Nämä syyt motivoivat tavoittelemaan vapautta ja taloudellista riippumattomuutta

Kaikille on tuttu sanonta: “Raha ei tuo onnea”. Mutta miten on, tuoko vapauskaan onnea? Taloudellista riippumattomuutta koskevissa uutisoinneissa ja somekeskusteluissa vapauden onnellisuuspotentiaalia usein kyseenalaistetaan. Tässä postauksessa tarkastelussa ovatkin vapauden tavoittelun erilaiset taustamotiivit sekä taloudellinen riippumattomuus keinona vapauden lisäämiseen.

Kasvava joukko ihmisiä tavoittelee suurempaa vapautta ja taloudellista riippumattomuutta. Aihe nostattaa kaikenlaisia mielipiteitä ja tunteita esiin. Myös holhoavat äänenpainot ja toppuuttelut aiheen ympärillä tuntuvat lisääntyvän.

Kriitikot kuvailevat vapaata elämää tylsäksi ja tarkoituksettomaksi. Riippumattomuustavoitteet leimataan helposti myös itsekkäiksi ja arveluttaviksi. Joidenkin mielestä elitistisiksi. Mistä tämä kertoo? No, ainakin varsin mustavalkoisesta suhtautumisesta aiheeseen. 

Mitään yhtä ainoaa selitysmallia ei vapausmotiivien taustalla varmastikaan ole, vaan syyt vaihtelevat yksilöstä toiseen. Nostan tässä postauksessa esiin sellaisia motivaattoreita, jotka saivat omankin vapaudenjanoni heräämään ja elämänmuutoksen liikkeelle. Pyrin myös purkamaan niitä yksinkertaistavia tulkintoja, joita aiheen ympärillä liikkuu.

Tavoitteena vapaus, keinona taloudellinen riippumattomuus

Moni siis haaveilee suuremmasta vapaudesta ja siitä, ettei olisi niin riippuvainen päivätyöstään. Haaveilijoista kuitenkin vain osa ryhtyy toimeen tilanteen muuttamiseksi. Usein tähän tarvitaan vahva motivaatio ja syy, pelkkä ylijäämäinen talous ei välttämättä vielä saa aikaan tarvittavaa toimintaa. 

Taloudellisesti riippumattomaksi tuleminen edellyttää useimmilla pitkäjänteistä työtä sekä tarkkaa taloudenpitoa ja strategista suunnitelmaa. Tavoite on tietenkin päästä lopulta tilanteeseen, jossa elinkustannukset tulevat riittävällä tavalla katetuiksi ilman aktiivista (palkka)työn tekemistä.

Varsinainen päämäärä on kuitenkin se, että kun elanto on turvattu, pääsee päättämään vapaammin ajankäytöstään ja panostamaan tärkeäksi kokemiinsa asioihin.

Vapauden edellyttämää taloudellista riippumattomuutta rakennetaan kartuttamalla pääomaa sijoituksiin ja / tai kehittämällä muita omaisuuden muotoja (esim. tuotteita ja tekijänoikeuksia), jotka tuottavat jossain vaiheessa osittain tai kokonaan tarvittavan toimeentulon.

Lue lisää:Taloudellinen riippumattomuus – utopia vai mahdollisuus?

Paljonko taloudelliseen riippumattomuuteen sitten tarvitaan pääomia? Itse ajattelen, että se on niin yksilöllistä, että kovin yleispäteviä summia on ehkä turha määritellä. Jotkut tavoittelevat suuria, miljoonan euron tietämillä olevia pääomia ennen kuin ajattelevat olevansa taloudellisesti riippumattomia tai uskaltavat jättää päivätyönsä. Toisille voi riittää paljon pienemmät pääomat tai osittainenkin riippumattomuus tuomaan sopivaa vapautta ja väljyyttä elämään.

Itse vien tarkastelua mielelläni myös matemaattisten kaavojen ulkopuolelle ja pois yksinkertaistavasta riippuvainen / riippumaton -ajattelusta. Kaaviot ja mittarit luovat toki raameja helpottamaan tavoitteen muotoilua, mutta niihin jää myös moni kiinni, eikä uskalleta ajatella enää itse.  

Jokainen asettaa tavoitteensa tietysti täysin omista lähtökohdistaan ja halutusta elämäntyylistä käsin. On mahdollista, että joku saa 200 000 euron pääomalla järjesteltyä tarvitsemansa tulotason ja elämäntyylin, toiselle ei riitä miljoona alkuunkaan. Yhtälöön vaikuttaa moni asia, mutta yleisesti ottaen riippumattomampi elämäntyyli on useamman ulottuvilla kuin osataan edes ajatella. 

Paljon riippuu siitä, miten ja mihin pääomat on valjastettu tuottoa tekemään ja millaisilla kuukausikuluilla pärjää. Olennaista on myös se, millaisesta taloudellisesta lähtötilanteesta (tulot, menot, nettovarallisuus) käsin päämäärää aletaan tavoitella, kuin myös aikataulu eli miten nopeasti on tarve päästä nauttimaan vapaudesta.

