Pidempiä matkoja & vapaampaa elämää!
Huhtikuun lopulla kerroin 25 € / päivä “kengännauhabudjetistani“, jolla oli tarkoitus pärjäillä Balilla ja Kuala Lumpurissa vietetyt viikot. Tässä postauksessa kerron miten tuon budjetin kanssa kävi!
Australia on vaihtunut jälleen Kaakkois-Aasiaan viisumini tullessa loppuun käytetyksi reilun vuoden maassa oleskelun jälkeen, eikä jatkoa ainakaan heti lupailtu. Onneksi asiat eivät ole sen huonommin kuin, että tästä seurasi muutto Balille, josta kuukauden päästä jatkan Malesiaan Kuala Lumpuriin.
Aina kun vain on mahdollista kuuntelen innoissani ja korvat höröllä tarinoita ihmisten maailmalle lähdöstä. Mistä kaikki alkoi, kuinka asiat käytännössä sujuivat ja miltä tuntui riuhtaista itsensä irti tutuista kuvioista ja kotomaan rutiineista ja ryhtyä elämään muualla.
Aloitin oman mittapuuni mukaan hieman pidemmät reissut vuonna 2006. Matkojen pituus kasvoi tuolloin sekä kilometrimääräisesti että päivissä. Kuitenkin puhuttiin edelleen 3-5 viikon mittaisista matkoista, ei sen pidemmistä. Matkat alkoivat tällöin myös suuntautua kohti Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa.
Ohjelmoitua ja organisoitua? Vai impulsiivista ja seikkailevaa? Isolla vai pienellä budjetilla? Reissutyylin valintaan vaikuttavat monet reunaehdot, kuten esim. matkakassa, matkaseura ja loman kesto. Myös oma persoona ja matkan tarkoitus suuntaavat sitä, millä tavalla ja tyylillä reissataan. Aina kyse ei ole edes tietoisesta valinnasta, vaan helposti myös toistetaan kerran opittua tuttua tapaa kyseenalaistamatta sitä.
Haluatko maailmanympärysmatkalle, reissaavaksi läppäriyrittäjäksi tai perustaa ehkä oman yrityksen ulkomaille? Aikaa kuluu ja haluamisesta huolimatta tavoite ei vain näytä tulevan yhtään lähemmäksi. Ei vaikka kuinka tahtoisi, polkisi jalkaa ja haaveilisi vähän vielä kiihkeämmin. Jännä juttu.
Vuosi Perthiin saapumisesta tuli täyteen tuossa muutama päivä sitten. Tuntuu pöyristyttävältä miettiä, miten nopeasti se aika on vierähtänyt. Vuosi Australiassa, ihan käsittämätöntä. Mitä vuodessa sitten oikein ehtii ja mitä ei. Sitä on tullut tässä viime päivinä mietiskeltyä.
Kuulutko siihen kasvavaan ryhmään ihmisiä, jotka ovat alkaneet haaveilla vuotuisesta asumisesta tai pidemmän kaavan reissaamisesta jossain päin maailmaa? Tekisikö mieli skipata Suomen synkimmät kuukaudet ja antaa sitä vastoin lämmön hivellä ihoa ja hiekan kutittaa varpaita?
Vaikka matkustelun ei tarvitse olla kallista, saa siihen toki uppoamaan rahaa. Ja sitä enemmän rahaa uppoaa, mitä huolettomammin rahojaan käyttää tai mitä vähemmän miettii, missä asioissa voisi myös välttää turhan hassaamisen ja käyttää rahansa viisaammin. Saaden usein myös parempaa vastinetta niille.
Kaipaatko enemmän omaa aikaa, tilaa, vapaudentunnetta ja ihan konkreettista vapautta elämääsi? Tiedän tunteen. Aivan kuin puolihuolimattomuuksissamme luomme kuitenkin itsellemme erilaisia pakkoja ja rajoittavia tekijöitä elämäämme ja niiden kanssa sitten elelemme, vaikka oikeasti sielumme janoaisi jotain aivan muuta.
Suomessa varmasti joulutohinat alkavat olla kiihkeimmillään, uskoisin että aika eri lailla kuin allekirjoittaneella täällä Australiassa. Toki täälläkin joulua tohinoidaan, mutta äkkiseltään näyttäisi, että melkoisesti rennommalla otteella. Halusin koota vielä hyviä vinkkejä “viime hetken” joululahjoiksi. Sellaisiksi lahjoiksi, jotka voivat olla saajalleen iloksi, inspiraatioksi ja ehkä jopa koko elämänsuunnan sekä -laadun muovaajiksi.
Hyvien majapaikkojen ja majoitusmuotojen löytäminen reissuun on sekä budjetin, että reissukokemuksen kannalta varsin olennaista. Hotelleissa majoittumisen rinnalle on noussut muita varteenotettavia vaihtoehtoja ja hotelliöissäkin voi säästää, kun etukäteen selvittää ja vertailee vaihtoehtoja. Tässä artikkelissa omat vinkkini edulliseen ja silti miellyttävään majoitukseen matkoilla.
