Tarinat siitä, miten ihmiset päätyvät maailmalle mitä eksottisimpiin kolkkiin asumaan on aihepiiri, johon vaan ei kyllästy. Kolmisen vuotta sitten sain sähköpostia sukelluskoulua Indonesialaisella pikkusaarella pyörittävältä Emmi Hyväriseltä. Hänen tarinansa kuulosti todella kiehtovalta ja päätin, että joskus vielä yritän päästä Emmiä moikkaamaan.

Aikaa meni ja seurailin Emmin vaiheita lähinnä sosiaalisen median kautta. Huomasin sitten jossain vaiheessa, että Emmi oli avannut uuden sukelluskeskuksen Balin liepeille Nusa Penidan saarelle.

Nusa Penidan upeita maisemia ja kirkkaita vesiä

Viime keväänä viettäessämme Balilla kuukauden päivät avautui viimein mahdollisuus piipahtaa Sanctumilla. Nusa -saarten kierros kun oli muutenkin suunnitelmissa. Laitoin Emmille viestiä, että nyt olisin jo aika lähellä, mutta Emmihän oli tietenkin juuri tuolloin Suomessa käymässä.

Ei hätää, Emmin pikkusisko Mimmi olisi kuitenkin paikalla huolehtimassa keskuksen pyörittämisestä ja voisin käydä jututtamassa häntä visiitillämme ja tutustumassa keskukseen. Alkuun kuitenkin etähaastatteluna koottua Emmin tarinaa siitä, miten kaikki alkoi ja millaista elämä Indonesiassa on ollut.

Kerrotko Emmi hieman itsestäsi ja millaisten vaiheiden myötä päätit lähteä maailmalle sukellusoppaaksi?

Olen 30 -vuotias Tampereelta kotoisin oleva, juuri valmistunut tuotantotalouden insinööri. Opiskelujen alkuvuosina olin vaihtarina Malesiassa ja tuolloin jo ihastuin Aasiaan täysin.

Seitsemisen vuotta sitten työskennellessäni radio NRJ:ssä myynnin puolella, sain houkuttelevan kutsun suorittaa sukellusoppaan tutkinto Koh Phi Phi -saarella Thaimaassa. Tarkoitus oli todellakin olla vain puolen vuoden jakso Thaimaassa, mutta ala alkoi tuntua todella omalta ja sille tielle sitten jäinkin.

Koh Phi Phin jälkeen päädyin sukelluskouluttajan kurssille Phukettiin. Se oli mielekäs jatkumo myös ansioiden puolesta, sillä sukelluskouluttajien tienestit ovat huomattavasti suuremmat kuin dive mastereilla. Kouluttajakurssin jälkeen matka jatkui Indonesiaan, mutta vain puolen vuodeksi. Baliin ihastuin kyllä kovin jo tuolloin.

Seuraavaksi matkani jatkui sitten Maltalle, jossa vietin 10 kuukauden jakson sukeltaen hylkyjä ja luolia. Maltalla olin myös lähempänä kotia ja perhettä. Mutta kaipuu Aasiaan nousi suureksi ja Maltalta jatkoin matkaani Thaimaahan Khao Lakiin suomalaiselle Raya Diversille töihin.

Kausi on kuitenkin Khao Lakissa monsuunien johdosta lyhyt. Olin jo päättänyt asettua Khao Lakiin pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi kaudeksi, sillä pidin paikasta ja elämäntyylistä, mutta kohtalo määräsi toisin. Löysin PADI -sivuilta ilmoituksen Togeanin saarista ja avoimesta sukelluskouluttajan paikasta. Lähetin hakemuksen vähän puoli leikillä, ajatuksena että saisi jotain täytettä low seasonille.

Pian sain puhelun, jossa minulta kysyttiin koska olen tulossa. Noh, tartuin tilaisuuteen ja aloin etsimään Togeanin saaria kartalta sekä katselemaan lentoja Paluun sekä lataamaan indonesian sanoja puhelimeen. Tästä puhelusta on nyt reilu 5 vuotta aikaa. Ja edelleen olen täällä Indonesiassa.

