Ennen vanhaan säästettiin pahan päivän varalle, nykyään myös jo hyvien päivien lisäämiseksi. Yksi säästää rahaa tiettyyn hankintaan tai matkaan, toinen kokonaan uutta elämäntyyliä varten, kolmas miettii eläketurvaa. Säästämisen ja sijoittamisen tavoitteet ja syyt luonnollisesti vaihtelevat eri ihmisillä eri elämänvaiheissa.
Kysymys säästämisen ja sijoittamisen eri motiiveista ja tavoitteista on kiehtonut minua jo jonkin aikaa. Tätä postausta varten otinkin yhteyttä muutamiin sijoitus- ja talousbloggareihin ja kysyin heiltä, miksi he oikeastaan sijoittavat, mitä sijoittamisen myötä saadulla vauraudella pohjimmiltaan tavoitellaan?
Rahasta puhutaan aiempaa enemmän
Sijoittaminen sekä monenlaisten vauraustaitojen opiskelu alkaa olla yhä tavallisempaa. Rahasta tohditaan puhua vuosi vuodelta hitusen enemmän ja avoimemmin, mutta edelleen esim. moni sijoitusbloggaaja pitää mieluummin bloginsa anonyymina. Harva meistä muistakaan kertoo kaikista raha-asioistaan edes läheisilleen. Rahalla on edelleen hieman tabu luonne ja se nostaa meissä monia tunteita pintaan.
Olen seuraillut erilaisia talousfoorumeja ja keskusteluryhmiä kiinnostuneena siitä, miten ihmiset mieltävät ja tuovat esiin oman rahatavoitteensa. Kaikki haluavat luonnollisesti saada rahan poikimaan ja kasvatettua omaisuuttaan, mutta mitä varten ja mitä sitten, kun omaisuutta on kartutettu?
On tietenkin niitä, jotka haluavat puhtaasti rikastua ja vaurastua, kartuttaa omaisuuttaan ja nostaa elintasoaan. Toisaalta on nähtävissä se porukka, jotka eivät tavoittele omaisuutta materiaalisesti rikkaan elintason tai luksustavaroiden vuoksi. Yhä suurempi ryhmä ihmisiä sijoittaa ja opiskelee talousasioita saadakseen itselleen lisää aikaa, vapautta ja riippumattomuutta. Trendi näyttääkin kääntyvän siihen suuntaa, että pahan päivän varalle säästäminen on vähenemässä ja taloudellista riippumattomuutta varten lisääntymässä. (Ks. Näin Suomi säästää -kysely 2016)
Ehkä yllättävänkin moni bloggari talousblogien yhteisössä kuvailee tavoittelemaansa elämäntyyliä sellaiseksi, jossa kuukausikulut ovat siinä tuhannen euron pinnassa. Tämä voi olla joillekin yllättävä tieto. Vuosien säästäminen ja sijoitustoiminta sen vuoksi, että pääsee lopulta elelemään tonnilla kuussa?
Itselleni tämä havainto oli varsin ilahduttava, sillä suhteellisen vapaa elämä tonnilla kuussa ei ole ollenkaan huono diili. Ja tähän liittyy monilla siis vielä ajatus maksetusta asunnosta. Vähän samantyyppistä lähtökohtaa olen itsekin miettinyt. Lisätienestejähän voi aina hankkia täydennykseksi satunnaisista, itselleen mieluisista töistä, muusta passiivisesta tulosta (kuin pääomatulot) tai pienimuotoisista liiketoimista. Tietyllä vaivannäöllä tilanne on täysin mahdollinen.
Mitä talousbloggaajat sanovat?
Pyysin satunnaisotannalla niistä hyvistä talous- & sijoitusblogeista, joita ainakin joskus käyn lukemassa, 6 eri talousbloggaajaa vastaamaan kysymyksiini sijoitustoimintaan liittyvistä tavoitteista. Osaa blogeista olen seurannut enemmän, osaa vähemmän. Osalle näistä bloggaajista myös oma blogini oli tuttu. Tarkoituksella kuitenkin varmistin, että mukana on myös naisnäkökulmaa.