Lue lisää: Säästäminen ja sijoittaminen vapaampaa elämää varten

Omakohtaisia laskelmia voi olla kuitenkin hauska tehdä päästäkseen jyvälle siitä, miten ja millä summilla riippumattomuus alkaisi omalle kohdalle rakentua. Itse olen arvioinut, että jo tuollainen 300 000 euroa riittäisi varsin hyvin tarvitsemaani vapauteen. Hyödynnä jotakin netistä löytyvää korkoa korolle-laskuria, esim. Fiksukuluttaja-sivustolla olevaa.

Itse olen päätynyt tässä vaiheessa sellaiseen elämäntyyliratkaisuun, jossa pyrin elämään ainakin osittain niin kuin olisin taloudellisesti riippumaton. Näin voin jo nyt nauttia niistä asioista, joita riippumattomalta elämäntyyliltä haetaan, kuten pidemmät matkat, vapaammat päivärytmit ja omat hommat. Vaikken siis riippumaton oikeasti ja lukujen valossa vielä olisikaan. 

Kun tarve vapaudelle syntyy, ei nykypäivänä ole vaikeaa löytää reseptejä ja laskentakaavoja netistä ja kirjoista sen toteuttamiseen. Yhtenä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun suosion syynä näkisinkin juuri tämän lisääntyneen taloustietoisuuden ja mahdollisuudet rakentaa vapaampaa elämää, taustasta ja lähtövarallisuudesta riippumatta.

Lue lisää: Näin kartoitat oman vapausreseptisi perustan

Miksi kaipaamme vapautta?

Mitä kaikkea vapaus sitten merkitsee ja miksi osa meistä haluaa sitä niin kiihkeästi, että on valmis suuriinkin muutoksiin ja luopumisiin?  Vapauden olemusta ja merkityksiä on vaikea puristaa muutamaan lauseeseen, mutta varmaa on, että vapaus on yksi aivan keskeinen perusarvomme ja perustarpeemme.

Paradoksaalisesti jotakuta vapaus ahdistaa ja toiselle se on täyttymys. Jollekin vakityö ja perinteisen kaavan urapolku on unelma, toiselle kauhistus. Ja miten nämä yksilöllisesti koetaan voivat tietysti vaihdella elämän mittaan. 

Lue lisää: Vapauden anatomiaa

Tässä postauksessa tarkoitan vapaudella etenkin: 

  • ajankäytöllistä vapautta
  • vapautta kroonisesta kiireestä ja haitallisesta stressistä
  • vapautta säädellä työnteon määrää ja laatua
  • vapautta elää paikkariippumattomana
  • vapautta elää omien taipumusten, voimavarojen ja arvojen mukaisesti

Tähtäin on siinä, että omilla taloudellisilla ratkaisuillaan voisi säädellä näitä vapauksia aiempaa paremmin. Jokainen varmasti tietää, mitä kaikkea suurempi vapaus merkitsisi juuri omalla kohdalla, mihin tarpeeseen se vastaa tai kokeeko sellaiseen tarvetta.

Valintojen vapaus, mahdollisuus rakentaa elämää yhä enemmän omalla tavalla, itselle sopivaksi räätälöiden on usein se ”juttu”, mikä tuntuu niin tavattoman hyvältä. Ja tätä räätälöintiä voi tehdä onneksi monessa mittakaavassa, siksi en pidä vapauden ja taloudellista riippumattomuuden lisäämistä minään eliitin etuoikeutena. 

Mediajutuissa ja some-keskusteluissa taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijat tahdotaan kuitenkin puristaa yksinkertaistaviin muotteihin. Vapauden kaipuuta lähestytään itsekkäänä laiskottelun ja mukavuuden haluna. Haluna eläköityä mahdollisimman nuorena, ainostaan päästäkseen makoilemaan oloneuvoksena sohvalle Netflixin pariin tai palmun alle riippumattoon. Seuraavaksi varoitellaan, etteivät tällaiset asiat tuo onnellisuutta ja muistutetaan, että jonkunhan pitäisi ne oikeat työtkin tehdä ja verotkin maksaa. 

Toki näille tulkinnoille voisi vain hymähdellä, mutta olen nyt ottanut asiakseni tässä postauksessa pohtia aihetta muutenkin, sekä pyrin rikastuttamaan tällaisia turhan kapeita näkökulmia.

Kiireettömän olemisen ja hölläämisen tarpeet sekä itselle tärkeiden kokemusten hankkiminen ovat taatusti osa totuutta. On kuitenkin vaikea nähdä, että pelkkä sohvalla tai riippumatossakaan vietetty loppuelämä inspiroisi niin kovin, että sen vuoksi jaksaisi ponnistella vuosikausia tai vuosikymmeniä työelämässä, samalla jämptiä talouskuria harjoittaen ja ylijäämää sijoittaen. Unelman taustalta löytyy todennäköisesti muutakin.

