Koko talvi Suomessa, mitä ihmettä?


Huomaan, että osa tutuistani ja blogini seuraajista on jäänyt pimentoon siitä faktasta, että olen nyt siis päätynyt viettämään koko runsaslumisen talven Suomessa. Miten tässä näin pääsi käymään ja olenko nyt vallan jäämässä Suomeen?

En siis mitenkään osannut arvata, kun alkukesästä pölähdin Suomeen, että visiitistä muodostuisi näinkin pitkä. Pieni kertaus siis vaiheista siis lienee paikallaan.

Kesän vietto alkoi oman asunnon remontin suunnittelulla ja hommien käynnistelyllä. Välillä setvin kellarissa talven aikana tapahtunutta vesivahinkoa ja siitä johtuvia homehtuneen omaisuuden raivaustoimia. Samaan syssyyn yksi vuokralaiseni ilmoitti muuttavansa toiselle paikkakunnalle ja irtisanovansa vuokrasopimuksen.

Noh, päädyin sitten sijoittamaan työ- ja raharesurssit tämän vapautuvan vuokra-asunnon remontointiin ja jättämään oman asunnon remontin kesken. Arvelin, että oli tässä välissä fiksuinta laittaa tuo sijoitusasunto remontin kautta myyntiin. Optimistina tuumin remontin valmistuvan hyvinkin alle kuukauden sisään myyntikuntoon.

Remontin keskellä on mielenkiintoista asua

 Omaa asuntoani lähdettiin päivittämään mm. alaslaskukatoilla.

Remontti pitkittyy

Sijoitusasunnon remontti kuitenkin venähti, sillä ei ollut järkeä uusia vain osaa pinnoista, vaan kaikkihan siinä meni uusiksi. Siippa joutui lähtemään välillä muihin remonttihommiin ja itse tein lähinnä maalaustöitä ja tapetin poistoja tuolla välin. Teimme remontteja sähkötöitä lukuunottamatta omin voimin, sillä pankkihan ei mielellään lainaa myöntänyt pienituloiselle maailmanmatkaajalle.

Matkan varrella oli autorikkoja ja kalliiden työkalujen hajoamisia ja kaikkea sellaista pientä, mitä ei ollut osannut kuvioon mukaan huomioida. Kun remontti sitten viimein lähestyi loppusuoraa, tapahtui asunnon yläkerrassa tietenkin vielä vesivahinko, joka viivästytti mukavasti töiden viimeistelyä ja asunnon laittamista myyntiin.

Tässä vaiheessa en enää tiennyt itkeä vain nauraa. Eihän siinä, elämä on ja välillä kakkaakin tapahtuu, mutta kun oli investoinut kaiken aikansa, voimansa ja niukat (sekä muilta lainatut) rahansa näihin remonttihommiin, niin kieltämättä alkoi olla vähän jänskät paikat. Erinäisiä zeniys -harjoitteita vaadittiinkin useaan otteeseen.

Viivytysten ja vääntöjen jälkeen pääsin myymään asuntoa ja onneksi sainkin sen suhteellisen helposti ja nopeasti kaupaksi. Hintapyyntiä hieman tiputin suunnittelemastani, sillä pelkäsin tuon naapurissa tapahtuneen tuoreen vesivahingon karkoittavan ostajat. Huojennuksen itku ei ollut kaukana, kun sain kauppakirjat tehtyä. Hoidin asunnon myynnin itse.

Näin toteutui se mistä olen kirjoittanutkin joissain postauksissa sekä Toimistosta travelleriksi -kirjassa, että asunnot on hankittu siksi, että ne tilanteen tullen mahdollistavat vapaamman elämäntavan jatkumista, ei siksi, että pitäisin niistä kynsin hampain kiinni jonnekin hamaan tulevaisuuteen saakka. Strategiani on sijoitusasioissa on sikäli käytännöllinen ja elämänmukainen.

Vaikka olin miettinyt tuon asunnon mahdollista myyntiä aikaisintaan parin vuoden päähän, en asettunut yhtään vastahankaan kun tilaisuus avautui tehdä ratkaisu jo aiemmin. Pikemminkin ajattelin, että noniin, näinhän tässä pitikin käydä.

Vitsit mikä tunne, kun sai lopulta tuon remppa- ja myyntiprojektin päätökseen. Opin myös omakohtaisesti sen, että remonttibudjettiin kannattaa huomioida joustonvaraa sekä myös yllättävien tapahtumien kustannusvaikutukset jollakin tapaa, vähintään + 20% alkuperäiseen kaavailuun.

Päätös reissuun lähdön siirtämisestä vahvistuu

Tässä kohtaa syksyä aloin olla jo aika tiltissä, että tuntui etten olisi varmaan pystynyt enää rinkkaani pakkaamaan. Ja lisäksi oman kämpän remontti oli aivan vaiheessa. Oli helppo tehdä päätös siitä, että seuraava take off siirtyy tuonnemmaksi. Kotoisaan sohvannurkkaan oli hyvä käpertyä hetkeksi lepuuttelemaan.

