Vuorotteluvapaa käynnisti pitkät matkat ja elämänmuutoksen

vuorotteluvapaa

Aloitin oman mittapuuni mukaan hieman pidemmät reissut vuonna 2006. Matkojen pituus kasvoi tuolloin sekä kilometrimääräisesti että päivissä. Kuitenkin puhuttiin edelleen 3-5 viikon mittaisista matkoista, ei sen pidemmistä. Matkat alkoivat tällöin myös suuntautua kohti Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa.

Matkustustyylini sai kuitenkin sitten uuden käänteen ollessani vuorotteluvapaalla 2011, kun oli mahdollisuus matkustaa rennommalla tyylillä. Miten vuoden mittainen vuorotteluvapaa vaikutti ajatuksiini matkustelusta,  elämänlaadusta ja elämänmuutoksen tarpeesta sitten syvemminkin, siitä tarinaa tässä postauksessa.

Vähitellen piteneviä reissuja

Taipumukseni on edetä suhteellisen hitaasti erilaisissa elämäni muutosprosesseissa. Matkailutyylin muutos ei ollut poikkeus. Usean vuoden ajan tuumin, että kyllä 4-5 viikkoa reissussa on ihan riittävä. Eipä sitä oikein jaksaisikaan pidempään. Ihmettelin ihmisiä, jotka reissasivat kuukausia putkeen, mietin mitä he oikein tekivät ja kuinka saavat mielenkiintoisella tavalla ajan kulumaan.

Itse olin ollut vuoteen 2011 asti sellainen, että reissussa koitettiin ottaa joka päivästä paljon irti, eikä suinkaan vietetty arkista hiljaiseloa. Päivissä piti tekemistä ja öissä vipinää. Muu oli hukkaanheitettyä aikaa paratiisissa. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että juuri reissujen lyhyys teki itsestäni levottoman, “hukkapäivät” ahdistivat, aina olisi pitänyt olla jotain mielenkiintoista käynnissä.

Vuorotteluvapaa -vuoden avasin noin 2,5 kuukauden mittaisella Aasian matkalla ja se oli tuolloin mielestäni sangen pitkä rupeama. Alun säntäilin edestakas ja ahnehdin kokemuksia, lepoa ja bileitä sopivassa suhteessa. Loppua kohdin aloin rauhoittua ja viihdyin aloillani jopa yli 2 viikkoa yhdessä paikkaa. Tietynlainen “kotiutuminen” yhteen paikkaan tuntui hyvältä.

Lopulta koko matka kului yhdessä hujauksessa, eikä tämä tuolloin toistaiseksi pisin matkani tuntunut mitenkään liian pitkältä. Aloinkin janota lisää vastaavanlaisia ja mielellään vielä pidempiä matkarupeamia.

Vuorotteluvuoden syksylle olin buukannut toisen pidemmän n. 3 kuukauden reissun. Yhtenä pontimena reissulle oli jonkinlaisen ihmissuhteen muodostuminen edellisellä reissulla Thaimaan Krabilla ja niimpä taas hieman pidemmälle matkalle lähteminen oli luonnollinen jatkumo. Joskin olin hurahtanut Kaakkois-Aasian matkailuun jo muutenkin.

Krabin maisemat kutsuivat useaan kertaan

Edelleen tuolla syksyn reissulla huomasin ärsyyntyväni, jos päivä näytti menevän “hukkaan”, eikä riittävästi ohjelmasisältöä ollut. Vähitellen opin kuitenkin päästämään irti ajatuksesta, että aina on tapahduttava ja oltava jotain suunniteltua kivaa.

Aloin ottaa elämyksenä päivät, jotka istuin koko päivän vaikkapa bussiasemalla kulkupeliäni odotellen, rantakahvilassa kirjan kanssa, bungalowissani ilman sähköjä sadetta pidellen tai olin muutoin tekemättä mitään.

