Minuun otettiin kesällä yhteyttä Nemo Guides kontaktini toimesta ja kyseltiin tietäisinkö ketään, joka voisi lähteä hommiin suomalaisten suosimalle Karon Sea Sands Resortille Thaimaan Phuketiin. Lupasin miettiä, kunnes minulta sitten kysyttiin, että lähtisinkös itse, olinhan joka tapauksessa suunnitellut Thaimaahan ja Kaakkois-Aasiaan karkaamista taas loppusyksystä.

Töihin Thaimaahan

Hetken ehdotustusta tuumailtuani päätin, että mikäpä jottei, saattaisipa sitä siinä taas oppia jotain uutta ja säästää samalla reissurahoja tuleviin aikoihin. Etukäteen tiesin, että palkat Thaimaassa ovat murto-osan Euroopan tasosta, mutta ajattelin ainakin työnteko tarjoaisi mahdollisuuden kulujen minimointiin sekä uusia mielenkiintoisia kokemuksia.

Mietin työtä myös mahdollisuutena verkostoitua ja nähdä matkailubisnestä hieman toisesta vinkkelistä kuin tähän asti. Ajattelin hyödyntää pestin kautta saamaani omakohtaista kokemusta Thaimaassa työskentelystä myös lukijoideni iloksi. Parempi hankkia aina edes hieman omakohtaista kokemusta asioista, joista suunnittelee kirjoittavansa. 

Lomailija-reissaajasta työntekijäksi

Joitakin vuosia sitten en olisi voinut ajatellakaan, että tekisin Aasiassa mitään töitä (muutakuin ehkä läppärilläni tai omassa bisneksessäni), mutta nyt kun on saanut reissata, nähdä ja kohkata jo mielinmäärin ei tuntunut ollenkaan pahalta ajatus hetkellisestä työnteosta.

Vaikka vannonkin vapaan elämän nimeen, ajattelen että tällaiset pestit uusien asioiden oppimisineen ovat sitä elämänrikkautta ja -kokemusta sekä omaehtoista työllistymistä, jota postauksistani peräänkuuluttelen. Ja jotenkin ajatus työskentelystä resortissa ihmisten hyvän lomakokemuksen edistämiseksi Thaimaan auringon alla ei  tuntunut lainkaan niin kurjalta kuin ehkä moni muu työ.

Venytin lähtöäni Phuketiin marraskuun loppupuolelle, että ehtisin saada valmiiksi kirjani Toimistosta travelleriksi ennen reissua. Olin ollut melko varma, että työn ohella en kyllä enää juuri muuta ehtisi tai jaksaisi, ehkäpä blogi-postauksen silloin tällöin. Ja olinkin kyllä niin oikeassa!

Työnkuvani raamit olivat tiedossa, mutta yksityiskohtia oletin hiottavan sitten lisää paikan päällä. Pääpiirteissään työni on palvella erityisesti hotellin suomalaisia asiakkaita ja huolehtia heidän viihtyvyydestään, promota yrityksen tuotteita ja palveluita monin tavoin sekä järjestää hotellilla pientä ohjelmaa.

Pomoni intialaistaustainen Jaspal Singh on osoittautunut varsin mukavaksi ja hyväntahtoiseksi, joskin hyvin kiireiseksi liikemieheksi. Tapaamisemme ovatkin olleet alusta asti lyhyitä ja ytimekkäitä, jopa niin että en ole juuri ehtinyt ottaa omia papereitani vielä esiin, kun kokous on jo ohi.

Moni muu asia täällä sitten taas tuntuukin ottavan oman aikansa. Ensin on jollain asialla kova kiire, mutta sitten päivä- tai viikkokausiin ei tapahdu yhtään mitään. Se on sitä kuuluisaa thaistailia. Resortin lisäksi Jaspal omistaa Jaspal Tailors -räätäliketjun sekä muutamia ravintoloita Karonilla ja Patongilla, joten johdettavaa hänellä kyllä riittää.

Tein postauksen myös ystäväni puvunteettämiskokemuksesta Jaspalin liikkeessä.

Sopeutumista työkäytäntöihin

Työtä tehdään 6 päivänä viikossa, mikä ei edes ole paha, sillä monet turistien parissa työskentelevät thaimaalaiset/muut aasialaiset tekevät työtä joka päivä, varhaisesta aamusta iltamyöhään. Itselläni on keskimäärin 9 tuntia työtä päivittäin. Viikkotunteja tulee siis 54. Eniten on ehkä yllättänyt se, miten paljon helteisessä ilmassa työskentely vie voimia. Olen aivan valmis höyhensaarille heti, kun työpäivä on ohi.

Uusiin työkäytäntöihin oppiminen on vaatinut kyllä hieman sopeutumista, samoin yhteistyö thai-filippiino-burmalais -työyhteisön kanssa on ollut, sanotaanko, nooh ihan mielenkiintoista ja opettavaista. Työntekijät ovat kyllä olleet pääosin varsin ystävällisiä ja auttavaisia länkkärin vielä etsiessä paikkaansa työtiimissä. Monista asioista olen vielä autuaan kujalla, mutta joka päivä kartalla hieman paremmin.

Monenlaista hommaa on parissa viikossa jo päässyt tekemään. Lomalaisille erinäisten tietojen (kuten rautakauppojen sijaintien) etsimistä, auttelua käytännön asioissa, respan töitä, retkien buukkailua, syntymäpäiväkukkien hommailua, tulkkaamista, karaoken vetämistä…  Olen mielestäni hyvin löytänyt asiakaspalvelijapuolen itsestäni näiden kahden viikon aikana, eikä se ole tuntunut lainkaan huonolta. Saapa nähdä alkaako tämä palvelijan hymy sitten jossain vaiheessa hyytyä… No eikait!

Työn parhaita puolia toistaiseksi ovat siis olleet mukavat ja rennot lomatunnelmissa olevat ihmiset. Hotellin asiakkaista tähän saakka suuri osa on ollut vanhempia pariskuntia ja heitä on ollut ilo palvella, kuullen samalla heidän lomatekemisistään ja keräten palautetta erilaisista asioista. Voi jopa sanoa, että olen alkanut diggailla eläkeläisiä ihan uudella tavalla. Hurmaavaa porukkaa!

Kokemuksistani Karon Sea Sands Resortilla, voi lukea lisää täällä blogissa tulevien viikkojen aikana. Stay tuned!

Koontipostaus kokemuksestani Phuketissa oleskelusta ja työskentelystä täällä.