Sekin on selvää, että työtä ja veroja karkuun ei vapausmatkalainen pääse. Pääomat eivät kartu itsekseen ilman, että niiden eteen tehdään työtä ja säästetään kulutuksesta. Pääomatuloja taas verotetaan raskaammalla kädellä kuin keskimääräisiä palkkatuloja. 

Itselleni mahdollisuus nähdä maailmaa pidemmällä kaavalla, ilman paluulippua reissaten oli yksi tärkeä motiivi vapauspyrkimysten siivittäjänä. Se oli yksi vastaus kysymykseen, mitä vapaudelta halusin. Ne isommat syyt kumpusivat kuitenkin vielä jostain syvemmältä.

Jokin riittävän iso ja tärkeä, toimintaa aikaansaava syy löytynee jokaisen vapaudentavoittelijan taustalta. On hyvä tutkiskella sitä, mistä tekijöistä se oma ”miksi”koostuu. Mistä oma muutoksen tarve todellisuudessa kumpuaa, ”mistä” halutaan pois? Ja toisaalta sitä, millaista elämää kohti haluaa edetä. Mitä vapaudella aikoo tehdä, mikä on se oma ”mihin”? Usein taustalla on inhimillinen ja elämänmakuinen tarina.

Se on totta, että motiivit elämänmuutoksiin ja tavoitteiden asettamiseen ovat aina pitkälti itsekkäitä, siitä ei taida päästä oikein mihinkään. Omaa elämää, tunnetilaa ja kokemusmaailmaa halutaan viedä kohti parempaa. Ehkä siitä omasta hyvästä on jouduttu aiemmin tinkimään tai tyytymään liian vähään. Onko oma ”hyvä” ja hyvinvointi sitten pois jonkun toisen hyvinvoinnista, se on tietysti oma monimutkainen kysymyksensä. 

Yhtä olennaista syyrykelmää riippumattomuustoiveiden takana lähtisin etsimään suoritusyhteiskunnan ja yksilön hyvinvoinnin välisestä, kasvavasta ristiriidasta. Tehokkuutta, suoritteita ja joka sektorilla pärjäämistä korostava ympäröivä todellisuus ruokkii meissä sisäistä suorittajaa, joka ei voisi oikein koskaan levähtää tai pysähtyä. 

Suorittamis- ja tehokkuuspaineet voivat ajan mittaan alkaa puristaa kuin kahleet. Ei ihme, jos osa meistä alkaa hyytyä tähän kaiken irti tiristävään menoon ja kaivata pakenemista vuorille, metsiin tai viidakoihin… Ryhtyen samalla yhä kuumeisemmin laskelmoimaan, millä talousjärjestelyillä ja aikataululla tämä olisi mahdollista.

Toinen tavallinen syy vapaudentavoittelun takana on jonkinlaiseen arvokriisiin havahtuminen. Arvomyllerryksen seurauksena alkaa kirkastua, mikä on elämässä itselle arvokasta ja miten tätä elämää ihan oikeasti haluaa jatkossa elää. 

Tarkastelenkin seuraavaksi näitä kahta vapauden ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun taustatekijää; uupumista ja arvomaailman muutosta. Miltei uskaltaisin väittää, että nämä vaikuttavat riippumattomuuspyrkimyksiin pelkkää mukavuuden ja laiskottelun halua useammin. Nämä syyt olivat myös suurempina motivaattoreina omiin ratkaisuihini. 

Uupumus herättää vapaustoiveen

Työn ja muun elämän moninaiset kuormitustekijät voivat johtaa ajan mittaan voimavarojen hupenemiseen, ellemme pysty riittävästi palautumaan, säätelemään kuormia ja luomaan tasapainoa elämään. Mitä pidempään vähenevillä voimilla sinnittelee ja epätasapainoa sietää, sitä enemmän kuormitus alkaa vaikuttamaan terveyteen ja toimintakykyyn.

Jaksamisen rajoilla pinnistely, samalla kun elämä tuntuu lipuvan päivä kerrallaan yhä nopeammin ohitse, nostaa ymmärrettävästi vapauden kaipuuta pintaan. Vapaus- ja riippumattomuusajatukset voivat alkaa pyöriä mielen päällä jättämättä rauhaan. Näin kävi itselleni. Samalla heräsi kiinnostus vapautta mahdollistaviin talousjärjestelyihin ja sijoittamiseen.

Vapaushaaveen vahvistuminen voi siis olla yksi luonnollinen signaali siitä, että rasituksen ja palautumisen tai toisaalta tavoitteiden ja suorituskyvyn suhde ei ole ollut ehkä enää aikoihin kunnossa.

Kun ihminen alkaa nähdä, millainen vaikutus ylikuormittavalla työllä tai omilla työntekemiseen liittyvillä toimintamalleilla on jaksamiseen ja hyvinvointiin, on se omiaan sytyttämään motivaation alkaa toimia uuden vapaamman tulevaisuuden puolesta. Sellaisen elämäntavan saavuttamiseksi, jossa omaa jaksamista ja hyvinvointia ei tarvitse uhrata työn vuoksi.