Blogit / bloggaajat ovat:
Tarina Vaurastumisesta, mies 31 v.
Eläkkeellä Thaimaahan, mies 38 v. (blogi lopetettu)
Rikas Erakko, mies 36 v. (blogi lopetettu)
Talous haltuun, nainen 30 v. (blogi lopettu)
Downshiftaus – Elämän leppoistaminen, mies 32 v.
Haaveena vainko oot mun? – Eroon oravanpyörästä, nainen 33 v. (blogi lopetettu)
Nämä bloggaajat olivat harjoittaneet sijoittamista 3-10 vuotta. Lähes jokainen vastanneista bloggaajista oli aloittanut varovaisesti pienillä rahastosijoituksilla. Tiedon ja kokemuksen lisääntyessä toiminta on sittemmin kaikilla muuttunut jämäkämpään ja tavoitteellisempaan suuntaan.
Bloggaajat sijoittavat tällä hetkellä pääasiassa pörssiosakkeisiin, asuntoihin, indeksi- ja ETF -rahastoihin. Bloggaaminen ja blogiyhteisö koettiin tukea antavina tekijöinä matkalla kohti omia tavoitteita.
Bloggareiden sijoitustavoitteet
Millaisia tavoitteita sijoitusbloggareillamme sitten on? Useimmilla oli jokin selkeä päätavoite, jonka kyljessä sitten pienempiä oheistavoitteita. Taloudellinen riippumattomuus tai ainakin lisääntynyt taloudellinen vapaus oli mukana jollain lailla kaikkien tavoitteenasettelussa.
“Sijoitustavoitteeni on se, että rahaa kertyisi niin paljon, ettei minun tarvitsisi tehdä kokopäiväisesti töitä enää, kun täytän 40 (johon on reilut 6 vuotta vielä aikaa), mutta saa nähdä miten onnistun…” -Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä
“Tavoite on tulla taloudellisesti riippumattomaksi. Blogissani olen määritellyt tämän tavoitteeksi 45 vuotiaana (olen syntynyt 1984, eli nyt olen 32 vuotta)” – Downshiftaus -Elämän leppoistaminen
Vastausten mukaan 5/6 bloggareista tavoittelee tilannetta, jossa työnteko ei ole enää taloudellinen pakko tai ainakin merkittävästi vähempi työnteko kuten osa-aikatyö riittää. Näin ollen omaisuuden määrää tärkeämpää ovat siitä saatavat tuotot, koska pääomaan ei ole tarkoitus välttämättä koskeakaan,
”Sinänsä varallisuuden koko on minulle toissijaista, koska vain tuotolla ja etenkin kassavirralla voi maksaa laskut ja ostaa ruokaa.” -Tarina Vaurastumisesta
Vain yksi bloggaajista ilmoitti tähtäväänsä enemmän taloudelliseen liikkumavaraan ja sen mahdollistamaan vapauteen, kuin suoranaisesti taloudelliseen riippumattomuuteen.
”Tavoitteeni liittyy taloudellisen liikkumavaran tuomaan vapauteen ja joustavuuteen. Haluan tehdä päätöksiä itsenäisesti, ja siihen tarvitaan toisinaan myös varallisuutta.” -Talous haltuun
Myös tulevaisuus ja eläkevuodet mietityttävät ja saavat tätä ikäluokkaa ottamaan vastuuta omasta eläkkeestään.