Ennen vanhaan säästettiin pahan päivän varalle, nykyään myös jo hyvien päivien lisäämiseksi. Yksi säästää rahaa tiettyyn hankintaan tai matkaan, toinen kokonaan uutta elämäntyyliä varten, kolmas miettii eläketurvaa. Säästämisen ja sijoittamisen tavoitteet ja syyt luonnollisesti vaihtelevat eri ihmisillä eri elämänvaiheissa.
Näinä päivinä yhä useampi meistä kuulee vapauden kutsun. Tässä postauksessa esittelen yhden ihanan naisen, joka on vastannut vapauden kutsuun myöntävästi. Hän on tamperelainen Sini-Maria Limnell. Käyn seuraavassa läpi Sini-Marian matkaa elämänmuutokseen sekä hänen ajatuksiaan vapaamman elämäntyylin luomisesta. Postauksen puitteina viidakko, vesiputous ja Bali.
Australia tarjoaa suomalaisille ja useille muille kansallisuuksille working holiday -viisumia mahdollisuutena tulla maahan matkailemaan ja tekemään töitä. Sadat (ellei tuhannet) nuoret aikuiset käyttävätkin tätä mahdollisuutta hyväkseen vuosittain. Viisumissa on kuitenkin siis rajoituksia, kuten juuri ikä ja se, jos on huollettavia lapsia.
Miksi emme tee sitä, mitä haluamme ja mistä haaveilemme? Miksi emme rohkaistu toivomaamme muutokseen, oli se sitten vaikkapa työpaikan vaihto tai ehkä muutto palmun alle? Muutoksen haasteita käsitteli edellinen postaukseni ja jatkan aiheesta vielä hieman lisää. Tässä postauksessa kuvaan neljä näkökulmaa, joita voit hyödyntää, jos unelmaelämääsi kohti kulkeminen uhkaa kaatua epävarmuuden, muutospelon ja turvattomuuden tunteisiin.
Tänään Tampereella kokoontuu tuhannen ihmisen innostunut joukko kuulemaan ja keskustelemaan muutoksesta Täysii -seminaariin. Muutos on ehdottomia suosikkiaiheitani. Mutta miksi muutoksen tekeminen pelottaa? Mitä hyviä merkityksiä ja mahdollisuuksia kielteiseltä näyttäviin muutoksiin kätkeytyy ja mikä estää meitä muuttumasta?
Tehdäänpä tähän väliin pieni katsaus siihen, mitä tänne Perthiin oikeastaan kuuluu. Olen viime aikoina kirjoitellut budjettimatkailusta yleisemmällä tasolla sekä matkustelevasta elämäntyylistä muutoinkin, niin kurkataampa nyt, miten nämä ovat sujuneet sitten ihan oikeassa elämässä.
Budjettimatkailuun liitetään monenlaisia uskomuksia, käsityksiä ja ennakkoluuloja. Osa näistä on ihan oikeutettuja ja tosiasioihin pohjautuvia. Osa käsityksistä on kuitenkin pikemminkin myyttejä, joita on ihan syytäkin murtaa ja näin laajentaa ymmärrystä budjettimatkailusta.
Reissusta palatessa sitä ollaan usein väsyneitä, rahallisesti köyhtyneitä, mutta onnellisia, koska ollaan kokemuksista rikastuneita. Tavatonta ei ole sekään, että rahaa on kulunut enemmän kuin suunniteltiin ja luottokorttiakin on ehkä vingautettu, toisin kuin piti. “Eihän se nyt haittaa, kotona voidaan taas vetää vyötä kireälle, pihistellä ja pitää puuro- ja makaroniviikkoja”.
Olet ehkä joskus toivonut, että loma ei loppuisi koskaan (tai ainakaan kovin pian) tai että matkalla voisi olla vielä pidempään? Itse huomasin omien reissujen pitenemisen myötä haikailevani yhä pidempien irtiottojen perään, nälkä kasvoi syödessä ja normielämän realiteetit, kuten työn ja loman perinteinen suhde (1 osa vapaata, 11 osaa työtä), sekä niiden vastakkaisuus alkoivat mielessäni asettua yhä kyseenalaisempaan valoon.
Olet varmaan kuullut useasti hehkutettavan, miten koulutukset, valmennukset ja seminaarit antavat sen tarvittavan sysäyksen, mitä olet vailla päästäksesi elämässäsi eteenpäin, oivaltaaksesi jonkin merkittävän asian, aloittaaksesi jonkin uuden jutun tai kohdataksesi ihmisiä, joiden kanssa aloitat kiinnostavan yhteistyön. Kuulostaako tutulta?
Bloggaamisessa kehittyminen ja blogin liiketoiminnallisten mahdollisuuksien hyödyntäminen ovat seikkoja, jotka kiinnostavat monia meistä bloggaajista tänä päivänä. Miten tarjota hyvää laadukasta sisältöä oikealle kohderyhmälle niin, että saa lukijat palaamaan viikko toisensa jälkeen?
Viime viikon postauksessa käsittelin mahdollisuuksia luoda matkustelevaa elämäntyyliä ja kerroin strategioista, joihin itse olen tarttunut. Blogin avulla tulojen hankkiminen on siis yksi mahdollinen, vaikkei ihan helpoin tie.