Mitä sitten tapahtui ja kuinka päädyit avaamaan sukelluskeskuksen?

Togeanin saaret oli aivan mahtava paikka, etenkin ihana pikkuinen autio Kadidirin saari. Mitä mahtavin ympäristö todella löytää itsensä. Löysin sieltä jotain muutakin, nimittäin miellyttävän, hymyilevän indonesialaisen kaverin Andrin ja noin 1.5 vuoden saarieläman jälkeen Togeanilla, lähdimme kohti uutta seikkailua autiolle Una Una tulivuorisaarelle avamaan omaa sukelluskeskusta, Sanctumia.

Una Una ja Togean saaret sijaitsevat Sulawesillä

Muistan vielä hyvin elävästi sen työn määrän, joka ei tuntunut ikinä loppuvan, ha ha. Mielettömän pitkiä päiviä huh, oli se rankkaa aikaa, mutta myös varsin onnellista. Menimme naimisiin mieheni Andrin kanssa Ampanassa, jossa vietimme hyvin hyvin yksinkertaiset häät.

Sanctum Una Unan eco resortin huoneita

Una Unan perustamiseen saimme rahoitusapua isältäni ja olimme säästäneet vuosien varrella kumpainenkin mieheni ja minä, joten pystyimme ostamaan kompressorin ja joitakin sukellusvarusteita.

Una Una on kyllä ihan timanttipaikka. Matkailijatkin löysivät saaren, vaikka kohde on hyvin kaukainen. Vedenalainen elämä on niin mieletöntä siellä, että kannattaa todella matkustaa vähän kauempaakin.

Muutitte sitten kuitenkin Balin läheiselle Nusa Penidan saarelle?

Kyllä, tulin raskaaksi, joten elämää tarvitsi punnita taas uudelleen. Bali tuntui tässä kohtaa hyvältä vaihtoehdolta. Balin saariin kuuluvalta Nusa Penidalta kun pääsee pääsaarelle alle tunnissa.

Una Unalle oli tosiaan saatu rakennettua 20 huonetta, aktiivinen PADI sukelluskoulu, oli saunat, wifit ja aurinkopaneelit sun muut hienoudet, mutta pieni tyttö ja uusi äiti tarvitsivat “takaisin yhteiskuntaan” -kortin. Päätimme ottaa suuren riskin ja avata Nusa Penidalle Sanctum 2. Projekti ei ollut helppo ja investointi oli valtava Una Unan aloittamiseen verrattuna.

Vaikka siirryimmekin Balille jäi Una Una edelleen omistukseemme.

Emmi, Andri & Selina

Millaisia haasteita olet kokenut Indonesiassa asumisen aikana ja mitkä ovat elämäntyylin parhaat puolet?

Haasteet ovat ehdottomasti kulttuurissa, naisen asemassa sekä yhteisön voimakkaassa roolissa. Indonesiassa on monella tapaa vallassa viidakon lait. Eikä täällä pidä suututtaa vääriä ihmisiä.

Olen myös ikävöinyt perhettä ja ystäviäni hyvin paljon, mutta toisaalta taas Suomessa käydessä ikävöin tänne Indonesiaan, joka päivä.

Täällä Nusa Penidalla tapasimme ehkä alussa vääriä ihmisiä  ja jouduimme ongelmiin tonttimaan laillisuuskysymysten kanssa, mutta nyt vihdoin 1.5 vuoden työn jälkeen alkaa viimein aurinko pilkottaa siltäkin osin. Yrityksemme palvelut laajenevat ja olemme rakentamassa 10 huoneen verran majoitusta sekä uima-allasta 5 min matkan päähän tästä sukelluskeskuksesta.

Keskusten pyörittäminen on todella haastavaa, mutta olemme Andrin kanssa hyvä pari tässä asiassa ja homma kyllä hoituu. Lisäksi helpottaa, kun siskoni Mimmi on täällä nyt myös auttamassa kihlattunsa Yospehin kanssa.