”En jaksa uskoa, että ikäpolveni tulee saamaan eläkettä, joten sijoittamalla haluan varmistaa mukavan elämän tulevaisuudessakin. Toisaalta haluaisin leppoistaa elämääni jo ennen eläkettä – tehdä siis vähemmän töitä ja nauttia enemmän vapaa-ajasta.” -Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä
”Sijoittamiseni tavoitteena on taata riittävä taloudellinen toimeentulo eläkkeelle jäädessä sekä mahdollistaa eläminen puolet vuodesta Thaimaassa.” –Eläkkeellä Thaimaahan
Useimmat näistä talousbloggaajista olivat aloittaneet sijoittamisen oikeaoppisesti jo alle kolmekymppisenä. Alkuperäinen sijoitustoiminnan motiivi oli ollut esim. yleinen kiinnostus talousasioihin ja puhtaasti järkiperäinen päätös pistää raha mieluummin poikimaan, kuin makuuttaa tilillä tai käyttää sitä kuluttamiseen.
Vapaus vai vauraus?
Vapaus ja vauraus eivät ole sinänsä toistensa vastakohtia tai toisiaan poissulkevia asioita (ainakaan välttämättä), mutta halusin erityisesti kysyä bloggaajilta, miten he kokevat näiden keskinäisen tärkeysjärjestyksen. Tämä siksi, että itseäni hämmästyttää se, miten monilla ihmisillä on paljon omaisuutta ja vaurautta, josta ei näytetä erityisemmin edes nautittavan. Ainakaan niin, että vähennettäisiin työntekoa tai alettaisiin toteuttaa toiveiden elämäntyyliä, vaikka se olisi mahdollistakin.
Joku pinttynyt perinteinen ajatusmalli, liiallinen turvallisuushakuisuus tai pelko omaisuuden riittämättömyydestä ajaa ihmisiä käyttäytymään, aivan kuin he eivät olisi vapaita valitsemaan, vaikka vaurautta löytyy riittämiin ja sen varassa voisi alkaa toteuttaa vaikka mitä unelmia. Toki omaisuuden kerryttäminen jo sinällään on toisille arvo ja meriitti.
Tilanteissa, joissa omaisuutta loputtomasti vain kerätään ja säilötään, se ei tuo juuri muuta vapautta kuin vapauden valita kaupassa se kalliimpi kahdesta juustopaketista. Ja kaikkihan tietävät sen minkälainen stressitekijä ja mielen vankila suuresta materiaalisesta varallisuudesta voi pahimmillaan tullakaan (huoli, epäluulot, suojaaminen, vakuuttaminen jne.). Siksi hämmästelen, miksei varallisuutta valjasteta useamminkin mahdollistamaan jonkin unelman toteutusta tai vähennetä sen turvin työssäkäyntiä.
Kaikilla tämän jutun bloggareilla sijoittamisen tavoitteena on ensisijaisesti vapaus, ei rikastuminen tai leveämpi elämäntyyli sinällään. Vaurastuminen on keino ja raha se väline, joka tuon vapauden mahdollistaa.
”Vapautuminen. En tavoittele ylellistä tai vaurasta elämää, vaan sellaista taloudellista varmuutta, etten olisi enää riippuvainen työstä.” -Eläkkeellä Thaimaahan
”Ehdottomasti vapautuminen. Raha on vain väline, jonkin oikeasti tärkeän asian saavuttamiseen.” -Rikas Erakko
Haastatelluista bloggareista 4/6 ilmoittaa, että pyrkii pääsemään vapaan elämän makuun 40-45 ikävuosinaan. Yhdellä tavoite näytti olevan toteutumassa jo aiemminkin. Omaisuussummat, joita ilmoitettiin tavoiteltavan (tuottoa tekeviksi pääomiksi) vaihtelivat 240 000-500 000 euron välillä. Ajatuksena, että kun tavoitesumma on koossa ja tietty ikä mittarissa, työnteko on jo pitkälti vapaaehtoista ja sitä tehdään muista syistä kuin pakon sanelemana.
Työssä ei myöskään haluta palaa loppuun tai näännyttää itseään, jos ei ole pakko.