Onko sinustakin alkanut tuntua, että viikon parin pyrähdykset maailmalle eivät enää riitä? Kenties kunnon wanderlust -kärpänen on puraissut sen verran ärhäkkäästi, että pohdit jo merkittävän osan hereilläoloaikaasi, miten voisit järjestää elämääsi lisää aikaa ja / tai rahaa matkustamiselle?
Majoituskulut nielaisevat helposti vähintään 40-60 % reissubudjetista. Silloin kun päiväbudjetti on 20 € ja asumiseen kuluu 10 €, kuten vaikka Aasiassa, asia ei ole oikeastaan ongelma. Mutta sitten, kun liikutaan kalliimpien elinkustannusten maissa: Pohjois-Amerikassa, Länsi-Euroopassa tai Australiassa majoituskulujen eurosummat alkavat nousta korkeiksi. Tällöin puhutaan helposti jo 30-50 € / hlö hintaluokasta. Eli 900 -1500 € / kk. Monelle pidemmän kaavan reissaajalle tämä on aivan liikaa. Jos haluaa reissata kalliimmissa maissa kannattaakin ottaa uusia konsteja käyttöön.
Monella alkaa olla tässä kohtaa elokuuta lomat pitkälti lusittu ja työhön / arkeen / opinahjoon paluu häämöttää. Tunnelmat ovat varmasti hyvin vaihtelevia, ilosta ahdistukseen ja kaikkea siltä väliltä. Tässä postauksessa palaan vähän menneeseen ja siihen, miten oma lomaltapaluuahdistus alkoi vähitellen vuosi vuodelta kasvaa.
Lennot ovat matkustamisessa yleensä se isoin yksittäinen kuluerä. Toki näin halpalentojen aikakaudella etenkin Euroopan sisäisiä lentoja voi löytää todella edullisesti, muutamalla kympillä. Jos taas matkustaa kauemmaksi lentohintojen vertailu on sitäkin hyödyllisempää, jos siis haluaa säästää rahojaan myös perillä käytettäväksi.
Jakamistalous tai vertaistalous (sharing economy, peer-to-peer economy) on kasvava tämän päivän sosiaalis-taloudellinen ilmiö, jossa tavalliset ihmiset ja yhteisöt ovat alkaneet ottaa itselleen toimivaltaa takaisin kaupallisilta toimijoilta. Etenkin matkailijoille jakamis -ja vertaistalouden parhaat innovaatiot tarjoavat mainioita mahdollisuuksia uusiin kokemuksiin ja säästöihin.
Matka kohti vapaampaa elämää tarkoittaa yleensä myös kasvavaa taloudellista vapautta ja riippumattomuutta. Matkan eri vaiheissa ja eri matkustajilla tämä riippumattomuus määrittyy eri tavoin. Ajatuksena kuitenkin on, että riippuvuus palkkatyön tekemisestä asteittain vähenee ja samalla ajankäytölliset (ja rahankäytölliset) valinnanvapaudet lisääntyvät. Voila!
Elämä opettaa ja niin tekee matkailukin. Uskaltaisin väittää, että mitä enemmän reissaa, sitä enemmän muuttuu ihmisenä, oivaltaessaan uusia puolia itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Matkailu antaa mainiot puitteet oman todellisen itsen löytämiseen ja tutkiskeluun.
Taloustietoinen matkailu on yksi lempiaiheitani. Toisin kuin jotkut yhä luulevat, ei budjettimatkailun tarvitse olla ankeaa tai merkitä murjuissa asumista, vaikka joskus se saattaa olla sellaistakin. Tässä postauksessa kerron esimerkinomaisesti, miten Kuala Lumpurissa voi pärjätä 30 euron päiväbudjetilla, asuen varsin mukavasti sviitissä kaikkien palvelujen äärellä.
Lähes 3 kuukautta on nyt takana Esperancen pienessä merenrantakaupungissa. Aika tehdä hieman yhteenvetoa ja kertoa, mitä matkaaja voi sieltä löytää.
Taustatarinaa sille, miten Esperanceen päädyimme voi lukaista täältä. Ajoimme siis Perthistä n. 720 km:n päästä maaliskuun alussa ja tarkoituksena oli asettua aloilleen ainakin 3:ksi kuukaudeksi ja rauhoittua reissaamisen jälkeen tekemään töitä ja mahdollisuuksien tullen tutkiskelemaan ympäristöä.
Olimme kuulleet ja lukeneet, että Esperance on kaunis, turistien suosima kesäkaupunki. Ja toden totta kaunista luontoa ja upeaa merenrantaa siellä riitti. Esperance sijaitsee Länsi-Australiassa, sen etelä-/lounaisrannikolla. Perth on lähin isompi kaupunki ja Albanyyn on 450 km:n matka ja esim. Adelaideen on sitten jo yli 2000 km. Mutta eipä siinä, Esperancesta saa kaiken tarpeellisen ja ne palvelut, mitä nyt voi olettaa tarvitsevansa. Hyvin vähän tarvitsimme ruokakauppaa ja bensa-asemaa kummempia palveluita.
Koska maaliskuussa elettiin jo Australian loppukesää, kiihkein turistikausi alkoi olla takanapäin. Ja meidän silmiimme kaupunki vaikutti suhteellisen pieneltä ja uneliaalta merenrantakaupungilta. Asukkaita Esperancessa on n. 15000, kesäaikaan jonkin verran enemmän. Peruspalvelut löytyivät kylän pääraitilta (Dempster Street) ja sen välittömästä läheisyydestä.