Vaikka työtä on kovasti saanut tehdä, on tässä elämäntyylissä on kuitenkin tietynlainen helppous. Yksinkertaisuus, ajattomuus sekä yhteisöllinen elämäntapa. Minulla on monet auttavat kädet pikku tyttöni Selinan hoitoa helpottamassa.

Päivittain joogaamme yhdessä Sanctumilla, syömme yhdessä ja iltaisin siskoni on täällä. Mitä muuta toivoisin, no ehkä sitä, että saisin isäni ja äitini tänne vielä eläkepäiviä viettämään.

Sanctumilla myös joogataan säännöllisesti, tässä Emmi ystävänsä kanssa

Elämä Indonesiassa on loppujen lopuksi elämää kuten muuallakin. Tämä kuulostaa hassulta, mutta itselleni tämä kaikki vain tapahtui, en varsinaisesti koskaan suunnitellut jääväni tänne. Edelleen pidän kuitenkin myös “suomikortin” avoimena, varsinkin tyttäreni takia. 

Emmi sylissään koiravauveli, vasemmalla Andri & Mimmi

Kerro vähän lisää Sanctum sukelluskeskuksista ja tyypillisestä päiväohjelmastasi?

Sanctumi on yksi suuri perhe. Meillä on keskuksilla nykyaikaiset varusteet, uudet veneet, kauniit tilat, mutta ennen kaikkea olemme yksi suuri perhe ja hyvin ammattitaitoinen perhe. Meillä on 6 sukellusopasta Nusa Penidalla ja 3 Una Unalla. Ja tähän päälle tietenkin sitten vielä muuta paikallista henkilökuntaa.

Oma päiväohjelmani menee suunnilleen näin: Aamulla nousen ylös ennen sukelluksia tsekkaamaan, että keskuksella on kaikki kunnossa. Sitten sukeltajat ja oppaat saapuvat paikalle. Tarkistan, että laskut maksettu etc. Välillä lähden itse mukaan sukellukselle, mutta jos en lähde, jään keskukselle odottelemaan uusia sukellusasiakkaita ja suunnittelemaan seuraavaa päivää. Lisäksi pitää päivitellä facebookkia ja vastailla sähköposteihin.

Sanctumin kaunista rantaa

Kun sukeltajat saapuvat puolen päivän jälkeen kyselen kuulumiset ja haen lapseni hoidosta. Huilaan vähän ennen iltaa, jolloin lyömme lukkoon seuraavan päivän ohjelman. Tarkistan vielä, että varusteet on ok., oppaat ok. ja ravintolalla kaikki ok.

Noin kahdeksan aikaan lähdemme iltapuuhiin tyttäreni kanssa.

Sukellusvermeet

Miltä tuntuisi ajatus Suomeen paluusta nyt?

Mainitsinkin, että en todellakaan ole sulkenut pois mahdollisuutta elää jossain vaiheessa Suomessa. Uskon, että tulemme vielä viettämään Suomessa ajanjaksoja Selinan kanssa. Mieheni ei kyllä tahdo Suomeen, on kuulemma niin kylmä.

Niille taas, jotka siellä Suomessa miettivät jonkin ulkomaan loikan tekemistä tai asettumista pidemmäksikin aikaa vaikkapa kaukomaille tropiikkiin sanoisin, että kannattaa ainakin kokeilla, kyllä se Suomi siellä odottaa. Aina voi palata takaisin. Uskon, että jokaisen pitää löytää se oma unelma ja kurottaa sitä kohden.

Emmin vaiheita, vaikkakin vain somen ja sähköpostien myötä, seuranneena tulee vaikutelma hyvin ahkerasta ja sisukkaasta nuoresta naisesta. Indonesian syrjäisemmillä alueilla yrittämisen aloittaminen ei varmastikaan ole ollut ihan mutkatonta. Epäilemättä sesonkien välillä tulee myös hiljaisia jaksoja.

