Tämä postaus jatkaa siitä, mihin edellisessä jäätiin. Miten asetutaan uuteen maahan, omaksutaan paikalliset systeemit ja laitetaan asiat rullamaan. Kuvaan etenkin käytännön asioiden hoitamista ja niihin liittyviä fiiliksiä Ausseihin/Perthiin saapumistamme seuranneilla viikoilla. Tämänkertaisena aiheena työn- ja asunnonhaku.
Koska itselläni siis ei ole työviisumia tai työaikomusta omien nettijuttujen lisäksi, kerron miesystäväni Jiin työnhaun vaiheista (joissa jeesin sen minkä kykenin).
Aika tavallista on, että kun ulkomaalainen tulee Australiaan working holiday -viisumilla ensimmäisen työpaikan eteen joutuu jonkin verran ponnistelemaan, ellei sitten ole tuuri ja hyvät suhteet apuna matkassa. Toki paikkakunnasta ja alastakin riippuu paljon, mutta lähtökohtaisesti kuitenkaan alansa ammattilaisetkaan eivät yleensä noin vain saa hetkessä hetkessä.
Paikalliset ovat luonnollisesti paremmassa asemassa ja ensisijaisia työnhaussa täälläkin. Ja kaikkihan tietävät, että hanttihommia (kausityöt, matalapalkkatyöt, työt periferiassa jne.) joutuvat useimmat wh-laiset tekemään, ja että niistäkin on kovaa kilpailua. Olimme kuitenkin melko luottavaisia, sillä Perthissä alueen rakennusalan työpaikkoja ilmoiteltiin netissä varsin runsaasti.
Raksatöihin vain White Card taskussa
Ennen työnhakua piti olla kuitenkin yksi aivan must -asia suoritettuna ja tämähän oli rakennusalan työturvallisuuskortti: White Card. Ilman sitä ei oikeastaan mihinkään raksalle näyttäisi olevan asiaa. White Cardin lisäksi alkoi pian vaikuttaa siltä, että lähes jokaiseen eri työtehtävään ja koneen käyttöön piti olla omat korttinsa ja tikettinsä ja näihin saisi kyllä palamaan rahaa ja aikaa. No White Cardilla piti kuitenkin päästä alkuun.
White Cardin suorittaminen on tehty todella helpoksi. Nettikursseja järjestävät useat tahot. Kun kurssi on valittu ja maksettu pääsee heti kurssialustalle. Koulutusalustalla oleva materiaali pitää sisällään vastaukset kaikkiin kurssin kysymyksiin, joten jos oli epävarmuutta jostain asiasta niin materiaalista vastaus löytyi mainitulta kohdalta.
Nettikurssia/ testiä sai suorittaa omaan tahtiinsa ja keskeyttääkin välillä niin halutessaan. Yhtä soittoa tehden kurssin sai tehtyä n. 2-3 tunnissa. Lisäksi tarvittiin vielä puhelimitse ilmoitettavat vastaukset kahteen eri tehtävään (vastaukset saneltiin vastaajaan) sekä muutama dokumentti kylkeen, jotka piti oikeaksi todistuttaa auktorisoitujen tahojen toimesta. Kävimme lopulta hakemassa auktorisoituja allekirjoituksia papereihin niin poliisilaitokselta, rauhantuomarilta kuin farmaseutiltakin, kun emme lukeneet kaikkia ohjeita heti kärkeen kunnolla.
Se jäi epäselväksi mitä eroa oli hinnaltaan erilaisilla White Card -kursseilla. Halvimmat kurssit kun olivat 39 $ ja kalleimmat yli 150 $. Valitsimme varmuuden vuoksi valtion erityisesti listaaman kurssijärjestäjän, jolla WC maksoi 59 $. Epäselvyyttä oli kurssin suoritusvaiheessa siitä, että riittääkö työpaikoille kortin numero ja sähköinen ilmoitus kurssin suorittamisesta. Nopeasti selvisi, ettei riittänyt, mutta onneksi varsinainen kortti tuli postissa n. kolmen päivän kuluessa. Vasta kortin myötä oli mahdollista saada työnvälitysfirmoilta osoituksia työpaikkoihin.
