Vuosi Perthiin saapumisesta tuli täyteen tuossa muutama päivä sitten. Tuntuu pöyristyttävältä miettiä, miten nopeasti se aika on vierähtänyt. Vuosi Australiassa, ihan käsittämätöntä. Mitä vuodessa sitten oikein ehtii ja mitä ei. Sitä on tullut tässä viime päivinä mietiskeltyä.

Tulimme tosiaan Australiaan ilman mitään kovin tarkkoja suunnitelmia, odotuksia tai ehdottomia must do -listauksia. Väljänä agenanamme oli elellä normaalisti ja katsella paikkoja, etsiä siipalle töitä, samalla kun itse näpyttelisin läppäriä.

Arvelimme, että siinä matkan varrella, vuoden mittaan asiat ja suuntaviivat kyllä hahmottuvat. Ehkä olimme moniin muihin nähden siinä mielessä eri lähtökohdista liikkeellä, että emme olleet viettämässä erityistä irtiotto- ja reissausvuotta, vaan elämässä ja rakentamassa eteenpäin sitä elämäntyyliä, jota halusimme tässä elämänvaiheessa elää.

Varmasti vuodesta olisi voinut saada enemmän irti, jos olisi ollut selkeät suunnitelmat, ämpärilistat, aikataulut ja budjetit tekemisille ja liikkumisille. Mutta meilläpä ei ollut näistä oikeastaan mitään. Katto pään päälle, toimeentulo, avoin mieli ja lähiympäristön explodeeraamista oli ehkäpä vaatimattomankin kuuloinen suunnitelmamme. Elää suht tavallista hyvää arkea Australiassa, siihen se parhaiten taitaa kiteytyä.

Jämähtäminen Länsi-Australiaan

Jos tarkoituksena on tosiaan tehdä työtä ja elää arkista elämää iso osa vuotta, on Australia kyllä kovin suuri manner haltuun otettavaksi siinä sivussa. Itse emme kerinneet Länsi-Australiasta vielä muulle lähteä, eikä ollut oikeastaan tarviskaan.

Oma vuotemme (tai oikeastaan 10 kk) jakautui lopulta niin, että vietimme 6,5 kuukautta Perthissä, 3 kuukautta Esperancessa ja pari viikkoa Northamissa. 2 kuukautta vuodesta vietimme Suomessa ja Kaakkois-Aasiassa.

Asuinpaikkojen valintaan vaikuttivat eniten siipan työkuviot sekä talo- ja lemmikkivahtihommat, joita teimme lähes koko syksyn 2016 Perthissä. Niimpä olimmekin aika lailla aloillamme, emmekä höntyilleet muiden osavaltioiden suuntaan laisinkaan. Ajattelimme, että niiden aika tulee sitten joskus myöhemmin.

Sekin, että välimatkat jo Perthin kaupungin sisällä ovat melkoiset, n. 100 km eteläisistä kaupunginosista pohjoisiin osiin, tarkoittaa että kulkeminen ja asioiden hoitaminen vie helposti aikaa. Nopeat ”piipahdukset” kaupungilla eivät välttämättä olekaan niin nopeita, vaan parin asian hoitamisessa eri puolilla kaupunkia menee helposti koko päivä. Toisaalta jo yhden kaupungin sisällä voi tehdä monenlaisia päiväretkiä, eikä tekemiset ja näkemiset Perthin kokoisesta kaupungista ihan hetkessä lopu.

Viihdyimme hyvin Perthissä samoin kuin eteläisemmässä Esperancessakin. Tuppukylä tai big city, oikeastaan ihan sama! Eikä meille ollut mikään ongelma olla pidempiä aikoja aloillaan. Itse oikein nautin siitä, kun ei tarvinnut koko aikaa olla pakkaamassa ja purkamassa laukkuja vaan sai asettua paremmin aloilleen. Ja kun majapaikat vaihtuvat kuitenkin vähintään parin kolmen kuukauden välein, pysyi sopivasti vireessä ja uusi ympäristö toi myös tiettyä vaihtelua elämään.

