Niin, mitä se vapaus oikeastaan onkaan? Onko se pelkkää laiskanpulskeaa lekottelua päivästä toiseen, vailla velvoitteita mihinkään suuntaan? Omaehtoista irtolaisuutta, pakolaisuutta palkkatyöstä, totaalista sitoutumattomuutta ? Sitä, että eletään ja jätetään muutkin rauhaan? Puhtaasti korvien välissä oleva mielentila vai mitä? 

Vapautta voisi lähestyä lukuisista eri vinkkeleistä, sivukaupalla filosofoiden, mutta tässä postauksessa tyydyn sivuamaan näin alkuunsa muutamaa näkökulmaa.

Itselleni vapaus on ennenkaikkea vapautta valita mitä tekee, missä ja miten elää. Se on myös vapautta omasta sisimmästä nouseviin ajatuksiin, tuntemuksiin ja päätöksiin. Vapautta johtaa ja ohjata omaa elämäänsä, niissä puitteissa kuin se kulloinkin on mahdollista. Vapautta tehdä spontaanejakin liikkeitä. Pakata laukut ja liikkua, jos siltä tuntuu. Tunnetta siitä, että minun ei ole pakko elää jonkin ulkopuoleltani määrätyn kaavan, mallin tai odotusten mukaan.

Vapautta on se, että on ottanut (edes jonkinlaisen) sananvallan ja toimintavallan suhteessa omaan elämäänsä. Että voi määrittää paremmin päiviensä kulkua, aikatauluja ja sisältöjä. Toimia toisin.

Vapaus on vapaata aikaa, joka ei ole jatkuvan kiireen ja velvoitteiden täyttämää. Mitä enemmän on elänyt kiireen ja stressin puristuksessa, sitä enemmän vapauden tarve, toive ja halu on alkanut nousta oman tarvehierarkiani portaikossa.

Olen ajatellut vapautta viime vuosina merkittävänä vaurautena ja resurssina. Että vapaus on itselleni arvokkaampaa kuin raha, jota vastaan olen aikaani myynyt. Totuushan kuitenkin on, että rahaa tarvitaan ainakin jossain määrin vapauden mahdollistamiseen. Että siinä mielessä raha on myös arvokasta. Mutta sittenkin vain väline.

Vaikka oma elämäni on nyt ihanasti vapaampaa kuin aiemmin, ei se ole tietenkään mitään absoluuttisesti vapaata. Ei rahasta tai monesta muustakaan asiasta. Enkä siihen pyrikään.

Tähtään kuitenkin siihen, että minulla on riittävästi (sisäistä ja ulkoista) vapautta tehdä itselleni tärkeitä asioita. Vapaus on tuonut mukanaan luovuutta, inspiraatioita ja mahdollisuuksia = tärkeitä elämänrikkauksia.

Systeemin orjana ?

”Kuluta, omista, tuota, tehosta, maksa veroja, noudata sääntöjä, lisäänny, elä sinulle määrättyjen normien mukaan, tee niinkuin muut odottavat sinun tekevän, lopeta kyseenalaistaminen ja sopeudu …”.  Plääh. Joskus tuntuu, että yhteiskunta normeineen yrittää puristaa meitä lähes tuotantoelämen tai koneen asemaan.

On alistuttava ja tyydyttävä vallitsevana elämänmallina pidettyyn normiin. Tunnettava tarpeellinen määrä syyllisyyttä ja häpeää, jos ei pysy tässä kapeassa muotissa. Pääasia, että yhteiskunnan ja talouden (oravan)pyörät pyörivät. Vaan entäpä ihmisten mielenrauha, sisäinen tasapaino, oma tie ja onnellisuus?

Nurinkuristahan on juuri se, että mitä enemmän käytämme aikaamme rahan tekemiseen sitä suurempi osa rahasta menee ajan takaisinostoon esimerkiksi erilaisten palvelujen muodossa. Syödään ulkona tai ostetaan eineksiä, kun ei työn vuoksi ehdi laittaa ruokaa.

Hommataan siivooja ja monenmoisia koneita ajan säästämiseksi. Autollakin pääsee nopeasti paikasta toiseen ja taas säästyy aikaa. Paitsi, että se aika käytettiin tekemällä työtä, jotta saatiin rahaa, jolla saatiin auto.

Joillekin vapaus voi merkitä suostumattomuutta näihin kahleisiin, joita moninaiset velvoitteettemme: keskivertoelämän ihanne, suoritusyhteiskunnan jäsenyys, omistaminen, kuluttaminen, palkkatyösuhteet ja yrittäjyyskin saattavat edustaa. Näitä kahleistakieltäytyjiä voidaan kutsua vapaaehtoisiksi syrjäytyjiksi, oman tiensä kulkijoiksi marginaalin laitamilla.

Vaikkemme pyrkisikään täydelliseen riippumattomuuteen edellä mainituista, lienee syytä tiedostaa, miten nämä yhteiskunnan jäsenenä elämisen ideaalit ja ulkoapäin asetetut toimintamallit voivat muodostua pahimmillaan ahdistaviksi kahleiksi, jotka aiheuttavat ainaista huolta, painetta ja stressiä.

Toisin sanoen ne nakertavat elämänlaatuamme ja saavat meidät huonoimmassa tapauksessa unohtamaan todellisen itsemme.