Sain jälleen tuta stressin ja liian touhuamisen myrkylliset vaikutukset itselleni ja pimenevä loppusyksy ei varsinaisesti tuonut helpostusta väsymykseen, jonka uumeniin hetkeksi tipahdin. Sain asunnon myynnistä onneksi sen verran rahaa, että pystyin hieman hengähtämään.

Tuntui oikeastaan hyvältä linjata niin, että nyt elän tässä päivä kerrallaan kuulostellen itseäni, enkä yritä reuhtoa liikaa. Armollisuutta itselleni, kiitos. Ei haittaa, jos en ehdi, pysty, kykene kaikkeen, tai edes puoleen. Myös sosiaalisen elämän kanssa olen ollut todella hissun kissun ja nauttinut pitkälti omasta rauhastani ja ottanut aikaa omalle olemiselle, vaikka huono omatunto epäaktiivisuudestani kouraiseekin välillä sydämestä.

Toki monenlaisia suunnitelmia on työpöydällä kasapäin ja ideat surisevat pääkopassa, mutta niiden kanssa on joutunut etenemään todella pienin askelin.

Sen verran sain aktivoiduttua, että aloitin syksyllä markkinointiviestinnän (etä)opinnot. Ne tuntuivat varsin tarpeellisilta tulevaisuutta ajatellen ja opintoihin kytkeytynyt vahva matkailuperspektiivi sai innostumaan niistä vain lisää. Opinnot eivät onneksi vaadi päivittäistä ponnistelua tai sido mihinkään sijaintiin, joten ei haittaa, vaikka taas kohta nostaisinkin kytkintä.

Huomaan, että olen saanut tyydytettyä reissunälkääni viime vuosina siinä määrin, ettei minulla ole enää kiire eikä hätä sännätä minnekään. Ja voihan tässä ajatella sitäkin, että lennoista vapaa vuosi, mikä tässä näyttää tulevan täyteen on mukava, puolitahaton ekoteko planeettaamme kohtaan.

Toki pyörittelen erilaisia vaihtoehtoja mielessäni koko ajan. Tutkin eri maanosia, maita, kohteita, niiden ominaisuuksia, hintatasoja, asuntomarkkinoita jne. puntaroiden, minne seuraava lähtö aikanaan suuntautuu.

Haaveissa olisi löytää parin vuoden sisään jokin / jotkin miellyttävät kohteet, joissa voisi elää miellyttävää elämää suhteellisen edullisesti ja oleskella pidemmälläkin tähtäimellä. Kiikarissa on myös kohde, jossa voisin harjoittaa loma-asuntovuokrausta.

Kun kohde olisi vielä sellainen, että siippa voisi tehdä siellä oman alansa työtä tai yrittää, niin avot!  Olen yrittänyt avata mieltäni myös sille vaihtoehdolle, että voisi oleskella jatkossa enemmän EU:n alueella.

talvi suomessa
Välillä piti käydä hakemassa valoa kaamokseen Asunto Espanjasta -tapahtumasta

Lyhytvuokrauksen harjoittelua Airbnb -hostina

Olen vuokraillut viime vuosina kolmea eri asuntoani vuodesta 2012 lähtien. Sijoitusasuntoja pitkillä sopimuksilla ja kotiani kalustettuna määräaikaisesti poissaolojeni ajaksi.

Airbnb:n ja vastaavien lyhytvuokrausmallien / alustojen lisääntyminen on tietenkin laittanut pohtimaan olisiko näissä se suuntaus, joiden kautta haluaisin jatkossa toimia. Toki ymmärrän myös lyhytvuokraukseen liittyviä haasteita, asioissa kun on aina monta puolta. Kiinnostustani tämä ei ole riittänyt eliminoimaan.

Työskennellessäni lyhyen pätkän Phuketissa hotellin asiakaspalvelutehtävissä huomasin kyllä, että pidin kovasti lomalaisten auttelusta ja positiivisen majoituskokemuksen mahdollistamisesta. Ja jo vuosia aiemmin olin alkanut pyörittää ensi kertaa haaveita omasta majatalosta maailmalla, ne haaveet elävät edelleen.

Olisihan tällainen lyhytaikainen (loma)vuokraus luonteeltaan aivan erilaista kuin perinteinen vuokranantajuus. Vaikka toki perinteinen vuokraaminenkin on menossa yhä enemmän palvelun tuottamisen suuntaan.

Remonttien tiimellyksessä aloin miettiä, että nyt kun tämä oleskelu näyttää venähtävän, pitäiskö minun tarjota keikkaluontoisesti Airbnb -hostin palveluja Tampereella. Asuntojen vuokraus ja asiakaspalvelu kun luonnistuisivat itseltäni hyvin ja huushollauksessakin osaan olla tarvittaessa varsin pedantti.

Koen sekä asuntojen että matkailijoiden parissa toimimisen mukavana ja palkitsevana. Lyhytvuokraus mahdollistaisi näiden yhdistämistä. Vaikkakin sitten majoittaja-hostin roolissa. Omat reissuasumisen kokemukset ovat opettaneet myös paljon sitä, millaisia asioita majoituksen tarjoajan pitää huomioida ja mitä majoittuja yleensä arvostaa.