Täysipäiväistä työnhakua
Työnhaku Ausseissa osoittautui jo itsessään kokopäiväduuniksi. Teimme työnmetsästystä tiiminä, sillä olihan yhteinen etu, että lököilyviikkojen jälkeen rahaa myös tulisi jostain eikä vain kuluisi. Parempana englannin taitajana olin muotoillut Jiin osaamiset ja työkokemuksen mahdollisimman hyvän CV:n ja coverletterin (ts. työhakemuksen) muotoon ja lähettelin hakemuksia ympäriinsä samalla Jii etsi koko ajan uusia paikkoja netin eri sivustoilta. Teimme Jiille oman työhakijaesittelyn Gumtree -sivustolle (paikallinen tori.fi), joka toimii myös yhtenä keskeisenä työnvälitysfoorumina.
Useimmat työnantajat käyttävät työnvälitystoimistoja rekryssään ja näitä rekrytoimistoja sekä erilaisia nettisivustoja olikin kymmeniä Perthin alueella. Suurimmat työnvälityssivustot Ausseissa ovat:
Lisäksi on liuta tiettyyn toimialaan liittyviä työnvälitys/työpaikkojen ilmoittelusivustoja. Sivuille kannattaa jättää omat tietonsa ja ladata CV sekä coverletter ja tehdä hakuvahdit, näin työnhausta tulee nopeampaa ja sutjakampaa.
Viikon sisään Jii kutsuttiin kahteen työnvälitysfirmaan käymään (tosin toinen näistä peruuntui jostain omituisesta syystä). Request groupin toimistolla täytettiin nippu lomakkeita ja pidettiin lyhyt haastattelu, jonka päätteeksi haastattelija sanoi, että töitä kyllä löytyy kunhan saavat Jiin White Cardista kopion. Noh, tästä lupauksesta ja kortin toimituksesta meni useampi viikko eikä mitään kuulunut.
Laittelimme hakemuksia ja expression of interest -kirjeitä myös kaivosalan töihin, mutta hiljaista oli. Paikallinen työkokemus ja suosittelijat ovat täällä aika ratkaisevassa asemassa. Myös oma auto (+suojavarusteet) oli edellytys useimpiin työpaikkoihin.
Pois hostellista
Samaan aikaan aloimme katsella vuokrakämppiä, sillä hostellissa asuminen oli kallista eikä kovin yksityistä. Gumtree -sivusto on myös sekä yksityisten että välitysfirmojen käyttämä asuntoilmoituspaikka, joten sitä selasimme ahkeraan ja laitoimme oman hakuilmoituksen myös. Kävimme myös muutamalla asuntonäytöllä, mutta niissä oli ehdoton 6 kk:n minimivuokra-aika ja yksi oli kalustamaton eli no-no.
Vuokravälittäjästä riippuen he saattavat kuitenkin kysyä omistajalta mahdollisuutta lyhyempään vuokrausaikaan, joten sitä kannattaa tiedustella, vaikka yleisesti short term -vuokra-asunnot ovat vähissä. Yksityisiltä suoraan vuokrattuna joustoista on sen sijaan helpompi sopia ja paperisotakin on vähäisempää kuin vuokravälitysfirmojen kautta. Asuntoja kuitenkin tuntui olevan tarjolla, kaivosalan taantuma on saanut ihmiset lähtemään liikeelle töiden perässä muihin osiin maata.