Vapaus on siksi myös vapautta stressistä, paineista ja ympäristön odotuksista. Vapautta on kuitenkin pyrkiä valitsemaan suhtautumisensa asioihin, joita ei voi elämästään eliminoida tai muuttaa. Jäädäkö kielteisten ajatusten loukkuun vai valita henkisesti vapaampi tie. Aina tämä ei toki ole helppoa. Kaikilla meillä on jonkinlaiset taakat ja kivut kannettavana.

Sisäinen vapaus ja onnellisuus

Sisäinen ja ulkoinen vapaus eivät myöskään ole aina sama asia. Olivatpa ulkoiset olosuhteet mitä tahansa ne eivät välttämättä vie vapaudentunnettasi, ainakin jos olet (suhteellisen) vapaasti valinnut ”kahleesi”. Tai että sitoumuksistasi huolimatta, et tunne olevasi sidottu ja vapauttasi rajoitetun.  Ja vaikka olisit millaisten olosuhteiden vanki, on mielesi aina vapaa liikkumaan minne tahtoo.

Tässä mielessä vapaus on hyvin suhteellista yksilöllisten kokemusten vaihdellessa. Korvienväli ratkaisee, siksi miellämme vapauden hyvin eri tavoin. Voitaneen kuitenkin sanoa, että mitä vähemmän kokee elämässään olevan erilaisia ulkoisia ja sisäisiä pakkoja, sitä vapaampi ihminen on.

Onnellisuus kumpuaa usein sisäisestä vapauden kokemuksesta. Onnellisuuden ja vapauden välillä on tietenkin kiistaton yhteys. Emmekai me muuten eläisi lomia ja vapaapäiviä odotellen ja kokisi ahdistusta töihin paluun lähetessä? Vapaalla ja vapaina olemme yleensä onnellisia. Ihmissuhteet ovat onnellisia, kun olemme vapaasta tahdostamme toisen kanssa.

On vapaus olla yhdessä tai olla olematta. Parisuhteessakin voi olla vapaa. Rakkauden kait tulisikin vapauttaa eikä kahlita. Vapaus ja onnellisuus ovat molemmat asioita, joita pyritään kyllä ulkoisesti mittaamaan, mutta joiden lopullinen mittari on puhtaasti ihmisen omassa sisäisessä kokemuksessa.

Vapauttaan voi alkaa lisäämään pienin askelin. Kyseenalaistamisesta kaikki lähtee. Tietoisuudesta, että voi valita ja elää toisin. Jos uskaltaa. Eli jos haluaa enemmän aikaa itselleen ja tärkeille asioille & ihmisille elämässään, alkaa tehdä yksinkertaisesti vähemmän työtä tai muuta velvoitetoimintaa.

Tiedostamalla mitkä tavat, rutiinit ja uskomukset vievät enemmän vapautta kuin tuovat sitä, voi alkaa rikkomaan niitä. Kysyy itseltään, että ”onko mun oikeesti pakko?” … olla kokopäivätyössä, tehdä joulusiivousta, tarkistaa jatkuvasti facebookkia, järjestää kahvikutsuja, silittää verhoja, viilata blogitekstiä, katsoa tv:n kohusarjaa, asua omakotitalossa, ostaa uusia vaatteita, kerätä arabiaa ja iittalaa, miellyttää ketään, suorittaa elämää.. ?

Jos ei ole ihan pakko, vapauta itsesi tuosta tarpeettomasta suorittamisesta, hanki lisää aikaa ja mielenvapautta. Jos sen sijaan aidosti nautit jostakin näistä, ala tehdä sitä vieläkin enemmän!

Vapautta ja vastuuta

Vapaus on ainakin periaatteessa mahdollisuutta tehdä päätöksiä omaan elämäänsä liittyen, ilman ulkopuolista manipuloivaa ohjausta. Vapauden sääntelyä, rajoituksia ja niihin liittyvää turhautumista käsitteli raikkaalla tavallaan myös euroviisubiisimme PKN:n ”Aina mun pitää”. Biisinhän voi ymmärtää juuri tällaisena ulkopäin tulevan normatiivisen ohjailun ja nautintojen rajoituksen kritiikkinä.

Ehkei ohjailusta päästä koskaan täysin eroon, mutta eikö elämän keskeisiä tarkoituksia silti ole ilo, onni ja nautinto? Ja niitä, jos mitä tämän lyhyen elomme aikana kannattaisi tavoitella.

Tästä päästäänkin kuin heilauttamalla vapauden ja vastuun vääjäämättömään liittoon. Sanotaan, että vapauden kasvaessa kasvavat myös vastuut.  Niinhän se menee että valintojensa seuraukset on toki kannettava, mutta tämä vastuunkanto voi olla myös vapauttava ja voimauttava kokemus.

Eli vapaus vastuuttaa ja vastuu vapauttaa? Hmm. Joka tapauksessa mielestäni vapautta on olla vastuussa omasta elämästään, sen suunnasta ja sisällöstä. Tämän vastuun kanto tuo myös onnellisuutta. Ainakin tässä hetkessä koen näin.

Mitä vapaus tarkoittaa sinulle?

Tilaa vapausposti ja saat asiaa vapaammasta elämästä, reissaamisesta sekä verkkokauppaetuja suoraan sähköpostilaatikkoosi!