Myös luonnonkatastrofit koettelevat maata suht tiuhaan ja aina hetkeksi turistit saattavat vähentyä. Vaihtelevissa olosuhteissa ja tietyn epävarmuuden keskellä pitää varmasti olla hurjan optimistinen ja luottavainen. Rakentaa ja luoda sitä omaa elämäntapaansa ja yritystään järkähtämättä. No matter what. Sellainen Emmi taitaa olla.

Mimmi rakastui Nusa Penidaan täysillä

Emmi kertoo myös, miten suurena tukena hänen siskonsa Mimmi on ollut viimeisen vuoden aikana Selinan hoidossa sekä muutoinkin apuna keskuksella. “Olen todella onnellinen saadessani sisareni tänne Indonesiaan” hän iloitsee.

Kuten alussa mainitsin, en siis Nusa Penidalla käydessäni tavannut Emmiä, vaan Mimmin, joka huolehti tuolloin keskuksen ylläpidosta Emmin ollessa Suomessa.

Nusa Penidan majoituksia katsellessani bongasin vapaista majapaikoista edullisen, mutta kriteerit täyttävän Rama homestayn ja mikä parasta sehän sattui sijaitsemaan ihan Sanctumin kupeessa, joten pääsisimme helposti piipahtelemaan keskuksella.

Kun sitten Penidalle saavuttuamme lähdimme tsekkaamaan Sanctumia ja jututtamaan Mimmiä, kiinnitimme ensimmäiseksi saapuessamme huomion Sanctumin hulppeaan sijaintiin aivan rannassa, sekä miellyttävään suureen avoimeen loungeen. Kyseessä ei ollut siis mikä tahansa “dyykkishoppi”, vaan varsin kutsuva hengailumestan, rantaravintolan ja sukelluskoulun yhdistelmä.

Sanctum dive center, resto & beach bar sijaitsee aivan rannalla

Mimmi ottaa meidät sydämellisesti vastaan ja tarinoimme alkuun naurun siivittämänä kaikenlaista niin Tampereesta kuin Indonesiastakin. Käy heti selväksi, miten vaikuttunut ja hurmaantunut Mimmi on Nusa Penidan saaresta, sen sukellusvesistä ja ylipäätään siitä, että oli päättänyt lähteä pidemmällä kaavalla Indonesiaan ja liittyä sisarensa tiimiin.

Keskipäivällä keskuksella on varsin rauhallista
Iltapäivästä alkaa väkeä kokoontua

Tampereella hoitoalalla aiemmin työskennellyt Mimmi ihmettelee itsekin, miten olikaan ajatellut, ettei hän voisi tehdä tällaista irtiottoa ja luopua tutusta ja turvallisesta elämästään Suomesta.

Hän saapui Nusa Penidalle uuden Sanctum sukelluskeskuksen avaamisen aikoihin syyskuussa 2017, ajatuksena viipyä ehkä kuukauden verran. Mutta niin vain kävi, että pian alkoi vahvistua tunne siitä, että uusi koti on tainnut hänellekin täältä löytyä. Mimmistä todella huokuu tyytyväisyys ja onnellisuus tehdystä ratkaisusta.

Mimmi kuvailee miten vesien virtaukset vaikuttavat sukeltamiseen

Mimmin silmät loistavat, kun hän kuvailee tunteitaan Nusa Penidaa kohtaan, hän myöntää olevansa aivan rakastunut. Saamme myös vinkkejä saaren kiertämiseen ja kohteisiin, missä kannattaa käydä.  Myöhemmin Mimmin rakkaus saareen lienee vain syventynyt, kun hän on sittemmin löytänyt sieltä rinnalleen elämänkumppanin, Yospehin.

Sukelluskeskuksen pyörittäminen voi tuntua ulkopuolisen ajatuksissa lupsakkaan rennolta duunilta. Mutta Mimmi vakuuttaa, että vaikka se olisi elämäntapa, on kyse ihan oikeasta työstä, asiakkaiden palvelemisesta tai ainakin palveluvalmiudessa olemisesta aamusta iltaan. Pitää huolehtia, että hommat toimii, kurssit pyörii ja että keskuksen asiakkailla ja työntekijöillä on kaikki hyvin.

