Loman loppu ja töihin paluu -miltä se tuntuikaan?

loman loppu ja töihin paluu

Monella alkaa olla tässä kohtaa elokuuta lomat pitkälti lusittu ja työhön / arkeen / opinahjoon paluu häämöttää. Tunnelmat ovat varmasti hyvin vaihtelevia, ilosta ahdistukseen ja kaikkea siltä väliltä. Tässä postauksessa palaan vähän menneeseen ja siihen, miten oma lomaltapaluuahdistus alkoi vähitellen vuosi vuodelta kasvaa.

Ahdistus on ehkä väärä sana, sillä ainakin alkuunsa kyse oli enemmän itsepsyykkauksesta. Olisikohan ollut jostain vuodesta 2003 lähtien, kun viimeisen lomaviikon aikana aloin tehdä erinäisiä hengitys-, vahvistus- ja itsesuggestioharjoituksia. Puhuin niiden kautta itselleni, kuinka olen vahva ja energinen, jaksan hyvin ja selviän kaikista tulevan syksyn haasteista. Monen syyskauden alkaessa mietin, että kunhan näistä kaikista hommista selviän, niin selviän mistä vaan. Ei minua tuolloin vielä vielä väsyttänyt tai ahdistanut, piti vaan psyykata itsensä hyvään vireeseen ja draiviin. Ja taas mentiin.

Olisikohan sitten jostain 2008 tienoilta alkaen, kun huomasin, käyttäväni lomien viimeiset päivät siihen, että pohdin erilaisia yritysideoita, jotain mitä voisin tehdä täysin itsenäisesti, ehkä vähän kevyemminkin, mutta saaden riittävän toimeentulon.

Saatoin pyöriä yötä myöten netissä kartoittamassa liikeideoita, liiketiloja, tehden kustannuslaskelmia, keskustellen muiden yrittäjien kanssa. Joku sisäinen tunne ja tarve oli nostamassa päätään. Jokin minussa tuntui kyseenalaistavan sitä, mihin olin loman tarjoaman tauon jälkeen taas tarttumassa. Samalla jokin uusi alkoi vetää vaivihkaisesti puoleensa, mutta ei riittävän vahvasti kuitenkaan. Koin vetoa sellaista toimintaa kohtaan, missä voisin tuottaa asiakkailleni hyvää mieltä, hyvinvointia, inspiraatiota, jotain positiivista ilman, että näännyttäisin siinä ohessa itseni.

Aavistuksia Australiassa

Itseasiassa tämä positiivisen parissa työskentely iski voimakkaasti tajuntaani ensi kerran Australiassa käydessäni vuonna 2006. Olin juuri hemmotellut itseäni Byron Bayssa eräässä aasialaishenkisessä vaihtoehtohoitoihin keskittyvässä tunnelmallisessa pikku spa:ssa. Olin rentoutuskellunnan ja vyöhyketerapian jälkeisessä raukean onnellisessa tilassa aulassa istuskelemassa. Lueskelin affirmaatiokortteja, siemalin yrittiteetä ja kuuntelin pienen suihkulähteen liplatusta.

Muistan kun mieleni valtasi vahva tunne siitä, että haluaisin voida tuottaa juuri tällaisia, hyviä, oivalluttavia ja vahvistavia olotiloja toisille joskus työkseni. Ilman vastustusta, negaatiota tai oikeutuksen tarvetta, mitkä välillä liittyivät silloiseen työhöni ehkäisevän huumetyön järjestössä. Halusin mahdollistaa jotain hyvää ihmisille, jotka olivat avoimia sitä vastaanottamaan elämäänsä.

Tosin yleensä kun töihin sitten loman jälkeen palasi, ei mennyt kuin päivä tai pari, kun huomasi olevansa taas työn imussa kiinni, suunnittelemassa into piukassa tulevia tapahtumia, hankkeita ja miettimässä tohinalla uusia kehitysideoita. Yleensä kuitenkin olin varannut jo siinä ensimmäisinä työpäivinä jonkin uuden matkan tai lennot, jotta tiesin että seuraavalle lomalle on sitten taas mukavia asioita tiedossa. Vaikka pääsääntöisesti viihdyin töissä, huomasin että aloin elää yhä enemmän lomasta lomaan -mentaliteetillä.

Työstressin hallintaa lomalta käsin

En tiedä sitten oliko se hyvä vai huono, että pidin melko pitkiä lomia, nollaten niiden avulla kertymään päässeitä ylityötunteja. Periaatteessa kunnon loma irroitti hyvin työasioista, mutta samalla tietenkin kävin viikottain sähköpostit läpi ja välillä tekemässä muutaman työpäivän pätkiä töissä, hoitamassa tarpeelliset kuviot, jotta niistä ei tulisi lomalle lisästressiä. Aina kuitenkin joku työasia stressasi tai painoi mieltä. Ihan aina.