Arvelimme etukäteen, että ehdimme varmasti tutustua hyvin kaupungin palvelutarjontaan, kauppoihin, kahviloihin ja leffateatteriin… Todellisuudessa kävi niin, että 3 kuukauden jälkeen olimme asioineet lähinnä Boulevard -ostarilla ja siellä olevassa Woolworth ruokakaupassa sekä muutamissa muissa liikkeissä. Mutta ainakin tiesimme, että tarjolla olisi ollut muutakin.
Shoppailutarjonta on suunnattu etenkin farmareille, sen verran reippaasti kyliltä löytyy maatalouteen liittyviä liikkeitä ja palveluita. Ollaanhan Australian wheatbeltin alueella. Ne backpackkerit, jotka tälle alueelle tulevat töihin, ovat todennäköisesti juuri näiden viljaa tuottavien farmien pestaamia kausityöläisiä. Mutta meidän silmiimme backpackerien määrä oli kyllä lähes olematon. Varmaankin ne, jotka lähiseudun farmeille tulevat asuvat pääosin farmien yhteydessä.
Aivan ytimestä Esperancen Museum Villagesta löytyy turisteja palveleva Visitor Centre, josta voi käydä hakemassa karttoja ja kysymässä vinkkejä näkemisten ja tekemisten suhteen.
Museum Villagesta löytyy muutamia idyllisiä pikkuputiikkeja, kahviloita ja hoitoloita tutustuttavaksi.
Rantaesplanadin keskivaiheilta voi bongata suuren veistoksellisen maamerkin: valaanpyrstön. Se muistuttaa alueen vesillä tavattavista valaskannoista, joita voi bongailla erityisesti talviaikaan kesäkuusta alkaen.
Esperancessa paras väline liikkumiseen on ehdottomasti oma auto. Neliveto tietenkin helpottaa tietyillä rannoilla ja offroudilla liikuttaessa, muttei ole ehdoton. Bussilla Esperanceen pääsee Perthistä ja matkavarren kylistä kerran päivässä, mutta mitään julkista liikennettä ei perillä ole, joten jos haluaa alueen nähtävyyksiin tutustua niin auto on kyllä must.
Esperancen tavaramerkki numero 1 ovat turkoosinvärinen merivesi ja kilometrien mittaiset valkeat hiekkarannat. Kaupungin keskustasta kun ajaa länteenpäin Great Ocean Drivea rannat tupsahtelevat eteesi toinen toistaan hienompina. Osa rannoista sopii paremmin uimiseen osa surffaukseen ja kitesurffaukseen. Tuulisina päivinä aallot ovat monesti liian korkeita uimista ajatellen. Paikalliset pelailevat rannalla pallopelejä, krikettiä ja pitävät piknikkejä. Hiekkarantoja riittää miltei 15 kilometrin verran, matkan varrelle mahtuu mm. Blue Haven, Fourth Beach, Twilight Beach ja 11 Mile Beach.
Nolottaa myöntää, mutta omat vesileikkini jäivät tällä vierailulla kahlailun tasolle. Niinä päivinä, kun tuli lähdettyä rannoille oli liian kova tuuli ja merivesi tuntui jo viileältä, kun syksyä kohti mentiin. Tosin tropiikin vedenlämpöihin tottuneelle, merivesi tuntuu täällä viileältä läpi vuoden. Rannoilla on silti mukava tehdä kävelyretkiä ja nauttia upeista maisemista. Jokatapauksessa kesäkuukausina joulu-helmikuu rantaelämä on Esperancessa se keskeisin juttu, joten visiittiä kannattaa ajoittaa tuohon haarukkaan. Lämpöäkin riittää tuolloin vähän pidemmälle iltaan.
Lähimpänä kaupungin keskustaa oleva hiekkaranta/ uimaranta on Castletownin ranta noin 2 km:n päässä aivan ydinkeskustasta. Kaupungin rantaesplanadi on kivetty (ei hiekkaranta), mutta siellä voi käydä kyllä kävelemässä, grillailemassa ja kivillä istuskelemassa.
Erityisesti kesäaikaan on tarjolla järjestettyjä veneretkiä alueen saaristoon ja merelle. Kalastusmahdollisuudet ovat niinikään mainiot Esperancessa. Ihan rannassakin näkee ihmisiä kalastamassa, mutta merelle mentäessä on mahdollista napata vaikkapa muutama mustekala.
Pari mukavaa kävelyreittiä löytyy suht läheltä Esperancen keskustaa. Rotary Walk kiertää silmiä hivelevän maisemareitin korkeilla kallioilla sataman ja West Beachin välissä. Parkkipaikalla myös näköalatasanne josta näkee hyvin yli koko Esperancen alueen. Rotary walkin kävelee rauhassa noin puoleen tuntiin, aikaa kannattaa varata kuitenkin istuskeluun ja maisemista nauttimiseen.