Pakollinen poseeraus Mimmin kanssa Sanctum -kyltin alla

Emmin ohjauksessa myös Mimmi on opetellut sukeltamaan ja keväällä tavatessamme Mimmillä oli dive masterin kortti lähes tulkoon tehtynä. Mimmi kertoo, että Nusa Penidan sukellusvesissä on omat haasteensa, erilaiset virtaukset ja pyörteet voivat olla hyvinkin voimakkaita. Hankaliin tilanteisiin joutuu kuitenkin vain silloin, jos ei noudata annettuja ohjeita.

Sanctumin tiimiin kuuluvat paikalliset venekuskit tuntevat lähivedet hyvin ja tietävät, missä on turvallista milloinkin sukeltaa tai snorklata. Kunkin päivän sukelluksia mietitään aina myös meren virtauksia huomioiden.

Rannasta löytyy eri kokoisia veneitä viemään sukeltajat päivän kohteeseen

Vedenalainen maailma on Penidalla siis kaikesta päätellen varsin huikea ja maisemat vedenpäälläkin ovat kieltämättä komeimpia, mitä tullut nähdyksi.

Koska itse en ole (ainakaan vielä) erityisen sukellusintoinen, päädyimme Mimmin suosituksesta testailemaan snorklausta Crystal Bayllä samalla, kun kiertelimme saarta muutoinkin. Merenkäynti oli tuolloin saarta kiertessämme melko voimakkaan oloista jo uimisenkin kannalta. Crystal Bay:n suositulla rannalla merenkäynti ei kuitenkaan haitannut snorklailua, tosin virtauksia piti hiukan sielläkin tarkkailla. Mutta olipahan kivaa pitkästä aikaa päästää kurkkaamaan pinnan alle maskin takaa.

Mimmi pakkaa meille snorklauskamppeita mukaan
Tässä valmistaudutaan snorklauspuuhiin Crystal Bayllä

Sanctumilta voi vuokrata snorklausvälineitä omatoimiretkille mukaan ja mahdollista on myös lähteä sukellusporukan mukaan ihan vain snorklaamaan. Esimerkiksi Manta Pointin sukelluksilla on mahdollista nähdä valtavia riutta- ja paholaisrauskuja snorklatenkin.

Haluaisitko törmätä tällaiseen kaveriin pinnan alla? Järjestyy!

Hauskan juttutuokion lomassa nautimme  hyvän lounaan ja tulemme syömään Sanctumille seuraavanakin iltana. Riippumatot ja säkkituolit kutsuvat ruuan päätteeksi rentoon chillailuun.

Sanctumilla on myös rantaravintola, tässä maukas kanacurry ja hedelmämehu

Ruuan tai sukelluksen päälle voi jäädä vähäksi aikaa riippumattoon chillaamaan

Sanctum ei ole vain sukeltajille

Sanctumilla järjestetään myös live -musiikki-iltoja, joten jo iltaohjelma voi olla hyvä syy poiketa täällä. Balilta kulkee veneet noin 45 minuutissa Nusa Penidalle ja Balin kävijän kannattaakin ehdottomasti ottaa Nusa -saaret reissuohjelmistoonsa.

Suurkiitokset vielä Emmille ja Mimmille sekä lämpimät suositukset Sanctum sukelluskeskuksille. Heidän saamistaan arvioista ja asiakaspalautteista päätellen ovat sukelluskurssilaiset olleet supertyytyväisiä kokemuksiinsa.

Ja tosiaan, vaikket sukeltaisikaan, kannattaa Nusa Penidalla käydessä poiketa keskuksella tutustumassa, kuulumisia vaihtamassa, syömässä tai iltaa istumassa. Tai osallistumassa vaikka keskuksella nykyisin järjestettäville päivittäisille joogatunneille (Sanctuary Yoga).