Toisinaan ratkoin orastavaa työhönpaluu -stressiä sillä, että kirjoitin ylös to do -listoja ensimmäisille työviikoille. Ideoin ja mietin samalla ratkaisuja auki oleviin kysymyksiin tai ongelmiin vielä lomalla ollessani. Tuntui, että niin sain hieman hallinnan tunnetta tuleviin koitoksiin. Eikä työmäärä pääsisi näinollen aivan hallitsemattomasti vyörymään päälleni. Jotenkin koin, että asiat olivat jollakin lailla näpeissä, kun olin niitä edes paperilla pyöritellyt ja ylöskirjannut.

loman loppu ja töihin paluu

Tuttu tunne?

Tosiaankin nämä tuntemukset sitten vahvistuivat vuosi vuodelta eteenpäin mentäessä. Ymmärsin, että elämänlaatuni alkaa kärsiä ehkä vakavastikin, jos jatkan tällä tiellä. Vuorotteluvapaani 2011 käytin jo tietoisemminkin sen miettimiseen, miten voisin tuunata elämääni vähemmän stressaavaan, itseninäköisempään ja vapaampaan suuntaan. Tämän jälkeen pyörät alkoivat pyöriä vähitellen vahvistuvan ratkaisuni suuntaan. Voit käydä halutessasi lukemassa tarkemmin tarinastani täältä. Ja se täytyy kyllä sanoa, että työstressit ja ahdistukset ovat sittemmin kaikonneet.

Kuuntele omia tunteitasi -ne ovat opasteitasi

Näiden omien muisteluitteni myötä haluan kannustaa myös teitä lukijoita kuulostelemaan omia työhönpaluu -tuntemuksianne ihan suht tarkalla korvalla. Ja jos niissä on jotain samanlaista kuin itselläni, tai muuta toistuvaa huolettavaa signaalia, niin kyllä niitä kannattaa tosissaan pysähtyä pohtimaan.

Tuntemuksessa piilevät tiedon murut ja suuntaviitat tulee niinikään poimia talteen. Sitähän ne tunteet ovat, opasteita elämäntiellä. Tarvittaessa voi sitten alkaa tunnustelemaan ja selvittämään mahdollisia vaihtoehtoja (työ)elämänsä uudelleenjärjestämiseen.

Moni  varmasti ajattelee, että tietty työhön- tai kouluunpaluuangsti nyt vaan kuuluu kuvaan, eikä se meinaa mitään. Itse näen, että jokin raja kulkee normaalin lomahaikeuden ja varsinaisen ahdistuksen välillä. Sen rajan ylittyessä pitäisi havahtua toimimaan. Ylipäätään näitä omia reaktioitaan voi ryhtyä tarkkailemaan enemmänkin ja kysyä itseltään, miksi kokee niinkuin kokee. Elääkö sellaista elämää kuin haluaisi, ja jos ei niin voisiko asialle tehdä jotain?

Se, miltä jokin asia tuntuu, kuten se loman jälkeinen töihinpaluu, voi siis oikeasti pitää sisällään meille varsin hyödyllistä tietoa. Jos joku asia tuntuu toistuvasti huonolta, vastenmieliseltä, enemmän tai vähemmän ahdistavalta, niin silloin on kyllä pysähdyksen ja uudelleen arvioinnin paikka. Jokin tällaisessa kokemuksessa ei ole meille aivan hyväksi, todennäköisesti oma parhaamme ei tule toteutuneeksi.

Uusia valintoja, joissa omat tarpeet ja tuntemukset tulevat huomioiduksi, voi ryhtyä tekemään vaikka vähitellen pienistä hienosäädöistä lähtien yhä suurempia ratkaisuja kohti kulkien.

Tunnettua sanontaa mukaellen: “Hanki sellainen elämäntyyli, josta et tarvitsee lomaa”. Tähän suuntaan olen itse ollut viime vuodet kulkemassa. Enkä kyllä kadu tekemiäni ratkaisuja hetkeäkään.

loman loppu ja töihin paluu


9 Comments

  1. Tämä oli hyvä kirjoitus. Itselläkin on viime vuosina vahvistunut ajatus, jos olisinkin oman itseni herra. Olen miettinyt siirtymistä konsultiksi, mutta vielä en ole valmis tätä siirtoa tekemään. Pelkoni liittyvät taloudelliseen epävarmuuteen yrittäjänä ja konsulttina tärkein työkalu olisin minä itse, joka saattaa tarkoittaa, että näennäisestä vapaudesta huolimatta ajaisin itseni loppuun.