“Olen paiskinut töitä hikihatussa loppuunpalamiseen saakka, joten kovimman kautta olen viimein päässyt tasapainoon. Ja olen huomannut, ettei työ ole se, mikä on tärkeintä elämässä.”-Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä
Työnteko saattaa olla este itsensä toteuttamiselle ja elämästä nauttimiselle. Tämänhetkinen työ ei välttämättä myöskään ole se intohimotyö, jonka parissa haluaisi askaroida eläkepäiviin asti. Ja miksipä askaroisi, jos on vaihtoehtoja. Toisaalta kun vaurastuminen etenee ja riippumattomuus häämöttää, myös työn merkitys voi muuttua. Mitä vähemmän on riippuvainen palkkatyöstä ja työpaikasta, sitä vähemmän työ myös stressaa.
“Kun lähestyy taloudellisesti riippumattomuuden tilaa, niin työn merkitys muuttuu. Työssä ei enää käydä pakosta ja rahan takia, vaan jostain muusta henkilökohtaisemmasta syystä. Työstä on tullut positiivinen rutiini elämääni, se tasapainottaa vapaa-aikaa, jolloin sen myös käyttää tehokkaammin. Toisaalta se myös takaa sosiaalisuuden mukavien työkaverien ansiosta. Aamulla töihin herääminen ei ole enää periaatteessa pakollista töiden takia, vaan itsensä takia. “ -Downshiftaus -Elämän leppoistaminen
Palkkatyö on kuitenkin bloggareille tässä vaiheessa vielä tärkeää, sillä useimmille juuri se mahdollistaa vaurastumisen. Palkasta pyritään sijoittamaan mahdollisimman suuri osa niin, että rahaa alkaa tekemään lisää rahaa. Kulutuksen suitsiminen on se, mikä taas mahdollistaa suht ison siivun palkasta käyttämisen sijoittamiseen. Lähes jokainen bloggari muistuttikin säästäväisen asenteen ja priorisointikyvyn tärkeydestä.
Sijoittamispiirien ulkopuolella vapauden tavoittelu taas ei tunnu olevan niin kovin suosittua. Monet suomalaiset näyttävät olevan sitä mieltä, etteivät jättäisi työtään, vaikka saisivat lottovoiton (sellaisen isomman). Osa voisi kuitenkin vähentää työntekoa, jos rahaa olisi yltäkyllin.
Raha, aika ja hyvä elämä -kyselyn mukaan säästämisellä ja sijoittamisella tavoitellaan ennenkaikkea puskurirahaston rakentamista pahan päivän varalle ja eläkevuosien varmistelua. Työ on tietenkin osalle myös niin tärkeä elämän sisältö ja päivärutiini, ettei siitä haluta luopua.
Vain 8 % suomalaisista ilmoitti säästävänsä johonkin elämän leppoistamiseen tähtäävään hankkeeseen, kuten sapattivapaaseen. Rahan tarve näyttääkin päihittävän vielä vapaa-ajan tarpeen. Kaksi kolmasosaa vastanneista ottaisi mieluummin lisää rahaa kuin lisää vapaa-aikaa. Ks. Raha, aika & hyvä elämä -kysely 2015.
Miltä elämä näyttää taloudellisesti riippumattomana?
Miten elämän ajatellaan muuttuvan kun riippumattomuus palkkatyöstä on tosiasia? Taloudellinen riippumattomuus ja sitä myöten lisääntynyt vapaa-aika mahdollistaa sen, että voi elää enemmän niinkuin oikeasti haluaa.
“Haluan käyttää aikani niihin asioihin, joista olen oikeasti milloinkin kiinnostunut. Haluaisin esimerkiksi vaihtaa asuinpaikkaa joustavammin. Olisi kiva kokeilla, miltä tuntuisi asua kesä Kainuussa, syksy Tanskan rannikolla, tai talvi Lapissa. Kyse on myös henkisestä puolesta; haluan tuntea olevani riippumaton ja vapaa.” -Rikas Erakko
”Enemmän vapaa-aikaa harrastuksille, joutenololle ja elämästä nauttimiselle.” -Tarina Vaurastumisesta
”Tavoittelen vapautta tehdä sitä mitä itse haluan, aikaa läheisille, harrastuksille, itsensä kehittämiselle, matkustamiselle, uusille kokemuksille ja elämyksille tai mille tahansa mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.”-Eläkkeellä Thaimaahan
Tähän postaukseen haastateltujen bloggaajien parissa tuntui olevan melko yksimielinen käsitys siitä, minkä tyyppiseen elämään sijoitustoiminnalla tähdätään. ”Enemmän elämää ja vapautta, vähemmän työtä”.