Nykyisin ymmärrän, että niille, jotka ovat voimissaan ja hyvässä työn flowssa voi olla hankala käsittää, millaista se on, kun suorituskyky alkaa heiketä, eikä palautuminen tahdo enää onnistua. Kun pää tai keho ei toimi kuten ennen, eikä kehityksen suuntaa saa käännetyksi. Tahmeaan sumussa rämpimiseen voi tipahtaa periaatteessa kuka tahansa, mutta usein juuri työstään innostunut ja siinä hyvin pärjäävä, tunnollinen vastuunkantaja. 

Uskon, että riippumattomuushaaveiden kritiikki voi kummuta juuri tästä lähtökohdasta. Kun ei täysin käsitetä, millaista on puurtaa vuosia vajailla voimilla on helppo leimata vapauden ja elämänmuutoksen tarpeet ”hedonistisiksi”. Olenhan itsekin aiemmin vielä voimieni tunnossa olevana hämmästellyt, miten joku voi kaivata ulospääsyä työelämästä.

Muistan kun isäni joskus vuosia sitten väläytti, että onnistuneiden sijoitusten turvin voisin jäädä ”eläkkeelle” jo 50-vuotiaana. Ihmettelin, miksi ihmeessä haluaisin sellaista? Olinhan voimissani ja ajattelin viihtyä töissä todella pitkään.

En siis itsekään ymmärtänyt uupumusta tai kaivannut vapautta, ennen kuin vasta kuormituksen ja stressin jo pidempään kumuloiduttua. Vuorotteluvapaalla yllätyin, miten voimakkaasti koin hidastamisen ja vapaamman elämän rytmin positiiviset vaikutukset. Kiireettömyys, rentous ja vapaus tuntuivat suloisemmilta kuin mikään muu. Se oli todella silmiä avaavaa ja tiesin, että tähän suuntaan minun on matkaani jatkettava.

Uupumuksen merkkien ilmaantuessa taloudellisen riippumattomuuden (teoreettinenkin) mahdollisuus voi näyttäytyä todella houkuttavana pelastusrenkaana ja mahdollisuutena kaivattuun lempeämpään elämäntyyliin. Ei se tietenkään mikään quick fix ole, mutta tulevaisuuteen toivoa luova oljenkorsi ja kutkuttava mahdollisuus se ehdottomasti on.

Ennen kuin siis aletaan osoitella syyttävillä sormilla vapausjahtiin ryhtyneitä, on hyvä muistaa, että taustalla voi olla monenlaisia inhimillisiä syitä. Esimerkiksi juuri eritasoisia uupumis- ja ylikuormittumistilanteita. Kaikkihan eivät niistä vain puhu.

Vapaus- ja riippumattomuushaaveita ei siten tulisi ajatella ainoastaan nautintojen ja helpon elämän maksimoimisena. Olisi hyvä nähdä, että kyseessä voi olla tuikitarpeellinen herääminen itselle sopivamman ja armollisemman elämäntavan tavoittelemiseen, oman toimintakyvyn sekä elämänilon vaalimiseen. Positiiviseen itsekkyyteen.

 

Arvokriisi saa aikaan muutoksen

Toinen tärkeä vapauden tavoittelun taustasyy, jota tässä postauksessa käsittelen on yksilön arvomaailman äkillinen tai vähittäinen kirkastuminen. Tämä oman elämän tärkeiden asioiden äärelle havahtuminen käynnistää monen kohdalla vapauden ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun. 

Ennen havahtumista ihminen on voinut sopeutua elämään sisäisten toiveidensa ja arvojensa vastaisesti pitkänkin aikaa. Lisääntyneet sisäiset ristiriidat, huononeva olo tai jokin kriisi viimein herättää ihmisen tästä ruususen unesta tai autopilot-ohjauksesta. Samalla käynnistyy omien arvojen ja elämänmenon syvällisempi tutkiskelu.

Mielessä alkaa pyöriä kysymyksiä: Elänkö niinkuin aidosti haluan? Elänkö todellisten arvojeni mukaan? Jos en, niin miksi en? Voinko hyvin ja olenko onnellinen? Vastaavatko työpaikan ja lähisuhteiden todellisuus omia arvojani? Mihin päiväni ja energiani oikeastaan kuluvat? Ja mitä asioille pitäisi tehdä?

Näitä kysymyksiä on hyvä kysyä itseltään, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Ajautuminen arjen oravanpyöriin ja siedättyminen tietyn elämäntavan suorittamiseen samalla toistuvalla kaavalla on inhimillistä ja imaisee helposti vuosikausiksi mukaansa. Arkisen selviytymisen viedessä voimat ja huomion, voi arvoista käsin eläminen jäädä vaivihkaa toiselle sijalle.

