Matka kohti vapaampaa elämää tarkoittaa yleensä myös kasvavaa taloudellista vapautta ja riippumattomuutta. Matkan eri vaiheissa ja eri matkustajilla tämä riippumattomuus määrittyy eri tavoin. Ajatuksena kuitenkin on, että riippuvuus palkkatyön tekemisestä asteittain vähenee ja samalla ajankäytölliset (ja rahankäytölliset) valinnanvapaudet lisääntyvät. Voila!
Artikkeli sisältää mainoslinkin,*-merkinnällä varustettuna.
Taloudellisesti vapaampi elämä tarkoittaa, että voit esim.:
- päättää vapaammin ajankäytöstäsi ja vuorokausirytmeistäsi
- tehdä sinulle iloa ja nautintoa tuottavia asioita, kuten matkustella, harrastaa jne.
- viettää enemmän aikaa tärkeiden asioiden ja ihmisten parissa
- tehdä työtä siitä saadun tyydytyksen vuoksi ja mielekkyyden vuoksi, ei niinkään sen vuoksi, että on pakko
- huolehtia hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi
- olla enemmän oman elämäsi herra tai herratar
- … tämä on mahdollista, koska työnteosta riippumattomat tulot kattavat kulusi (joko kokonaan tai osittain)
Miksi ihmeessä useammat eivät sitten pyri tarmokkaammin tällaiseen elämään? Arvelen, että suurin syy on siinä, että meille ei ole aiemmin tarjottu mallia eikä tietoakaan siitä, että on palkkatyöelämälle ja uraputkessa puskemiselle vaihtoehtoisia tapoja luoda toimeentuloaan ja elää elämäänsä.
Ehkä tällaiset ihmisten omaehtoisesti rakentamat ja kaavasta poikkeavat vapaushankkeet on nähty jotenkin yhteiskunnalle haitallisina ja vaarallisina. Tai sitten vain rikkaan eliitin etuoikeutena.
Ja on varmasti niinkin, että perinteinen työelämäputki loppuun asti vietynä, viralliseen eläkeikään saakka sinnitellen, koetaan helpompana ja turvallisempana vaihtoehtona. Onneksi netin, sosiaalisen median ja kokemustiedon jakamisen myötä myös toisenlaisista vaihtoehdoista on yhä enemmän tietoa ja esimerkkejä saatavilla.
Kuitenkin taloudellisen riippumattomuuden tavoitteeseen liittyy vielä jonkinlainen keinottelun ja kikkailun maku, eikö totta?
Että palkkatyöstä itsensä vapauttaminen ei olisi ihan rehellistä meininkiä? Tällainen ajatus on ihan höpönpöpöä. Jokaisella on (ja vain harva tulee tämän tekemään) mahdollisuus ja oikeus alkaa ottaa (vaikka siten miten pieniä) askelia riippumattoman elämäntavan suuntaan. Vaikka heti.
Kyllä työssäkäyviä riittää, vaikka osa ihmisistä rakentaisi jollekin elämän pätkälle riippumattomamman toimeentulon.
Miten alat luoda taloudellista riippumattomuutta?
Useimpien kohdalla kaikki perustuu omaan työhön ja tekemiseen. Suuria perintojä saaneet voivat tietenkin luoda riippumattomuutta nopeammin ja helpommin, realisoiden ja sijoittaen omaisuuttaan, mutta keskityn tässä jutussa ihan tavallisiin ihmisiin.
Perustaa vauraudelle ja taloudelliselle riippumattomuudelle luodaan pääosin työssä ollessa. Vaikka palkkatyöllä ei rikastuisi, vaurastumisen tai taloudellisen vapauden perusta voidaan luoda palkkatyöllä tai vaihtoehtoisesti yrittäjyydellä tai näitä kahta yhdistämällä.
Olennaista on alkaa tietoisesti säästämään ja sitten sijoittamaan näitä säästöjä niin, että raha alkaa tehdä rahaa ja tuomaan sinulle työnteosta riippumatonta tulovirtaa.
Sijoittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena, sillä aika on sijoittajan parhaita kavereita. Useimmat pystyvät omaa kulutustaan suitsimaan niin, että sijoitettavaksi jää ainakin se 50-100 € kuussa. Syödessä (eli säästäessä) se nälkä sitten kasvaa. Ja sijoitettavia summia voi alkaa kasvattaa osaamisen lisääntyessä ja tietenkin omien resurssien puitteissa.
Korkoa korolle -laskurin* avulla näet, miten raha tekee puolestasi töitä ja voit ajan mittaan jopa päästä tilanteeseen, että elät sijoitustesi koroilla, tarvitsematta kajota itse pääomaan. Ennen kuin tähän päästään, pitää säästöjä ja sijoitettavaa varallisuutta olla runsaasti kerrytettynä. Tämä kerryttäminen kannattaa aloittaa nyt heti.
Säästämisen ja sijoittamisen lisäksi voi omaa toimeentuloaan alkaa suunnitelmallisesti painottamaan tulonmuodostustaan semipassiivisten tulojen suuntaan. Voi alkaa rakentamaan tuloja, jotka eivät ole kiinni yksittäisten työtuntien myymisestä työnantajalle tai asiakkaalle.
Tällaisten tulopurojen luominen vaatii toki etupainotteista työskentelyä, liiketoiminnan perustan (systeemin) rakentamista, mutta jo parissa- kolmessa vuodessa on mahdollista luoda tulovirtoja, jotka eivät vaadi välttämättä enää 8 (-12) tunnin työskentelyä päivässä, vaan kenties parikin tuntia päivässä riittää.
Näitä suunnitelmallisia tulopuroja voi alkaa rakentaa esim. digituotteiden myynnistä, suosittelu-/kumppanuusmarkkinoinnista, tekijänoikeuspalkkioista, teostomaksuista, verkostomarkkinoinnista, sijoitustuloista, kuten osinko- tai vuokratuloista jne.
Kasvattamalla tällaisten passiivisten tai semipassiivisten tulojen osuutta voi samalla vähentää palkkatyön tekemisen tarvettaan ja olla vapaampi päättämään aikatauluistaan ja elämästään.
Kaikesta tulosta maksetaan verot (tulovero tai pääomavero) niinkuin tuloista on tapana maksaa, joten kyseessä ei ole yhteiskunnan petkutus tai mikään vapaamatkustajana ketkuttelu. Kyseessä on itsenäisesti ajattelevien ja toimivien ihmisten mahdollisuus elää toisin. Mahdollisuus elää osa elämästään vapaammin.
Palkkatyön tarvetta voi myös vähentää muuttamalla kulutustottumuksiaan. Monesti kuukausikulutuksestaan voi tinkiä useamman satasen ilman, että elämänlaatu siitä mitenkään kärsii. Päinvastoin, yksinkertaistaminen ja kohtuullistaminen todennäköisesti lisäävät tyytyväisyyttä.
Omien arvojen mukaista elämää – et kadu
Tekemällä määrätietoisesti työtä ja ottamalla askeleita taloudellisen riippumattomuuden suuntaan, sanotaan vaikka kymmenen vuoden ajan, alkaa näköpiirissäsi olla elämä, jossa et joudu tinkimään itsellesi arvokkaimmiksi koetuista asioista ainakaan työssäkäymisen ja jatkuvan rahasta huolehtimisen vuoksi.
Eikä tuon kymmenen vuoden tarvitse olla tuskien taivalta, vaan siitä voi tehdä juuri niin inspiroivan ja jännittävän matkan kuin itse haluaa. Luo uudet tulovirtasi sellaisten asioiden parissa, joita tykkäät tehdä ja jotka koet tärkeiksi.
Jos meillä kerran on tämä yksi elämä, niin eikö meidän kannattaisi tehdä siitä niin hyvää, onnellista ja omannäköistä ettei elämän viime metreillä tarvitsisi katsoa taaksepäin katuen?
Siksi on syytä kirkastaa omat prioriteetit ja miettiä huomioiko näitä ihan oikeasti elämässään ja arjessaan. Tekeekö sitä mitä haluaa? Elääkö niinkuin haluaa elää? Jos ei, niin miksi ei? Ja mitä asialle voisi tehdä?