Tavoitteen etenemisen seurannan kannalta sijoittaminen on kiitollinen laji, sillä rahan ollessa määrällisenä mittarina oman tavoitteen lähenemisen (tai kauemmaksi siirtymisen) voi nähdä konkreettisesti ja lahjomattomasti joka kuukausi. Kehityksen näkeminen ja omasta taloustilanteestaan raportointi blogissa ovatkin olennaisia motivaattoreita bloggaajille.
Talous- ja sijoitusasioihin keskittyviä blogeja on paljon ja niistä voi saada hyvää oppia ja inspiraatiota omaan tekemiseen talouden saralla oli tavoitteesi sitten enemmät maailmanmatkat tai varhaiseläköityminen palkkatyöstä. Alkuun pääsee vaikka tässä artikkelissa mainituilla blogeilla, jos talousblogien maailma ei ole muutoin vielä tuttua.
Lue lisää: Taloudellinen riippumattomuus – utopia vai mahdollisuus?
Lue lisää: Irtiottokassa kokoon säästämällä ja sijoittamalla
Hyvä teksti. Olen myös pohtinut blogissani sitä, että monella tavoitteena on työelämästä poisjääminen. On mielenkiintoista, että moni lisää sijoitettava summaa säästämällä, mutta harva edistämällä uraa. Talousblogeissa on myös varmasti yhtä paljon blogeja, joissa ei niinkään keskitytä sijoittamiseen vaan säästämiseen ja sitä kautta esim velkojen maksuun. Itse säästän tällä hetkellä isompaa asuntoa varten ja sijoitan tulevaisuuteen ja huolettomampaan elämään. Töistä en halua pois ainakaan vielä.
Heippa! Kiitos kommentistasi 🙂 On hyvä näkökulma tuokin että uraa ja tienestejä kehittämällä voi saada lisää rahaa säästöön ja sijoitettavaksi. Osa hyödyntää varmasti sekä että, että suitsitaan tarpeeton kulutus ja hankitaan lisätienestejä -> vapautunut raha sijoitetaan. Mun mielestä tärkeintä on se että tekee ratkaisuja omien unelmien ja tavoitteiden edistämiseksi. Tavoitteet ja unelmat on sitten erilaisia eri ihmisillä ja eri elämänvaiheissa. Itse asiassa oon ollut aika yllättynyt että monikin kolmekymppinen suunnittelee jo vapaampaa elämää ja työnteon hölläämistä. Kyllä se jotain kertoo tästä nykymenosta monilla työpaikoilla, mutta myös siitä että uskalletaan unelmoida isommin/eri tavoin kuin aiemmin ja tehdä asioita unelmien eteen. Mutta niin kauan kun työ ja uran luominen tuntuu hyvältä niihin kannattaa satsata, nauttia työnteosta ja siinä pärjäämisestä 🙂 Hyvä liksa on ehdottomasti mainio vipu sijoitusasioissa. Itse en myöskään tavoittele tilannetta missä työstä (yrittämisestä) pääsee kokonaan eroon, vaan sitä, että voin tehdä sitä inspiraatiotyötäni vapaana valitsemaan kuinka paljon ja ilman, että koko talouteni on siitä kiinni.