Toinen kävelyreitti muutaman kilometrin päässä keskustasta on Kepwari Wetland walk trail. Reitille pääsee Woody Laken rannasta ja reitti kiertää järveä. Matkan varrella järvenrannassa pari rakennettua lintubongauspaikkaa. Kepwari ei kierrä mitään lenkkiä, vaan samaa reittiä tullaan takaisin. Varsin kelvollinen paikka parin tunnin päiväkävelylle.
Kuin yllättäin bongasimme huikeat hiekkadyynit ajellessamme eräänä iltapäivänä Wylie Bayn hiekkarannalla (muutama km Castletownista länteen). Wylie Bay on surffaajien suosima ranta, ainakin ollut viime vuosiin saakka ennenkuin hai hyökkäsi siellä surffaajan kimppuun ja onnistui napsaisemaan tältä osan kättä ja toista jalkaa. Noh, täällä huomasimme kellertävät kukkulat, jotka osoittautuivat lähemmin tarkasteltuna varsinaiseksi vara-saharaksi. Neliveto-auto kun sattui olemaan alla, kävimme hieman dyyneillä ajelemassa ja ihmettelemässä. Vaarana on toki jäädä hiekkaan jumiin, niinkuin jollekin autoseurueelle oli tuolla kertaa käynytkin.
Esperance on tullut kuuluisaksi vaaleanpunaisesta järvestään Pink Lakesta. Pinkin värin aiheuttaa halobakteerin ja vihreän levän yhteisvaikutus. Nämä yhdistettynä olosuhteisiin, jossa järven suolapitoisuus ylittää meren suolapitoisuuden ja tietyn lämpötilan, levä alkaa tuottaa betakaroteenia ja järven väri muuttuu.
Tosin meidän aikana tämä järvi ei ollut mitenkään pink, liekö jokin muuttunut järven ekosysteemissä vai muu ajoittainen vaihtelu, mutta ilmeisesti tilanne on ollut jonkun aikaa tämä. Harmin paikka, olisi ollut hieno nähdä Pink Lake oikeasti pinkkinä.
Noin 40 kilometrin päässä Esperancesta sijaitsee yksi alueen must nähtävyyksistä Cape Le Grandin luonnonpuisto. Täällä on useita hienoja poukamia uimista ja rantaelämää varten, trekkipolkuja, leirintäalueita majoittumiseen ja grillauspaikkoja ruuanlaittoa varten.
Lahdenpoukamalta toiselle pääsee halutessaan kävellen trekkaamalla, mutta näppärämmin autolla. Itse Cape Le Grandin päärannalla voi ajaa hiekalla lukuisia kilometrejä omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ja ihalla merta.
Käymisen arvoisia ovat myös Hellfire Bay, joka näytti olevan mukava, suojainen ranta uimiseen, Thistle Coven kalliot, Rossiter Bay sekä kaikista suosituin ja tunnetuin Lucky Bay. Lucky Bayllä sanotaan olevan valkoisempaa hiekkaa kuin muualla ja siellä asustelee lauma kenguruita, jotka ovat hyvin tottuneet ihmisiin, antaen rapsutella ja silitellä. Lucky Bayltä löytyy virvokkeiden ostoon hauska kahvivaunu, josta voi tilata vaikka kangacino kahvin sekä pientä purtavaa kylkeen.
Jos on pakattu hyvät kävely/trekkikengät mukaan kannattaa kavuta Frenchmans Peak vuoren päälle ihastelemaan maisemia. Trekkiin kannattaa varata parisen tuntia aikaa. Meiltä se jäi nyt valitettavasti väliin.
Luonnonpuistoon pitää maksaa pääsymaksu 12 dollaria/autokunta, mopolla 6 dollaria. Jos haluaa majoittua teltalla/asuntovaunulla paikalle pitää tulla aamusella, sillä pari leirintäaluetta täyttyvät nopeasti. Tiellä kannattaa ajaa varovasti ja pitää silmät auki kenguruiden vuoksi. Itse kohtasimme tuona päivänä yhden kengurun tiellä loikkimassa ja paluumatkalla Esperanceen tien poskessa oli toinen jo kolarissa kuollut kenguru.
Cape Le Grand luonnonpuisto on todellakin upea paikka, jonne kannattaa tehdä ainakin päiväretki, ellei sitten yön yli yöpyen vietä pariakin päivää.
Esperancesta löytyy runsaslukuisesti majoituspaikkoja vierailijoille. Leirintä/karavaanialueita on ainakin 4, osassa niissä on myös mökkimajoitusta. Hinnat ovat 40 dollaria -> vaunu&auto, pikkumökit 60 dollaria ->.
Keskustassa on useita motelleja sekä huoneistomajoitusta tarjolla. Hinnat ovat halvimmillaan alkaen 90 dollaria yö ja sesonkikaudella (kesäkuukaudet, pääsiäinen) hieman enemmänkin. Ainoa hostelli on Blue Waters Logde, josta saa dormipedin n. 30 dollarin hintaan, 2 hlön huone 72 dollaria.
Pidempiaikaiseen oleskeluun (yli kuukausi) löysimme vain 2 kohtuuhintaista kalustettua vaihtoehtoa. Island Villa (Castletownissa) 300 dollaria/vko + sähkö. Siellä asuimme koko oleskelumme ajan. Toinen vaihtoehto olisi ollut Beach House aivan rantaesplanadilla. Edullisimmillaan vanhempi huoneisto 370 dollaria/vko ilman nettiä.