Ajatusmaailma alkaa muuttua

Tarkkailin usein länkkäreitä, jotka asuivat Thaimaassa pidemmällä kaavalla. Mietin, että en kyllä itse välittäisi olla täällä töissä ja tavallista arkea elämässä, enkä siten kadehtinut näitä ihmisiä millään muotoa. Thaimaan ja Kaakkois-Aasian piti tarjota minulle lomaa, huveja ja rentoa oleilua, ei mitään työhön viittaavaa. Tämä ajatus alkoi kyllä jo lientyä vuoden 2011 loppupuolen reissulla.

Reissupäivät pyrin aluksi täyttämään aktiviteeteilla ja suorittamaan tapahtumarikasta seikkailulomaa

vuorotteluvapaa

Ymmärrän nyt hyvin miksi ajattelin näin. Olinhan muutoin vielä kiinni työelämässä ja halusin, että matkat ovat selkeä kontrasti ja vastapaino työlle. Kun sitten aloin edetä ensin ajatuksissani ja myöhemmin teoissani kohti elämää, jossa en olisikaan enää palkkatöissä, katosi tarve myös vastapainolle. Tavallinen, yksinkertainen, mutta kuitenkin erilainen arki kuin Suomessa, oli se mitä aloin haluta vähitellen enenevästi. Ja matkatkin venyvät vähitellen 6 kuukauteen ja jopa 10 kuukauteen kerralla. Arkeakin alkoi olla enemmän kuin seikkailua ja juhlaa.

Ja nyt nautin suunnattomasti suhteellisen tapahtumaköyhästä arjestani juuri sielläpäin maailmaa, jossa kulloinkin olen. Tällä hetkellä täällä Länsi-Australialaisessa pikkukaupungissa. Kunhan voin tuntea oloni vapaaksi ja minulla on rauha tehdä niitä asioita ja töitä, mitä kulloinkin tahdon ja rakentaa uuden elämäni perustaa.

Näin se menee, että kehitys kehittyy, niin myös itse ja omat ajatukset muuttuvat matkan varrella.

Onnistunut ajoitus

Monenlaiset uudet kokemukset ja ajatuskulut mahdollistuivat vuorotteluvapaani aikana. Olen monesti kiitellyt omaa tuuriani ja vapaani ajoittumista ajankohtaan, jolloin vuorotteluvapaan pitäminen onnistui kevyemmillä ehdoilla kuin nykyään.

Nythän vapaan ehdot ovat jo tiukentuneet niin, että työhistoriaa pitää olla kasassa jo 20 vuotta (oman vapaani aikaan riitti 10 vuotta), tarvitaan työnantajan suostumus sekä tietyt entistä tiukemmat ehdot työpaikalle valittavalle sijaiselle. Ja vielä sekin, että aiemman vuoden sijasta nyt vuorotteluvapaata saa enintään 180 päivää eli noin puolisen vuotta.

Harmittaa todella kaikkien niiden puolesta, jotka olisivat kipeästi oman vapaansa tarpeessa. Ajattelen, että kaikilla pitäisi olla mahdollisuus pysähtymiseen, itsensä herkempään kuunteluun ja onnellistuttavien asioiden tekemiseen.

Vaikken ihan kunnolla ymmärtänyt kaikkia niitä muutoksia, joita kohti itse kuljin tuolloin 2011, kertoo ehkä jotain se, että huomasin lukevani kirjoja, käyväni kursseja ja ahmivani tietoutta elämänmuutokseen, hyvinvointiin, tavoitteiden saavuttamiseen, taloudelliseen riippumattomuuteen, paikkariippumattomiin töihin liittyen. “Ajauduin” kaiken sellaisen pariin, jota sisimpäni yhä enemmän janosi.

Olin kuitenkin edelleen sellaisessa väsymyksen tilassa ja sumussa pitkin vuotta, että tässä vaiheessa vasta pintapuolisesti tankkasin oppeja sieltä täältä ja kävin läpi mahdollisuuksiani. Vähän kuin kokeilin kepillä jäätä, miltä se tuntuu, voisiko se jää (eli elämä) kenties jatkossa kantaa ihan uudelta pohjalta?