Itse ainakin olen havahtunut siihen, että haluan elää elämääni tietyssä mielenrauhassa, joka minulta palkkatyöelämässä ollessa puuttui, tai se oli vaillinaista. Haluan voida viettää rauhallisia päiviä ja omatahtisia aamuhetkiä. Tehdä ja kokea asioita yksin sekä rakkaiden kanssa. Nauttia ympäristön kauneudesta, missä milloinkin. Olla läsnä, jotta voin kuulla omaa itseäni paremmin ja huolehtia itsestäni. Vaientaa paitsi ulkoisen, myös oman sisäisen kiireen ja hälyn, jotta voin kuulla myös muita paremmin.
Oravanpyörässä juoksu alkoi estää näitä asioita, siksi ainoa mahdollisuuteni oli alkaa etsiä ja rakentaa toista tietä, polkua kohti omaa vapaampaa ja väljempää elämäntapaa. Sillä jos elämä on liian täynnä, tulee itsestä suorituksen tiimellyksessä helposti sivustakatsoja.
Väljempään elämäntyyliin sopii hyvin omannköisen yrittäjyyden rakentaminen, pienet keikkatyöt tms. mitä kokee tarvitsevansa omaan taloudelliseen pärjäämiseen kohti suurempaa taloudellista vapautta kuljettaessa. Ylipäätään työnteko, jota voi itse pitkälti säädellä, on jo merkittävä vapautta tuova tekijä elämässä.
Askeleita taloudellisen riippumattomuuden luomiseen
Taloudellisesti vapaamman elämän ja taloudellisen riippumattomuuden luomiseen löytyy jo paljon materiaalia, kirjoja ja useita hyviä blogeja sekä facebook -ryhmiä. Käsittelen aihetta yhtenä vapaamman elämän luomisen pitkän tähtäimen väylänä kirjassani Toimistosta travelleriksi. Onhan myös itselläni taloudellisen vapauden asteittainen lisääminen tavoitteena.
Voit ladata laskureita taloutesi suunnitteluun täältä.
Lue myös: Näillä talousratkaisuilla valmistauduin vapaampaan elämääni
*Kaupallinen yhteistyö Fiksukuluttaja.fi -sivuston kanssa.
Minulle taloudellinen riippumattomuus tuli nelikymppisenä. Tiesin tavoitteen jo ajoissa, mutta kolme vuotta tsemppasin ihan tosissaan, että uskalsin jättäytyä vakityöpaikasta pelkille pääomatuloille. Minulla riitti uskallukseen puolimiljoonaa omaa pääomaa. Kyllä kannatti säästää ja sijoittaa. Ja ennen kaikkea kannatti alkaa miettiä omilla aivoilla.
Hei ihan mahtavaa! Onneksi olkoon! Tällaisia tarinoita ja esimerkkejä me tarvitsemme, että saamme pontta siihen omaan tekemiseen ja tavoitteiden eteen työskentelyyn. Pitää ottaa sun blogi ehdottomasti seurantaan. Puol miltsiä on aika paljon, itse arvelen että just vähemmänkin riittäisi, mutta tosiaan kiinni monesta jutusta ja tietynlaisia valistuneita arvioitahan nämä kuitenkin on. Asuntopuoli itseänikin eniten kiinnostaa ja innostaa, mutta nyt on joutunut pitämään hiukan taukoa uusien kohteiden katselusta. Mutta joo sun blogis herätti kipinän uudestaan ja nyt taas laskeskellu, että mitenkähän sitä sais viel yhen kämpän salkkuun täs jollain välin 🙂
Hyvä kirjoitus ja hieno blogi sinulla. Aivan mahtavaa nähdä kuinka ihmiset uskaltavat tehdä normista poikkeavia ratkaisuja. Tätä blogia aion seurata jatkossakin!
Hei kiitos ja samoin:) On kyllä mukavaa, että voidaan täällä verkossa saada toisiltamme inspiraatioo, oppia, apua ja näkemyksiä matkalla sitä omannäköisintä elämää kohti!