Arvoiltaan etäiseltä, tyhjältä tai ristiriitaiselta tuntuva työ voi alkaa jossain vaiheessa aiheuttaa tyytymättömyyden, vastenmielisyyden ja kyynisyyden tunteita. Ja nämä tuntemukset alkavat heijastua muuhunkin elämänlaatuun ja omaan olotilaan. Hyväkään palkka ei loputtomasti riitä kompensoimaan kuilua juuri ja juuri siedettävän vs. optimaalin olon välillä. 

Myös muut kiireet, vastuut ja ajanvietteet tai vääränlaiset ihmissuhteet ovat voineet viedä elämää väärään suuntaan tai väärällä tavalla tukkoon. Elämä voi näyttää täydeltä, mutta tuntua sisältä tyhjältä. Monenlaiset ulkoisen pätemisen tavat ja vaatimukset ovat voineet viedä sijaa siltä, mitä oma sisäinen hyvinvointi ihan oikeasti edellyttäisi.

Harmillisesti pysähdymme huomaamaan arvojemme ja toimintamme väliset ristiriidat usein vasta jonkun kriisin myötä. Oma tai läheisen sairastuminen, onnettomuus, ero tai jokin muu rankka kokemus ehkä tarvitaan, ennen kuin havahdumme tai ryhdymme muutostoimiin.

Kun arvopuntari tuodaan kriisin myötä nenän eteen, voimme huomata, että tärkeysjärjestyksen ideaali ja todellisuus ovat ajautuneet ehkä kauaskin toisistaanHuomataan, että ei ole ollut tarpeeksi aikaa tai voimavaroja aidosti tärkeille asioille tai ihmisille. Myös isommat unelmat ja tavoitteet ovat saattaneet haalistua jonnekin taka-alalle. 

Eli usein on niin, että ne ihmisen sisimmässään kokemat arvot eivät sinällään ainakaan radikaalisti muutu tai edes kaipaa muutosta, vaan muutoksen tarve liittyy toimintaan, siihen miten arvoja ilmennetään omassa elämässä. Oma toiminta on voinut olla tiedostamatta pitkään ristiriidassa arvoihin nähden. Toimintamallit ovat juontuneet jostain muualta kuin sieltä omasta sisäisestä arvomaailmasta käsin. 

Ajankulun vääjäämättömyys ja elämän rajallisuuden tiedostaminen antavat erityistä pontta arvopohdintoihin ja unelmiin tarttumiseen. Kriiseissä on aina se hyvä puoli, että ne tuovat aidosti tärkeät asiat pintaan ja niistä kumpuaa myös tarvittava draivi ryhtyä muuttamaan toimintaa. Arvoheräämisen seurauksena moni alkaa toteuttaa jotakin unelmaansa lopulta ja pääsee miettimään, mitä taloudellisia tekoja se vaatii.

Rahan merkitys muuttuu

Moni saattaa huomata, että rahan ansainta ja kuluttaminen ovat voineet kaapata liiankin ison roolin elämässä, vieden aikaa ja energiaa muilta tärkeiltä asioilta. Hyvä palkka, hieno asunto, shoppailu, pelit ja vehkeet ovat voineet tuntua ehkä hyvinkin tärkeiltä asioilta, jopa itseisarvoilta ennen todellisten arvojen pintaan nousua. 

Elämänkatsomuksen muuttuessa myös suhde rahaan ja kuluttamiseen  tavallisesti muuttuu. Samalla aineettomat pääomat nousevat rahaa tärkeämpään osaan. Raha voi olla toki edelleen tärkeää, mutta siitä tulee tietoisemmin arvojen mukaisen elämän mahdollistaja. Rahan ja sen käyttötaitojen välinearvo korostuu elämänmuutosten toteutuksessa.

taloudellinen riippumattomuus motiivit

Materian hankkimisen tai huolettoman kuluttamisen sijaan halutaan alkaa ”ostaa” lisää vapaata aikaa, mahdollisuutta parempaan läsnäoloon ja hyvinvointiin. Joko nykyhetkessä tai tulevaisuuteen suunnaten. Viimeistään tässä vaiheessa herää kiinnostus taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun.

Ristiriitaisuuksilta ei voi täysin välttyä, kun tarvitaan satsauksia näihin aika erilaisiin ”pääomalajeihin”. Pitäisi toisaalta pystyä hankkimaan rahaa sijoitettavaksi ja toisaalta on halu painottaa voimavarojaan elämän aineettomiin, sisäistä tyydytystä tuoviin pääomaluokkiin. Joitain kompromissejä voi joutua tekemään.

Itselleni kävi niin, että ymmärsin suuremman vapauden ja elämästä saatavien kokemusten olevan itselleni sittenkin arvokkaampaa kuin hyvästä työstä ja totutusta elämäntyylistä kiinnipitämisen. Olin tullut tilanteeseen, jossa en voinut enää valita molempia yht aikaa. Työ oli ollut arvojärjestyksessäni pitkään vähän liiankin korkealla ja halusin muuttaa tilanteen.