Parhaiten muistan sen onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteen, joka minut valtasi lähes päivittäin, ihan jo siitä että saatoin rauhassa kävellä kaduilla ilman kiirettä, ehdin pysähtyä monenlaisten asioiden äärelle ja miettiä ihan kunnolla elämääni.

Oli muutoinkin ihan käsittämätöntä, että sain viimeinkin levätä huolella ilman syyllisyyttä tai mietteitä työstä. Olla vaikka muutaman päivän putkeen vain sängyssä niin halutessani. Voi sitä autuutta!

Aloin orastavasti leikitellä ajatuksella, miten voisin yhdistää pitkät reissut Aasiaan ja toimeentulon hankinnan tulevaisuudessa. Jotenkin tiesin, että tulevaisuuteni tulee liittymään tähän maailmalla kulkemiseen ja jonkinlaista liiketoimintaa maailmalta käsin sitten ajan myötä starttaillen.

vuorotteluvapaa

Thaimaan saaret pistävät monenlaiset bisnesideat liikkeelle matkaajan mielessä

Taloudellinen herääminen

Koin myös tietyn taloudellisen heräämisen vuorotteluvuoteni aikana. Monen hövelimmän vuoden jälkeen laitoin oman talouteni uudelleen tiukkaan ruotuun, johtuen osin tietenkin pienentyneistä tuloista, mutta aloin myös opiskella sijoittamisasioita, vaikka ne epämatemaattiselle ja ylikuormittuneelle aivokapasiteelleni olivatkin hieman haastavia. Eniten innostuin maalaisjärkiselle sopivasta lajista eli asuntosijoittamisesta.

Oivallukseni siitä, miten vähällä rahalla oikeastaan pärjäsin kannusti kohti muutoksia. Tajusin, että enemmänkuin rahaa käyttötalouteeni tarvitsen omaa aikaa,  rauhaa ja vapautta. Ja vuoden aikana muistin taas miten todella pienellä rahasummalla pärjään arkielämässäni. Miksi siis tekisin nääntymykseen asti työtä, joka ei tuntunut enää niin omalta kuin joskus aiemmin?

Aloin jopa miettiä, miten kahjoa tosiaan on tehdä koko ajan enemmän töitä, pyrkiä eteenpäin ja samalla leventäen elämäntyyliään kulutuksellisessa mielessä. Niin, että kasvaneet tienestit vain huljuvat lompakon läpi ties minne. Missä oma aika, rauha ja onni? Voisiko rahan laittaa poikimaan juuri näitä varten?

Aloin siis rakentaa tuon vuoden aikana vähitellen taloudellista perustaa vapaampaa tulevaisuuttani turvaamaan. Päätin, että alan pitää tarkempaa rotia rahankäytöstäni ja mietin yhä tarkempaan prioriteettejäni kulutuspäätöksiä tehdessäni. Päätin, että alan heti laittaa rahaa syrjään, kun työt taas alkaisivat, jotta minulla olisi pientä omarahoitusosuutta ensimmäiseen sijoitusasuntoon.

Matkustelua halusin tietenkin jatkaa, mutta aloin tämän syksyyn 2011 ajoittuneen 3 kk:n Kaakkois-Aasia turneen aikana himmata rahankäyttöäni sielläkin ihan merkittävästi. Nyt kun putki pidemmille reissulle oli avautunut, oli selvää, että matkasuunnitelmat pyörivät takaraivossani alituiseen. Joustavat työaikajärjestelyt sitten onneksi mahdollistivat jatkossakin Aasian reissut.

vuorotteluvapaa

Varsin vaatimatonta “sellityyppistä” majoitusta Manilassa

Vuoden 2011 aikana silmäni olivat auenneet ja sydämeni lämmennyt pitkän kaavan matkustelulle samoin kuin oli avautunut ymmärrykseni sille, että talous on laitettava timmimpään kuntoon, jos meinaan pystyä joskus unelmiani toteuttamaan.

