Reissaavan elämäntyylin rakentamista koskevassa postaussarjassa pääsemme nyt viimeiseen osaan. Tässä osassa pureudumme yhä lähemmäksi käytäntöä ja sitä millaista liikkuva diginomadinen työ ja elämäntapa oikeasti on.
elämänmuutos
Millaista on “uhrata” kaikki ja häppäistä maailman tuuliin, ilman täyttä varmuutta mistään? Monen mielestä aikamoista hulluutta ja riskaabelia touhua. Ja samaan aikaan yhä useampi toteaa, että “miksipä ei”?
Aloitin oman mittapuuni mukaan hieman pidemmät reissut vuonna 2006. Matkojen pituus kasvoi tuolloin sekä kilometrimääräisesti että päivissä. Kuitenkin puhuttiin edelleen 3-5 viikon mittaisista matkoista, ei sen pidemmistä. Matkat alkoivat tällöin myös suuntautua kohti Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa.
Näinä päivinä yhä useampi meistä kuulee vapauden kutsun. Tässä postauksessa esittelen yhden ihanan naisen, joka on vastannut vapauden kutsuun myöntävästi. Hän on tamperelainen Sini-Maria Limnell. Käyn seuraavassa läpi Sini-Marian matkaa elämänmuutokseen sekä hänen ajatuksiaan vapaamman elämäntyylin luomisesta. Postauksen puitteina viidakko, vesiputous ja Bali.
Olet varmaan kuullut useasti hehkutettavan, miten koulutukset, valmennukset ja seminaarit antavat sen tarvittavan sysäyksen, mitä olet vailla päästäksesi elämässäsi eteenpäin, oivaltaaksesi jonkin merkittävän asian, aloittaaksesi jonkin uuden jutun tai kohdataksesi ihmisiä, joiden kanssa aloitat kiinnostavan yhteistyön. Kuulostaako tutulta?
Edellisessä postauksessa käsittelin elämänmuutoksen tunnusmerkkejä ja muutokseen havahtumista. Nyt jatketaan aihetta hiukan sillä, miten muutokseen voi parhaiten osallistua ja samalla myötävaikuttaa uuden elämänvaiheen avautumiseen. (Eli miten lopettaa vitkuttelu ja oman elämän sabotointi.)
Elämä on koko ajan muutoksessa. Monissa elämänmuutoksissa meillä on kuitenkin oma osuutemme niiden edistäjinä tai estäjinä. Muutosten tekemisen suhteen olemme usein epävarmoja, pelkureita, sopuleita tai laput silmillä kulkevia robotteja, jotka eivät elämää suorittaessaan edes kunnolla näe muutoksen tarvetta.
On aika palata jälleen pohtimaan elämänmuutosta ja elämänvalintoja. Tässä postauksessa pohdin, onko silkkaa hulluutta jättää taakseen hyvä, kenties vakituinen työ, etenkin vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa ja lähteä jahtaamaan vapaampaa ja tyydyttävämpää, joskin taloudellisesti epävarmempaa elämäntyyliä. Valitako se, mikä on järkevää ja turvallista, vai se mitä sielusi janoaa, tai janoaisi ainakin jos…
Uuden vuoden koittaessa meillä on usein tapana lupailla asioita tapojemme ja elämämme parantamiseksi usein myös jonkin uuden aloittamiseksi. Lupausten kanssa käy helposti vähän niin ja näin. Entäpä, jos kuurien ja kitkutusten sijaan kysyisitkin itseltäsi, mikä on se muutos, mitä ihan Oikeasti tarvitsisit ja jonka perään sisimpäsi huutaa?
Elämänmuutokset tapahtuvat usein vasta, kun ihminen on selkä seinää vasten. Tulee kriisi, sairaus tai jokin pakollinen pysähdys, joka pakottaa ihmisen miettimään mihin on tullut, miksi ja miten tästä eteenpäin. Ja kuka oikeastaan on.