Vapaustarpeen iskettyä tajuntaani ymmärsin, että minun on aika alkaa rakentaa omanlaistani elämää palkkatöiden ulkopuolella, jaksamiseni ehdoilla ja vapaammin maailmaa tutkien. Halusin siirtyä tällaiseen elämään mahdollisimman pian, kun olin vielä jonkinlaisissa voimissa. Käsitin, ettei aikaa, saati ”nuoruutta” todellakaan ollut loputtomasti. Kaikkea ei voinut vain siirtää hamaan tulevaan.

Tiesin, että joutuisin tinkimään ja luopumaan monenlaisista ”saavutetuista eduista”, ammatti-identiteetistä ja totutuista kuvioistani, voidakseni laittaa itseni ja oman elämäni prioriteettilistan kärkeen. Sen hinnan olin kuitenkin täysin valmis maksamaan.

Lue lisää: 5 oivallusta, jotka mahdollistivat elämänmuutokseni

Seuraavassa postauksessa lisää taloudellisista keinoista, joilla voi tavoitella suurempaa riippumattomuutta elämänkatsomuksen muuttuessa.

taloudellinen riippumattomuus motiivit
Ei vain sohvalle, vaan myös”omiin hommiin”

Myös blogini lukijat kertovat toisinaan ajatuksiaan vapaamman elämän motiiveista ja tavoitteista. Aika harva heistäkään tavoittelee loppuelämän viettämistä täysin sohvaan sulautuneena, tai edes vuodesta toiseen jatkuvaa drinkkien kumoamista palmun alla, vaikka hetkellisesti näillekin voi hyvin olla paikkansa. 

Taloudellisen riippumattomuuden tavoite on vapaamman elämän luomisessa on tärkeä, mutta ei pelkästään siksi, että voisi vain laiskotella, vaan siksi, että olisi vapaus halutessaan toteuttaa sellaisia kutsumuksiaan ja intressejään, joita nykyinen elämäntyyli ja työ ei mahdollista. 

Omia hommien tekeminen, omilla ehdoilla ja aikatauluilla on monille se, mitä vapaudelta toivotaan. Nämä omat kutsumushommat eivät välttämättä tuo täysin palkkatuloja korvaavaa elantoa, mutta niiden pointti onkin enemmän itsensä toteuttamisessa ja koetussa elämänlaadussa kuin suurissa tienesteissä. On ihan tutkittu juttu, että pienituloiset itsensätyöllistäjät ovat onnellisempia kuin palkkatyössä olevat, hyvää liksaa nostavat. Itsenäisyys ja vapaus ylittää ainakin osalla meistä rahan tuomat onnellisuuden tai turvallisuuden tunteet.

Omien hommien ja projektien tarkoitus onkin tuoda muunlaista lisäarvoa ja sisältöä elämään. Raha on enemmänkin positiivinen sivuvaikutus. Omat hommat voi suunnitella sopimaan siihen elämäntyyliin, jota haluaa elää. Näin voi huomioida itselle tärkeitä arvoja ja rakentaa sellaista työtapaa, joka ei ajaisi niin helposti uupumukseen.

Jo se, että pystyy lisäämään riippumattomuuttaan saaden passiivisia tuloja esim. 500-1000 € / kk, voi mahdollistaa omien hommien pariin siirtymisen. Osa toki haluaa, että pystyy takaamaan sijoituksilla tätä suuremmat kuukausitulot, jolloin ne mahdolliset omat hommat ovat optio, muttei päätarkoitus. 

Monet riippumattomuutta tavoittelevat kuvaavat toivottua ideaalitilannetta juuri näin, että on mahdollisuus valita töitään ja tekemisiään hyvin vapaasti. Tämän tavoitteen allekirjoitan myös itse.

Sekä työssään aiemmin uupuneille tai elämässään arvoheränneille omat hommat voivat sopia erinomaisesti vapaamman elämän rakentamisen suunnitelmaan, joko osaksi matkaa tai ehkä määränpääksikin. Se, että työn puitteineen voi luoda itse, omista arvoistaan ja intresseistä käsin on upea tilaisuus räätälöidä itselle oikealta ja hyvältä tuntuvaa elämää, sellaista jossa elämän eri osa-alueet ovat tasapainossa keskenään. 

Sudenkuoppana on kuitenkin intoutua tekemään liikaakin ja ajautua lopulta tilanteeseen, jossa huomaa olevansa taas uudessa kiihtyvässä oravanpyörässä, vaikkei pitänyt.

Ratkaisevaa on se, miltä tämä uusi ”oravanpyörä” tuntuu. Onko se omien arvojen mukainen, tuoko se iloa ja hyvää pöhinää päiviin vai alkaako pian taas kahleet puristaa.

Itse olen vapauspäissäni innostunut välillä liiankin monesta asiasta, voimavaroihini ja stressialttiuteeni nähden ja alkanut näin kuormittaa itseäni huomaamatta liikaa. Itsetuntemus ja -tutkiskelu on tässä todella tarpeen.