Ei siis liene ihme, että olen varsin intohimoinen sapattivapaiden, minieläkkeiden ja välivuosien puolestapuhuja. Moni asia oman elämäni muuttumisessa kulminoitui juuri tuohon vuorotteluvapaa -vuoteen. Vaikka olenkin sen käsittänyt kunnolla vasta jälkikäteen.

Tässä vielä ihan kooste positiivisista asioista, mitä vuorotteluvuoden aikana tapahtui ja mitä juttuja virisi alkuun:

  • pitkien Aasianvalloitus -reissujen putki starttasi ja jäi päälle
  • aloin nähdä mahdollisena sen, että lomailun lisäksi voisin elää muutoinkin maailmalla
  • ehdin panostaa omaan hyvinvointiini, ravinteikkaampaan ruokavalioon ja joogaan, osallistuinpa paasto-puhdistusretriitillekin Balilla
  • aloin kokea, että railakasta juhlimista voisi vähentää
  • sain aikaa ja voimia lukemiseen, paneuduin kaikenlaiseen itseäni kehittävään materiaaliin
  • ehdin aiempaa paremmin lenkkipoluille ja keräilemään villiyrttejä luonnosta ruokalautaselle
  • taloudellinen herääminen käynnistyy ja etenee opiskellen
  • myyn pois isot määrät turhaa tavaraa nurkista ja kannan tavaraa myös roskiin
  • aloin asettamaan uudenlaisia tavoitteita itselleni
  • sain stressitasojani laskemaan ja pystyin sisäisesti rauhoittumaan
  • aloin kokea syvällisempää onnea pienistä simppeleistä asioista
  • tulevaisuuden pohdinta käynnistyi uudella tapaa, vaikkei mitään selkää ahaa -elämystä vielä syntynytkään
  • ymmärsin, että tarvitsen jollain aikavälillä muutoksen työelämääni
  • ymmärsin, että minun on alettava olemaan rehellisempi itselleni ja kuunneltava itseäni paremmin
  • ymmärsin, että minulla on työmaata oman itseni kanssa ja sitä työtä pääsin aloittelemaan

Jos ei nyt ihan Eat, pray, love -vuosi niin, jokatapauksessa samoja teemoja: oman itsen hoitamista, henkistä kasvua, ruokavalion petraamista ja vähän sitä rakkauttakin.

Vuorotteluvapaan sijasta omaehtoinen sapattivapaa?

Vuorotteluvapaani alkamisesta on nyt jo yli 6 vuotta! Siitä käynnistynyt prosessi jatkuu ja etenee omalla tahdillaan ja tiedän kulkevani itselleni oikeaan suuntaan. Edelleen olen niin kiitollinen itselleni, että älysin tuon tilaisuuden käyttää.

Koska yhä harvemmalle virallinen vuorotteluvapaa on mahdollinen olen miettinyt pitkään, miten rohkaista ihmisiä järjestämään vastaavan, ehkä koko elämää muuttavan etsikkoajan itse itselleen. Jos siis tunne on sellainen, että olisi tämänkaltaisen vapaan tarpeessa. Kaikkihan eivät suinkaan ole.

Vaikka vapaan saaminen työpaikalta voi olla kiven takana ja rahaakin pitäisi tahkota kovasti säästöön, näen itse asian niin, että se vaiva kannattaa nähdä oman elämänlaadun ja onnellisuuden vuoksi. Eikä tien tarvitse olla hirvittävän pitkä ja tuskainen. Varsinkin jos tekee sapatistaan tavoitteellisen ja inspiroivan projektin.

Erilaisia taloudellisia vaihtoehtoja yhdistelemällä voi löytyä ratkaisu, joka mahdollistaa vapaan järjestämisen jopa suhteellisen nopealla aikataululla, eikä horisonttia tarvitse venyttää useiden vuosien päähän. Toki yksilölliset lähtökohdat määrittävät tätä paljon. Omat tärkeysjärjestykset pitää kyllä kirkastaa ja niistä saa jo mainion selkänojan tehdä toistuvasti oikeita valintoja, jotka vievät tavoitteen suuntaan.

