Miksi kannattaa tehdä aina jonkinlainen yhteenveto, arvio tai reflektio menneestä vuodesta? Omasta mielestäni hyöty on siinä, että pysähtyy hetkeksi elämänsä äärelle kelailemaan ja kokoamaan asioita jälkiviisaan silmin. Mitä on saanut oppia, miten läpikäydyt kokemukset ja koettelemukset ovat itseen ja omaan elämään vaikuttaneet, mitä ilonaiheita on elämään tullut, mistä olla kiitollinen.

Jälkikäteen on muuten usein hienoa nähdä, miten on selvinnyt joistain, sillä kokemisen hetkellä rankoilta ja jopa ylitsepääsemättömän tuntuneista asioista. Ja miten koettelemuksista on ehkä jo kehkeytynyt “siunauksia”, kun on oivaltanut tilanteeseen liittyneet opetukset tai kasvun paikat, joita elämä on eteemme jälleen kerran järjestänyt.

Jos emme lainkaan pysähdy miettimään koettujen hetkien arvoa voi olla, että jokainen vuosi tuntuu siltä, että eipä tuossa nyt mitään niin ihmeitä tapahtunut, tulipahan taputeltua.

Hätäisesti kelaten saattaisin itsekin miettiä siinähän se 2015 meni ja ei muuta kuin taas katse eteenpäin. Mutta todellisuudessa viime vuosi oli kuitenkin sangen merkityksellinen, olihan se ensimmäinen kokonainen vuosi vakituisesta palkkatyöstä luopumisen jälkeen ja siksi haluan antaa sille sen ansaitseman huomion.

Luopumisia

Olen joskus naureskellut elämäni tasaisuutta, draaman kaaret ja mutkikkaimmat koukerot ovat ehkä puuttuneet. Menneeseen vuoteen mahtui kuitenkin myös draamaa ja aika isojakin loppuelämäänkin vaikuttavia ratkaisuja.

Valintoja, joilla sulki väistämättä jotain aika keskeistä elämästään pois, voidakseen jatkaa tietynlaisella oikeaksi koetulla elämänpolulla. Jollekin mahdollisuudelle tuli sanottua ei, jotta voisi sanoa jollekin muulle kyllä.

Täydellisyydentavoittelu, yksi perisynneistäni, on asia, josta olen pyrkinyt vähitellen luopumaan ja irtipäästämään. Olen hyväksynyt säröjä elämässäni, tekemisissäni ja muissa ihmisissä paremmin kuin ehkä aikoihin. Sisäinen kamppailu on ollut välillä suurta. Miten alas riman voi laskea, ja onko se ihan ok. ettei aina pystykään parhaaseensa?

Luvan kanssa olen ollut edelleen toisinaan väsynyt ja tehoton. Olen varmasti kehittynyt myös paremmaksi anteeksiantajaksi itselleni, toisille annan kyllä anteeksi. Sen on sentään jo käsittänyt, että heidän tekonsa tai sanansa eivät johdu minusta.

Materiasta olen edelleen pyrkinyt eroon ja vähentämään sen merkitystä elämässäni. Kulutustarpeeni ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Matkustellessani pärjään hyvin noin 800-1200 euron kuukausibudjetilla ja haluankin viestiä siitä, ettei reissaamisen tarvitse olla kallista.

Lue myös: Budjetilla matkaamisen taidoista

Vuonna 2015 luovuin merkittävissä määrin myös alkoholiavusteisesta biletyksestä ja kulutin varmasti vähiten sihiseviä seurustelujuomia sekä viihderavintoloiden palveluja kuin minään vuonna tähänastisessa aikuiselämässäni. Hyvä niin, vähempikin riittää, keho ja mieli kiittää!

Luomisia ja Kaakkois-Aasiaa

Vuosi 2015 on ollut vaihtoehtoisen elämäntavan valmistelua ja luomista. Alkuvuosi kului pitkälti Thaimaassa, Malesiassa ja Laosissa kierrellen. Pohjois-Thaimaassa tuli asusteltua lähes 3 kuukautta.

Lue lisää: Tällä budjetilla pärjää 3 kuukautta Kaakkois-Aasiassa

Mieleenpainuvin kohde viime talvelta oli varmasti Laosin erikoistalousalue (SEZ): Kiinan vuokraama maapläntti Laosin alueelta Kultaisella kolmiolla, kasinoineen ja uhanalaisiin eläimiin, kuten tiikereihin ja karhuihin liittyvine hämäräbisneksineen.