Ei välttämättä haluta elää loppuelämää laittamatta tikkua ristiin. Mutta halutaan vapaus päättää siitä itse.

Lue lisää: Kantaako oravanpyörästä irrottautuja vastuunsa?

taloudellisen riippumattomuuden motiivit
Tuoko vapaus onnen?

Onko vapaus tai vapaampi elämä sitten onnellisuuden lähde? Tämä varmasti riippuu paljon siitä, miten onnellisuus määritetään ja yksilöllisesti koetaan, sekä keneltä ja missä elämäntilanteessa kysytään. Kuten myös se, millaisia tunteita, ajatuksia ja merkityksiä vapauteen tai toisaalta työelämään on liittänyt.

Vapaus sinällään ei vielä liene mikään onnellisuuden tae, kuten eivät muutkaan olosuhteet itsessään. Meillä vain on taipumusta sitoa onnellisuus erilaisiin olosuhde-ehtoihin ja voi olla tiedossa pettymyksiä, jos onni ei pelkän olosuhdemuutoksen myötä saavukaan. ”Olen onnellinen sitten, kun minulla on paljon rahaa, vapaat päivät, unelmien talo, oikeanlainen puoliso, mahdollisuus muuttaa Thaimaahan…” jne. Näinhän me tapaamme ajatella. Mielihyvä voi kuitenkin liittyä joskus enemmän odotukseen ja ajatukseen toivetilasta kuin sen todelliseksi tulemiseen.

Otolliset olosuhteet voivat toki edistää merkittävästi mahdollisuuksia hyvinvointiin ja onnen tunteiden kokemiseen. Kyky onnellisuuteen tulisi olla kuitenkin ilman olosuhteen toteutumistakin. Niin, että pystyy kokemaan iloa ja tyytyväisyyttä, vaikka johonkin tavoitteeseen olisi vielä matkaakin. Myös se, miten vapauden suomat mahdollisuudet sitten osaa käyttää omalta kannaltaan parhaalla ja merkityksellisimmällä tavalla, on keskeistä.

Mitä sitten tulee tämän artikkelin vapausmotiiveihin; uupumukseen ja arvomuutokseen, on tietysti vaikea nähdä, miten suurempi vapaus ei lisäisi hyvinvointia ja onnellisuutta näissä tapauksissa. Jos omaa päivärytmiä ja tekemisiään voi säädellä vapaammin ja vähentää stressiä, luo se aika mukavat lähtökohdat uupumuksesta kärsineelle rakentaa lempeämpää ja onnellisempaa arkea. Samoin se, jos voi elää enemmän omien arvojensa mukaan ja käyttää aikaansa tärkeäksi kokemiinsa asioihin.  

Kokeeko vapauteen päässyt tylsyyttä ja tarkoituksettomuutta? Tämä on varmasti kiinni siitä, miten vapautensa sitten käyttää. Erikoiselta tuntuu, jos vuosia vapautensa eteen tavoitteellisesti töitä tehnyt ihminen ei sitten osakaan tai aiokaan tehdä vapaudellaan muuta kuin jumittaa tylsistyneenä sohvalla. Hetkellinen tyhjiö toki saattaa tulla, mutta useimmilla vapauteen pyrkivillä lienee kuitenkin suunnitelmia vapautensa varalle, joita lähteä viemään toteen. 

Toisille vapaus voi tarkoittaa aktiivista elämäntyyliä, toisille kaivattua mahdollisuutta hidastamiseen. Osalle meistä jo verkkainen, ohjelmoimaton päivärytmi voi olla suuri autuus. Eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä tylsyyden kanssa.

Jollakin taas on päällimmäisenä mielessä ne hykerryttävät suunnitelmat ja projektit, joiden pariin pääsyä odottaa sormet syyhyten. Varmasti on hyvin yksilöllistä, millainen ajankäyttö ja elämäntyyli sopii kenellekin, ja mistä se oma onni kussakin elämänvaiheessa koostuu. Aika mahdotonta olisikin toisen puolesta määritellä, mikä tuo hänen elämäänsä merkityksen ja onnellisuuden kokemukset. Ehkä se on se olennaisin oivallus. Antaa kunkin nauttia niistä asioista elämässä, jotka ovat juuri heille tärkeitä. 

Testaaminen voi olla yksi tapa varmistua siitä, että tavoittelee onnellisuutensa kannalta oikeita asioita, sitä ovatko odotusarvo ja todellisuus linjassa keskenään. Esimerkiksi pitämällä puolen vuoden sapattivapaan tai asuen maassa, jonne haluaisi muuttaa. Tällaiset testijaksot voivat antaa osviittaa siitä, onko tavoite itselle oikea ja tuntuuko muutos toteutuessaan hyvältä.

taloudellinen riippumattomuus motiivit

Jos sapattivapaalla tylsistyy, ei keksi tekemistä tai nauti olostaan, on ehkä parempi sitten pysytellä työn syrjässä kiinni tai kehittää niitä omia projekteja. Samoin asuminen jossain kiehtovassa maassa tai kohteessa on tietenkin aika eri juttu, kuin käydä parin viikon lomamatkoilla. Kokeilemalla asioita testailumielessä voi välttyä pettymyksiltä ja oppia omasta itsestään.