Olen myös miettinyt millä keinoilla ja välineillä oman sapattivapaansa rakentajaa voisi parhaiten tukea. Millaiset mindsetit, suunnitteluvälineet ja käytännön askeleet auttavat saavuttamaan taloudelliset tavoitteet, joita vapaavuoden pitäminen edellyttää? Ja miten ulkomailla oleskelu vuoden aikana auttaa jopa puolittamaan oman käyttöbudjetin ja mitä kohteita kannattaa listalleen valita?

Näistä kysymyksistä ja haasteista, keinoista ja mahdollisuuksista, joita omaehtoisen vuorotteluvapaan järjestämiseen liittyy olenkin tehnyt nyt kattavaa koontia yhteen pakettiin.

Voit tutustua kehittämääni ratkaisuun täällä!

vuorotteluvapaa

Rantamajoitustani Koh Lipellä 2011

 


2 Comments

  1. Hieno kirjoitus!! Ihanan vapauttava olo varmasti ? Esimerkillinen ja kuitenkin omanlainen polku sulla takana. Kaikki tarinat ja tilanteet ovat omanlaisiaan, mutta esimerkin voimalla joku toinenkin ehkä rohkenee omaan vapauteensa. Täältä tullaan kovasti kohti omaamme!! Minä olen itse juuri tätä ekaa ryhmää, joka ei vuorotteluvapaata saanut, vaan ihan puhtaasti omarahoitteisesti 8kk:n irtioton rahoitan. Mies onneksi sai tuon 6kk:n vuorotteluvapaan. Edes jotain “extraa”, kun mekin perheenä tässä maailmanympäri reppureissaamme! Me teimme ison päätöksen ja myimme ison talomme pois. Osin sen tuottoja realisoimme nyt keräämällä ihan mielettömiä elämyksiä (tosin ihan liian kovaan tahtiin, kaikki kun pitää ehtiä reitiltä 7kk:n aikana!! Rauhallisuutta pitäisi saada enemmän mukaan…loppupäätä kohti onneksi rauhoittuu!). Toivon, että irtiottomme ja hyppäyksemme pois siitä jatkuvasta oravanpyörästä olisi rohkaisevana esimerkkinä. Asioilla on taipumus järjestyä. Vaikka ei olisikaan kaikki pilkulleen suunniteltua seuraaviksi vuosiksi. Sisäinen rauha on arvokkaampi, kuin alituinen paremman etsiminen. Eikö?!

    Vastaa
    • Rosita Juurinen11/04/2017 at 4:00 pm

      Hei Merja! Olipas ihanaa kuulla tällainen kokemus omatoimisesta sapattivapaasta tähän kohtaan juuri ja aistia tyytyväisyys ratkaisuunne ja onnellisuus reissustanne 🙂 <3 Olen ihan että wow! Tuossa on sitä rohkeutta, joka monelta tuntuu puuttuvan kun voivotellaan että ei vain voida tehdä sitä eikä tätä ja sitten kuitenkin saattaa olla rahaa kiinni vaikka niissä seinissä,josta se kantsii ehkä jollain välin vapauttaa muihin unelmiin ja elämänsisältöön! Vitsit te ootte esimerkillisiä just tuossa rohkeudessa ja siinä että laitetaan asiat järjestymään. Elämä ja uudet kuviot avautuvat kyllä koko ajan ja oon niin samaa mieltä, että ihan kaikkee ei tarvitse tietää millilleen tulevista käänteistä. Välillä voi olla tosi hyväks toteuttaa se uusi alku ja putsata hiukan pöytää. Ties mitä mahtavaa sieltä tulee tilalle! Nauttikaa reissustanne ja vapaudesta ihan hirmuisen paljon! Pitää seurata vaiheitanne!

      Vastaa

Your email address will not be published.

source=aff-wg&utm_source=webgains&utm_medium=affiliate&utm_campaign=^^^siteid^^^