Sanctumilla nykyään myös päivittäiset drop in -joogatunnit

Todella ainutlaatuista ja erilaista sukelluskohdetta etsivät hankkiutuvat Una Unalle Sanctumin ecoresortiin ja poikkeuksellisen rikkaan vedenalaisen maailman äärelle.

Jos päätät reissullasi lähteä sukeltamaan Sanctumin keskusten kautta joko Nusa Penidalla tai Una Unalla, muista mainita Matkaopas Vapauteen -blogi ja saat 10 % alennuksen sukelluksista.

Tutustu Sanctumin sukelluskeskuksiin ja sukelluksiin tarkemmin heidän nettisivustollaan tai facebookissa. Voit myös seurata  Sanctumia instagramissa. Emmiin saat parhaiten yhteyden Sanctumin Facebook -sivun kautta tai whatsappilla+6281338342226, jos haluat kysellä lisää sukellusmahdollisuuksista tai muista keskusten palveluista.

(Visited 1 508 times, 32 visits today)

17 Comments

  1. Johanna / Fin Nomads 09/11/2018 at 3:28 pm

    Tosi mielenkiintoinen tarina, ja tuo paikka näyttää ihan paratiisilta! Heti alkoi mieli haikailla sukellus- tai snorklauslomalle Indonesiaan 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/11/2018 at 5:23 pm

      Kiitos Johanna! 🙂 No siitäpä ideaa jota lähteä toteuttamaan seuraavalla Aasian turneella sitten 😉 Mä olen vielä liian säikky sukeltamiseen (tai luulen niin) pinnalta käsin tuntuu turvallisemmalta zuumailla mereneläviä 😛

      Reply
  2. Minttu 09/11/2018 at 7:52 pm

    Ihanaa kuulla näistä Emmin taustoista! Paikat näyttävät upeilta. Nusa Penida onkin vielä näkemättä, vaikka naapurisaarilla (Nusat) on tullut koluttua muutamaan kertaan. Onnea ja menestystä keskuksille ja sisaruksille! Hienoa, että suomalaisetkin tällaisia bisneksiä pyörittää.

    Reply
  3. Annukka || @happyannukka 12/11/2018 at 1:01 am

    Ihana ja todella inspiroiva tarina. Itseäni juuri eniten pelottaa ulkomaille muutossa työllistyminen ja miten taloudellisesti pärjäisi.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/11/2018 at 5:21 pm

      Moi Annukka ja kiitos kommentistasi!:) Nuo talous- ja työkysymykset on just niitä, mitä ihmiset eniten pohtii ulkomaille lähtöä puntaroidessaan. Nämä asiat mietityttää myös itseä ihan joka päivä ja siksi pyrinkin näihin liittyviä näkökulmia nostamaan esiin täällä blogissa ja postilistalla 🙂

      Reply
  4. Eveliina | Korkkarit rinkassa 12/11/2018 at 3:03 am

    Ihanan erilainen postaus! En itsekään ehkä ikinä kyllästy lukemaan näistä rohkeista suomalaisista, jotka ovat uskaltaneet tehdä sen hypyn tuntemattomaan ja lähteneet tekemään sitä juttua, mikä on tuntunut hyvältä! Ja vieläpä onnistuneet siinä! 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/11/2018 at 5:09 pm

      Moikka Eveliina 🙂 No sä oot ihan samanlainen siinä kuin minäkin, ihan fiiliksissä näistä maastamuuttaja -jutuista aina 🙂

      Reply
  5. Jaakko / lomalla viimeinkin 13/11/2018 at 2:19 am

    Mielenkiintoinen tarina ja inspiroi varmasti monia!!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/11/2018 at 5:08 pm

      Kiitos Jaakko 🙂 Mä itse aina inspiroidun maailmalle lähteneiden ihmisten tarinoista ja siksi tykkään myös tosi paljon jakaa niitä!