Se, että asettaa tavoitteita ja alkaa aktiivisesti toimia oman vapauden ja riippumattomuuden lisäämiseksi, vaikka miten pienin askelin, voi olla jo sinällään suuri mielihyvän ja onnellisuuden lähde. Täyden vastuun ottaminen omasta onnellisuudestaan ja se, että lähtee kulkemaan kohti haluamaansa päämäärää, on jotain mihin kaikki eivät koskaan ryhdy. Passiivinen olosuhteiden muuttumisen odottelu tai niistä valittamaan jääminen ovat varmimpia tapoja torpedoida oman onnen toteutumista.

Itselleni ainakin jo uskallus lähteä muuttamaan elämää vapaampaan suuntaan, riskejäkään kaihtamatta, on tuonut paljon iloa ja tyytyväisyyttä. Siitäkin huolimatta, että kaikki ei ole mennyt niin kuin kuvittelin, eikä takapakeilta ja mutkilta matkassa ole vältytty.  Ei haittaa, suhtaudun niihin osana minun matkaani. Ja matka jatkuu!

(Visited 2 523 times, 1 visits today)

4 Comments

  1. Tanja / Minimaattori 26/10/2020 at 9:21 pm

    Hyvää pohdintaa, jälleen kerran!
    Noissa syyllistämisissä jää aina mietityttämään, että onko jonkun mielestä loppuunpoltettu duunari yhteiskunnalle hyödyllisempi, kuin se, joka ideoi ja kehittää uutta. Luova ajattelu tarvitsee levänneitä aivoja.
    Niin ja kyllähän mä kaikki etäyrittäjät tiedetään, että tähän pääseminen vaatii kovaa työtä ja aika harva meistä osaisi edes jäädä loikoilemaan riippumattoon, vaikka se olisikin mahdollista.
    Suurin osa työstää jotakin omaa juttua, joka sitten lopulta koituu monien muidenkin hyödyksi joko uusina innovaatioina tai verojen kautta.

    Reply
    1. Rosita Juurinen 28/10/2020 at 1:03 pm

      Kiitos Tanja kommentista! Näinhän se on, että meikäläiset tän asian mieltää eri tavoin kuin jotkut, jotka katsoo asiaa niin toisesta vinkkelistä. Sitä herkästi itse innostuu puolustamaan tätä omaa lähtökohtaansa ja ylipäätään aiheen moniulotteisuutta. Se musta-valkoisuus näissä keskusteluissa eniten tökkii ja sellainen holhoamis-mentaliteetti, ikäänkuin taloudellisesti vapaampi henkilö olisi välittömästi syrjäytymässä leppoistelun sivutuotteena tai ei ymmärtäisi omaa parastaan. Ja todellakin erinäiset projektit ja opinnot täyttää äkkiä sitä vapautunutta aikaa, harva tosiaan jää vuosiksi vain olemaan. Mutta kuten sanottu, jokainen on tässäkin suhteessa oman elämänsä paras asiantuntija 🙂

      Reply
  2. Henkka 15/01/2021 at 9:18 pm

    Et olisi voinut paremmin tekstin muotoon laittaa omia ajatuksiani siitä jatkaako tuossa ”9 to 5” junassa hamaan tappiin vai ei. Työntekoa en tule (koskaan?) lopettamaan mutta haluan tehdä sitä omilla ehdoillani. Raha ja tavara ei tuo pitkäaikaista onnea mutta vapautta se tuo ja sen takia jonkinlainen (itseni kohdalla sijoituksista) tuleva perustulo on paikallaan. En todellakaan halua tuhlata omaa elämääni tekemällä rahaa jollekin toiselle, työssä mikä ei millään tavalla tyydytä vaan enemmänkin aiheuttaa lähes jokapäiväistä pahoinvointia. Tiettyyn ikään pitää näköjään tässäkin asiassa tulla ennekuin silmät avautuu. Hyvä teksti 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 17/01/2021 at 7:45 am

      Moi Henkka! Ja kiitos kommentistasi:) Näinhän se on, jossain vaiheessa sitä alkaa tarkemmin miettiä mihin aikansa ja energiansa tässä elämässä käyttää. Vapausasteiden lisääminen tuo kyllä valinnanvaraa ja väljyyttä tehdä niitä omaehtoisia ratkaisuja. En yhtään ihmettele, että tietoisuuden lisääntyessä ja elämänkatsomuksen kirkastuessa yhä useampi valitsee vapauden lisäämisen tien! Tsemppiä sulle ”perustulon” hankintaan & suuremman itsenäisyyden rakentamiseen!

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.