Nyt tammikuun lopulla tulimme sitten viimeisimmäksi siipan töiden perässä Northamin pikkukaupunkiin, joka sijaitsee noin 100 km:n päässä Perthistä. Viikossa löysimme asunnon aiemmin Bed & Breakfastina toimineesta kompleksista. Kotiuduimme taas alle aikayksikön.

Ensi kertaa vuokrasimme asunnon kiinteistövälitystoimiston kautta ja täytyy sanoa, että siinäpä oli kyllä melkoinen paperinpyöritysrumba, joka jatkuu edelleen.  Yksityisiltä suoraan asunnon vuokraaminen on ollut todella paljon yksinkertaisempaa.

Miksei koko mannerta haltuun?

Jotkut tuntuvat ehtivän Aussivuoden aikana vaikka mitä. Kierretään koko manner, käydään töissä, tutustutaan liutaan uusia ihmisiä, vietetään rantaelämää, trekkaillaan erämaissa, juhlitaan ja ties mitä muuta… Siihen nähden oma tahtimme oli sangen verkkainen. Tietenkin kummankin työt tai työn etsintä vaikuttivat paljon asiaan.

Vaikka peruselämisen ei välttämättä tarvitse olla kovin kallista täällä, niin matkustelu, nähtävyydet ja retkeilyt syövät kyllä kassaa sen verran kiitettävästi, että siitäkin syystä ne jäivät melko vähiin. Ajatuksena tietenkin on edelleen, että sitten kun rahaa on vähän enemmän jemmassa lähdetään road tripille ja käydään tietyt mielenkiintoiset mantereen kolkat koluamassa. Itsellä oli myös jo jonkin verran itä-rannikkoa kierrettynä, mikä osaltaan varmaan hillitsi tutkimusmatkailun tarvetta.

Myös viime syksyn sitoumukset lemmikkien hoitotehtäviin pitivät osaltaan huolen siitä, ettemme tehneet paria päiväretkeä kummempia ekskursioita. Ja itse kyllä nautin eläinten hoidosta ja seurasta niin paljon, etten erityisemmin muita viihdykkeitä kaivannutkaan.

Matkakassaa kului vuoden mittaan Suomen matkoihin ja itse jouduin tekemään lisäksi 2 maastapoistumismatkaa viisumisyistä ja nämä verottivat budjettia sen verran, että Australian sisäistä reissaamista piti tässä vaiheessa himmailla.  Toisen viisumireissun tein keväällä Malesiaan ja toisen syksyllä Indonesiaan.

Paljon voi onneksi tehdä ilmaiseksi ja vähällä rahalla. Kävelyretket esim. National parkeissa ovat ilmaisia tai hyvin edullisia, joten niitä on tullut jonkin verran harrastettua.

Kenguruita, delfiinejä, lintuja ja liskoja voi bongailla luonnonvaraisina tietyillä alueilla. Ja itselleni antoisaa huvia on ollut kauniisti rakennetusta ympäristöstä nauttiminen. Vanhan ajan koristeelliset talot ja vanhaan henkeen rakennetut uudet talot, saavat minut hyrisemään esteettisestä mielihyvästä.

Vaikka paljon asioita, mitä vuoden alussa ajatteli ehtivänsä tekemään on jäänyt vielä tekemättä, olen päättänyt että ainakaan näkemisistä ja tekemisistä en ala stressaamaan, saati niitä hampaat irvessä suorittamaan. Kaikki aikanaan!

Ajankulua ja arjen rutiineita

Tosiaan haaste ei ole ollut se, etteikö aika kulu vaan se, että aika kuluu aivan liian nopeasti. Päivät senkun hurahtavat käsistä. Parhaiten täällä saa aikaan asioita ja muutenkin päivästä irti, kun omaksuu rytmin, jossa herää kuuden maissa ja menee kymmenen maissa nukkumaan. Iltaisin kuuden jälkeen on jo usein etenkin talvella pimeää ja viileää, eikä ulos edes erityisemmin tee mieli mennä.

Myös monet kahvilat ja kaupat sulkevat ovensa jo neljän viiden aikaan iltapäivällä. Sekin kuvastaa aussien tyyliä arvostaa muutakin elämää kuin työntekoa, mikä on sinänsä ilahduttava piirre.