Island Villaa voi kyllä suositella, jos joku päätyy Esperanceen esim. farmihommiin, mutta haluaa asua kaupunkialueella. Pikkuhuoneisto sijaitsee sitä vuokraavan isäntäparin takapihalla, mutta hyvänä puolena esim. se, että omistajien grilli ja yrtit oli käytettävissämme. Fillareita sai lainaan sekä muuta apua pyydettäessä.
Joku voisi miettiä, miten viihdyimme ja saimme aikamme kulumaan näin rauhallisessa pikkukaupungissa näinkin pitkään. Kun kyseessä on kuitenkin suhteellisen pieni ja rauhallinen paikka, joka pitkälti hiljenee auringon laskiessa eli noin puoli kuusi joka ilta. Voin kertoa, että todella hyvin. Rauha ja hiljaisuus olivat itselleni asioita, joista todella nautin ja siitä, ettei ollut pakko laukata missään nähtävyyksissä tai viihdytyksissä alvariinsa. Iltaisin ei tosiaan tehnyt mieli edes poistua kämpiltä, sen verran pimeää ja viileääkin jo oli, syksyä kun elettiin huhti-toukokuussa.
Siippani työskennellessä farmilla noin 12 tuntia päivittäin, saatoin itse keskittyä omiin kirjoitteluhommiini ja itseopiskeluun puutarhamajamme rauhassa. Korkeintaan pieni kävelyretki merenrannassa tai ruokaostoksilla poikkeaminen rikkoi tämän rauhan. Todella nautin näistä simppeleistä rutiineista, jotka nopeasti muodostuivat. Aikaisista heräämisistä ja nukkuumaanmenoista. Omasta rauhoitetusta kirjotusajasta ja vetäytymisestäkin. Ei mitään ylimääräistä hötkyilyä. What a Bliss.
Vaikka itselleni tämä jakso oli varsin mieleinen, voisin kuvitella, että jos ei ole mitään päivittäistä tekemistä/ työtä voi olla, että viikko-pari täällä riittää. Iltaelämästä en osaa sanoa muutakuin, että motellien yhteydestä löytyy muutamia pubeja, joissa voi istua iltaa. Jotakin livemusiikkia oli tarjolla viikonloppuisin sekä tosiaan leffateatteri. Mutta mitään riehakasta biletystä, minkä tiimoilta tutustua ihmisiin, Esperancesta tuskin löytyy, ellei sitä sitten itse järjestä. Mutta tosiaankin kesäaikana meininki saattaa olla vireämpää. Meille oli hyvä näin, emmekä kaivanneet tänä aikana sen kummempia kotkotuksia.
Esperance kannattaa ehdottomasti ottaa osaksi reissuohjelmaa, kun suuntaa Länsi-Australiaan ja sen eteläosiin. Jo muutaman päivän stopin aikana ehtii nähdä tärkeimmät, nauttia rannoista ja kauniista ympäröivästä luonnosta.
Noin 5-6 vuotta takaperin minä olin se tyyppi, joka tarttui sormet syyhyten kaikkiin kirjoihin ja artikkeleihin, joissa käsiteltiin edes etäisesti oman elämän muuttamista uusille raiteille, hidastamalla, vapauttamalla, jonkin omaehtoisen toimeentulon luomisella tai muulla elämisen laatua kohentavalla remontilla.
No joo myönnetään, ettei näitä kahta voi laittaa täysin vastakkain, molemmat ovat tärkeitä resursseja, eivätkä ne ole välttämättä toisiaan poissulkevia tai toistensa vastakohtia. Sitä on kuitenkin syytä pohtia, että millaisen painotuksen ja arvon kummallekin elämässään laittaa. Millaisia valintoja teemme ajankäytön ja rahankäytön suhteen? Mitä se kertoo arvoistamme ja kuinka valinnat näkyvät elämässämme?
Tavallaan on. Jos ajatellaan vaikka työskentelyä tuntipalkalla, missä omalle ajalle ja työlle asetetaan selkeä hinta. Siinä mielessä myymme keskeisen osan elämäämme pois saadaksemme rahaa, jota toki tarvitsemme voidaksemme huolehtia erilaisista elinkustannuksista ja ostella kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.
Aika on rahaa myös sijoitustoiminnassa. Siellä aika on sijoittajan puolella, kasvattaen korkoa korolle efektillä sijoitustuottoja, tai muulla tavoin kasvattaen sijoittajan varallisuutta. Sijoittajasta itsestään on kiinni, miten hän tämän varallisuuden käyttää, tuoko se hänelle esimerkiksi lisää vapaata aikaa.
Millä hinnalla elämämme on ostettavissa? Myymmekö sille, joka eniten tarjoaa? Tartummeko rahatärppiin, vaikka muu elämänlaatumme samalla kärsisi? Sitä on pakko ihan pysähtyä miettimään. Mikä on ihan oikeasti se kokonaishinta, joka myydylle ajalle/ elämälle muodostuu? Joskus nimittäin käy niin, että ajan lisäksi ihminen siinä sivussa menettää/myy ehkä terveytensä, mielenrauhansa, hyvinvointinsa jopa arvonsa (ja arvokkuutensa). Kenties mahdollisuuden viettää riittävästi aikaa rakkaidensa kanssa tai tehdä asioita, joista saa suurta iloa ja merkitystä elämäänsä.