No juu, enpä ole talouspuolen blogeihin vielä tutustunutkaan, joten työsarkaa riittää. Kiitos hyvistä vinkeistä, näistä on hyvä aloittaa 🙂
Joo kannattaa ehottomasti, paljon hyvää asiaa, tietoa ja osaamista jaettuna ja alkaa varmasti miettiin raha-asioita vähän uusiksi jos ei jo olekin miettinyt 🙂
Itse olen päätynyt kohtuullisesti palkattuun osa-aikatyöhön. Töissä ei tarvitse liikaa vanheta ja työnteko pysyy mieltä virkistävänä. Toki rikastumaan ei hirvittävästi pääse. Miksi vapaa-aikaan panostamista pitäisi lykätä 45 ikävuoteen saakka. Suunnitelmani on, että tällä keinoin, kun pitää työn tavallaan virikkeenä sitä jaksaisi tehdäkin. Ikää 30, niin voipi olla että suunnitelmat ja haaveet menee vielä monesti uusiksi.
Hei! Tuo on varmasti hyvä systeemi tuo, että tekee osa-aikaisesti töitä ja aikaa jää muullekin elämälle. Kokopäivätyön normi on tosi tiukassa suomalaisessa yhteiskunnassa ja muut ratkaisut nähdään jotenkin vajaina tai väliaikaisina kokopäivätyötä odotellessa.. Onneksi maailma ja elämäntyylit muuttuvat ja muutakin aletaan arvostamaan kuin täysmääräistä suorittamista. Tuolla sun tyylillä varmaan jaksaa pidempään etenkin jos työ siis muutenkin mielekästä. Hyvä tapa ennaltaehkäistä uupumista tai leipiintymistä ja huolehtia, että aikaa jää tehdä asioita joista nauttii ja pitää huolta itsestä ja läheisistä. Itsellä alkoi uupumus painaa lähempänä neljääkymppiä, kolmekymppisenä vielä luuli, että jaksaa ihan miten paljon vaan, että pitää vaan laittaa asenne kohilleen.. 😛 Onneksi älysin pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluan tehdä ja mitä tarvitsen voidakseni hyvin.
Mielenkiintoisia vastauksia kanssa bloggaajilta =) Itse säästän osinkoa maksaviin osakkeisiin että saisi lisätulonlähteen. Mitä jos vaikka tulevaisuudessa suuren osan IT hommista hoitaakin automaatio ja robotit? Tätä varten on hyvä säästää kun ei ikinä tiedä mitä käy.
Hei Osinkokunkku! Tuo valitsemasi strategia on yksi hyvä linja ja ylipäätään sen huomaaminen, että alkaa luomaan näitä eri tulovirtoja palkkatyön ulkopuolelle. Ite ajattelen kans että mitä vähemmän on riippuvainen yhdestä tulolajista sen parempi. Aikaa se vie näitä rakentaa mutta varmasti kannattaa. Ja se että joitain lankoja pitää täysin omissa käsissään, eikä vain odota milloin joku muu katkoo langat (ja korvaa sut robotilla) 😉
Hyvä kirjoitus ja itselläkin tavoitteena taloudellinen riippumattomuus, kuten monilla jutun talousbloggareista. Itse aloitin määrätietoisen sijoittamisen hieman myöhään, mutta asian aion korjata lasteni kohdalla.
Hei Nina! On kyllä hienoa että opetat lapsillesi erilaista raha-ajattelua ja toimintamalleja kuin mitä yleensä kasvatuksessa ja koulutuksessa on ollut tapana. Sun lapset on tosi onnekkaita! Ja ite oon kyllä silleen optimisti että taloudellista vapautta ehtii luomaan kyllä hyvin vaikka olisi aloittanut vähän myöhemminkin, vaikkei kaikesta korkoa korolle hyödystä pääse samanlailla nettoamaan kuin ihan nuorena startanneet. Onneks jokainen vuosi (ja jokainen teko) talousviisasta linjaa vaikuttaa kokonaiskuvioon! Oothan jo ottanutkin niitä tärkeitä askeleita vapaampaa elämäntyyliä kohti 😉