    Vastaa
    • Rosita Juurinen10/08/2016 at 3:46 pm

      Kiitos! Ja kyllä ajatus oman itsensä herruudesta / herrattaruudesta on todella kannatettava, ei sitä kannata haudata vaikka tarvitsisit hieman lisää aikaa varmuuden kasvattamiseen. Pystytkö aloittamaan pientä sivubisnestä vielä töissä ollessasi että saisit vähän varmistumista ja testausta alle ennen kenties sitä isompaa loikkaa? Ja voisitko suunnitella bisnestä niin saisit osan liiketoiminnasta automatisoitua niin että omaa aktiivista työtä ei jatkuvasti tarvita jokaisen euron eteen? Paljonko oot valmis tinkiin elintasosta, jos alussa on tiukempaa? Pystytkö käyttään osan säästöistä ja sijoituksista yritystoiminnan puskurina? Jos vaikka seuraavan vuoden säästöillä tähtäätkin tämän yritystoiminnan talouspuskurin luomiseen, jolloin voi aloittaa vähän vähemmällä stressillä. Mutta tosiaan varmaan joudut noista sijoitus- ja säästötavoitteista hieman tinkimään yrittämisen alkuvaiheissa. Pitää vaan päättää mikä on elämänlaatusi ja onnellisuutesi kannalta tärkeintä. Tai mutustella tuota yrittäjyysajatusta hetken aikaa ja pohtia millä taktiikalla sitä voisit alkaa rakentelemaan sitten, kun tuntuu että olisit valmis 🙂

      Vastaa
      • Sivubisnes oman työn ohella on hyvä ajatus. Tällöin voisi kokeilla siipien kantavuutta ilman pelkoa talouden romahtamisesta. Oman osaamisen myyminen olisi helppo tapa aloittaa, kun tavallaanhan sitä tekee jo nyt omalle työnantajalle, mutta huonona puolena on se, että se vaatii aktiivista tekemistä. Rahallista korvausta saa vain oman työsuoritteen tai asiantuntijuuden myymisestä. Kuten aikaisemmin kirjoititkin, niin passiivinen tai semi-passiivinen tulonlähde olisi parempi.

        Luultavasti tulevaisuudessa tuloni koostuvat useista pienistä puroista ja kun nämä purot kasvavat riittävän suuriksi, uskallan ottaa sen viimeisen loikan pois oravanpyörästä.

        Ajatus itää, mutta ennen suurta askelta tyydyn seuraamaan miten sinun matkasi jatkuu 🙂

        Vastaa
  2. Susanna10/08/2016 at 6:09 pm

    Ensi viikolla alkaa koulu ja aikamoinen ahdistus on jo päällä. Ja nyt ei tosiaan kyse ole mistään pienestä angstista vaan oikeasti siitä, että pelottaa miten selviän tulevasta lukuvuodesta. Viime lukuvuosi meni omalta osaltani penkin alle pahentuneen masennuksen takia, ja huolestuttaa että sama tapahtuu taas. Inhoan tätä 8-16-yhteiskuntaa jossa tälläiset iltaeläjät pakotetaan väkisin heräämään aikaisin. Ylipäätään kellon mukaan eläminen on alkanut inhottaa aina vaan enemmän ja enemmän. Odotan lisäksi kauhulla pimenevää ja kylmenevää ilmastoa.. Se aika vuodesta tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta pahemmaksi ja vaikeammaksi selvitä. Siihen ei enää auta viikon hiihtoloma Kanariallakaan, kun sitä lomaa joutuu odottamaan ja odottamaan ja sitten se on kuitenkin hujauksessa ohi. Hetkellistä helpotusta siihen saa, mutta olen jo kyllästynyt olemaan entistäkin masentuneempi yli puolet vuodesta, jolloin päivät, viikot ja kuukaudet toistensa perään kuluvat apaattiseen sohvalla istumiseen.

    Kumpa vaan saisi tuon koulun äkkiä pois alta, että pääsisi kehittelemään rauhassa liikeideoita. Jotain sellaisia on jo onneksi mielessä.

    Vastaa
    • Rosita Juurinen10/08/2016 at 6:44 pm

      Onko tuo koulu kuitenkin sellainen, että haluat sen suorittaa loppuun ja saada paperit ulos? Jos on, niin niin sitten varmaan pitää sinnitellä vielä opinnot loppuun ja tehdä nyt jaksamistasi tukeva päätös, että millä mukavalla tavalla muutat elämääsi / sijaintiasi heti, kun se on mahdollista. Voitko järjestää itsellesi vaikka 3 kuukauden lepoloman koulun loppumisen jälkeen, jonka aikana rauhassa jalostat noita liikeideoita ja palaudut mieluisassa ympäristössä?
      Tai pääsetkö häipymään Suomen talvesta jo aiemmin kuukaudeksi-kahdeksi? Voiko mitään noista opinnoistasi suorittaa etänä, lämpimästä ja vähemmän pimeästä käsin?
      Mikä nyt ihan oikeasti tuntuu kaikista tärkeimmältä ja saatko tukea mistään omaan jaksamiseen näissä nykyolosuhteissa tulevalle lukuvuodelle?