“Käymmekö työssä, josta emme pidä, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse?”
Aika on toisenlaista rikkautta kuin raha, varsinaista luksusta onkin. Etenkin silloin, kun sitä ei tarvitse myydä, vaan sen voi käyttää siten kuin itsestä parhaalta tuntuu. En ole eläissäni tuntenut oloani näin vauraaksi kuin nyt, kun rahaa on merkittävästi vähemmän käytössäni kuin työssäollessa. Mutta ajankäyttöäni hallitsen itse.
Aika on se elämän perusvaluutta, jota lähtökohtaisesti saamme yhtä paljon, noin yhden ihmiselämän verran. Ei ole ihan se ja sama, miten tämän perusvaluutan kanssa toimii. Koska aikaa emme voi laittaa pankkiin, emmekä säästää, on hyvä tulla tietoiseksi siitä, mihin ja miten sitä sitten käyttää. Miten omalla toiminnallaan ja valinnoillaan näyttää arvostavan omaa ( ja muidenkin) aikaa.
Inhimillisiin taipumuksiimme kuuluu tuhlailla toisinaan sekä rahaa että aikaa. Aikaa on kuitenkin rajoitettu määrä, eikä sitä voi tehdä lisää tuhlatun tilalle niinkuin rahaa. Se tosiasia tekee ajasta niin arvokkaan, tässä mielessä paljon arvokkaamman valuutan kuin raha.
Tärkein vauraus ja elämänrikkaus onkin nähdäkseni kätketty ajallisiin hetkiin, niihin tilanteisiin, kun on niin hyvä olla, että voisi sulaa. Tai kun innostuu jostakin asiasta niin, että sydän hakkaa, perhoset täyttää vatsan ja koko kroppaa väristää. Kun tuntee olevansa täysin elämässä kiinni ja linjassa itsensä kanssa.
Olen itse ajatellut, että haluan käyttää tätä arvokasta perusvaluuttaani, aikaani ennen kaikkea asioihin, joista minulle tulee hyvä olo, hyvä mieli, iloa ja rauhaa. Ei se ole aina helppoa, huonoja valintoja on tehty paljon, mutta onneksi on aikaa vielä harjoitella. Haluan olla tiedostava siinä, etten anna aikani liikaa huveta sellaiseen, joka jättää tyhjäksi, väsyneeksi ja ilottomaksi. Ajasta kun voi tehdä omilla valinnoillaan laatuaikaa.
En myöskään vastusta työntekoa sinänsä, vaikka puhunkin paljon vapauden puolesta. Haluan vain nykyään itse rakentaa ja raamittaa työn, johon aikaani laitan. Ja siinä en sitten tunteja enää laskekaan. Kunhan olo on hyvä.
Monesti joudumme elämässä tekemään valintaa ajan ja rahan välillä. Joskus valinnat kertovat arvoistamme, joskus myös elämäntilanteesta ja olosuhteista.
Siinäkään ei ole järkeä (kuin ehkä joillekin harvoille), että tekisimme kaiken alusta alkaen itse ja olisimme mahdollisimman omavaraisia, monialaosaajia ja rahasta riippumattomia. Tälläinen elämäntyyli söisi äkkiä kaiken vapaa-aikamme, kun se kuluisi perustarpeista huolehtimiseen. Jokin kultainen keskitie olisi löydyttävä. Tosin jokaiselle se lienee vähän eri.
Taloudellisesti varakas käyttää todennäköisesti rahojaan ostaakseen palveluita (siivousta, valmista ruokaa, hemmottelua), matkustaakseen nopeasti jne. Työtön tai vähävarainen taas valitsee itse tekemisen, jalkaisin ja hitaammin kulkemisen sekä vaihdannan. Näiden välimaastoon jää kuitenkin suuri enemmistö ihmisiä, jotka voivat aidosti miettiä valintojaan ja asioiden painotuksia.
Säästöpankit teettivät 2015 “Raha, aika ja hyvä elämä” –kyselyn suomalaisten rahankäytöstä. Sen mukaan rahan ja omaisuuden hankkiminen näyttivät päihittävän vapaa-ajan merkityksen ihmisten arvojärjestyksissä tärkeämpänä. Ylimääräinen raha käytettäisiin esim. mieluummin kuluttamiseen kuin työnteon vähentämiseen. Näin siis vielä valtaenemmistön mielissä. Toki matkustelun ja leppoistamisen arvostukset ovat todennäköisesti nousseet vuosien takaisista lukemista, näin ainakin uskoisin.
Ajan- ja rahankäyttöön liittyy helposti huolta siitä, antaako näiden huveta käsistään ja elääkö liialti tuhlaillen. Ajan rajallisuuden muistaessaan iskeekin aina vähintään pieni ahdistus, mutta samalla myös suuri kunnioitus tätä hallintamme ulottumattomissa olevaa resurssia kohtaan.
