomasti sitä mieltä, että tietoinen välinpitämättömyys omien rahojensa suhteen se vasta hölmöä onkin. Mutta tottakai jokainen toimii oman kulloisenkin tärkeysjärjestyksensä pohjalta. Oikein muuhun ei voi ketään kannustaa.
Taloustarkka matkaaminen on tarkoittanut itselleni myös seikkailuja ja elämänmakuista matkaamista maailmalla. Se on ollut tietoisemman rahankäytön positiivinen sivuvaikutus. Monia muistoja, joita ei saa vain taksin kyydissä matkustaen tai persoonattomissa standardihotelleissa majoittuen ja ns. turvallisiin vaihtoehtoihin nojautuen.
Parasta on kuitenkin ollut se, että hyvästä palkkatyöstä luopumisen jälkeen on voinut pienemmilläkin tuloilla matkustaa pitkällä kaavalla ja nauttia samalla hitaammasta ja omaehtoisemmasta elämäntyylistä.
Lisää aiheesta: Taloustietoisen reissaajan opas & matkabudjetoinnin työkalu