      Vastaa
      • Susanna17/08/2016 at 7:01 pm

        Kyllä ne paperit pitäisi saada hommattua, että on sitten joku hätävarasuunnitelma eli mahdollisuus töihin, jos liiketoiminta ei kannatakkaan. Opiskelen ravintola-alaa ammattikoulussa, ja se vaatii läsnäoloa. :/ Olen kyllä miettinyt työharjoittelua ulkomailla, joten siitä aiheesta aion kyllä keskustella kv-koordinaattorin kanssa heti kun saan ajan sinne varattua. Luulisi että kokille tarvetta olisi harjoitteluunkin, kun ei tarvitsisi edes palkkaa maksaa. 😀 Nyt vaan täytyy noita voimavaroja hakea muualta ja odotella joulukuussa siintävää Thaimaan matkaa. Ja ehkä jotain äkkilähtöjä voisi saada muillekin loma-ajoille, kun en kovin nirso ole. Ainoana ehtona on aurinko. 🙂 Kesäloma koulusta on onneksi aika pitkä, joten sillon ainakin irtiotto olisi paikallaan.

        Vastaa
        • Rosita Juurinen18/08/2016 at 6:51 am

          Noniin sitten kannattaa hoitaa koulu loppuun. Sinnitellä lomien ja reissujen voimin ( ne muuten antavat paljon potkua ja katkaisevat mainiosti harmaan puurtamisen) niinkuin sanoit. Ja tuo harjoittelu ulkomailla kuulostaa kyllä hyvältä, ota se! Kokeilla ois kysyntää käsittääkseni täällä Ausseissakin ihan hyvin jos päätät lähteä vaikka wh-viisumilla joskus tännepäin!

          Vastaa
  3. Nyt kyllä osui ja upposi. Tuo mitä kirjoitit loman loppumisen jälkeisistä ajatuksista, yrittäjyyden pohtimisesta jne…Kaikki olisi voinut olla omalta näppäimistöltäni. Itse olen siinä tilanteessa, että reissaan vuoden loppuun saakka maailmalla ja elän todellista vapaaherran elämää. Sitten koittaa paluu Suomeen ja pitäisi keksiä itsensä kokonaan uudestaan: mitä rupean tekemään ja millaiseksi elämäni rakennan. Se ahdistaa aika paljon, vaikka toki siihen samalla liittyy mahdollisuus tehdä elämästä juuri selaista kuin haluaa. Jotenkin vaan pelottaa se mahdollisuus siitä, että elämä loksahtaa taas siihen samaan, vähän tyytymättömään ja harmaaseen arkeen. Mutta tämä oli oikein ajatuksia herättävä kirjoitus. Kiitos siitä!

    Vastaa
    • Rosita Juurinen11/08/2016 at 5:30 am

      Kiitos Anna, mukava kuulla että osui sinullekin tää juttu 🙂 Saan kiinni kyllä tuosta tunteesta, on mahdollisuudet vaikka mihin mutta ei ihan selkeää plääniä että mitä ja kuinka ja entäs jos tosiaan taas jämähtää puolivahingossa johonkin epätyydyttävään ja elää sitä surullisen kuuluisaa sitku -elämää.. Sun puolellas on se fakta että oot tän riskin hyvin tiedostanut ja nyt sua ehkä hiukka just hirvittää se vapaus että teetkö itselles oikeita ratkaisuja kun rakennat elämääs tästä eteenpäin. Suhteellisen puhdas pöytä on kuitenkin aika kiitollinen alusta kun löydät sitten sen inspiraation joka pyyhkäisee sut mennessään! Anna tarvittava aika sen kipinän syttymiselle ja kuuntele mikä sua vetää eniten puoleensa, silloin riski puolivillaiseen harmauteen väistämättä vähenee. Kirjaa vaikka ihan ylös mitä asioita ja puitteita elämääs tarvitset voidakses hyvin ja ollakses onnellinen. Niin ne pureutuu paremmin takaraivoon etkä lähde sivuraiteille. Äläkä tingi niistä oman hyvinvoinnin lähteistä, se on vihonviimeistä. Onko sulla millaista ajatusta siitä miltä tämä uusi elämäsi reissun jälkeen tulee näyttämään? Tietoisuus ja tunteet mukana niin hyvä tulee. Järkevyys ja käytännöllisyys ei aina oo niitä parhaita elämänoppaita niinku me hyvin tiedetään 😛

      Vastaa

Your email address will not be published.

source=aff-wg&utm_source=webgains&utm_medium=affiliate&utm_campaign=^^^siteid^^^