Keskeisimmät asuntohakusivustot pidempiin vuokrauksiin, jotka kattavat useimmat asuntovälittäjät ovat:
Saimme muutaman vastauksen Gumtree -ilmoitukseemme, mutta kyseessä oli yksittäisiä huoneita huoneistoista tai sitten ”granny flattejä” eli vierasmajoja talonomistajan pihapiiristä hieman kauempana ytimestä. Lopulta bongasimme kaksion hostellin viereiseltä kadulta. Tosin asunto oli vapaana vain 3,5 viikkoa, mutta se oli meille juuri sopiva, etenkin kun Jiin työkuviot ja muut suunnitelmat olivat enemmän kuin vähemmän auki. Asunto vapautui juuri sopivasti saman päivänä kun hostellivarauksemme päättyi. Ehdimme viettää siis 10 päivää hostellielämää.
Vuokraemäntämme oli mukava vanhempi leidi Pip. En tiedä miksi hän valitsi juuri meidät, sanoi saaneensa satoja yhteydenottoja. Ehkä se oli se intuitio + hyvä vaikutelma, joka annettiin. Hänen kanssaan täytettiin vuokrasopimuspaperit, sekä asunnon kunto- ja varustelukaavake, jotka toimitetaan aina vuokra-asumista valvovan viranomaisen tietoon. Ja luettavaksi saatiin vielä nippu papereita vuokralaisen oikeuksista.
Etukäteen piti maksaa viikon vuokra, joka oli 335 $ sekä viikon takuumaksu (bond). Hintaan kuului viihtyisä kalustettu ja varusteltu huoneisto, astiat, liinavaatteet, tv + dvd- soitin, siivoustarvikkeet sekä sähköt, vedet ja kaasu. Vajaan vartin kävelymatka ydinkeskustaan (tai ilmaisbussilla 5 min) niin mielestämme kyseessä oli varsin hyvä diili.
Toki nurkilla pyöri jonkun verran asunnottomia laitapuolen kulkijoita ja metamfetamiinin käyttäjiä, joista osa kävi mm. pyykkituvassamme pesulla. Vaikkemme moisesta häiriinny, niin ehkä pysyvämpää kotia ei välttämättä kuitenkaan tästä talosta.
Oli kyllä juhlavaa päästä ”omaan” kämppään hotelli- ja hostellielämän jälkeen. Riittävästi tilaa, oma keittiö ja vehreät näkymät parvekkeilta sekä oma rauha oli niin luksusta. Oli ihan pihvit paistettava ja aussiviiniä ostettava pullo ensimmäisen illan kunniaksi.
Yhden makkarin asunnot maksavat Perthissä edullisimmillaan 250-350 $/viikko eli lähemmäs 800-1000 eur kuussa. Hinnat tuntuivat melko kovilta Aasian jälkeen, pakko myöntää. Täällä on tavallista, että asutaan kimppakämpissä kulujen jakamiseksi ja jaetaan ehkä huonekin ventovieraan kanssa. Näin voi päästä 100-150 taalan viikkovuokraan.
Entäpä farmityöt?
Kun asuntoasiat oli taas hetkeksi ratkaistu aloimme pohtia, josko laajentaisi Jiin työnhakua myös farmitöihin. Niihin pitäisi olla hieman helpompi päästä. Ja jos mielii toisen vuoden WH-viisumia, pitäisi olla se 88 päivää kausityötä metropolien ulkopuolella suoritettuna. Vaikka olimme toivoneet, että olisimme voineet jäädä Perthiin, niin toisaalta eihän meitä mikään siellä välttämättä pidätellytkään. Tärkeintä oli saada duunihommat nyt jossain käyntiin.
Selailimme JobShopin välittämiä farmipaikkoja, ja niistä Jii laittoi haut kahteen sopivimpaan paikkaan. Kriteerinä oli, että jonkilainen hieman suurempi kylä (edes 1000 asukasta) olisi kohtuumatkan päässä farmista, jotta itse pystyisin käyttämään nettiä ja että voisimme hankkia asumuksen ”kyliltä”. Työtehtävistä Jiille mieleisimpiä olivat ne, missä oli jotain koneiden käyttöä, traktorin ajoa tms.