Itse vietän läppärini ääressä vähintään 8 h päivässä opiskellen, kirjoitellen ja muita hommia tehden. Vaikka usein hehkutan vapauden ja maailmalla olemisen huumaa, on tosiasia, että siihen vapauteen kuuluu myös jatkuva työ, jota teen yritystä ja tuotteita rakentaakseni.

Näihin ”vapaisiin työpäiviin”, kun lisää kauppareissut ja kokkailut päälle niin päivä onkin pulkassa. Joten tästä näkökulmasta elämä täällä on melko tasaisten rutiinien täyttämää vähän samanmoista kuin missä muualla tahansa, vain ympäristö on eri ja miellyttävä ympäristö onkin!

Viikonloppuisin tulee vaihtelun vuoksi käytyä usein jossain Perthin lukuisista terveyshenkistä kahviloista tai esim. Fremantlen kauppahallissa hamstraamassa kasviksia ja hedelmiä sekä nauttimassa paikan tunnelmasta.

Australia -kokemuksen plussat ja miinukset

Täysin subjektiivisesta näkövinkkelistä olen nyt koonnut ne asiat, joista olen pitänyt täällä vuoden mittaan eniten ja ne mitkä ovat ihmetyttäneet tai ärsyttäneet. Eli miinukset ja plussat koskevat omaa kokemusta Australiasta maana ja täällä toistaiseksi vietettyä aikaa.

Plussat

+Ihmisten ystävällisyys, rentous ja avuliaisuus

+Leppoisa ilmapiiri ja helppo lähestyttävyys

+Ilmasto: auringon läsnäolo lähes päivittäistä, monta lämmintä kuukautta

+Asioiden sujuminen ja järjestyminen käynyt lopulta suhteellisen vaivattomasti

+Paljon terveystietoisia kahviloita, ravintoloita ja kauppoja

+Ympäristön kauneus ja monimuotoisuus: kaunista luontoa, rantoja, eläimiä ja ennenkaikkea myös hienoa arkkitehtuuria, kauniita katuja ja taloja!

+Loputtomasti näkemistä, kokemista ja tekemistä (jos vain aikaa ja rahaa)

+Mahdollisuus suitsia kalliinpuoleisia elinkustannuksia ja asumiskuluja talon- ja lemmikkivahtihommilla ja nauttia samalla karvakaverien hurmaavasta seurasta

+Tunne vapaudesta ja monista mahdollisuuksista

+Olen oppinut ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä, koska auton tarve lähes päivittäistä

Miinukset

-Lämmityksen ja ilmastointiasennusten puutteellisuus (pahimmillaan ison osan vuodesta joko palelet tai hikoilet sisälläkin)

-Joidenkin asioiden hoitaminen tuntuu kovin työläältä, hitaalta, turhan monimutkaiselta (byrokratia, henkilöllisyysselvitykset, dokumenttien todentaminen), täällä tunnutaan elävän ja toimivan joiltakin osin (ainakin suomalaisen vinkkelistä) melko vanhanaikaisella tyylillä

-Netin käytön kalleus (kuussa kahdelta hengeltä menee helposti yli 100 AUD datamaksuihin), välillä yhteydet myös varsin hitaita ja epävakaita

-Elinkustannukset voivat muutenkin nousta korkeiksi, jos ei ole tarkkana rahankäytön suhteen

-Kirjepostit tuntuvat katoavan usein tai lähetysten perillepääsy kestää kauan

-Säännösviidakko viisumien ympärillä. Alat tuntea itsesi nopeasti rikolliseksi tai epäilyttäväksi henkilöksi, jos et istu valmiisiin kategorioihin ja edustat maahantuloviranomaisen näkökulmasta harmaata aluetta. Pääset kuulusteluihin lentokentillä ja joudut puolustelemaan maassaoleskelusi kunniallisuutta, vaikka haluaisit vain viettää aikaasi ja käyttää rahasi täällä.

