Tämä postaus ei kerro oikeastaan mitään Phuketista matkakohteena (sellaisen aika tullee myöhemmin), vaan enemmän omasta sisäisestä matkastani ja kokemuksesta tienaamisesta tien päällä. Kyseessä oli siis tietynlainen working holiday -jakso, painotuksella “working”.
Uuden vuoden koittaessa meillä on usein tapana lupailla asioita tapojemme ja elämämme parantamiseksi usein myös jonkin uuden aloittamiseksi. Lupausten kanssa käy helposti vähän niin ja näin. Entäpä, jos kuurien ja kitkutusten sijaan kysyisitkin itseltäsi, mikä on se muutos, mitä ihan Oikeasti tarvitsisit ja jonka perään sisimpäsi huutaa?
Miksi kannattaa tehdä aina jonkinlainen yhteenveto, arvio tai reflektio menneestä vuodesta? Omasta mielestäni hyöty on siinä, että pysähtyy hetkeksi elämänsä äärelle kelailemaan ja kokoamaan asioita jälkiviisaan silmin. Mitä on saanut oppia, miten läpikäydyt kokemukset ja koettelemukset ovat itseen ja omaan elämään vaikuttaneet, mitä ilonaiheita on elämään tullut, mistä olla kiitollinen.
Elämänmuutokset tapahtuvat usein vasta, kun ihminen on selkä seinää vasten. Tulee kriisi, sairaus tai jokin pakollinen pysähdys, joka pakottaa ihmisen miettimään mihin on tullut, miksi ja miten tästä eteenpäin. Ja kuka oikeastaan on.