Itselleni sopii armeliaisuus omille epäjohdonmukaisuuksille ja riittävän tasapainon etsintä näiden kilpailevien valuuttojen ristipaineessa. Mieluummin tässä kohtaa elämää hitailen ja nautin kaikesta siitä ajasta, mitä minulle on annettu, kuin juoksen, kiirehdin ja säntäilen tiukoissa aikatauluissa, euronkuvat silmissä kiiluen.
En pidä rahaa kuitenkaan pahana, en suinkaan. Olenhan sijoittaja ja rahataitojen jatkuva opiskelija. Mieluusti hankin rahaa helpottamaan elämää ja mahdollistamaan sitä vapaata aikaa. Suhtauduin rahaan kuitenkin paljon tietoisemmin ja kriittisemmin kuin joskus aiemmin. Mietin, mitä olen rahan vuoksi valmis uhraamaan, vai olenko sittenkään?
Tällä hetkellä mieluummin venytän vähemmänkin rahan riittävyyttä, kuin että myisin tuntejani jossakin työssä, joka ei edistä päämääriäni tai hyvinvointiani. Raha on kliseisesti sanoen hyvä renki, mutta huono isäntä. Tarpeellinen väline, mutta kolkko päämäärä. Jotenkin näin.
Parhaimmillaan ihminen voi käyttää aikaansa nautinnollisesti ja merkityksellisesti siten, että hän itse ja muut ihmiset saavat sen tuotoksena jotain hyödyllistä. Jotain, mikä voi parantaa elämänlaatua ja tuottaa hyviä tunteita, tietoisuutta ja hyvinvointia. Työn tekeminen on käsittääkseni parhaimmillaan juuri tällaista ja silloin työn palkkiona, sekä myönteisenä sivuvaikutuksena, saa usein myös rahaa.
Näin siis hyvin ja tietoisesti käytetty aika (päämäärä) tuottaa taloudellista hyvinvointia (rahaa vaihdon välineeksi). Jokin tällainen marssijärjestys voisi pitää ajan käytön ja rahan tolkullisessa suhteessa toisiinsa.
Onneksi sekä rahan, että ajan käyttöä voi opetella optimoimaan, käyttäen näitä kumpaakin tietoisesti ja arvostaen. Huolehtien siitä, että niitä käyttäessään saa elämään laatua ja hyvinvointia (eikä menetä niitä).
Olen jo pitkään ajatellut, että vähemmälläkin rahalla saa ihan vähintäänkin yhtä laadukasta elämää kuin suurella tilipussilla, sisällöllisesti usein laadukkaampaakin. Tietoista ja viisasta rahankäyttöä opettelemalla voi myös päästä tilanteeseen, jossa työtä ei tarvitse tehdä niin paljoa ja aikaa jää myös elämästä nauttimiseen. Tämä onkin yksi lempiaiheistani, josta tulette vielä kuulemaan lisää.
Jos jotain elämän pääomia sitten haluaa oikein “tuhlailla” niin olkoon ne rakkaus, hyvyys ja ystävällisyys. Tuhlaillaankin niitä oikein urakalla, rakkautta ja hyviä ihmisiä ei ole koskaan liikaa!
Miten sinä tasapainotat ajan ja rahan välisiä valtasuhteita elämässäsi? Ja mitä pidät suurimmassa arvossa?
Tässä postauksessa tarinaa viime viikon piipahduksesta Kuala Lumpuriin ja siitä, millainen oli “Australian rajalla” -kokemukseni.
Loikkaaminen palkkatyöstä kohti vapaampaa elämää on huomattavasti helpompaa, kun on hieman taloudellisia ratkaisuja taustalla mietittynä ja toteutettuna. Juuri rahasyythän meitä pitkälti pitävät kiinni oravanpyörässä. Etenkin siinä vaiheessa, kun mielekkyys työstä on jo kadonnut ja siitä on tullut väkinäistä, uuvuttavaa pakkopullaa, joka vie enemmän kuin antaa. Raha-asioiden handlaaminen helpottaa irtiottoa pyörässä juoksemisesta.
Useimmat meistä rakastavat matkustelua, maailman eri kolkkien tutkimista ja toisenlaista elämänmenoa, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. On kuitenkin syitä, jotka estävät monia reissaamasta enemmän ja pidempään. Mitä nämä esteet oikein ovat? Ja ovatko ne todellisia vai pikemminkin omaksuttuja ajatusmalleja, kulttuurista ohjailua ja tietämättömyyttä? Ja siten ehkä tahattomia tekosyitä?
Globalisaatio ja maailman “kutistuminen” ovat vaikuttaneet siihen, että niin ihmiset, tavarat kuin työtkin liikkuvat koko ajan nopeammin ja helpommin maasta ja maanosasta toiseen. Jo pitkään yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan halvempien työkustannusten maihin, kustannustehokkuutta haetaan ulkoistusten ja digitalisaation keinoin. Mistäpäin maailmaa paras hinta-laatusuhde saadaan, niin sieltä otetaan. Tai ainakin se paras hinta. Näinhän se menee.
Jokainen yhtäänkään reissannut tietää sen tunteen, kun hartaasti odotettu pariviikkoinen lomareissu alkaa olla lopuillaan. Paluu loskaan ja arkeen häämöttää juuri, kun alkoi päästä rentouden tunnelmaan ja irti kotomaan stressinaiheista.
Send this to a friend