Talven  ja kevään aikana työstin jonkin verran blogipostauksia ja tein satunnaisia sisällöntuottohommia. Mielessäni pyörittelin kuitenkin ideoita omasta blogista ja pienimuotoisen liiketoiminnan aloittamisen mahdollisuuksista.

Keväällä päätin, että oli oikea aika osallistua e-kirjan kirjoittamisen valmennuskurssille. Puolen vuoden periodille, jonka aikana oli tarkoituksena kirjoittaa ja saada ensimmäinen e-kirja markkinoille. Halusin oppia e-tuotteen tekemisprosessin sekä siihen liittyvää markkinointia ja viestintää. Tämä olikin luonnollinen askel aiemmille suunnitelmilleni.

Kurssin intensiivisyys ja kirjan tekemisprosessi eri ulottuvuuksineen johtivatkin taas pitkiin “työpäiviin”. Huomasin jälleen kerran, että uppoudun johonkin niin, että koko muu maailma ikäänkuin katoaa ympäriltä. Mahtavaa tehdä kuitenkin jotain niin omaehtoista ja luovaa kuin kirjan kirjoittaminen.

Kirjoittamisesta muodostui myös terapeuttinen prosessi, jossa pääsin rehellisesti kohtaamaan omaa itseäni ja oman muutosprosessini taustavaikuttimia sekä kyseenalaistamaan rakentamaani työidentiteettiä. Kirjoittamalla omaa tarinaani aloin ymmärtää paremmin itseäni ja kirjoittaminen toi pintaan paljon uusia oivalluksia ja näkökulmia muutokseni syvemmistä syistä.

Lue myös: Kirjoita ja julkaise oma e-kirja – kokemuksia prosessin eri vaiheistä 

Prosessin päätteeksi marraskuussa näki päivänvalon e-kirja Toimistosta travelleriksi -Matkaopas vapaampaan elämään. Omaelämäkerrallista tarinaa sekä opastusta ja inspiraatiota elämänmuutokseen vapaamman elämän etsijöille.

Kirjan kirjoittaminen symbolisoi itselleni jonkin uuden elämänvaiheen alkua. Sellaisen elämänvaiheen, jossa kaikki on entistä enemmän omissa käsissä, itsestä ja omista inspiraatioista kiinni.

Samassa rytäkässä starttasin tämän oman blogini tulille ja kaikki palaset tuntuivat alkavan loksahdella kohdilleen. Muutamassa kuukaudessa hahmottui selkeä suunta ja alusta myös tulevaisuuden tekemisille.

Reissaamista, kirjoittamista, kevytyrittäjyyttä, oppimista, jakamista, innostamista ja jeesimistä kaikille, jotka etsivät vaihtoehtoisia tapoja järjestää elämänsä uudelleen omaehtoisemmin ja unelmiaan tavoitellen.

Vuoden viimeiset viikot ehdin työskennellä Thaimaan Phuketissa ammentaen jälleen uusia kokemuksia toisenlaisesta työkulttuurista ja samalla eräästä mahdollisesta tavasta järjestää elämäänsä pallon aurinkoisemmalle puolen.

Vaikka olenkin ollut pitkälti virallisten palkkatöiden ulkopuolella koko vuoden (jonkun mielestä ehkä täysin joutilaana ja hyödyttömänä), olen tuntimäärällisesti tehnyt kyllä “töitä”  varmasti sen keskiverto 37,5 viikossa. Tällainen omaehtoinen työnteko on ollut toisinaan yllättävänkin stressaavaa, mutta kuitenkin samalla ihanan vapaata.

Työajat ja -paikat olleet 90% itseni valittavissa. Sekin on tullut hyvin selväksi, että vapaampi elämäntyyli ei tarkoita laiskottelua ja joutilaisuutta, vaan vapauden mahdollistamiseksi on tehtävä työtä.

Onneksi sentään itselle mieluisten asioiden parissa. Koenkin onnistuneeni kohtuullisen hyvin starttaamaan uuden vaihtoehtoisen työurani tai pikemminkin elämäntapani oman elämäni “travelling freelancerina”.

Vuosi 2016 kuitenkin näyttää vielä tarkemmin mihin suuntaan tie vie ja mille mallille asettuu tämän vapaasti yrittävän läppärikulkurin elämä. Vai asettuuko sittenkään… ? Stay tuned to find out.