Seuraavana päivänä tuli kutsu Jobshopin toimistolle haastatteluun ja työpaikka oli samantien plakkarissa! Tosin muutama päivä piti vielä odotella farmarin soittoa, että saatiin asioille ja aikatauluille varmistus. Jobshopin palvelu oli hyvää ja heitä voikin suositella muillekin työnhakijoille.
Tämä tarkoitti sitä, että meidän tulisikin siis lähteä jo hieman ennen 3,5 vuokra-ajan umpeutumista kohti Australian etelä-rannikkoa ja Esperancen pikkukaupunkia. Piti myös alkaa katsella autoa, sillä nyt auton hankinta olisi väistämätöntä. Esperanceen oli Perthistä n. 720 km matka ja itse farmi sijaitsi vielä 50 km päässä Esperancesta, Scaddanissa.
Rahansiirrosta ja rahanvaihdosta
Auton hankintaa (ja muuta elämää) varten piti sitten hommata suomitileiltä rahaa. Koska rahan nostaminen omalta suomitililtä paikallisautomaatilta on kallista ja vielä kalliimpaa on käyttää rahanvaihtopisteitä, jos käteiseuroja sattuisi olemaan (törkyset välityspalkkiot+huono kurssi), parhaaksi vaihtoehdoksi muotoutui siirtää rahaa avaamallemme aussitilille Wise* -palvelulla.
Palvelu on edullisin kansainvälinen rahansiirtopalvelu, jonka kautta saat rahat suomitililtä aussitilille (tai minkä muun tahansa maan tilille) 2-3 päivässä. 1000 euron lähettämisen kulut olivat luokkaa 7 euroa. Tosin euron kurssi on heikentynyt niin, että kun reissumme alkuvaiheessa 1000 euroa siirrettäessä sai 1560 aussitaalaa niin nyt saa enää 1478, huomattavaa pudotusta neljässä viikossa.
Ps. käyttämällä suosittelulinkkiäni* säästyt Wisen palvelumaksulta ensimmäisen rahansiirtosi yhteydessä ja saat lisäksi kiitoslahjan, katso tarkemmat ehdot täältä.
Myös suomitilin luotto/pankkikortin käyttö hankintojen maksamiseen on ihan kelvollinen vaihtoehto. Kuittaa vaan maksut suht nopeaan, etteivät pääse korot liikaa kertymään.
Välillä on hymyilyttänyt, kun olen miettinyt miten tarmokkaasti tässä vapaan elämän puolestapuhujat ovat tehneet töitä työpaikan saamiseksi retkikunnan toiselle osapuolelle. Mutta tämä on juuri sitä vapautta, mitä olemme halunneet. Vapautta valita sijaintinsa, liikkua, seikkailla ja tehdä töitä sopivasti niissä paikoissa ja niillä tavoin kuin kulloinkin hyvältä tuntuu.
Elämä on tässä ja tänään, mutta silti huomista unohtamatta. On hienoa, että voimme elää tätä elämäntyyliä nyt. Meille on silti tärkeää ajatella asioita myös pidemmällä tähtäimellä niin, että tämän päivän valinnat ja tekemiset voivat luoda pohjaa valinnanvapauksille myös tulevaisuudessa.
Seuraavissa osissa autonostokuviot ja muutto Esperanceen.
*affiliatelinkki, josta voin saada kumppanuusprovisiota
En kestä, muutto Esperanceen! Se on ihan mieletön paikka! Oon melkein vihreä kateudesta 🙂 Sinne täytyy kyllä lähteä vielä uudestaan joskus.
Ai kiva kuulla et säkin oot ollut täällä 🙂 Rannoissa on kyllä silmänruokaa niin että huhhuh! Ootko ite nyt jossainpäin ausseja?