Vaikka yleensä yritänkin ymmärtää eri maiden erilaisia tapoja ja kulttuureita ja suhtautua niihin arvostavasti, niin ajattelen myös, että kyllä asioita saa hieman ihmetellä ja kritisoidakin, ihan vain parannusten ja kehityksen toivossa. Eli kyllä täälläkin vielä parantamisen varaa on, vaikka moni asia on kerrassaan mainiolla tolalla.

Kulttuurisina havaintoina pitää myös todeta, että aussien rento ”no worries” -asenne on yleensä tosi jees, mutta  joskus siihen saattaa liittyä hienoinen hällä väliä -vivahde. Ihan aina täällä ei myöskään tiedä, milloin jokin asia on sovittu juttu ja milloin kyseessä on vain kepeä aie.

Raha-asioista vielä sen verran, että vaikka täällä saa helposti kulumaan paljon rahaa, on mahdollista pärjätä myös melko pienillä menoilla. Parhaimmillaan housesit -kuukausien aikana sain puristettua omat kuukausikuluni n. 300 euron tuntumaan. Mutta lähtökohtaisesti täällä kyllä muuten kuluu helposti vähintään 1000 € /kk kattaen vuokran (kahdelle jaettuna), ruuan, puhelut & netin ja liikkumisen.

Summasummarum: Australiaan on ollut alusta alkaen helppo asettua ja kotiutua. Länsimaisuus tekee maasta luonnollisesti helpommin lähestyttävän kuin esim. Aasian maista. Asiat ovat sutviintuneet pääosin suhteellisen mukavasti ja ylitsepääsemättömiä haasteita ei ole kohdattu, vaikka toki asuntojen, viisumien tai töiden saannissa on ollut aina oma jännityksensä. Ja pienet kompastuskivet kuuluvat yleensä jokaisen matkaan. Monin tavoin täällä on kuitenkin ihmisen tosi hyvä ja helppo olla.

Enkä yhtään ihmettele, miksi niin monet eurooppalaiset (ja monet muut kansallisuudet) jäävät tai hakeutuvat tänne mieluusti asumaan, niin paljon hyvää ja elämänlaadun kannalta olennaista täältä löytyy. Oma fiilis täällä olemisesta ja asumisesta on oikeastaan ollut (palelua lukuunottamatta) todella positiivinen.

Mitä tästä eteenpäin?

Tämä kysymys kieltämättä askarruttaa itseäkin. Australiassa oleskelu ja asustelu ei ole ihan niin mutkatonta, että voisi vaan päättää asettumisesta tänne pidemmäksikin aikaa vaikka haluaisikin. Tilanne on tällä hetkellä se, että olen visitor -viisumilleni myönnetyllä jatkoajalla. Ja maasta pitää poistua parin kuukauden päästä. Sinänsä harmi, että olimme löytäneet ihan mukavan majapaikan sekä siipalle viisumin ja työtä pidemmäksikin aikaa. Mutta ainakin toiselle meistä oleskelu täällä noin vuodeksi eteenpäin on taattu.

Oma jatko on kuitenkin jänskättävällä tavalla auki. Suomessa poikkean kesällä osallistumassa tärkeisiin juhliin ja tapaamassa ystäviä ja läheisiä, se on selvää. Mutta muuten näyttää siltä, että lähden huhtikuussa Balille selvittelemään vaihtoehtojani. Saattaa olla, että jatkossa minun pitää hakea jotain pysyvämmistä viisumeista, jos siis on aikomus jatkaa elämistä tällä pallon puoliskolla. Se siis on yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta ihan vielä ei ole niiden päätösten aika.

Vaikka elämä siis muutoin onkin ollut suht tasaista, niin tällaiset epävarmuudet tulevasta pitävät sopivasti hereillä ja pohdinnan yllä siitä, miten ja missä haluaa lähitulevaisuudessa elää. Australian viisumiviidakosta saa kyllä ihan extremen seikkailuelementin elämään, jos niikseen. Ja siinä viidakossa päässeekin sitten ihan kunnolla testaamaan eväitään, taitojaan ja tuuriaan maahanmuuton esteradalla etenemiseksi.

Kaikki Australia-aiheiset artikkelit täällä!