 

 

Majoituskumppanina toimiminen on ollut mukavaa vaihtelua ja kiinnostavan toiminnan opettelua

Ennen vuodenvaihdetta avautui sitten parikin mahdollisuutta ryhtyä majoittajakumppaniksi asunnonomistajille, jotka asuvat itse toisella paikkakunnalla ja tarvitsevat apua lyhytvuokrauksen käytännön hommiin. Päätin ottaa näistä koppia ja sitoutua samalla jäämään vielä joksikin aikaa Suomeen.

Näitä Airbnb hostaus -kokemuksia on nyt jonkin verran takana ja lisää tulossa tässä seuraavien kuukausien aikana. Saan samalla hyödyllistä oppia siihen, miten toimia jatkossa myös omien mahdollisten lyhytvuokrauskohteiden kanssa. Tämä asuntojen ja majoittujien kanssa touhuaminen on ollut myös virkistävää vaihtelua koneen äärellä istumiseen.

Airbnb -hostina toimimisesta saat kuulla varmasti jatkossa lisää. Pyrin kokoamaan vuokraus- ja hostausinfoa myös muiden hyödyksi. Olen myös varannut itselleni potentiaalisen Airbnb -kohteen Tampereelle valmistuvasta uudiskohteesta. Asunnon osto edellyttää kuitenkin oman kotini myyntiä, joten vielä en ole 100% varmuudella ostopäätöstä nuijinut.

Tunnen toistaiseksi tämän kaupungin asuntomarkkinat kuitenkin paremmin kuin minkään ulkomaan kohteen, joten täältä olisi helpoin aloittaa. Visiona on myös hankkia vuokrattava kohde jossain vaiheessa ulkomailta.

Yhdistelmä vuokraustoimintaa ja läppärihommia on se, mitä viime vuodet ovat pitäneet sisällään ja mihin myös tulevat suunnitelmani pitkälti tähtäävät. Nähtäväksi jää millaisia aikoja sitä sitten jatkossa maailmalla viettää ja millaisen osan vuodesta Suomessa. Epäilen, että jokainen vuosi muotoutuu vähän omanlaisekseen tämän suhteen.

Kirjoittamattomia tarinoita ja seuraavia remontteja

Nyt kun olen pidemmän pätkän Suomessa, antaa se myös mahdollisuuden kirjoittaa rauhassa puhtaaksi matkoista ja reissuelämän taidoista kertyneitä juttuja, jotka ovat jääneet vielä muistikirjan lehdille odottamaan omaa vuoroaan.  Joitakin juttuja tulen todennäköisesti julkaisemaan Seikkailijattarien puolella. Myös elämänmuutoshaastatteluja tulossa.

Tiedossa on myös remonttisavottojen jatkaminen jossain vaiheessa kevättä. Niitä varten olen laittanut tilaukseen valon lisääntymisen, talvihorroksen helpottamisen ja uusien energioiden nousun. Jospa kaikki sujuisi vähän suotuisammissa merkeissä. Seuraavaa reissuun lähtöä pitää odottaa kuitenkin vielä joitakin kuukausia.

Seuraavaa reissua pitää malttaa hetki odotella, ei ole onneksi kiire

(Visited 350 times, 17 visits today)

2 Comments

  1. Sonja / Shining Journey 15/02/2019 at 12:34 am

    Välillä on ihan mukava olla pätkiä Suomessa. Itsekin olin siellä koko viime kesän ja nyt uudelleen vajaan parin kuukauden mittaisen talvijakson. Majatalon pyörittäminen on kivaa! 🙂 Kolmena kesänä olen nyt pyörittänyt majataloa Suomessa yhdessä vanhempieni kanssa. Paikka on meidän oma. Homma lähti siitä, että halusin viettää kesän Suomessa ja piti kehitellä tekemistä. Niinpä laitoimme pystyyn majatalon tai ei oikeastaan mitään taloa, vaan isä on rakentanut omaksi huvikseen tosi uniikkeja rakennuksia meidän rantaan niin aloimme niitä vuokrata. Yhtäkkiä huomasimme, että meillä on kesällä koko ajan täyttä. 🙂 Olihan se kovaa duunia sesonkiaikana, kun teimme kaiken itse ilman työntekijöitä. Sinulla on kivoja haaveita. Ei muuta kuin tsemppiä niiden toteuttamiseen! 🙂

    Reply
    1. Rosita Juurinen 16/02/2019 at 12:46 pm

      Kiitos Sonja kommentista! Kuulostaa ihan mahtavalta mahdollisuudelta tuollainen oman majatalon pyöritys noin kuin teilläkin on ollut mahdollista! Varmasti on ollut mukavaa touhua 🙂 Itsenäisyys ja omaehtoisuus tällaisessa hommassa on ihan parasta ja se, että voi olla tuottamassa mieluisaa elämystä majoittujille! Pitää tässä nyt tuumia, miten saisi itse parhaiten yhdisteltyä näitä eri visioita.

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.