      Reply
  6. Sandra / Terveiset päiväntasaajalta 14/11/2018 at 6:39 pm

    Kiva tarina! 🙂 Itseasiassa mun kaveri Joni on ollut tuolla Una Unalla duunissa 🙂 Sen takia jossain vaiheessa oli kovasti haaveena lähteä siellä käymään 😀 Kuitenkin aina ollaan johonkin muualle päädytty Indonesiassa 🙂 Heittäytyä kannattaa aina! Lähden itekin ihan pian sinne Raja Ampatille auttelemaan eco resorttiin sesongin ajaksi 🙂 Siitä tulee varmasti seikkailu!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/11/2018 at 5:06 pm

      Moikka Sandra! Juu kyllähän se niin on että noihin vähän syrjäisempiin kohteisiin ja paikkoihin saa vähän lähtemällä lähteä, Una Una ei varmasti osu silleen luontevasti monenkaan reitille, vaan sinne pitää ihan menemällä mennä. Samoin kuin tuo Raja Ampat. Voi kuulostaapa ihanalta, että olet lähdössä takaisin sinne ja vähän eri roolissa nyt ja pidemmäksi aikaa. Vitsit, tuli ihan innostus sun puolestas 🙂

      Reply
  7. Emilia / Merkintöjä maailmasta 16/11/2018 at 8:02 pm

    Tosi mielenkiintoinen tarina! 🙂 Rohkeita naisia ja hienoa, että koti on löytynyt Indoista. Itse olen ollut vaihdossa Indonesiassa, Nusa Penida jäi kokematta, mutta pitääpä muistaa saari ja Sanctum, jos pääsen vielä joskus nostalgisiin vaihtomaisemiin.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/11/2018 at 5:03 pm

      Heippa Emilia! 🙂 Kyllähän siinä tiettyä rohkeutta ja asenteen joustavuutta kysytään, kun asettuu eri kulttuuriin asumaan, mutta toisaalta asiat voivat edetä niin luontevasti, että sitä ei edes itse tule ajatelleeksi, että millainen leap of faith tulikaan tehtyä. Toivottavasti Balin / Indonesian tienoot sinuakin vielä kutsuvat!

      Reply
  8. Anna / Muuttolintu.com 17/11/2018 at 3:59 pm

    Nusa Penidaan on helppo rakastua, upea saari. Täytyy pyörähtää täällä ensi kerralla! Ihana tarina ja jollain tasolla voin samaistuakin, en itsekään mitenkään suunnitellut ulkomaille jämähtäväni, niin se elämä vaan joskus vie, varsinkin jos pitää mielen avoimena!

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/11/2018 at 4:58 pm

      Hei Anna 🙂 Niinhän se varmasti on, että kun on mieli ja sydän on avoinna, kaikenlaista elämää mullistavaa saattaa tapahtua 😉

      Reply
  9. Periaatteen Nainen 17/11/2018 at 4:27 pm

    Mahtavan yksityiskohtainen ja huolella rakennettu postaus.
    Ulkosuomalaisena jonkun sukulaisen tai läheisen läsnäolo samassa paikassa on ihan uskomattoman tärkeää, joten ihanaa että siskokset ovat yhdessä nauttimassa lämmöstä ja balilifesta. // Periaatteen Nainen

    Reply
  10. Outi / Maa Quzuu 17/11/2018 at 6:25 pm

    Ihana Emmi! Ihana Indonesia! Tapasimme mieheni kanssa Emmin sattumalta tuolla Indonesian Sulawesillä Togeanin saarilla, missä Emmi oli silloin sukellusopettajana. Sen innoittamana kävin minäkin sukelluskurssin ja se onkin ollut yksi parhaista kokemuksistani tropiikissa. Lisää siitä voi lukaista vuosien takaisesta matkapäiväkirjasta Togeaneilta http://www.rantapallo.fi/maaquzuu/kadidiri-togean-islands-paratiisi-vailla-vertaa-21-4-2013/.

    Nusa Penidalla en vielä ole päässyt käymään, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa. Terkut Emmille 🙂

    Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.